P1250048.JPG

 

Kolmaskymmenes tänä vuonna lukemani kirja on Heidi Köngäksen Mirjami (2019, 348 s.), se on jatkoa Köngäksen romaanille Sandra (2017), joka kertoi kirjailijan mummon Sandran ja tämän miehen Jannen elämästä. Mirjami kertoo Köngäksen äidin elämästä, sitä tarinaa kertovat pääasiassa Sandran tyttäret Annikki, Mirjami ja Soili sekä ajoittain myös Sandrakin. Tarinan alkaessa kesäkuussa 1928 Sandran ja Jannen ja heidän perheensä koti Lepistö Ruovedellä myydään ja sen irtaimisto ja eläimet huutokaupataan vapaaehtoisella huutokaupalla. Perhe muuttaa tiettömän taipaleen taakse, Loukkusuon reunaan Mäntän lähelle.

Sandra 1928: Janne oli varoittanut, että paikka ei ole mikään luonnonkaunis, ja siinä hän oli kyllä oikeassa. Muuta vapaata tonttimaata ei Mäntän suunnasta saanut, koska yhtiö oli ostanut kaikki maat ja metsät. Kunta oli saanut puhuttua juuri tämän Vuohijoen kulman ja lähistölle oli jo noussut muutama talo. Teitä ei ollut ehditty rakentaa, mutta Janne arveli, että kyllä talon rakennuspuut saadaan tuotua kärrytietä pitkin jo kesäkuussa. Meillä oli nyt kuitenkin koppeli, huone, hella ja eteinen, sillä selvittäisiin kesän ajan, kunhan saisivat vielä saunan rakennettua.

Varsinainen tarina alkaa marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Vanhimmat perheen viidestä pojasta asuvat perheineen Helsingissä ja vanhin tytär Annikki on myös jo muuttanut omilleen. Annikki on käynyt keskikoulun ja hän on päässyt töihin Serlachiuksen pääkonttoriin. Keskimmäinen tytär, 19-vuotias Mirjami, asuu edelleen kotona, josta hän käy töissä viiden kilometrin päässä neiti Jalavan ompeluliikkeesssä. Nuorin tytär Soili on yhdeksänvuotias. Marraskuun viimeisenä päivänä syttyy sota Suomen ja Neuvostoliiton välille ja Helsinkiä pommitetaan. Sandran ja Jannen viidestä pojasta neljä on asevelvollisuusiässä, ja he joutuvat sotaan.

Annikki 1939: Sota syttyi ja yhtiö joutui hätätilaan. Meidän on heti varmistettava aivan kaikki, tilaukset, toimitukset ja ennen kaikkea se, että saisimme varmasti pidettyä tehtaan toiminnassa. Parhaat miehet kutsutaan tietysti kaikki rintamalle ja millä tehdas pyörisi ilman työmiehiä? Jos tehdas ajetaan alas, niin mistä minäkään enää saisin töitä? / Sitten tajuan, että tehdas on tietysti strateginen pommituksen kohde ja pääkonttori hohtaa valkoisena aivan tehtaan vieressä kuin paraskin maalitaulu. Istun pääkonttorin kirkon puoleisella sivulla, kahdeksan hengen huoneessa.

 

P1230969.JPG

G. A. Serlachius Oy:n pääkonttori valmistui vuonna 1934. Sen suunnittelivat arkkitehdit Valter ja Bertel Jung. Kuva viimekesäiseltä käynniltämme Mäntässä.

Sodan alettua Sandran ja Jannen perheen koti tulee täyteen asukkaita, kun pojat tuovat perheensä Helsingistä sotaa pakoon. Sota jatkuu vuosia, sota-aika on raskasta, kun ruoasta, vaatteista ja kaikesta muustakin on puutetta ja kaiken aikaa on myös huoli rintamalla olevista perheen pojista. Mirjami toimii lottana ja joutuu seisomaan kunniavartiossa, kun kylän sankarivainajia haudataan. Ompelimossa hän joutuu kohtaamaan asiakkaita, jotka tulevat ompeluttamaan surupukuja ja suruharsoja. Kankaita on vaikea saada, mutta sotilaiden lumipukujen ompelu tarjoaa työtä.

Mirjami 1941: Vaikeinta on ottaa musta pakka hyllyltä, ottaa vastaan ihminen, jonka sydämen läppä lepattaa painavaa surua. Aina sellaisen asiakkaan käynnin jälkeen olemme kaikki aivan hiljaisia omien koneidemme äärellä ja neiti istuu yksin liikkeen puolella, eikä hänkään tee mitään, katselee vain ulos ja ikävöi.

Annikin avioliitto on kriisissä, mies juo joka päivä. Annikki ei kuitenkaan haluaisi erotakaan, kun eronneen naisen leimaa olisi vaikea kestää. Mirjami rakastuu helsinkiläiseen ruotsinkieliseen puutarhuriin. Rakkaussuhde on kuitenkin hyvin vaikea eikä sillä näytä olevan tulevaisuutta. Soilia ei koulunkäynti oikein jaksa innostaa, hän haluaa treenata, juokseminen on ainoa häntä kiinnostava asia.

Soili 1945: Yksi mies seuraa minua. Hän seisoo aina radan luona muka seisakkeella odottamassa junaa, kun minä palaan treeneistä kotiin. / En viitsi kertoa äidille mitään, hän ei pian päästä minua treeneihin ja juoksu on kyllä nyt ainoa kiinnostava asia. Keskikoulun viimeinen luokka alkoi myöhään, mutta olen jo kurkkuani myöten täynnä. Annikki kuulustelee saksan verbejä aina kun käy meillä, hän ei ymmärrä kuinka en saa parempia numeroita, kuinka en ole yhtä innostunut koulusta kuin hän.

Heidi Köngäs kertoo kiinnostavasti ja todentuntuisesti sota-ajan Suomesta, ja siitä, miten sota-aikanakin elämä jatkuu; rakastutaan, mennään naimisiin, saadaan lapsia, erotaan ja kuollaan.