Hilkka ja Jean-François tulivat Suomeen kesän viettoon ja keskiviikkona kävin tapaamassa heitä Paippisissa. Martti oli löytänyt lähimetsästä polun varrelta korvasieniä, jotka hän oli kuivattanut. Nyt ne keitettiin ohjeen mukaan kahteen kertaan, minkä jälkeen niistä tehtiin kastiketta. Korvasieni on yksi ensimmäisistä kevään herkuista, jossa kevät todellakin maistuu.

Perjantaina Maria-Liisakin tuli Paippisiin, joten kutsuin sisarukseni ja Fransun meille illalliselle syömään lohikeittoa ja Sikke Sumarin ohjeella tekemääni mustikkapiirakkaa. Päivän aikana telkkiä oli useaan otteeseen lentänyt pihan pönttöjen lähistöllä ja uinut lammessa, yksi telkkä oli seisoskellut jonkin aikaa myös pöntön katolla. Juuri, kun olimme saaneet syödyksi, yhdestä olohuoneen puoleisesta pöntöstä lähti telkkä lentoon. Ja kun Kimmon kirjan tietojen mukaan telkät käyvät haudonnan ollessa käynnissä vajaan tunnin mittaisilla ruokailuretkillä, rupesimme noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua odottamaan sen paluuta pönttöön. Juuri kun olimme luovuttamassa, kun aikaa oli kulunut jo tunti ja vartti, telkkä vihdoin palasi pönttöön. Telkät ovat taitavia lentäjiä; ne lentävät pönttöä kohti vauhdilla ja juuri ennen pöntön lentoaukkoa ne jarruttavat ja sujahtavat sisään.

Lauantaina järjestettiin äidin perunkirjoitus Paippisissa. Perunkirjoituksen jälkeen syötiin raclettea, ja sen jälkeen vietiin äidin tuhka kotikalliolle samaan paikkaan, johon isän tuhka vietiin vajaat kolme vuotta sitten. Sinne toivoi isä aikanaan tuhkansa siroteltavan, ja samaa toivoi myös äiti.