Lauantai 31.5.2014

Aamulla ennen laivalla tarjottavaa aamiaisen ja lounaan yhdistelmää brunssia kävimme laivan kannella kävelemässä. Sää oli kuitenkin niin kylmä, ettei siellä tarjennut viipyä pidempään. Brunssin jälkeen palasimme hyttiin ja katsoimme jonkin aikaa Suomen television ohjelmia ja lueskelimme Saksan matkaoppaita, muun muassa Autoliiton julkaisemaa Saksa, automatkailijan unelma – kiehtovia kohteita Pohjois- ja Itä Saksassa -opasta, jossa kerrotaan Pohjois- ja Itä-Saksan osavaltioista ja niiden merkittävimmistä kaupungeista ja nähtävyyksistä. Meillä on alustava suunnitelma matkareitiksi, mutta sitä voidaan muuttaa matkan edetessä. Neljä ensimmäistä yöpymistä on varattu etukäteen, Lyypekissä ollaan kaksi yötä, Bremenissä ja Mindenissä yksi. Luimme myös kirjoja. Antilla oli luettavana Saara Kesävuoren Kuningas -dekkari ja minä luin Pia Maria Montosen kirjoittamaa Valtakunnan miniä - Brita Kekkonen -elämäkertaa.

Päivän ohjelma oli samanlainen kuin näillä rahtilaivamatkoilla yleensäkin. Aika kului lukiessa ja televisiota katsellessa, täytin myös Ilta-Sanomien ristikot ja Sudokut. Päivällisen jälkeen rupesimme odottelemaan laivan saapumista Travemundeen, jonne tulimme tunnin myöhässä, kello 22 paikallista aikaa. Ajomatka Lyypekkiin Atlantic-hotelliin oli vain vajaat parikymmentä kilometriä. Perille pääsimme kuitenkin vasta vähän ennen puolta yötä, koska autojen poistumiseen laivasta meni jonkin aikaa.

Perjantai 30.5.2014

Sain kuin sainkin otetuksi ja lähetetyksi valokuvan kuvakilpailuun ja olen siis mukana tämänkertaisessa kilpailussa, jonka aiheena oli voima. Kuva tuli valitettavasti otetuksi taas ihan viime hetkellä, vaikka aikaa olisi ollut kolme kuukautta.

Kun matkalaukut pakattiin jo eilen, tänään ei ollut enää mitään erityisiä matkavalmisteluja tehtävänä. Siivosin hieman ja kastelin sisäkukat. Katsoimme vielä televisiosta kotimaisen elokuvan Neiti talonmies vuodelta 1955, jonka loppuratkaisu piti nähdä ja vasta sen jälkeen pääsimme lähtemään Vuosaaren satamaan, josta Finnlinesin Finnlady lähti kello 17.30 kohti Travemundea. Pääsimme ajamaan laivaan melkein heti check-inin jälkeen. Laivassa ehdimme ottaa lasillisen Sauvignon Blancia (minä) ja tummaa olutta (Antti) ennen laivan lähtöä. Laivan lähdön odottelussa on jotakin erityistä viehätystä. Ollaan jo matkalla, mutta matka on edessä vielä koskemattomana. Finnlinesin laivoilla ei ole muuta ohjelmaa kuin ruokailut, joten aikaa lukemiseen ja oleiluun on runsaasti. Mekin olimme varanneet matkalukemiseksi mukaan useita kirjoja, joiden pitäisi riittää koko kymmenen päivän matkan ajaksi.

Laivan illallisbuffet oli monipuolinen. Erityisesti mäti- ja kalavalikoima oli maukas. Lämpimistä ruoista maistoin paistettua ankkaa, joka oli oikein hyvää. Illallisen jälkeen haimme vielä laivan myymälästä lakritsipatukoita matkamakeisiksi.

Torstai 29.5.2014, helatorstai

Tämän päivän Helsingin Sanomien Ulkomaat-osiossa oli artikkeli: ”Vähimmäispalkka etenee Saksassa”. Saksassa laki kaikkia aloja koskevasta vähimmäispalkasta tulee voimaan viimeistään vuonna 2017, jolloin se on otettava käyttöön myös siirtymäajan saaneilla aloilla. Sen jälkeen kaikilla aloilla ehdoton minimipalkka on 8,50 euroa tunnilta. Artikkelissa kerrottiin myös, että juuri nyt, kun parsasesonki on Saksassa huipussaan, maanviljelijät palkkaavat sesonkityöläisiä parsanpoimintaan. Maanviljelijät ovat ärähtäneet, että jos vähimmäispalkka tulisi voimaan, he eivät enää pystyisi palkkaamaan sesonkityöläisiä parsapelloille.  Nykyään näiden sesonkityöläisten tuntipalkat ovat 3,5 - 5 euron paikkeilla. Olen innolla odottanut sitä, että Saksassa pääsemme syömään juuri pellolta poimittua, napakaksi keitettyä, todella herkullista valkoista parsaa. Vähän tietysti harmittaa, että sen poimijoille maksetaan niin pientä palkkaa, mutta en aio kuitenkaan jättää parsaa syömättä.

Pakkasimme aamupäivällä laukut huomenna alkavaa matkaa varten. Pakkaaminen koettelee aina hieman kärsivällisyyttä, mutta eihän runsaan viikon matkalle paljon tavaraa tarvitse ottaa. Jos jotain tuiki tärkeää unohtuu kotiin, sen voi hankkia matkan aikana. Olen jo vuosia sitten tehnyt listat erityyppisiä matkoja varten, meillä on lentomatkaa, automatkaa ja erämatkaa varten tehdyt listat, joihin on vuosien saatossa lisätty erilaisia uusia teknisiä vempaimia. Muilta osin listat ovat muuttuneet melko vähän.

Viime viikonloppuna kotimainen varhaisperuna maksoi helsinkiläisessä ruokakaupassa 9,95 euroa kilo, kun silloin ruotsalaista perunaa sai 0,99 eurolla. Tämän päivän Helsingin Sanomissa mainostettiin ruotsalaista varhaisperunaa 0,49 euron hintaan. Ruotsalainen peruna on aivan kotimaisen veroista, koska siitä lähtee kuori kokonaan, kun sitä hankaa perunahanskoilla ja lisäksi se on maultaan yhtä hyvää kuin kotimainenkin. No, ei se tietenkään itse kasvatetun uuden perunan veroista ole, mutta torilta tai kaupasta ostetun kylläkin.

Yle TV2:lta tuli iltapäivällä lähetys suunnistuksen Huippuliigan lyhyen keskimatkan kilpailusta Lohjalta. Maasto oli houkuttelevan näköistä, risutonta ja kaunista kalliomaastoa. Minna Kauppi voitti naisten kisan. Yle Uutisten sivuilla kerrottiin 20.5.2014, että ”Virolaiskeksintö yhdistää suunnistamisen ja geokätköilyn. Metsään tarvitaan vain älypuhelin, joka toimii karttana, tallentimena ja kompassina.” Tämä mobiilisuunnistus on rantautunut myös Suomeen, ja sen tavoitteena on harrastesuunnistuksen lisääminen. Virolaisten kehittämän MOBO-sovelluksen voi ladata älypuhelimeensa ilmaiseksi. Suomen ensimmäiset MOBO-rastit löytyvät Riihimäeltä, ja tämän vuoden tavoitteena on saada Suomeen 20 - 30 rataa. Tällainen suunnistus kuulostaa tosi kiinnostavalta. Toivottavasti saadaan Sipooseenkin pian tällainen rata.

Illalla soitin skype-puhelun Sveitsiin ja juttelimme Hilkan kanssa lähes tunnin. Kohtahan me näemmekin, kun Hilkka ja Fransu tulevat lomalle Suomeen jo kolmen viikon kuluttua.

Keskiviikko 28.5.2014

Hyytävän kylmä ja sateinen päivä. Lämpötila oli viiden, kuuden asteen paikkeilla ja ero muutaman päivän takaiseen lähes kolmeenkymmeneen asteeseen on melkoinen. Kävimme taas tänään isän kanssa silmäpistoksessa Helsingissä Tilkan silmäsairaalassa, minkä jälkeen oli vuorossa äidin lääkärissäkäynti Järvenpäässä. Järvenpäässä kävimme myös pankissa, jossa kaksi pankkitoimihenkilöä palveli asiakkaita, joita pankissa oli meitä ennen vajaat kymmenen jonottamassa erilaisia pankkiasioitaan hoitamaan. Jokaisen asiakkaan asia vaati vähintään noin viiden minuutin ajan, joskus pidempäänkin. Tähän aikaan vuodesta lahjasekkien hankinta erilaisiin tarkoituksiin sekä matkavaluutan hakeminen ovat ainakin sellaisia syitä, joiden takia asiakkaat olivat pankkiin tulleet. Pankkikäyntiin täytyy varata aikaa runsaasti, koska siellä kuluvan ajan ennakoiminen on mahdotonta.

Kevään valokuvauskilpailun kuvien viimeinen palautuspäivä on lauantaina eikä minulla ole vielä kuva-aihetta mietittynä. Näin on käynyt joka kerta. Olen ottanut kuvan kiireessä ja lähettänyt sen viimeisenä mahdollisena päivänä. Siitä syystä varmaankin olen sijoittunut aina kilpailussa häntäpäähän, kun en ole riittävästi paneutunut asiaan. Kameran säätöjenkin opetteleminen on jäänyt liian vähäiseksi. Urheasti olen kuitenkin roikkunut mukana tässä noin kymmenen hengen kuvaajaryhmässä. Huomenna siis pitää ottaa kuva, kun perjantaina lähdemme jo matkaan.

Olemme seuranneet Lyypekin sääennustetta. Sen mukaan kymmenen päivän ennuste lupaa päivittäin noin kahdenkymmenen asteen lämpötilaa ja puolipilvistä, onneksi vain yhtenä päivänä saadaan ennusteen mukaan sadetta. Matkasää vaikuttaa ihan kohtuulliselta.

Tiistai 27.5.2014

Helsingin Sanomissa oli toukokuun ensimmäisenä päivänä artikkeli: 5 syytä olla tyytyväinen vanhenemiseen. Ne syyt olivat lehden mukaan seuraavat: 1) Iän tuoma viisaus ei ole vain sanonta. Vaikka osa älyllisistä toiminnoista hidastuu ja muisti saattaa reistailla, harkintakyky paranee. 2) Yhteiselo toisten kanssa voi sujua paremmin, kun sosiaaliset taidot karttuvat. 3) Vanhemmiten oppii hallitsemaan stressiä ja selviämän epämiellyttävistä tilanteista. 4) Vanhana saattaa nukkua paremmin. 5) Iän myötä on helpompi olla oma itsensä. Perustuukohan juttu niin sanottuun tutkivaan journalismiin vai mitenköhän toimittaja Anna Tommola on näihin johtopäätöksiin tullut? Jotenkin vain eivät tunnu kovin tutuilta.

