Fransu (2).jpg

Salaperäisen kirkkoon tutustujan henkilöllisyys on tässä vaiheessa jo paljastunut.

Viime lauantaina minulla oli Sipoon vanhassa kirkossa kesän toiseksi viimeinen opasvuoro, joka alkoi sateisessa säässä. Kävijöitä oli harvakseltaan, mutta onneksi ystäväni Ritva ja Pena tulivat käymään kirkossa, meille kun on tullut perinteeksi, että he käyvät siellä kerran kesässä, kun olen opasvuorossa. Vähän ajan kuluttua heidän lähtönsä jälkeen kirkon oviaukkoon ilmestyi vatsakas mieshenkilö, jolla oli maski kasvoillaan, lippalakki päässä ja kiikari kaulassa ja joka toivotti saksaksi hyvää päivää. Minä hieman häkellyin, kun hän jäi oviaukkoon seisomaan ja kysyin osaisiko hän englantia. Hän vain ravisti päätään, jolloin hain hänelle saksankielisen esitteen. Kerroin hänelle, kuinka vanha kirkko on, ja että en osaa kovin hyvin saksaa ja siinä vaiheessa hän purskahti nauruun, otti maskin kasvoiltaan ja samaan aikaan Hilkka-sisko ilmestyi oven takaa. Taas kerran Hilkka ja Fransu olivat onnistuneet petkuttamaan minua. Kaksikymmentä vuotta sitten he ilmestyivät syntymäpäiväkseni järjestämääni ranskalaiseen iltaan pukeutuneina 1800-luvun ranskalaisen aatelispariskunnan asuihin naamiot kasvoillaan. Koska he olivat kertoneet, että eivät pääse tulemaan juhlaan, en osannut odottaa heitä.

Opasvuoron jälkeen menin suoraan Porvooseen Rianan 14-vuotispäiville, jossa juotiin Gian vanhempien ja veljen perheen kanssa kahvit terassilla markiisin alla, vaikka vettä satoi välillä aika runsaasti. Markiisin alla pysyttiin kuitenkin kuivina. Kahvin kanssa saatiin kaikenlaisia herkkuja. Jarkko oli leiponut piiraita, tällä kertaa kantarelli-pekonipiirakan ja lohi-parsakaalipiirakan, Gian äiti oli tehnyt kinuskikakun ja Gia suklaakakun.

 

Helena 70.jpg

Matkalla pysähdyttiin Porvoon jokirantaan juomaan lasilliset samppanjaa.

Sunnuntain ohjelmasta oli kerrottu sen verran, että minun pitäisi olla kotona valmiina puoli kahdentoista aikaan, jolloin minua tullaan hakemaan ja Antille annetaan ajo-ohje paikkaan, jonne hänen tulisi mennä. Jarno, Henna ja Eden hakivat minut asuntoautollaan ja mukaan haettiin vielä Sesse ja Daniela, minkä jälkeen ajettiin Porvoon vanhan sillan vieressä olevalle tykille, jossa avattiin samppanjapullo, juotiin lasilliset ja otettiin kuvia.

Matkaa jatkettiin, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, minne. Kunnes tultiin Kerkkooseen Vanhaan Navettaan, Porvoonjoen rannalla olevaan juhlapaikkaan, jonka parkkipaikalle oli pysäköity autoja. Kun kävelimme kulman taakse, aloin kuulla onnittelulaulua. Ja siitä juhla käynnistyi. Ohjelmassa oli paljon perinteisiä asioita, jotka ovat usein olleet mukana meidän perheen juhlissa, kuten racletten syöminen ja tietokilpailu.

Onnittelumaljojen jälkeen syötiin raclettea lisukkeineen. Juhlassa esiintyivät Saija Tuupanen ja Mikael Konttinen, joiden esiintymisiä olen aiemmin ihaillut televisiossa. Taisivat juhlan järjestäjät tietää, että tangot ovat lempimusiikkiani, kun niitä kuultiin useampikin, samoin kuin muuta ihastuttavaa musiikkia, muun muassa poikien minulle omistama Saijan laulama kaunis laulu Äidille. Jarkko piti hauskan tietokilpailun, jossa kysyttiin minun elämääni liittyvistä asioista sekä maailman ja Suomen tapahtumista niinä vuosina, kun täytin pyöreitä kymmeniä alkaen vuodesta 1950. Etulyöntiaseman turvin voitin yhden kolmesta suklaapalkinnosta. Jossain välissä juotiin kakkukahvit ja Hilkka piti koskettavan puheen.

 

Helena 70 1 (2).jpg

Kuvassa olen perheen vanhimman ja nuorimman; Katri-äidin ja Edenin kanssa.

Juhla oli lämminhenkinen ja hauska, ja minulla oli useaan otteeseen kyyneleet silmissä sekä liikutuksesta että ilosta ja naurusta. Nautin suuresti päivästä ja siitä riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa. Suuret kiitokset ihanasta päivästä juhlan järjestäneille pojilleni, miniöilleni ja Hilkka-siskolle, upeasta musiikista Saijalle ja Mikaelille sekä hienosta juhlapaikasta Vanhan Navetan väelle!