Äiti ja isä edessä, takana Helena (vas.), Hilkka ja Martti.

Äiti ja isä vihittiin avioliittoon Ilmajoen Huissinkylässä äidin kodin pihamaalla elokuun 14. päivänä 1948, joten siitä oli keskiviikkona kulunut jo 71 vuotta. Hilkka ja Fransu tulivat Savonrannasta ja minä täältä Hangelbystä Paippisiin äitiä ja isää tapaamaan. Syötiin lohikeittoa ja Hilkan Savonrannassa keräämistä mustikoista tekemää mustikkapiirakkaa. Sen suurempia juhlallisuuksia ei järjestetty, kun isälläkin oli iltapäivällä lääkärin vastaanotto.

 

 

Illalla mentiin Antin kanssa kesäteatteriin Söderkullaan Joensuun tilalle katsomaan Sipoon Teatterin esittämää kirjailija Dave Freemanin komediaa Kunnolla katettu, jonka oli ohjannut Anu Hälvä. Näytelmän ohjaaja kertoo käsiohjelmassa: "Kunnolla katettu edustaa brittiläistä farssia tyypillisimmillään; sen suolaa ovat väärinkäsitykset ja absurdit tilanteet, jotka eskaloituvat loppua kohti mitä hullummaksi vyyhdeksi." Sellainenhan se näytelmä oli ja sellaisena ihan viihdyttävää kesäteatteria. Väkeä oli mukavasti katsomossa, ja onneksi oli varattu vaatetta riittävästi päälle, sillä illalla oli jo melko viileää. Väliajalla syödyt grillatut makkarat sentään lämmittivät mukavasti.

Torstaina mentiin ensimmäistä kertaa lounaalle söderkullalaiseen Café Pikkurastaaseen. Torstaina siellä oli hernekeittopäivä ja jälkiruoaksi pannukakkua. Koska Pikkurastaan lounaslistassa ei kerrottu, että tarjolla olisi myös pannukakkua, tein kotona ennen lounaalle lähtöä pannukakun. Kahvilassa oli myynnissä myös maukkaan näköistä levylihapiirakkaa, ja ostimme sitä kotiin iltapalaksi. Ja Antin toivomuksesta ostettiin myös vastapaistetut munkit. Pikkurastas ilmoittaa olevansa palveleva kylätupa ja sellaisena se on hyvä lisä Söderkullan kahvila- ja ravintolajoukkoon.

 

 

Perjantai-iltana Helsingin juhlaviikkojen ohjelmassa oli Musiikkitalossa esitettävä Arnold Schönbergin jättiteos Gurrelieder. Musiikkitalon lavan täyttivät kaksi sinfoniaorkesteria: Helsingin kaupunginorkesteri ja Sinfonia Lahti ja kuusi laulusolistia, yhdistetyt kuorot: Musiikkitalon kuoro, Polyteknikkojen kuoro ja Spira Ensemble puolestaan täyttivät permannon takakatsomon. Kapellimestari Susanna Mälkki johti tätä runsaan 400 esiintyjän joukkoa. Konsertin alussa Helsingin juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Marko Ahtisaari kertoi yleisölle, että tenori Torsten Kerl, jonka Waldemarin rooli esityksessä oli kaikkein suurin, kärsi korvatulehduksesta mutta että hän oli kuitenkin päättänyt esiintyä ja että hän pitäisi laulaessaan kättä korvansa suojana. Korvatulehduksesta kärsivän Torsten Kerlin ääni häipyi välillä lähes kuulumattomiin mutta samoin kävi paikoitellen myös muiden laulusolistien äänille ison orkesterin edessä. Kuorot lauloivat komeasti ja heitä olisi mielellään kuunnellut enemmänkin, kuoro-osuudet olivat kuitenkin melko lyhyitä tässä kaksituntisessa väliajattomassa esityksessä. Erityisen lyhyt, mutta kaunis, oli Gurreliederin lopussa se muutaman minuutin osuus, jossa kuorojen naislaulajatkin pääsivät laulamaan.