Sain eilen illalla luetuksi Helena Sinervon romaanin Runoilijan talossa, joka voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon. Runoilijan talossa kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämästä. Romaanissa on yhdistetty sekä faktaa että fiktiota. Pääasiat ovat faktaa, mutta yksityiskohdat Sinervo on keksinyt itse. Kirja koostuu 68 lyhyestä luvusta. Jokaisen luvun alussa on lyhyt yhteenveto kyseisen luvun tapahtumista, esimerkiksi: 29. luvussa Eeva-Liisa kiipeää puuhun tupakalle ja näkee äidin valokuvan. Tarinassa siirrytään koko ajan eteenpäin ja taaksepäin ajassa, joten välillä on vaikeaa pysyä perillä siitä, missä ajassa milloinkin liikutaan. Tarina on aika surullinen ja lohduton. Eeva-Liisa Mannerin elämä on lapsuudesta lähtien rankkaa eikä aikuisikäkään ole kovin onnellista, ihmissuhteet ovat mutkikkaita ja mielenterveys järkkyy. Tarina kerrotaan minä-muodossa ja Helena Sinervo kuvaa hyvin todentuntuisesti Eeva-Liisa Mannerin ajatuksia ja tuntemuksia. Kirjan kieli on kaunista ja kerronta sujuvasti etenevää.

Kävimme Rianan kanssa Haikon kartanossa hakemassa liput Kansallisoopperan solistien kesäkuussa Villa Haikossa pidettävään konserttiin. Tutustuimme samalla Albert Edelfeltin juhlanäyttelyyn Haikon Kylpyhähotellin aulatiloissa. Siellä on esillä Edelfeltin Porvoossa syntyneiden maalausten teoskuvatulosteita ja valokuvia hänen malleistaan. Monet Edelfletin malleista olivat porvoolaisia saaristolaisia ja Haikon kartanon palvelusväkeä. Haikon kartanon päärakennuksen Keltaisessa salongissa on esillä Edelfeltin maalaus Porvoo Linnamäeltä nähtynä, joka on maalattu ulkoilmassa elokuussa vuonna 1892. Kauppaneuvos Satu Tiivola osti sen vuonna 1985 Hagelstamin huutokaupasta Vuoristo-Yhtiöt Oy:lle. Sen olemme nähneet kartanossa aikaisemminkin, mutta täytynee käydä katsomassa uudelleen, kun joskus käymme Haikossa.

Maanantai 26.5.2014

EU-vaalitulosta on analysoitu vielä pitkin päivää ja Suomen jääkiekon MM-kisajoukkuetta on odotettu kotiin. Nämä olivat uutislähetyksissä päivän keskeisimpiä teemoja. Meillä on ruvettu valmistautumaan perjantaina alkavaa matkaa varten. Lähdemme kymmeneksi päiväksi laiva/automatkalle Saksaan. Aikaisemmin teimme joka kesä noin kolmen viikon matkan Eurooppaan, mutta nyt riittää lyhyempikin ajomatka. Pohjois-Saksassa on useita kauniita, vanhoja pikkukaupunkeja, joissa on kiva käydä uudelleen. Molemmat autot on tänään imuroitu, vaikka toinen auto vain lähtee matkalle mukaan.

Gummeruksen Maija keittää – Suomalaisen ruokaperinteen klassikko -kirjan ensimmäinen painos on vuodelta 1949. Minulla on siitä uudempi painos, mutta ohjeet ovat aikalailla perinteisiä. Lounaaksi tein kukkakaalisosekeittoa mukaillen. Siihen laitettiin kukkakaalin lisäksi perunaa ja sinihomejuustoa, joita Maija keittää -kirjassa ei ollut. Ohjeessa kypsennetty kukkakaali puserretaan jouhisihdin läpi puukauhalla painellen. Meillä soseutus tehtiin sauvasekoittimella.

Meidän K-supermarketissamme oli haukifileetä tänään tarjouksessa alle kahdeksan euron kilohintaan. Olen jo pitkään suunnitellut hauki-pinaattimurekkeen tekemistä. Sen ohje on Nousi järvestä hauki. Mutta he söivät sen. Makujen mukana Tuusulanjärven taiteilijakoteihin -kirjassa. Tein siitäkin kuitenkin mukaillun version, koska kirjan ohjeessa kilon haukifileen lisäksi ruokaan laitettiin muun muassa litra erikoiskermaa ja yksitoista kananmunanvalkuaista. Meidän haukimurekkeeseemme tuli haukifileitä, jotka jauhoimme yleiskoneen lihamyllyllä kahteen kertaan, pinaattia, ruokakermaa, kananmunaa, voisulaa, suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää. Ainekset sekoitettiin, pantiin voideltuun vuokaan ja paistettiin uunissa hieman toista tuntia. Söimme sen kanssa varhaisperunoita ja creme fraichesta ja muikunmädistä tehtyä kastiketta. Maistui hyvältä.

Sunnuntai 25.5.2014

EU-vaalipäivän kunniaksi nostimme lipun aamulla lipputankoon. Äänestämässä kävimme jo ennakkoäänestyksen ensimmäisenä päivänä, joten nyt vain odottelimme illan vaalituloksia.

Meidän pihapiirissä käydään ainakin kahden lintupöntön tienoilla taistelua siitä, kuka pöntössä saa pesiä. Kummassakin pöntössä on sinitiainen aloittanut pesinnän, mutta kirjosieppo haluaisi vallata sen. Tänään oli aika dramaattinen taistelu käynnissä yhden pöntön lähistöllä. Sinitiainen kurkisteli hädissään pöntön suuaukosta ja aina kun se sai päänsä ulos pöntöstä, kirjosieppopariskunta hyökkäsi sen kimppuun. Joskus sinitiainen peruutti takaisin pönttöön ja joskus lensi kauemmas pöntöstä. Kun se palasi takaisin, kirjosiepot odottivat sitä ja kävivät taas sen kimppuun. Sinitiaiset ovat täällä meidän ilonamme vuoden ympäri, joten olisi oikein, että ne saisivat myös pesiä meidän pöntöissämme. Toisaalta kirjosiepot muuttavat Suomeen kaukaa Saharan eteläpuolelta Länsi-Afrikan sademetsistä saakka, joten kyllä niillekin soisi pesintämahdollisuuden. Me emme kuitenkaan puutu taisteluun pesäpöntöistä, ainoastaa seuraamme sitä.

Ajoimme Paippisten kautta Tuusulaan Erkkolan taiteilijakotiin sopraano Laura Pyrrön konserttiin ”Tell me the Truth about Love” . Tiina Korhonen säesti pianolla. Laura Pyrrö on viettänyt nuoruutensa Tuusulassa, mistä syystä hän mielellään esiintyy siellä. Laura Pyrrön kotisivuilla konsertti esitellään: ”Ei väliä, oletko viehkeä mamselli Pariisista, kohtalokas mustalaisprinsessa Unkarista vaiko rempseä piikatyttö Karjalasta: kaikkia kiehtoo, polttaa ja piinaa yksi asia – rakkaus. Ikiaikaiseen myyttiin pureudutaan kabareemusiikin, operetin, chansoneiden ja kansanlaulujenkin keinoin.” Konsertissa oli lämmin tunnelma, mikä johtui paitsi helteisestä säästä, myös taiteilijoista, jotka saivat konserttiyleisön viihtymään. Mukava tunnelmallinen konsertti ennen loppuillan jännitysnäytelmiä: EU-vaalituloksia ja jääkiekon MM-finaalia.

Kotimatkalla haimme Söderkullan pizza-ravintolasta konsertin innoittamina Romeo- ja Julia-pizzat, jotka söimme samalla, kun katselimme ennakkoäänten julkistamista televisiosta. Mitään merkittäviä yllätyksiä ei ennakkoäänissä tullut. Illan televisio-ohjelmissa olisi olisi ollut aineksia kahdeksikin illaksi, mutta nyt piti yrittää seurata kaikkea kiinnostavaa yhden illan aikana. Loppujen lopuksi katsoin vaalitulosohjelmaa niin kauan, että parlamettiin päässeiden nimet olivat selvillä ja aina välillä katsoin jääkiekkoa, joka oli niin Venäjä-vetoista, että Venäjän voitto oli aika varma jo aikaisessa vaiheessa. Hopea tuntuu kuitenkin hienolta saavutukselta.

Lauantai 24.5.2014

Päivän ylin lämpötila oli meillä tänään vain 27 astetta, mutta kyllä oli välillä tosi hikinen olo. Päivä meni siivouspuuhissa. Tehot olivat ilmeisesti melko matalat, kun näkyvää jälkeä tuli aika vähän. Ruotsi - Venäjä -jääkiekko-otteluakin piti katsoa sen verran, että on tiedossa, kenet Suomi saa huomenna vastaansa kultaotteluun. Veikkaukseni siis on, että Suomi voittaa Tshekin tänään iltaottelussa. Venäjä voitti Ruotsin, joka oli aika avuton. Venäjä pääsi siis kultaotteluun, vaikka ei sekään kovin vakuuttava ollut.

DSC02308.JPG

Kalliokielo kukkii pihakalliolla.

DSC02311.JPG

Arovuokko kukkii perennapenkissä

DSC02320.JPG

Omenapuu kukkii talon päädyssä.

Jee, niinhän se meni kuin pitikin. Suomi voitti Tshekin. Vähän turhan jännittävä ottelu, kädetkin olivat niin hikiset, ettei kutomisesta tullut mitään. Kuohuviini on jääkaapissa odottamassa huomista. Hopeaa tulee joka tapauksessa ja se on juhlan arvoinen asia, kun ajattelee, miten takkuisesti Suomen pelit alkoivat. Maamme-laulu soi ja kansa laulaa.

Perjantai 23.5.2014

Aamupäivällä huomasin, että etupihan telkkäpöntön suuaukossa näkyi telkän pää. Jäimme seuraamaan sen tekemisiä. Kävin kuvaamassakin sitä, mutta ei se siitä häiriintynyt. Välillä se vetäytyi pönttöön ja tuli taas vähän ajan kuluttua näkyviin. Tällaista olemme nähneet aikaisemmin vain heinäkuussa, jolloin kyseessä oli Telkkä-Kimmon mukaan nuori naarastelkkä, joka tutustui pesään ensi vuoden pesintää varten. Laitoimme nytkin Kimmolle viestin ja kysyimme, mistä tällainen telkän käyttäytyminen saattaa johtua.

Gumbostrand Konst & Form on puolitoista vuotta sitten avattu kokonaisuus, johon kuuluu taidegalleria, bistro, design-myymälä sekä kokous- ja tapahtumapaikka. Se toimii vuonna 1954 rakennetussa ja hienoon kuntoon laitetussa entisessä Hartwallin tehdasrakennuksessa Sipoon Gumbostrandissa lähellä meren rantaa. Tällä hetkellä taidegalleriassa on esillä näyttely ”Kamera ja kvartsihiekka”, jossa kohtaavat Caj Bremerin valokuvat ja Nuutajärven taiteilijoiden teokset. Näyttelyssä esitellään Caj Bremeriltä sekä uusia että vanhempia valokuvia, kaikkiaan 120 kuvaa sekä Nuutajärven osuuskunnan kahdeksan lasitaiteilijan töitä.

