Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti, ja olemme ehtineet katsoa joitain kiinnostavia tositarinoihin pohjautuvia elokuvia.

Minun Afrikkani - elokuva perustuu tanskalaisen kirjailijan Karen Blixenin (1885 - 1962) kirjoihin ja hänestä kirjoitettuihin elämäkertoihin. Sen on ohjannut Sydney Pollack vuonna 1985. Elokuvan pääosissa esiintyvät Meryl Streep ja Robert Redford ja elokuva sai aikanaan 11 Oscar-ehdokkuutta ja voitti seitsemän Oscaria. Olemme katsoneet elokuvan aikaisemminkin, mutta se kestää hyvin useammankin katselukerran.

Werner Herzogin käsikirjoittama ja ohjaama Aavikon kuningatar -elokuva vuodelta 2015 kertoo brittiläisen Gertrude Bellin (1868 - 1926) mielenkiintoisesta elämästä. Gertrude Bell oli tutkimusmatkailija ja arkeologi, joka toimi vakoojana Britannialle ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuvan pääosassa esiintyy Nicole Kidman.

Florence on Stephen Frearsin vuonna 2016 ohjaama elokuva. Se perustuu tositarinaan amerikkalaisesta perijättärestä Florence Foster Jenkinsistä (1868 - 1944), jonka unelmana oli tulla kuuluisaksi oopperalaulajaksi, vaikka hän ei osannutkaan laulaa. Elokuvan päärooleissa esiintyvät Meryl Streep Florencena ja Hugh Grant hänen aviomiehenään. Tämänkin elokuvan olemme katsoneet aikaisemmin. Se on paikoin aika raskasta katsottavaa ja erityisesti kuunneltavaa, kun Florence ei todellakaan osaa laulaa.

Syysprinssi on kotimainen elokuva vuodelta 2016. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Alli Haapasalo, ja se perustuu Anja Snellmanin romaaniin vuodelta 1996. Syysprinssi-romaani on myös todellisuuspohjainen, ja se kertoo kahden kirjailijan Anja Kaurasen ja Harri Sirolan nuoruudenrakkaudesta. Päärooleissa elokuvassa esiintyvät Laura Birn ja Lauri Tilkanen.

Joitakin kirjoja Suomen sisällissodan tapahtumista olen vieläkin lukenut, muun muassa Tieto-Finlandian voittanutta teosta Seppo Aallon Kapina Tehtailla. Kuusankoski 1918 (2018, 359 s.) luin, mutta kirjassa oli niin paljon paikallista historiaa, tapahtumia, henkilöitä ja yksityiskohtia, että lopulta luin kirjaa aikalailla harppomalla.

 

 

Tapani Heinosen romaani Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla (2018, 368 s.) etenee kahdessa aikatasossa. Vuonna 2015 tarinan kertoja kirjailija Heikki Puharila kirjoittaa romaania Suomen sisällissodasta tutkien samalla omaa sukutaustaansa. Vuonna 1897 kartanon isäntään rakastunut ja hänelle lasta odottava mäkitupalaisen tytär Selma Törölä joutuu lähtemään palveluspaikastaan Längelmäeltä. Kartanon isäntä kuitenkin tuntee vastuunsa ja tallettaa tulevina vuosina Selman tilille rahaa niin, että Selma pystyy kouluttamaan poikansa Ilmarin ylioppilaaksi. Kun sisällissota alkaa, Ilmari taistelee punaisten puolella kuten Selmakin. Ilmarin ja hänen isänsä tiet risteävät kevättalvella 1918 Längelmäellä. Kun valkoiset etenevät Tamperetta kohti, Längelmäen Länkipohjassa käydään ankaria taisteluja. Suuri määrä punavankeja päätyy Fellmanin vankileirille Lahteen. Tapani Heinosen romaani on hienosti kirjoitettu, rankka ja koskettava.