Krapin päärakennus Krapihovi on rakennettu vuonna 1884.

Sunnuntaina ajoin Paippisiin ja vein Tanjan Keravalle Leenan ja Jukan luokse. Jäin sinne itsekin joksikin aikaa juttelemaan ja kuulemaan kuulumisia. Tanjan lento kotiin Sveitsiin lähti iltapäivällä neljältä ja Leena ja Jukka veivät Tanjan lentokentälle. Sieltä jatkoin joulumyyjäisiin Paippisten kauneushoitolaan (Kauneushoitola Luonnollisesti Sinulle). Siellä oli huvimajassa tarjolla glögiä ja riisipuuroa. Kauneushoitolan naapurissa asuvat Kalle ja Liisakin olivat paikalla ja heillä oli myynnissä samana aamuna leivottuja karjalanpiirakoita. Ostin kaikki jäljellä olevat karjalanpiirakkapussit, ja kun heillä oli myös juuri uunista otettuja ja paikalle kiidätettyjä lämpöisiä sämpylöitä, ostin myös niitä. Kauneushoitolan nuori väki oli leiponut joulutorttuja ja niitä oli vielä muutama viiden tortun lautanen jäljelle, joten ostin niitäkin. Osan leivonnaisista vein äidille ja isälle. Kauneushoitolassa kävin tilaamassa äidille jalkahoitoajan ja varaamaan ajan kasvohoitoon, johon olin saanut äidiltä jo aikaa sitten lahjakortin.

Vein leivonnaiset äidille ja isälle ja sitten pitikin jo jatkaa matkaa joululounaalle Ravintola Krapihoviin. Paippistentiellä poliisit pitivät puhallusratsiaa ja minäkin sain puhaltaa putkeen. Antti tuli suoraan kotoa ravintolaan ja sinne tulivat myös Päivi, Juuso, Janne ja Juulia. Tämä oli meidän perinteinen yhteinen jouluateriamme Krapihovissa, jonka joulupöytä on aina ollut erinomainen, ja niin se oli nytkin. Kalalajitelma oli todella runsas, lisäksi tarjolla oli salaatteja, oman palvaamon lihoja, joulukalaa (lipeäkalaa), laatikkoja, joulumakkaraa, suomalaisia juustoja, kakkuja, luumukiisseliä ja ties mitä. Kaikki, mitä söin, oli todella maukasta. Monta ruokalajia jäi syömättä, kun kaikkea ei millään pystynyt edes maistamaan näin runsaasta valikoimasta.

Illalla Tanja lähetti viestin, että hän ei pääse sunnuntaina kotiin, koska Sveitsissä oli satanut niin paljon lunta, että junat eivät kulkeneet ja moottoritiet olivat aivan tukossa. Jossain vaiheessa junat kuitenkin ajoivat Genevestä Lausanneen asti ja Tanja pääsi serkkunsa luokse yöpymään. Vasta seuraavana päivänä hän pääsi jatkamaan matkaa kotiin St.-Mauriceen.

Maanantaina jatkoimme Ritvan kanssa kuvakirjan tekemistä. Kotimatkalla Ritvalta ja Penalta kävin ostamassa joulukortit ja iltapäivällä kirjoittelin niitä kynttilän palaessa pöydällä ja glögin höyrytessä mukissa. Joulukorttien kirjoittaminen on minusta mukava, rauhallinen hetki ennen joulua. Silloin tulee kortteja kirjoitettaessa ajateltua lämpimästi niitä ystäviä ja perheenjäseniä, joille kortteja kirjoitetaan.

Illalla katsoimme televisiosta kymmenennen ja ensimmäisen kauden viimeisen jakson ruotsalaisesta draamasarjasta "Aika on meidän". Se on ollut kiinnostava tarina ruotsalaisesta Löwanderin perheestä, joka pyörittää ravintolaa Tukholman keskustassa. Ensimmäinen kausi alkoi vuodesta 1945, jolloin toinen maailmansota oli juuri päättynyt ja jatkui 1950-luvun alkupuolelle. Toinen kausi on jo valmiina, ja se alkaa 1960-luvulta. Esitysajankohta on kuitenkin vielä auki. Sitä odotellaan.