Kävimme Ritvan ja Penan kanssa Gumbostrtand Konst & Formissa katsomassa näyttelyn ja syömässä lounaan. Sää oli kaikin puolin ihanteellinen. Söimme ulkona ja siellä istuessa tuntui ihan siltä kuin olisi ollut lomalla. Voivatkohan eläkeläiset viettää lomaa, kun ovat aina ikään kuin lomalla ja jos voivat, niin mistä he ovat lomalla, eläkeläisyydestäkö? Tiedä häntä.

Kun tulimme kotiin, Kimmolta oli tullut viesti, että telkkänaaraan käyttäytymisestä päätellen poikaset ovat kuoriutuneet ja että todennäköisesti ne lähtevät pöntöstä tänään tai huomenna. Täytyy nyt sitten vahtia tarkasti, jos vaikka onnistuisimme näkemään, kun poikaset pudottautuvat maahan ja emo ohjaa ne kohti järveä.

Meidän tontillamme on kaksikymmentä pikkulinnunpönttöä. Kiersin ne kaikki ja yritin nähdä, missä niistä on pesintä käynnissä. Joidenkin pönttöjen ulkopuolella näkyi tiaisia ja kirjosieppoja. Birdlife Suomi järjestää pönttöbongauksen kesäkuun alkupuolella, joten siihen mennessä täytyy ottaa selvää, keitä meidän pihapöntöissämme pesii.

Illalla rupesimme katsomaan MTV3:lta Mamma Mia! -elokuvaa, jossa kuultiin Abba-yhtyeen tuttuja, iki-ihania lauluja. Olen nähnyt Mamma Mia! -musikaalin Helsingissä Hartwall Areenalla ja Antin kanssa olemme nähneet sen Lontoossa. Kesken elokuvan ulkoa alkoi kuulua lintujen ääntelyä ja pieni hanhiparvi lensi kohti pohjoista.

Torstai 22.5.2014

Porvoon kulttuurinystävät -yhdistys järjesti tänään Kartanot kaupungin laidalla - Albert Edelfeltin jalanjäljissä -bussikierroksen Porvoossa. Matkan kohteena oli neljä kartanoa Porvoossa ja Albert Edelfeltin ateljee Porvoon Haikossa.

Porvoossa on ollut asutusta jo 1200-luvulla. Vuonna 1380 Porvoo sai kaupunkioikeudet. 11.6.1760 aamulla viiden aikaan syttyi Porvoossa suuri tulipalo erään porvoolaisemännän kalakeitosta. Yli kaksi kolmasosaa kaupungista paloi tällöin maan tasalle. Tämän jälkeen raatihuoneen torin ympärille rakennettiin kivitaloja. Palon jälkeen Porvoo kansainvälistyi nopeasti. Kaupunkiin tuotiin viinejä, hedelmiä ja herkkuja ulkomailta. Kun Ruotsin vallan aika päättyi ja Suomi joutui Venäjän vallan alle, Porvoossa pidettiin valtiopäivät vuonna 1809.

Matka alkoi Näsin kartanosta, jota katselimme vain ulkopuolelta. Näsin kartano sijaitsee Porvoonjoen jyrkällä kielekkeellä, mistä se on saanut nimensä (näs = kieleke). Ensimmäinen maininta Näsin tilasta on vuodelta 1421, ja muun muassa Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa majoittui Näsin kartanoon kolmen vuorokauden ajaksi vuonna 1555 matkallaan Venäjälle. Siitä lähtien, kun kartano siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1883, kaupunki on vuokrannut sitä asuinkäyttöön. Porvoon hautausmaa sijaitsee Näsin kartanon entisillä mailla. Sinne on haudattu noin 90 000 vainajaa, joiden joukossa on runsaasti taiteilijoita ja muita merkkihenkilöitä.

Kierroksen toinen kartano oli Kiialan kartano, jossa Albert Edelfelt syntyi vuonna 1954. Kiialan kartanon historia alkaa 1300-luvulta. Kiialan kartanon yhteyteen perustettiin vuonna 1880 viinatehdas, jonka entisissä tiloissa nykyään järjestetään kokouksia ja juhlia. Kiialan kartano on nykyään Suomen suurimpia maanviljelystiloja, jonka 400 hehtaarin viljelysmailla viljellään heinää hevosille ja eri viljalajeja.

DSC02290.JPG

Kiialan kartano, jossa Albert Edelfelt syntyi vuonna 1854 eli 160 vuotta sitten.

Myös Haikon kartanon historia ulottuu 1300-luvulle. Uudenvuodenpäivänä 1911 Haikon kartano paloi. Kartanon nykyinen päärakennus on professori Armas Lindgrenin piirtämä, ja se on vuodelta 1913. Satu ja Leo Vuoristo ostivat Haikon kartanon vuonna 1965 ja käynnistivät sen hotellitoiminnan seuraavana vuonna. Tällä kertaa emme käyneet Haikon kartanossa sisällä, vaan menimme käymään kartanon lähellä sijaitsevassa Edelfeltin ateljeessa. Albert Edelfelt palasi aina kesäksi Suomeen, ja sen jälkeen, kun perhe oli menettänyt Kiialan kartanon, Edelfelt maalasi Haikkoon rakennetussa ateljeessaan.

DSC02300.JPG

Albert Edelfelt maalasi Haikon ateljeessaan 24 kesän aikana kaikkiaan 200 maalausta.

Kävimme myös Gammelbackassa. Ensimmäiset maininnat Gammelbackan kartanosta ovat 1500-luvulta. Kun Nesteen öljynjalostamo rakennettiin Sköldvikiin 1960-luvulla, Gammelbackan kartanon entisille maille rakennettiin asumalähiö, jonne muutti eri puolilta Suomea rekrytoituja jalostamon työntekijöitä. Gammelbackan kartanon päärakennuksen kohtalosta keskusteltiin, mutta ennen kuin ehdittiin tehdä päätöstä sen suojelemisesta, rakennus paloi tai poltettiin vuonna 1974.

Suomi voitti Kanadan jännittävässä MM-jääkiekko-ottelussa ja on mukana semifinaaleissa neljän parhaan joukossa. Aivan huikea ottelu!

Keskiviikko 21.5.2014

Aamuksi olin sopinut ohjaustapaamisen Pasilaan. Aamuruuhka oli melkoinen, ja totesinkin, miten paljon mukavampaa on aamuisin lukea Helsingin Sanomia kotona kaikessa rauhassa kuin istua ruuhkaliikenteessä Koskelantiellä. Toisaalta koululla on ihan kiva käydä, kun samalla tapaa aina tuttuja opettajia. Koululta ajoin Herttoniemenrantaan, josta lähdimme Ritvan kanssa kävelylle. Kuljimme Herttoniemen kartanon kauniin ja hyvinhoidetun puiston läpi. Isot värikkäät tulppaanipenkit ja jo isoiksi kasvaneet saniaiset kukoistivat ja linnut lauloivat. Sää oli pilvinen mutta poutainen. Kävelyn jälkeen nautimme Ritvan ja Penan tarjoamat kahvit ja herkulliset voileivät.

Kun Riana pääsi koulusta, olin häntä vastassa ja vietimme iltapäivän täyttämällä muumiristikoita. Kävimme myös kirjakaupassa hakemassa pari uutta tehtäväkirjaa tulevia yhteisiä iltapäiviä varten. Tämän päivän Helsingin Sanomien Tiede-osiossa oli mielenkiintoinen kirjoitus, joka perustui Australiassa tehtyyn tutkimukseen. Artikkelin otsikko oli: Hoida lapsenlapsia, säilyt skarppina. Jutussa todettiin, että lastenlasten hoitaminen kerran viikossa vaikuttaa myönteisesti isoäidin aivoihin. Pikkuisten kanssa puuhaaminen voi jopa ehkäistä dementiaa, sillä siitä saa henkisiä ärsykkeitä ja samalla voi pitää yllä sosiaalisia suhteita. Ainakin siitä saa hyvän mielen ja pääsee näkemään monet asiat aivan uudella tavalla.

Luonto on saanut vettä ja lämpöä sopivassa suhteessa, ja se kyllä näkyy. Kaikkialla on vihreää ja vehmasta. Istun tässä olohuoneen ikkunan vieressä ja juuri äsken telkkä lensi ikkunan ohi suoraan pönttöön. Se ei juurikaan jarruttele pönttöön lentäessään vaan sujahtaa sinne aika vauhdikkaasti.

Iltapäivän yhtenäinen sade esti pihalla puuhastelun, joten sen sijaan päätin jatkaa jo kauan sitten aloitettua ”eroon turhasta tavarasta” -projektia. Ei siitä mitään kuitenkaan tullut, kun rupesin lukemaan pois heitettäviä lehtiä. Illalliseksi Antti valmisti sinisimpukoita valkoviinissä. Stockmannilta saa nykyään vakuumipakattuja horroksessa olevia simpukoita. Niitä ei tarvitse esikäsitellä ennen keittämistä, joten niiden valmistaminen on nopeaa ja helppoa. Viinikaapista löytyi sinne unohtunut vuoden 2002 pullo Bourgognen Chablis-viiniä, jota joimme lasilliset. Minusta se maistui jo hieman yli-ikäiseltä.

Illalla katsoimme MTV3:lta EU-vaalikeskustelua, jossa oli tentattavana kaksitoista mielenkiintoisinta eurovaaliehdokasta. Jarnokin näytti katsovan vaalikeskustelua, koska hänen twiittinsä näytettiin tv-ruudussa.

Tiistai 20.5.2014

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla
on sisäinen hehku päällä, on paljon.
Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

    -Esa Saarinen /Positiivarien Ajatusten aamiainen tiistaina 20.5.2014

Saattaahan se noin ollakin, vaikka kyllä sitä iäkkäämpikin joskus saattaa innostua kovastikin ja paahtaa silloin täysillä, ainakin vähän aikaa, kunnes uupuu. Omasta kokemuksestakin näin voi sanoa.

Hanhiparvet lensivät taas aamupäivällä satapäisinä meidän ylitsemme, kun olimme lammen rannan terassilla laittamassa sitä kesäkuntoon. Olemme nyt siirtyneet pääosin ulkoruokintaan ja tänään kannoimme pärekorissa lounastarvikkeet lammen rannalle ja söimme lounaan siellä.

DSC02283.JPG

Otimme kaksoisselfien lammenrannan terassilla.

Ainolassa järjestettiin tänään mielenkiintoinen Linturetki Sibeliuksen musiikkiin -tilaisuus. Sibelius oli lintuharrastaja, joka seurasi lintujen muuttoa ja hänen päiväkirjoissaankin on vuosien varrella runsaasti mainintoja linnuista. Musiikin tohtori, dosentti Timo Virtanen esitteli sanoin ja musiikkinäyttein Jean Sibeliuksen musiikissa esiintyviä lintuja ja tutkija Juha Honkanen Luonnontieteellisestä museosta kertoi Ainolan metsän linnuista Sibeliuksen aikaan ja tänä päivänä. Tilaisuuden kestoksi oli alun perin ilmoitettu 1,5 tuntia, mutta se kesti peräti 2,5 tuntia.

