111.jpg

 

Sipoon vanha kirkko on avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun, ja sunnuntaina oli vapaaehtoisten oppaiden viimeiset opasvuorot, joista ensin oli minun vuoroni ja opasemomme Kaarina päätti kauden ottamalla viimeisen vuoron. Luulin etukäteen, että sunnuntai olisi hiljainen päivä, koska oltiin jo elokuun lopussa, mutta sitä mukavammalta tuntui, kun kävijöitä riitti koko neljän tunnin vuoron ajaksi. Opasvuoron alkaessa kahdeltatoista kirkossa oli jo kävijöitä ja heitä oli yhteen menoon tauotta kahteen asti, jolloin oli pieni paussi, kunnes tuli taas väkeä, muiden muassa isä 4-vuotiaan poikansa kanssa. Isä ja poika viipyivät kirkossa pitkään, katselivat, kuuntelivat ja kyselivät. Kuulosti hauskalta, kun pieni kaksikielinen poika puhui ruotsia isänsä ja suomea minun kanssani.

Ensi lauantaina vanhassa kirkossa pidettävän vihkiseremonian kuvaaja tuli tutustumaan kirkkoon, ja hänen kanssaan mietimme yhdessä striimauksen toteutusta ja kirkkoon sijoiteltavien kameroiden paikkoja. Kirkossa ei ole sähköä muualla kuin sakastissa, josta pitää vetää jatkojohto kirkkosaliin. Sakastissa on onneksi myös riittävän hyvä verkkoyhteys. Näin ollen tilaisuuden livestriimaus voidaan toteuttaa suunnitellusti.

 

P1170765 (3).JPG

Kuvassa näkyy Sipoon vanhan kirkon (vuodelta 1454) itäpääty ja uuden kirkon (vuodelta 1885) torni.

Tämä on ollut viides kesäni Sipoon vanhan kirkon oppaana. Tein kahdeksan opasvuoroa ja niin kivaa se on ollut, että mielelläni jatkan sitä taas ensi kesänä. Kirkot kiinnostavat ihmisiä ja vanhat kirkot erityisesti. Vaikka useimmat tulevat tutustumaan kirkkoon ihan tarkoituksella, avonainen ovi ilahduttaa myös ohikulkijoita ja saa heidät poikkeamaan. Monia ilahduttaa myös se, että paikalla on opas, jolta saa tietoa kirkon vaiheista. Siksi oppaana toimiminen onkin niin palkitsevaa. Kaarina suunnittelee opaskurssia, johon voivat osallistua oppaina jo toimineet ja myös oppaaksi ryhtymistä suunnittelevat. Olisikin hyvä, jos saataisiin opasrinkiin uusia jäseniä.

Tänään lähdin äitiä katsomaan ja olin suuresti ilahtunut, kun Paippisissa oli tarjolla sveitsiläisten tuomaa raclettea, jota ei ole pitkään aikaan syötykään. Leivoin myös omenapiirakan ja sain mukaani omenoita, joista huomenna leivon piirakkaa. Pois lähtiessäni otin mukaani äidillä luettavana olleen kirjan. Auton luona huomasin, että auton avain oli jäänyt sisälle. Lähdin hakemaan sitä ja jätin kirjan auton katolle. Sinne auton katolle se kirja unohtui, kun lähdin ajamaan kotiin. Kotona vasta huomasin, ettei sitä ollut mukana. Soitin Martille, joka lähti kirjaa etsimään. Se oli kulkenut auton katolla parin sadan metrin matkan ja pudonnut tielle, josta se löytyi onneksi ehjänä, se kun oli kirjaston kirja. Onhan näitä juttuja auton katolle unohtuneista tavaroista kuultu, mutta kun se sattuu itselle, vähän se nolottaa.