Helsingin Sanomien teatterikriitikko Suna Vuori kirjoitti arvion Kansallisteatterin näytelmästä Onnellisuuden tasavalta.  ”Martin Crimp tekee keskiluokalle jäätävän hirveän ja tappohauskan ruumiinavauksen. ” Eipä ollut minulle kauhean suuri yllätys, että arvio oli erittäin myönteinen. Vuori kirjoitti muun muassa: ”Kiitos, oi kiitos Kansallisteatteri, että toitte Martin Crimpin Onnellisuuden tasavallan Suomeen!” Suna kirjoittaa arviossaan briljantista aikalaisanalyysistä ja siitä kuinka Hannu-Pekka Björkman roolissaan viiltää syvälle ja vielä syvemmälle. Erityisesti Suna kuitenkin kertoo nauttineensa Crimpin draaman lukemisesta. Hän kirjoittaa myös, että ”vaikka pintaa syvyyteen ja sisäistä ulkoiseen sekoittavaa älykästä nihilismiä on ilo lukea, saman esittäminen näyttämöllä ei ole helppo tehtävä. Minna Leinon Kansallisteatterin pienelle näyttämölle ohjaama tulkinta on hänen mielestään huolella mietitty ja rytmitetty ja ehdottoman kiinnostava, mutta se ei ole yhtä nerokas kuin teksti. Tuntuu lähes uskomattomalta, miten paljon ammattikriitikko saa irti esityksestä, jonka nähtyään maallikko saattaa olla ihan pihalla.

Jarkko piipahti lounaalle työpaikaltaan muutaman kilometrin päästä. Olin tehnyt siskonmakkarakeittoa, kun tiedän, että Jarkko tykkää siitä kovasti. Samalla käynnillä Jarkko ehti selata läpi valmiiksi saamani kuvakirjan, joka lähti saman tien tilaukseen.

Televisiosta näytettiin, kuinka suurmielenosoitukseen osallistujat saivat niskaansa rankkasateen, joka alkoi juuri niihin aikoihin, kun väki kokoontui rautatientorille. Nyt alkaa kyllä jo todella huolestuttaa Suomen talouden tilanne, kun tuntuu, että läheskään kaikki eivät vieläkään tajua, miten vakava se on.

Ihan meinasin unohtaa, että olin varannut jo jonkin aikaa sitten sähköpostitse meille liput illaksi Nikkilään Lilla Villanin esitykseen ”Club Lilla Villan: Nicke ja Raakel Lignell - Sinatran seurassa”. Esitteen mukaan esiintyjinä olivat Nicke laulu ja Raakel laulu sekä Tessa Virran trio: Tessa Virta piano ja laulu, Olli Peuhu kontrabasso ja Kepa Kettunen rummut. Raakel Lignell oli kuitenkin pari viikkoa sitten ollut lonkkaleikkauksessa, joten hän ei esiintynyt, vaan toipui leikkauksesta kotonaan Sipoon Talmassa ja oli sieltä lähettänyt terveiset konserttiyleisölle. Häntä sijaisti Raakelin ja Nicken tytär Greta, 21 v., ja hyvin sijaistikin. Konsertin muusikot olivat aivan huippuluokkaa. Säveltäjä/pianisti/laulaja Tessa Virta osoittautui erittäin monipuoliseksi esiintyjäksi ja Kepa Kettusen rumpusoolot olivat huikean hienoja. Nicke Lignell puolestaan on tunnetusti mukavasti jutusteleva ja hyvin laulava, sympaattinen esiintyjä.

Kävimme nyt ensimmäistä kertaa Nikkilän keskustassa olevassa koko perheen kulttuuritalossa Lilla Villanissa, jossa esitetään monipuolisesti teatteria, musiikkia, kuvataidetta ja jossa on kahvila ja catering-palvelut sekä mahdollisuus järjestää yksityisiä ja yritysten tilaisuuksia. Arkisin on myös tarjolla lounas, joka sekin pitäisi jossain vaiheessa käydä testaamassa. Meillä onkin Sipoossa jo aika hyvä valikoima erilaisia lounaspaikkoja.