Timo Virtanen on musiikintutkija ja lintuharrastaja, joka kertoi, miten linnut ovat esiintyneet säveltäjien tuotannossa pääosin kolmella eri tavalla. Säveltäjät ovat 1) jäljitelleet lintujen ääntä, 2) kuvanneet lintujen olemusta sävellyksissään tai 3) linnut ovat muodostuneet osaksi säveltäjän sielunmaisemaa. Sibelius sanoikin 1930-luvulla jossain haastattelussa tuntevansa, että hän on ollut joskus 10 000 vuotta sitten joutsen. Tunnetuin Sibeliuksen lintuaiheinen sävellys on Lemminkäinen-orkesterisarjan osa Tuonelan joutsen. Saimme kuulla otteita Sibeliuksen päiväkirjoista, joissa linnuista mainittiin useimmin joutsenet, kurjet ja villihanhet (metsähanhet). Nämä olivatkin Sibeliukselle tärkeimpiä lintuja.

Tutkija Juha Honkanen kertoi, miten Ainolan linnusto on muuttunut niistä ajoista, jolloin Sibelius asui siellä. Järvenpään lintualueet on kartoitettu, ja Ainolan alue on yksi arvokkaista lintualueista. Suomessa on systemaattinen linnuston seuranta aloitettu vasta 1930 - 1940 -luvulla, joten Ainolan alkuvuosien tilanteesta ei ole tarkkaa tietoa.

Ainolan lintupöntöt uusittiin viime vuonna, jolloin ripustettiin 15 uutta pönttöä. Niissä pesi viime kesänä neljä talitiaista, viisi sinitiaista ja neljä kirjosieppoa, kahdessa pöntössä ei pesitty.

Eilen Suomi voitti Kazakstanin niukasti jääköiekon MM-ottelussa ja Valko-Venäjä voitti Latvian. Tänään Sveitsin piti voittaa Latvia, jotta Suomi pääsisi mukaan jatkosarjaan. Laitoinkin Sveitsiin aamulla viestin, että kaikki suomalaiset kannustavat tänään täysillä Sveitsin joukkuetta. Kun olimme Ainolassa, Antti seurasi älypuhelimeltaan Sveitsi - Latvia -ottelua. Ilo oli suuri, kun Sveitsi voitti ja Suomi selviytyi jatkosarjaan, jossa se saa vastaansa Kanadan.

Iltakymmenen aikaan ukkonen jyrähti aivan lähellä tosi kovaa ja ihan säikäytti. Enempiä jyrinöitä ei sitten kuulunutkaan, mutta sade jatkui.

Maanantai 19.5.2014

Telkkämies Kimmolta tuli viesti, että hän oli käynyt meillä perjantaina ja katsonut kaikkien neljän telkkäpöntön tilanteen. Etupihan pöntössä oli ollut telkkä hautomassa, ja kauimmaisessa metsässä olevassa pöntössä oli ollut yhdeksän ”kuumaa” munaa, mikä tarkoittaa, että siellä on haudonta käynnissä, mutta telkkä oli juuri sillä hetkellä ruokailemassa järvellä. Kaksi muuta pönttöä ovat tyhjillään. Harmi, ettemme olleet Kimmon käydessä kotona, koska olisi ollut kiva kuulla uusimmat telkkäjutut. Tänään näimme myös ensimmäistä kertaa telkän uiskentelemassa meidän lammessamme. Saattaa olla, että tämä telkkä oli tutustumassa lammen rannan pönttöön ensi kesän pesintää varten.

Lainasin pari viikkoa sitten kirjastosta kolme Jenni Haukion runokirjaa: Paitasi on pujahtanut ylleni (1999, 2. painos 2012, tämä runokirja voitti valtakunnallisen Runo-Kaarina-runokilpailun vuonna 1999), Siellä minne kuuluisi vihreää ja maata (2003) ja Sinä kuulet sen soiton (2009). Olen lukenut näiden kirjojen runoja muutamaan kertaan, minusta ne ovat hieman vaikeasti avautuvia eivätkä puhuttele, vaikka ovatkin hyvin luontokeskeisiä.

Erityisesti Jenni Haukion ensimmäinen runokirja Paitasi on pujahtanut ylleni sai ilmestyessään vuonna 1999 kriiikoilta positiivisen vastaanoton. Muun muassa Hannu Waarala kirjoitti 6.12.2012, jolloin kirjasta oli ilmestynyt uusintapainos, Keskisuomalainen-lehdessä näin: Jenni Haukion esikoisteoksessa tuntuu kuin runoilija haluaisi sulautua, joskus melkein kadota luontonäkymien ja vaikutelmien sisään, harmonian ja tasapainon rikkumattomuuteen.//Runot synnyttävät herkkiä vaikutelmia, luontoidyllejä, lapsuuden maisemakuvia, veden ja vuodenaikojen liikettä.

Antti haki Lindbergin puutarhasta yrttejä, jotka istutin saman tien yrttilaatikkoon. Nyt laatikossa kasvaa lipstikka, joka siirrettiin omalta maalta, rosmariini, timjami, ruohosipuli, tilli, salvia, kahta erilaista persiljaa sekä yksi oudon näköinen yrtti, jonka nimeä Antti ei muistanut. Basilika täytyy istuttaa erilliseen ruukkuun, ja sitä kasvatetaan sisätiloissa, koska se on niin kylmänarka.

DSC02279.JPG

Eräs kauan kadoksissa ollut opinnäytetyöohjattavani otti yhteyttä ja ilmoitti haluavansa tavata, joten aivan ilmeisesti hänen tavoitteensa on vielä tehdä opinnäytetyö ja valmistua, vaikka lisäajan saaminen opintoihin on varmaankin jo aika tiukassa.

Päivän ylin lämpötila oli meillä 28 astetta. Illalla ukkonen jyristeli melko pitkään, mutta ei tullut ihan lähelle.

Sunnuntai 18.5.2014

Kesäiseltä tuntuvan sunnuntain lämpötila nousi tänään 23 asteeseen. Aamupäivän vietimme taas pihalla. Antti viritti puutarhan kastelupumpun lammelle ja minä vaihdoin mullat yrttilaatikkoon sekä tein muutaman istutuksen. Lounaaksi keitin tattikeittoa kuivatuista herkkutateista.

Kansainvälisen museopäivän kunniaksi useimpiin museoihin oli tänään vapaa pääsy. Valitsin käyntikohteeksi vanhan tutun Halosenniemen. Antti päätti jäädä kotiin katsomaan Suomi - USA -jääkiekko-ottelua. Ei olisi kyllä kannattanut, sillä Suomi kärsi kirvelevän tappion.

Ennen Halosenniemeen menoa kävin Paippisissa, jossa isä ja Martti olivat istuttaneet perunoita käsivetoisella peruna-auralla kolmeentoista vakoon. Äidin kertoman mukaan isä oli ollut istutusurakan jälkeen aivan naatti ja siellähän hän huilaili sängyssä täyttäen sanaristikkoa.

Halosenniemessä oli tänään kevätnäyttelyn ”Katsoppas tuota lahdelmaa” viimeinen päivä. Näyttelyssä esiteltiin Pekka Halosen taidetta ja taiteilijakotia Halosenniemeä. Esillä oli monia tuttuja Pekka Halosen maalauksia, mutta mukana oli myös töitä, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Öljymaalausten lisäksi näytteillä oli muun muassa akvarelleja, etsauksia ja lyijykynätöitä. Näyttelyssä oli melko paljon väkeä ja paikalla olevat oppaat joutuivat ojentamaan useita näyttelyvieraita, jotka istuivat museotuoleille tai ottivat sisätiloista valokuvia, mikä on kiellettyä.

DSCN1059.JPG

Halosenniemen sauna on kuvattuna useissa Pekka Halosen maalauksissa.

Halosenniemessä oli tänään myös kansainvälisen museopäivän konsertti Tsaikovskia illansuussa, jossa esitettiin Tsaikovskin Vuodenajat op. 37 a. Sävellyksessä on kaksitoista osaa, yksi vuoden jokaiselle kuukaudelle. Esiintyjinä olivat viulistit Mauri Saarikoski ja Leena Tuomisto-Saarikoski sekä sellisti Ulla Lampela. Tsaikovskin musiikki oli kaunista ja teoksen eri osat vaihtelivat herkistä vauhdikkaisiin.

DSCN1056.JPG

Näkymä Tuusulanjärvelle Halosenniemen kuistilta.

Illalliseksi Antti valmisti uunissa neljä tuntia haudutettuja karitsanpotkia, jotka olivat ihanan mureita ja maukkaita. Otimme potkien kanssa lasilliset Bourgognen viiniä vuodelta 2005.Yle TV1 lähetti illalla kiinnostavan Sota ilman voittoa -dokumenttielokuvan talvisodasta. Se oli tehty suomalais-venäläisenä yhteistyönä.

Lauantai 17.5.2014

Sää oli tänään aivan ihana. Lämpötila oli korkeimmillaan 18 Celcius-astetta. Näimme aamulla kaksi hanhiparvea, jotka lensivät meidän ylitsemme, kun olimme pihapuuhissa. Ulkona tarkeni hyvin lyhythihaisessa paidassa ja iltapäiväkahveja juotaessa terassilla oli auringonpaisteessa tosi kuuma. Käki kukkui vähän väliä ja kirjosiepot selvästikin ovat valtaamassa ison osan pihan pöntöistä. Eilen näin keittiön ikkunasta varpushaukan, joka istui ikkunan lähellä olevan puun oksalla yhden pihapöntön alla, mitä mahtoi siinä odotella.

Illalla Avara luonto -ohjelmassa kerrottiin Intiassa Ranthambhoren kansallispuistossa elävästä Machli-tiikerikuningattaresta, joka nyt on käynyt vanhaksi ja raihnaiseksi. Aikoinaan se kuitenkin oli viidakon kiistaton valtias. Kun olimme keväällä 2010 Intiassa ja teimme matkaa Maharaja Express Train -junalla, tutustuimme myös Ranthambhoren kansallispuistoon avolavamaasturin kyydissä. Minä istuin maasturin lavalla reunimmaisena ja ihan maasturin vieritse kosketusetäisyydeltä kulki valtavankokoinen tiikeri, joka minusta näytti ihan samalta kuin Machli erityisine poskiraitoineen. Onhan se voinut olla jokin muukin kansallispuiston tiikereistä, mutta on nyt vain mukava ajatella, että se oli juuri Machli.

