Koska oli jälleen viileä aamu, uimaan lähtö ei yhtään houkutellut. Aloinkin sitten aamiaisen jälkeen aikani kuluksi siivota keittiön kaappeja ja loppujen lopuksi sain päivän aikana kaikki kaapit järjestykseen.

Yövartio.jpg

Sain myös vihdoin viimein luetuksi Sarah Watersin vuonna 2006 kirjoittaman ja Helene Butzowin vuonna 2007 suomentaman kirjan Yövartio. Sarah Waters on englantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut joitakin historiallisia romaaneja. Yövartio-romaani kertoo toisen maailmansodan aikaisesta Lontoosta ja siinä seurataan neljän lontoolaisnuoren, Kayn, Vivin, Helenin ja Duncanin, elämää. Tarina alkaa vuodesta 1947, kun sota on päättynyt ja Lontoo on pommitusten runtelema. On alkanut jälleenrakennuksen aika. Vuodesta 1947 siirrytään vuoteen 1944, jolloin sota on käynnissä ja Lontoota pommitetaan ja lopuksi siirrytään taaksepäin vuoteen 1941, jolloin sota on alkanut. Romaani kertoo sodasta sekä ihmisistä ja ihmissuhteista sodassa.

Romaanin ensimmäisessä luvussa, vuonna 1947, kerrotaan Kayn, Vivin, Helenin ja Duncanin tämänhetkisestä elämästä ja annetaan viitteitä siitä, mitä tarinan henkilöille on tapahtunut sodan aikana. Kay, joka toimi sodan aikana ambulanssikuskina, kulkee yksin pitkin Lontoon katuja ja pukeutuu miesten vaatteisiin, vaikka onkin nainen. Vivillä on suhde naimisissa olevaan sotilaaseen, jolla on kaksi lasta. Helen asuu yhdessä menestyneen kirjailijan Julian kanssa ja on mustasukkainen  tyttöystävästään. Vivin veli Duncan on vapautunut vankilasta, jonne hän joutui sodan aikana homoutensa vuoksi. Toisessa luvussa, jonka tapahtumat on sijoitettu vuoteen 1944, ja kolmannessa luvussa, vuonna 1941, paljastuu sitten vähän kerrassaan, mitä he ovat kokeneet sodan aikana.

Tällainen tapa kertoa tarina siten, että aloitetaan nykyhetkestä ja pikkuhiljaa paljastetaan, mitä on tapahtunut ennen kuin on tultu nykyhetkeen, tekee tarinasta kiinnostavan. Vasta kertomuksen loppuun päästyään saa kuvan koko tarinasta. Waters on tarkka ihmiskuvauksissaan. Kaikkien neljän päähenkilön luonteenpiirteiden, ajatusten ja tunteiden kuvauksen perusteella syntyy  vahva käsitys siitä, millaisista henkilöistä on kysymys.

Yövartion lukeminen kesti poikkeuksellisen kauan. Kirja on yli 500-sivuinen, joten senkin takia se kesti, mutta missään vaiheessa ei tullut sellaista lukuinnostusta niin kuin joskus, kun ei millään malta laskea kirjaa käsistään ennen kuin se on luettu loppuun.