Rupesin tässä muistelemaan Intian matkaamme, jolle lähdimme maaliskuun lopussa ja matka kesti kaikkiaan kymmenen päivää. Lensimme Delhiin ja siellä tehtiin kiertoajelu uudessa ja vanhassa Delhissä. Matkasimme intialaisen mittapuun mukaan luksusjunalla viikon ajan Rajastanin maakunnassa. Junassa meillä oli oma tilava hytti ja huonepalvelijat pitivät huolta mukavuudestamme. Matkustimme yöaikaan ja päivisin tutustuimme Rajastanin kaupunkeihin ja nähtävyyksiin. Ensimmäisen etapin matkustimme kuitenkin bussilla. Bussimatkan aikana näimme tosi paljon intialaisten elämää lähietäisyydeltä. Maanteillä kulki bussien ja autojen seassa ihmisiä, kameleita, aaseja ja pyhiä lehmiäkin.

Erityisesti mieleen jääviä kaupunkeja junamatkan varrelta olivat Udaipur, Jodhpur, Jaipur ja Jaisalmer. Udaipurin kaupungista sanotaan, että se on Rajastanin romanttisin kaupunki. Siellä oli kauniita palatseja, järviä ja puutarhoja. Jodhpur, ”sininen kaupunki”, perustettiin vuonna 1459 ja se on vanhin Rajastanin suurista kaupungeista. Pääosa kaupungin rakennuksista on maalattu sinisiksi. Siellä on myös Mehrangarh, yksi Intian suurimmista linnoituksista. Vaaleanpunainen kaupunki Jaipur on Rajastanin maakunnan pääkaupunki. Siellä on useita kauniita, vaaleanpunaisiksi maalattuja rakennuksia ja kaunis Amber-linnoitus. Siellä pääsin elefantin kyytiin, Antti valitsi sen sijaan autokyydin. Jaisalmerissa oli valtaisa linnoitus ja siellä teimme kamelisafarin hiekkadyyneillä. Dyyneillä meille järjestettiin juhlava ateria ja paikallisten taiteilijoiden esityksiä. Jaisalmerin kaupungin rakennukset oli tehty pääosin keltaisesta hiekkakivestä.

Bharatpurin kaupunki on kuuluisa Bharatpurin kansallispuistosta, joka kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin. Teimme retken kansallispuistoon polkupyörien kyydissä. Polkupyörien perässä oli perävaunu, johon mahtui kaksi henkeä. Paikalliset intialaiset kuljettivat pyöriä kansallispuistoon ja takaisin junalle. Näimme monia värikkäitä eksoottisia lintuja.

Agrassa kävimme Taj Mahalin romanttisessa mausoleumissa, jonka suurmogulien hallitsija Shah Jahan rakensi synnytyksessä kuolleen lempivaimonsa Mumtaz Mahalin muistoksi 1600-luvulla. Taj Mahal oli samoinkuvaamattoman kaunis. Se valittiin Unescon maailman perintökohteeksi vuonna 1983. Siellä ollessamme oli matkan kuumin päivä, lämpötila nousi 43 Celcius-asteeseen ja aurinko porotti armottomasti pilvettömältä taivaalta.

Yksi mieleenpainuva näky, jonka junan ikkunasta monesti näimme, oli se, kun naiset kantoivat kauniinvärisissä sareissaan risuja ja muita tavaroita päänsä päällä ja puuhasivat kaikenlaista ja miehet istuivat ryhmissä seurustelemassa ja tupakoimassa. Lapsia oli joka paikassa paljon ja he olivat hyvin kiinnostuneita turisteista.

Perjantai 16.5.2014

Kyllä kannatti jäädä eilen illalla katsomaan Suomi - Valko-Venäjä -jääkiekko-ottelua, vaikka ensimmäisen erän alussa Suomen joukkue näytti olevan pahasti alakynnessä. Ottelu oli tosi jännittävä ja tasaväkinen ja sen voitti Suomen joukkue.

Tänään tuntui olevan todella vilkas arktisten lintujen muuttopäivä. Antti näki ensimmäisen parven taivaalla aamukuudelta hakiessaan lehtiä postilaatikolta. Kun ajoin aamulla hammashoitolaan Tapiolaan, näin matkan aikana kymmenkunta useiden satojen hanhien parvea. Antti kävi aamulla myös Kalkkirannassa, jonka yli arktisten muuttolintujen parvia lensi matkalla pohjoiseen.

Kävin myös Haaga-Heliassa tapaamassa ohjattavaani sekä esimiestäni, jonka kanssa sovin, että jatkan vielä ensi lukuvuoden opinnäytetöiden ohjauksia. Toivottavasti ensi vuoden kevääseen mennessä kaikki tällä hetkellä ohjauksessani olevat opinnäytetyöt ovat valmistuneet.

Sipoon suomalainen seurakunta kutsuu kaksi kertaa vuodessa kyseisenä vuonna täysiä kymmeniä ja viisiä vuosia täyttävät yli 70-vuotiaat seurakuntalaiset läheisensä kanssa seurakunnan järjestämille yhteisille syntymäpäiväjuhlille. Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen juhlatilaisuus. Lähipiiriini kuuluu tänä vuonna täysiä vuosikymmeniä täyttänyt henkilö, jonka kanssa olin mukana juhlassa. Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan toistakymmentä vierasta ja viisi seurakunnan työntekijää. Ohjelmassa oli muun muassa seurakunnan työntekijöiden onnittelulaulu syntymäpäiväsankareille, yhteislaulua, kansanlaulupotpuri poikkihuilulla ja pianolla esitettynä, vieraiden lyhyet esittäytymiset ja kakkukahvit. Laulettiin myös Suvivirsi ja Soi kunniaksi Luojan -virsi. Kirkkoherra siteerasi onnittelupuheessaan jotakuta, joka oli sanonut viisaasti, että ”tärkeää ei ole se, paljonko elämässä on päiviä vaan se, kuinka paljon päivissä on elämää.” Tilaisuus oli tunnelmaltaan rento, ja seurakunnan väki on tosi mukavaa.

Illalliseksi paistettiin lohta, tehtiin korvasienikastiketta pakastimesta löytyneistä korvasienistä ja keitettiin ruotsalaisia varhaisperunoita, joiden hinta oli pudonnut 50 senttiä kilolta, nyt nyt niiden kilohinta oli 2,49 euroa. Sen jälkeen ryhdyttiin katsomaan Suomi - Sveitsi -jääkiekko-ottelua.

Torstai 15.5.2014

Aamulla asensimme sammallaattakivet paikoilleen etupihan japanilaistyyliselle piha-alueelle. Olimme ostaneet 24 kiveä, mikä osoittautuikin juuri sopivaksi määräksi. Olemme lopettaneet lintujen ruokinnan pihallamme, tänään vein viimeiset kaksi talipalloa talipallotelineeseen. Eipä kestänyt kauan, kun linnut olivat ne syöneet. Tikat, närhet sekä tali- ja sinitiaiset olivat innokkaimpia nokkijoita. Harakkakin nokkii mieluusti talipalloja. Mustarastaat ja peipot nokkivat maahan pudonneita murusia telineen alla. Lintujen ruokailua on aina mukava katsella keittiön ikkunasta, mutta kyllä ne nyt saavat itse etsiä ruokansa, kunnes loppusyksyllä aloitetaan ruokinta uudelleen. Kirjosieppo näyttää asuttavan aika monta pihan pesäpönttöä. Vielä ei ole ihan varmaa, mitkä pöntöt ovat lopullisesti kirjosieppojen varaamia.

Meillä oli tänään tapaaminen Rianan kanssa, kun hänen koulunsa päättyi. Koska molemmat fanitamme Uusi päivä -ohjelmaa, pohdiskelimme hieman, mitä sarjassa mahtaa tapahtua, kun se taas kesän jälkeen jatkuu. Eilen esitetty osa oli kevään viimeinen, ja siinä tapahtui monta mielenkiintoista asiaa, joiden jatko siis nähdään vasta syksyllä. Kävimme läpi ison laatikollisen vanhoja huopakyniä. Heitimme roskikseen kaikki vähänkin kuivuneet kynät ja kävimme kirjakaupassa ostamassa pakkauksen uusia, erityisen mukavanoloisia huopakyniä, jotka soveltuvat hyvin myös värittämiseen.

Illalla grillasimme kotona kevään ensimmäiset charolais-jauhelihapihvit ja keitimme ruotsalaisia uusia perunoita, jotka maksoivat enää 2,99 euroa kilolta. Niistä lähti kuori aivan kokonaan pesuhanskoilla ja ne maistuivatkin oikeilta uusilta perunoilta.

Suomi - Valko-Venäjä -jääkiekko-ottelu alkoi juuri, joten täytynee ruveta katsomaan sitä. Tai en tiedä, kannattaako sittenkään katsoa, kun Valko-Venäjä aloitti sellaisella vyörytyksellä, että Suomen joukkue on hätää kärsimässä.

Keskiviikko 14.5.2014

Aamukävelyllä Hangelby-järvellä näin suuren määrän haarapääskyjä liitelemässä ja koukkailemassa järven pinnan lähellä. Nyt on kesä alkanut, kun pääskytkin ovat ilmestyneet. Sateen jälkeen ilma oli raikas ja kaikki värit luonnossa olivat kirkkaita.

DSC02242.JPG

Kirsikkapuut kukkivat Roihuvuoressa.

Japanilaistyylisessä puutarhassa Helsingin Roihuvuoressa kukkivat kirsikkapuut vielä kauniisti, vaikka kukinta alkaakin olla jo loppuvaiheessa. Kävimme siellä perinteisellä kirsikankukkaretkellä Ritvan ja Pentin kanssa. Japanilaistyylinen puutarha on aina todella kaunis ja hyvin hoidettu. Siellä oli nytkin kaupungin puutarhatyöntekijöitä siivoamassa puutarhaa sunnuntaina pidettävää hanami-juhlaa varten. Kirsikankukat saattavat kyllä olla sunnuntaina jo pudottaneet pääosan terälehdistään. Kirsikankukkaretken jälkeen kävimme syömässä Herttoniemenrannassa Trattoria if Farossa, jonka pizzat ovat ihanan ohuita ja rapeakuorisia.

DSC02247.JPG

Kirsikan kukinta oli vielä tänään kaunista.

Kotimatkalla poikkesimme Söderkullan kirjastoon, jossa suoritimme kansalaisvelvollisuutemme ja äänestimme europarlamenttivaalien ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Olemme perinteisesti äänestäneet ennakkoon. Luin Wikipediasta, että ennakkoäänestys oli Suomessa aikaisemmin sallittu ainoastaan silloin, jos ”todennäköisesti on estynyt käyttämään äänioikeuttaan sen äänestysalueen vaalitoimituksessa, jonka vaaliluetteloon hänet on merkitty”. Tällöin ennakkoäänestyksen lähetekirjeessä tuli myös ilmoittaa syy, joka oikeutti ennakkoäänestykseen. Tämän seikan olin ihan unohtanut.

Sain vihdoinkin luetuksi Rosa Liksomin kirjoittaman romaanin Hytti nro 6, joka voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011. Hytti nro 6 on kertomus junamatkasta Siperian rataa pitkin Moskovasta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Se on myös kuvaus 1980-luvun lopun Neuvostoliitosta. Suomalainen opiskelija, jota kirjassa kutsutaan tytöksi, ja 45-vuotias neuvostomies, jota kutsutaan mieheksi, jakavat hytin, koska Neuvostoliiton rautateillä nais- ja miesmatkustajia ei erotella. Neuvostomiehellä on karu menneisyys ja koko matkan ajan hän kertoo tarinaansa ja tyttö joutuu kuuntelemaan. Tyttö haluaisi vaihtaa hyttiä, mutta se ei onnistu, joten he matkustavat yhdessä koko pitkän matkan. Matkan varren rautatieasemien kuvaukset kertovat myös paljon neuvostoelämästä.

Kirja ei ollut kovin nopealukuinen eikä ollut niin mukaansatempaava, että sitä olisi pitänyt lukea yötä myöten. Se oli kuitenkin kiinnostavasti kerrottu ja sen teksti oli aivan omanlaistaan: ”Taakse jää Neuvostoliitto, väsynyt, likainen maa, ja juna syöksyy luontoon, jyskyttää halki hiekkaisen, aution maiseman. Kaikki on liikkeessä, lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset. /Tyttö miettii, miten hän saattoi rakastaa tuota outoa maata, sen nöyrää, anarkistista, tottelevaista, kapinoivaa, mistään piittaamatonta, kekseliästä, kärsivää, kohtalonuskoista, ylpeää, kaikki tietävää, vihantäyteistä, murheellista, iloista, epätoivoista, tyytyväistä, alistunutta, rakastavaa, sitkeää ja vähään tyytyvää kansaa.” (sivu 150)

Antti savusti kevään toisen herkullisen lahnan.

Tiistai 13.5.2014

Sateisessa aamussa meidän pihamme ensimmäiset kirjosiepot tutkivat pihapönttöjä ja tali- ja sinitiaiset joutuvat varmaankin luovuttamaan varaamiaan pönttöjä. Onneksi meillä on aika paljon lintupönttöjä aika paljon, joten niistä riittää myös tiaisille.

Aamupäivällä oli vähän aikaa poutaa, jolloin pääsin pihalle tekemään puutarhatöitä, mutta sitten sade alkoi uudelleen ja jatkui koko päivän lähes tauotta. Aamukuuden ja iltakymmenen välillä vettä satoi 15 mm. Ryhdyin aikani kuluksi katsomaan iltapäivän kotimaista elokuvaa Miehen kunnia vuodelta 1943. Se oli saanut Helsingin Sanomien arvioinnissa kaksi tähteä ja Uusimaa-lehden arvioinnissa peräti kolme tähteä. Elokuvan tarina oli ihan kelvollinen ja pääosissa oli aikansa parhaimmistoa: Joel Rinne, Emma Väänänen, Irma Seikkula ja Kullervo Kalske.

Katsoin myös jääkiekon MM-kisojen ottelun Suomi - Saksa, jonka Suomi voitti hienosti 4 - 0. Kaksi edellistä ottelua Suomi hävisi, ja tilanne näytti jo hieman huolestuttavalta. Juhani Tamminen toimi jälleen kommentaattorina  kauniinvärisessä lilassa pikkutakissa ja solmiossa. Pelin aikana ehdin neuloa melkein yhden lapun äiti Teresan peittoon. Valmiita lappuja on jo useampaan peittoon, mutta peiton kokoaminen on niin tylsää, että olen keskittynyt vain lappujen tekemiseen.

Illalla MTV3:lta tuli Puheenjohtajatentti, jossa puolueiden puheenjohtajia tentattiin europarlamenttivaaliasioista. Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä käytiin myös tiukkaa keskustelua. Sosiaalidemokraattien uusi puheenjohtaja Antti Rinne pantiin keskustelussa tiukoille. Huomenna sitten alkaa ennakkoäänestys, ja ajattelin mennä heti huomenna äänestämään.

Maanantai 12.5.2014, J.V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä

Kävin Haaga-Heliassa Pasilassa. Olin sopinut yhden opinnäytetyön arvioinnista työn tarkastajana toimivan opettajan kanssa. Kyseessä oli ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan opinnäytetyö eli kehittämistehtävä, jota olen ohjannut. Arviointi oli nopeasti tehty, koska olimme toisen opettajan kanssa täysin samaa mieltä työstä annettavasta arvosanasta. Soitin opiskelijalle ja kerroin hänelle työn arvosanan. Opiskelija oli kovin tyytyväinen arvosanaansa. Tässä tapauksessa työn loppuun saattaminen oli vaatinut niin paljon aikaa ja ponnistelua, että opiskelijan lisäksi meitä tyytyväisiä oli muitakin.

Vaikka kevätsää on ollut viime viikot hieman viileä, naapurissamme salaattiviljelmällä on istutettu salaatintaimia peltoon. Näitä salaatteja mekin alamme syödä, kunhan ne kasvavat isoiksi. Ostamme nimittäin kesäsalaatit tältä viljelmältä. Niitä toimitetaan myös lähiseutujen valittuihin supermarketeihin ja ravintoloihin.

PICT0102.JPG

Värikkäät salaatintaimet odottavat auringonpaistetta.

Harakka on äärimmäisen arka lintu. Jos se on lintujen ruokintapaikalla ja joku kävelee ikkunan eteen, niin harakka aina havaitsee liikkeen ja lentää pois, vaikka liikkuisi kuinka varovasti. Eilen onnistuin viimein useiden yritysten jälkeen kuvaamaan harakan.

PICT0107-1.JPG

Harakka ei huomannut valokuvaajaa keittiön ikkunassa.

Sunnuntai 11.5.2014, äitienpäivä

Eilen illalla aloimme katsoa makuuhuoneen televisiosta euroviisuja, mutta minä ainakin nukahdin parin kappaleen jälkeen, kun oli vähän univelkaa. Heräsin siinä vaiheessa, kun pisteistä oli annettu suurin piirtein puolet. Yhtään ei tarvinnut hävetä Suomen Softenginen osuutta näissä kisoissa. Pisteitä Suomen esitys sai useilta mailta ja lopullinen sijoitus oli yhdestoista eli puolenvälin paremmalla puolella. Softenginen pojat olivat itsekin tyytyväisiä suoritukseensa ja sijoitukseensa. Ylivoimaisen voiton vei Itävallan kummajainen, parrakas nainen Conchita Wurst, joka oikeasti on parraton mies Tom Neuwirth. Hänen esittämänsä kappale kuulosti paremmalta, kun vain kuunteli sen eikä katsellut esittäjää.

Äitienpäivän sää kirkastui puoleenpäivään mennessä, ja aurinko paistoi iltaan asti. Sen verran tuuli, että siniristiliput liehuivat kauniisti. Ehdotin Antille, että kävisimme katsomassa, näkyykö muutaman kilometrin päässä Kalkkirannassa arktisten lintujen muuttoa tai silakkakalastajia. Lintuja ei näkynyt, mutta kaksi kalastajaa onki litkoilla silakoita. Heillä olikin niitä jo tunnin kalastuksen jälkeen jonkin verran. Pyysimme saada ostaa silakoita, ja olisimme saaneet niitä jopa ilmaiseksikin, mutta kyllähän työmies, kuten kalamieskin, on palkkansa ansainnut. Ajoimme suoraa päätä kotiin ja minä perkasin, ruisjauhotin ja paistoin silakat saman tien. Paistaminen oli hieman hankalaa, kun tuoreet silakat käpristyivät paistinpannulla niin, että niitä piti oikoa, jotta ne paistuivat joka puolelta. Suoraan merestä pannulle saadut silakat maistuivat hyviltä.

PICT0101-2.JPG

Juuri ongittuja tuoreita silakoita Kalkkirannassa.

Olin kutsunut vanhempani ja lapseni perheineen Villa Kokkoseen äitienpäiväkonserttiin ja -kahveille. Villa Kokkonen on meille jo kuin mieluisa kyläpaikka, niin usein olemme siellä vierailleet ja niin ystävällisen vastaanoton olemme aina saaneet. Konsertti oli jälleen kaunis ja liikuttavakin. Laulut äidille ja muut kauniit melodiat Elina Viitailan upeina sovituksina ja hänen säestäminään ja Antti Pesosen vahvalla baritonilla esittäminä olivat taas mukava kulttuurihetki ennen kahvia ja maistuvaa porkkanakakkua. Elina ja Antti ovat jo viiden vuoden ajan emännöineet ja isännöineet Villa Kokkosta ja toivon kovasti, että he jatkavat vielä pitkään. Villa Kokkonen taipuu heidän taidoillaan monenlaisten tilaisuuksien järjestämiseen, ja aina sieltä saa hyvän mielen mukaansa pois lähtiessään.

Antti lähti hieman ennen meitä muita Villa Kokkosesta, koska hänen piti kiiruhtaa tiekokoukseen. Illalliseksi söimme todella tuoreita ja maukkaita saksalaisia valkoisia parsoja parmankinkun kanssa. Jääkiekon MM-ottelu Suomi - Venäjä alkoi iltayhdeksältä. Viiden minuutin pelin jälkeen Venäjä johti jo 2 - 0, mutta onneksi Suomikin piristyi sen jälkeen ja teki ensimmäisessä erässä vielä maalin. Sen jälkeen lopetin ottelun seuraamisen.

Lauantai 10.5.2014

Aamulla herättyäni aukaisin ikkunan, jotta kuulisin Helsingin Sanomia lukiessani, jos hanhia olisi liikkeellä meillä päin. Hanhien ääniä ei kuulunut, mutta käki kuului kukkuvan.

Meitä lähti aamulla varhain viiden naisen joukko Tampereelle teatterimatkalle. Ajoin autollani Järvenpäähän, jonka rautatieasemalle kokoonnuimme ja lähdimme taajamajunalla Tampereelle. Junamatka kesti noin puolitoista tuntia. Kävelimme Tampereen asemalta parinkymmenen minuutin matkan Tampereen Työväen Teatterille, jonka Kellariteatterissa Hiljaiset sillat -näytelmä esitettiin. Näytelmä oli kauniisti tehtyä teatteria, jossa liikuttiin lomittain kahdessa ajassa. Tarina oli puhutteleva ja liikuttavakin. Näyttelijäsuoritukset olivat hienoja, erityisesti pidin Teija Auvisen esittämästä Francescasta, joka oli aito, keski-ikäinen nainen.

Olen lukenut Hiljaiset sillat -kirjan ja nähnyt elokuvan, jossa Meryl Streep ja Clint Eastwood esittivät pääosia. Hiljaiset sillat -tarina kertoo Francescasta, joka asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa maatilalla Iowassa. Hänen miehensä ja lapsensa lähtevät muutamaksi päiväksi maatalousnäyttelyyn ja sinä aikana National Geographic -lehden valokuvaaja Robert tulee paikkakunnalle kuvaamaan kuuluisia katettuja siltoja. Francesca ja Robert tapaavat, rakastuvat ja eroavat. Hiljaiset sillat on heidän tarinansa.

Ajaessani kotiin Järvenpään asemalta näin jälleen taivaalla suuren hanhiparven.

Kahtena edellisenä iltana on nukkumaanmeno siirtynyt pitkälle yli puolenyön, joten sen verran nyt väsyttää, että en ehkä jaksa katsoa Euroviisuja.

Perjantai 9.5.2014, Eurooppa-päivä

Eurooppa-päivää vietettiin kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tänään toukokuun yhdeksäntenä päivänä. Emme kuitenkaan laittaneet lippua salkoon, koska olimme lähdössä iltapäivällä kyläilemaan Kirkkonummelle.

YLE Areena lähetti aamupäivän ajan suoraa ohjelmaa Seinäjoelta, jossa pidetään tänä viikonloppuna SDP:n puoluekokous. Ohjelmassa oli puheenjohtajaehdokkaiden Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen puheiden jälkeen heidän kannattajiensa puheenvuoroja, joita pidettiin kaikkiaan 60. Puheenjohtajaehdokkaiden puheista Jutta Urpilaisen puhetta pidettiin selkeästi tunteisiin vetoavampana kuin Antti Rinteen puhetta. Aamupäivällä näytti siltä, että äänestyksestä tulee äärimmäisen tasaväkinen, joten jännityksellä odoteltiin äänestystulosta. Kummallakin ehdokkaalla oli kannattajia, jotka pystyivät hyvin perustelemaan, miksi oma ehdokas olisi paras vaihtoehto SDP:lle. Antti Rinne voitti äänestyksen äänin 257 - 243, joten hänet valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi. Äänestystulos oli minusta aikamoinen yllätys.

Yhtäkkiä alkuiltapäivästä havaitsin sattumalta ulos katsoessani, että parvi hanhia lensi meidän ylitsemme. Jonkin ajan kuluttua näimme vielä kaksi isoa hanhiparvea matkalla pohjoisen suuntaan. Joka kerta piti kiireesti juosta ulos ihastelemaan komeita lintuja. Kaikkiaan näissä kolmessa parvessa oli muutamia satoja hanhia. Niiden näkeminen keväällä on aina yhtä vaikuttava tapahtuma. Arktinen muutto on siis käynnistynyt. Yleensähän pääosa arktisista muuttajista matkaa pohjoiseen toukokuun kahdennenkymmenennen päivän tienoilla.

Alkuillasta ajoimme tapaamaan ystäviämme Kirkkonummelle. Vietimme heidän luonaan mukavan illan. Söimme herkullista juuressosekeittoa, pihvejä, kermaperunoita sekä salaattia ja jälkiruoaksi jäätelöä ja sorbettia. Juomana oli kuohu- ja punaviiniä.

Torstai 8.5.2014

Menin Rianaa vastaan koululle, minkä jälkeen ajoimme Porvoon Taidetehtaalle taidenäyttelyyn. Katselimme taidetehtaan kaikki näyttelyt. Osa niistä oli vasta avautumassa ja osa sulkeutumassa viikonloppuna. Ensimmäisenä salissa pystytettiin 9.5. avattavaa näyttelyä, jossa esitellään pohjoismaisia sarjakuvataiteilijoita Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Tässä näyttelyssä oli esillä erilaisia piirroksia. Niistä Riana kysyi, että ”onkos nämäkin taidetta?” Hän myös totesi, että kyllä hänkin osaisi tällaisia tehdä. Suurin vika näissä teoksissa oli kuulemma värien käyttö. Ensinnäkään useimpien töiden värit eivät olleet kauniita ja esimerkiksi jossakin työssä tytön mekko ja kukat oli jätetty valkoisiksi, mikä ei näyttänyt hyvältä.

Seuraavaksi katsoimme Porvoon Taideyhdistyksen Taidelainaamo Konstan esillä olevat työt, joiden joukossa oli muun muassa piirustuksia, maalauksia, grafiikkaa ja veistoksia. Siellä oli yksi litografiatyö, joka näytti Rianasta aivan erityisen hyvältä. Se oli Harri Leppäsen työ IL DE RE, jossa ei ollut muuta vikaa kuin taiteilijan iso nimikirjoitus työn oikeassa alareunassa. Jos nimen peittäisi, työ olisi kuulemma täydellinen. Teos oli myös aivan liian kallis. Se maksoi 950 euroa ja se oli myös lainattavissa 40 euron kuukausihintaan, mutta sellainen kuulemma olisi tyhmää, koska työn joutuisi sitten palauttamaan. Lainaamon puolella oli aika paljon rumia tauluja ja myös sellaisia, jotka pieni näyttelyseuralaiseni olisi osannut ihan hyvin itsekin maalata.

Hallissa oli myös avautumassa japanilaishenkinen näyttely: Animea ja mangaa, jossa oli esillä muun muassa lasten ja nuorten tekemiä piirroksia mangasankareista ja origameja. Paperista taitelluista origameista tunnetuin on lintuhahmo, jollaisia Rianakin on kuulemma taitellut.

Taidetehtaan alakerrassa oli Riitta Nelimarkan maalauksia, joista Riana ei erityisemmin tykännyt. Yhden taulun hintalapussa työn hinnaksi kerrottiin 650 euroa. Riana ehdotti, että vaihdamme tämän työn ja Harri Leppäsen työn hintalaput, jolloin voisimme ostaa Leppäsen työn halvemmalla.

Viides näyttely oli Taidetehtaan Tehdassalissa esillä oleva Albert Edelfeltin syntymän 160-vuotisjuhlanäyttely,  Saliin oli koottu Albert Edelfeltin huonekaluista ja esineistöstä taiteilijan salonki ja ateljeenurkkaus. Esillä oli Edelfeltin Porvoossa maalaamista teoksista tehtyjä teoskuvatulosteita sekä valokuvia hänen porvoolaisista ja saaristolaisista malleistaan. Näyttelyyn oli aikuisilta neljän euron pääsymaksu. Riana ihmetteli, että pitääkö minun todella maksaa peräti neljä euroa, jotta pääsen katsomaan näyttelyn töitä.

Nautin suuresti Rianan kanssa tehdystä taidenäyttelykierroksesta. Pienen ihmisen silmin asiat näyttivät monissa kohdissa aivan erilaisilta kuin aikuisen katsomina. Lisäksi sain kuulla mielenkiintoisia analyyseja siitä, miksi jokin teos oli miellyttävä ja jokin toinen ei ollut.

Illalla Jarkko ja Gia oli kutsuttu Arlan asiakastilaisuuteen, joten vietin illan Corinnen ja Rianan seurassa. Katselimme muun muassa televisiosta nauhoituksia Mitä tuli tehtyä -ohjelmista.

Keskiviikko 7.5.2014

Jogurtti oli yön aikana valmistunut uunissa. Aamulla sekoitin joukkoon pakastemansikoita ja lisäsin hieman ruskeaa sokeria. Tuloksena oli ihanan maukasta mansikkajogurttia, jopa niin maukasta, että aion tehdä sitä toistekin.

Kulttuurihaitari-lehti ilmestyi tänään ja siinä esiteltiin tulevan kesän teatteri-, ooppera- konsertti- näyttely- ja muuta kulttuuritarjontaa. Tilaisuuksia on kesän aikana niin runsaasti, että  vain pieneen osaan kiinnostavimmista tilaisuuksista pystyy osallistumaan, mutta ihan kiva, että on valinnanvaraa.

Tapasin tänään pitkästä aikaa entisen työkaverini Ritva F:n, jonka kanssa kävimme Munkkivuoren Fazerilla kahvilla. Sen jälkeen tapasin Pasilassa opinnäytetyöohjattavani ja kävimme läpi hänen työnsä vielä vaatimia korjauksia. Kotimatkalla poikkesin Ritvalle ja Penalle. Kävimme Ritvan kanssa kävelyllä ja panimme asiat taas hetkellisesti järjestykseen. Pena oli keittänyt meille kahvit, kun tulimme kävelyltä. Istuimme parvekkeella nauttien auringonpaisteesta ja kauniista parvekekukista ja joimme kahvit herkkuleivonnaisten kanssa.

Kotona pakkasimme Antin Bosgårdin kartanosta hakemat charolais-jauhelihat pakastepusseihin ja illalla söimme charolais-raakalihapihvit, jotka maistuivat aivan erinomaisen maukkailta munankeltuaisen, kapristen, etikkapunajuurien, etikkakurkkujen, currykesäkurpitsapikkelsin ja suppilovahveropikkelsin kanssa.

Tiistai 6.5.2014

Kotimakkaroista ei tullut mitään huippuhienoja ja riistamakkara oli hieman liian rasvatontakin, mutta niitä oli kiva tehdä ja seuraavalla kerralla osataan varmasti paremmin. Siansuoleen makkara on helpompi tehdä, lampaansuolesta tulee turhan ohuita makkaroita. Yleiskoneeseen liitettävä lihamylly ja makkarasuppilo helpottavat makkaroiden tekoa suuresti. Me ostimme nämä lisälaitteet joskus vuosia sitten Mikkelin Sokoksesta, jossa ne olivat myynnissä muistaakseni 75 prosentin alennuksella. Muutaman kerran olemme niitä aikaisemminkin käyttäneet.

Pihalla asettelin sammalkiviä poluksi, mutta vielä emme niitä laittaneet lopullisesti paikoilleen. Istutin myös orvokkeja ja laitoin mehitähtiä ruukkuihin. Mehitähtiä kasvaa meidän tontilla villinäkin, mutta ne ovat kauniita ruukuissakin.

DSC02208.JPG

Tänään päätin kokeilla ensimmäistä kertaa jogurtin tekemistä. Ohje oli aika yksinkertainen. Litra maitoa kuumennettiin kiehuvaksi, ja sen jälkeen sen annettiin jäähtyä kädenlämpöiseksi. Joukkoon sekoitettiin kaksi desilitraa jogurttia ja kaksi ruokalusikallista maitojauhetta. Uuni kuumennettiin 50 asteeseen, lämmitys otettiin pois päältä ja jogurttiastia laitettiin uuniin. Aamulla jogurtin pitäisi olla valmista. Hapanleivän taikinajuuri oli hapantunut kaksi päivää, joten alustin taikinan, nostatin sen ja leivoin patukoiksi. Taikinasta, jossa on litra vettä, tulee kahdeksan patukkaa.

DSC02214.JPG

Ensimmäiset ruispatukat on paistettu.

Illalla meidän pihallemme ilmestyi kaksi sepelkyyhkyä, joten ruokintapaikalla yksin tähän asti vieraillut kyyhky on löytänyt kumppanin, mikä ilahdutti kovasti.

Maanantai 5.5.2014

Tänään meillä oli taas perinneruokamaanantai ja valmistimme chorizo- ja riistamakkaraa. Ensin puhdistin naudan- ja hirvenpaistit kaikista kalvoista, jonka jälkeen ne oli helppo jauhaa Kenwoodin lihamyllyllä kolmeen kertaan hienoksi jauhelihaksi. Olin tilannut porvoolaisesta lihakaupasta silavaa ja porsaanlihaa valmiiksi jauhettuna, joten kävimme hakemassa ne samalla, kun ostimme muutkin makkaroiden ainekset.

Kävimme Porvoossa myös Piha-Centerissä hakemassa astinkiviä etupihan japanilaistyyliseen puutarhaan. Tarjolla oli mustia ja ruskeita liuskekiviä sekä Lapista tuotuja sammalkiviä. Päädyimme sammalkiviin, koska ne olivat kaikkein kauneimpia. Ostimme myös ihania samettisia orvokkeja terassille.

Kotiin tultuamme tein makkaramassat. Vaivasin sekä chorizo- että riistamakkaramassaa ohjeen mukaisesti puoli tuntia. Täytimme suolet makkaramassalla Kenwoodin lihamyllyn makkarasuppiloilla. Chorizomassa laitettiin porsaansuoleen, ja se työ  sujui hyvin. Riistamakkaramassaa laitettiin aluksi porsaansuoleen ja kun porsaansuoli loppui, jatkettiin ohuemmalla lampaansuolella. Tämä vaihe olikin sitten paljon hankalampi. Riistamakkaramassa oli vähärasvaisempaa ja ehkä sekin vaikutti siihen, että sen suoleen laittaminen oli chorizomassaa vaikeampaa. Makkarat keitettiin ja kun ne ovat jäähtyneet, ne pakastetaan. Ennen syömistä ne vielä paistetaan. Laitoimme makkaramassoihin runsaasti mausteita, chorizoonkin suolan ja pippurin lisäksi kolme kokonaista chilipalkoa, useita valkosipulin kynsiä sekä kaksi ruokalusikallista paprikajauhetta. Antti olisi kaivannut vieläkin mausteisempaa chorizoa, mutta minusta siinä oli sopivasti makua.

DSC02202.JPG

Kaupasta saa kyllä kauniimpia makkaroita mutta ei välttämättä maukkaampia. Nämäkin kyllä hieman kaunistuivat, kun ne pullistuivat keitettäessä.

Sunnuntai 4.5.2014

Puut on nyt pilkottu, tosin osa pölleistä oli niin isoja, että olemme sopineet niiden pilkkomisesta Paippisten halkaisukoneella.

Valmistelin meidän maanantaista perinneruokapäiväämme laittamalla ruisleivän juuren hapantumaan ja ottamalla pakastimesta naudanpaistia ja hirvenlihaa sulamaan huomista makkarantekoa varten. Ainakin silavaa täytyy hakea huomenna kaupasta tai ehkä sitä joutuu hakemaan peräti Hakaniemen hallista. Silavaa tarvitaan, jotta makkarasta tulee hyvää. Viimeksi kun teimme kotimakkaraa, käytimme tosi vähärasvaista lihaa ja makkarasta tuli aivan liian kuivaa. Netistä löytyi hyväntuntuisia kotimakkaraohjeita, ainakin riistamakkaraa ja chorizoa voisi kokeilla.

DSC02195.JPG

Hapanleivän taikinajuuri kuplii.

Illalla kuuden jälkeen alkoi ukkonen jyristä ja sataa. Sade onkin toivottavaa, koska maa on edelleen aika kuivaa, vaikka muutaman kerran on jo satanutkin. Aika niukaksi sade kuitenkin taas jäi.

Katsoimme illalla pitkästä aikaa Miss Suomi -kilpailun television Liv-kanavalta. Ihan olivat samanlaiset kisat kuin menneinäkin vuosina. Kilpailijat olivat kauniita ja reippaita. Heidän haastattelunsa ja heille esitetyt kysymykset olivat aika tyhjänpäiväisiä. Kilpailijoille esitettyihin kysymyksiin yleisin vastaus oli, että pitää vain olla oma itsensä ja pitää jalat maassa. Voittajaksi valittiin vuoden 1985 Miss Suomen Marja Kinnunen-Toivosen tytär Bea Toivonen.

Lauantai 3.5.2014

Eilen Antti laittoi graavaantumaan kahdeksan kirjolohifilettä, yhteensä runsaat neljä kiloa. Tänään aamupäivällä ne pantiin savustumaan kylmäsavustimeen noin kahdeksaksi tunniksi. Kylmähkö sää oli mitä otollisin kylmäsavustukseen. Lämpötila savustimen sisällä ei saa nousta yli 32 asteen, koska silloin kala rupeaisi pehmenemään. Nyt savustimen lämpötila pysyi sopivasti noin 23 asteessa.

DSC02192.JPG

Kirjolohifileet odottavat savustuksen alkamista.

Karate on urheilulaji, jota en ole koskaan aikaisemmin seurannut. Lajin säännöt ovat niin erikoisia, että ottelujen seuraaminen on hankalaa, jos ei tiedä säännöistä mitään. Karate on Japanista Okinawan saarelta lähtöisin oleva taistelulaji, ja se on alun alkaen kehitetty itsepuolustustarkoituksiin. Suomeen laji tuli vasta 1967, kuitenkin Suomi on saavuttanut lajissa jo useita EM- ja MM-mitaleja.

Nyt Euroopan-mestaruuskilpailu pidetään Tampereella. Kilpailuun osallistuu yli 500 kilpailijaa 43 maasta. TV2 lähetti tänään ohjelmaa loppukilpailuista, joissa oli mukana myös suomalaisia, Helena Kuusisto sekä Suomen naisjoukkue. Katsoin muutaman ottelun, joista ensimmäisessä suomalainen Helena Kuusisto voitti pronssiottelussa kroatialaisen vastustajansa. Joukkuekilpailussa Suomen naisjoukkue oli selviytynyt finaaliin, jossa se otteli Turkkia vastaan. Turkki jätti Suomen hopealle tiukassa finaalissa.

Meidän lauantaimme huipentui Suomen Kansallisoopperassa pidettyyn Tango! - Buenos Airesista Seinäjoelle -konserttiin, jota isännöi Jorma Uotinen. Konsertissa esittivät argentiinalaisia ja suomalaisia tangoja Kansallisoopperan orkesteri, Angelika Klas, Heidi Pakarinen, Johanna Rusanen-Kartano, Mika Pohjonen ja Matti Salminen, bandoneonia soitti Henrik Sandås ja harmonikkaa Petri Ikkelä. Tangon  tanssiosuudesta vastasi 20 Kansallisbaletin tanssijaa sekä kilpatanssijat Katja Koukkula ja Jussi Väänänen. Orkesteri soitti komeasti, laulusolistit olivat huippuluokkaa, tanssijat samoin. Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen tanssiesitykset olivat henkeäsalpaavan upeita. Illan isäntä Jorma Uotinen juonsi tilaisuuden, lauloi ja tanssi. Hän totesi, että tango on kuin pala elämää, elämänmakuinen tarina. Kun Matti Salminen lauloi Koskenkorva-pullolle Reino Markkulan säveltämän ja Juha Vainion sanoittaman laulun: ”Sä kuulut päivään jokaiseen / sä kuulut aamuun ja iltaan. / Oot ensimmäinen aatoksissain / miete myös viimeinen... /Nään lentävän taivaalla tähden / ja sua mä ajattelen, / pois toisien luota jos lähden / sun luotasi lähtisi en.”, yleisöllä oli hauskaa. Tilaisuuden tunnelma oli aivan erityisen hieno ja täysi katsomo nautti esityksestä.

Perjantai 2.5.2014

Viileä päivä, tuuli ja välillä satoi rakeita ja vettä, mutta kun päällä oli villatakki ja toppatakki, niin pihalla tarkeni puuhastella. Aina välillä piti kuitenkin tulla sisälle suojaan sateelta ja selkää lepuuttamaan. Puiden pilkkominen olisi ihan kivaa, jos pilkottavat puut olisivat oksattomia, mutta se on tosi työlästä, kun puut ovat oksaisia ja kierteisiä. Muutaman puun sain kuitenkin halkaistuksi.

Vastasin netissä kolmen eri vaalikoneen kysymyksiin ja taisin löytää ehdokkaan, jota äänestän europarlamenttivaaleissa. Tämä ehdokas sijoittui kaikissa tekemissäni vaalikonekyselyissä ihan kärkipäähän. Olisin kyllä saattanut äänestää samaa ehdokasta muutenkin, mutta vaalikone on ehdokkaan valinnassa ihan hauska apuväline.

DSC02171.JPG

Maa oli hetken aikaa valkoinen.

Lumisade alkoi iltapäivällä vähän ennen viittä juuri, kun Antti oli aikeissa lähteä savustamaan lahnaa pihasavustimeen. Lunta tuli niin, että maa oli paikoin valkoinen ja lämpötila laski kahteen asteeseen. Kala saatiin kuitenkin savustetuksi ja kevään ensimmäinen savulahna maistuikin taas oikein hyvältä. Saunan ja saunaoluen jälkeen olo oli väsynyt, mutta lihakset olivat löylyssä rentoutuneet.

DSC02187.JPG

Savustettu lahna on meillä keväinen herkku.

Torstai 1.5.2014, vapunpäivä, suomalaisen työn päivä

Vappu alkoi aamulehtien lukemisen jälkeen lipunnostolla kotipihalla. Kuuntelimme YLEn Radio Suomen lähettämää ylioppilaiden vapun vastaanottoa, joka tuli suorana lähetyksenä Helsingin Ullanlinnanmäeltä. Ohjelmassa oli Ylioppilaskunnan Laulajien esittämiä kuorolauluja ja hauskoja, lyhyitä puheita. Tämän jälkeen Radio Suomen ohjelmassaTaistojen tiellä esitettiin työväen lauluja, jotka nekin olivat mukavia kuunneltavia. Lämpötila oli aamukymmenelta vain kuusi astetta.

Kävimme Söderkullan torilla kuuntelemassa perinteistä Sibbo Sångarbröder -kuoron konserttia. Hieman  sateli ja tuuli ja ilma oli hyytävän kylmä. Konsertti oli kuitenkin vain vajaan puolen tunnin mittainen, joten hyvin tarkeni, kun oli paksu takki päällä. Partiolaisten myynnissä olevat simapullot oli torilla jo myyty loppuun, ja saatavana oli simaa enää laseittain. Kaupaksi olisi mennyt paljon suurempi määrä simaa, kuin mihin partiolaiset olivat varautuneet. Meidän lisäksemme moni muukin jäi ilman. Me tyydyimme siis simalasillisiin.

Ritva ja Pentti kutsuivat meidät kotiinsa vappulounaalle, ja tarjolla oli todella herkullinen gurmeeateria ja mukavaa seuraa. Pääsin myös tutustumaan Ritvan kiinnostavaan kivikokoelmaan, jossa oli erikoisia ja kauniita kiviä. Kotimatkalla auton lämpömittari näytti enää kolme astetta.

Antti muisteli, kuinka hän vapunpäivänä vuonna 1993, jolloin asuimme täällä Söderkullassa ensimmäistä kevättä, kokosi ruohonleikkuria ja lämmitti savusaunaa teekkarilakki päässä. Sää oli lähes helteinen ja nurmikko oli silloin jo niin pitkä, että ruohonleikkuria tarvittiin. 

 

DSC02163.JPG

Orvokkikin näyttää viluiselta.