P1230659.JPG

Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko.

Tarkistin netistä Pyhtään ja Pernajan keskiaikaisten harmaakivikirkkojen aukioloajat ja kun kumpikin kirkko on kesäaikaan auki myös lauantaisin, lähdettiin Antin kanssa katsomaan näitä Sipoon Pyhän Sigfridin kirkon sisaruskirkkoja. Nämä kolme kirkkoa samoin kuin Porvoon tuomiokirkko ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko ovat kaikki saman Pernajan mestariksi kutsutun saksalaisen rakentajan 1400-luvulla suunnittelemia ja rakentamia.

Ajoimme aluksi Pyhtäälle, jonka noin vuonna 1460 valmistuneessa Pyhän Henrikin kirkossa paikalla ei ollut opasta vaan kirkon vahti, joka ei tiennyt kirkon vaiheista kovinkaan paljon. Kirkko on säilynyt melkein täysin alkuperäisessä keskiaikaisessa asussaan. Sen kirkkosali on kolmilaivainen ja kattoholveissa ja seinissä on keskiaikaista maalauskoristelua. Ulkopuolelta kirkko on rapattu ja kalkittu valkoiseksi.

 

P1230668.JPG

Pernajan Pyhän Mikaelin kirkko.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä Pyhtään kirkosta on Pernajan Pyhän Mikaelin kirkko, joka valmistui näistä viidestä kirkosta ensimmäisenä. Pernajan kirkossa oli paikalla opas, 16-vuotias nuori mies, joka oli perehtynyt hyvin kirkon historiaan. Hänellä oli kuukauden pesti kirkon oppaana, ja hän totesi, että nyt kun homma on ruvennut luistamaan, se loppuu. Ensi vuonna hän kuitenkin aikoo taas pestautua kirkkoon oppaaksi. Pernajan kirkko on, samoin kuin Pyhtäänkin kirkko, ulkopuolelta rapattu ja kalkittu valkoiseksi ja sisäpuolella holveissa ja seinissä on maalauskoristelua.

Oli tosi kiinnostavaa käydä katsomassa näitä kahta kirkkoa. Pernajan kirkossa olen muutama vuosi sitten käynyt Avanti!:n Suvisoiton konsertissa, mutta silloin en vielä ollut Sipoon vanhan kirkon oppaana enkä kiinnittänyt huomiota kirkon yksityiskohtiin. Kaikissa näissä kirkoissa on selvästi yhteisiä piirteitä, joita löytyy siis myös Porvoon tuomiokirkosta ja Vantaan Pyhän Laurin kirkosta, joissa olen molemmissa ollut konserteissa ja Porvoon kirkossa myös muissa tilaisuuksissa. Täytynee kuitenkin mennä lähiaikoina tutustumaan näihin kirkkoihin vielä tarkemmin.

 

20190629_155920.jpg

Jennifer Koh Café Cabriolessa Porvoossa.

Kun ajettiin kotiin päin Pernajasta, päätin jäädä Porvooseen, jossa Avanti!:n Suvisoiton tämän vuoden ohjelmistossa oleva "Iltapäivä viulisti Jennifer Kohin seurassa" oli juuri alkamassa. Kolmessa minikonsertissa amerikkalainen huippuviulisti Jennifer Koh esiintyi porvoolaisravintoloissa Zum Beispielissa, Café Cabriolessa ja Bistro Gustafissa. Antti vei minut Zum Beispielin lähelle ja jatkoi matkaa kotiin. Sää oli poutainen ja hieman tuulinen ja Porvoon vanhan kaupungin kadut näyttivät olevan tungokseen asti täynnä matkailijoita, myös Zum Beispielissa oli ruokailijoita jonottamassa ruokatilauksen tekemistä ja pöydätkin olivat aika täynnä, onneksi kuitenkin konserttivieraillekin löytyi istumapaikkoja. Jennifer Koh soitti noin puolen tunnin ohjelmiston, valitettavasti missään ei kerrottu, kenen sävellyksiä hän soitti. Koska Koh soitti kaikissa ravintoloissa eri ohjelmiston, siirryin konsertin päätyttyä seuraavaan konserttiravintolaan. Ohjelmisto oli kiinnostava sekoitus sekä vanhaa että uutta viulumusiikkia. Hauska idea viedä musiikkia ravintoloihin, joissa jotkut syövät tai juovat ja ravintolan äänet säestävät esiintyjää. Erityisesti Zum Beispielissa astioiden ja ruokailuvälineiden äänet sekoittuivat viulun soiton kanssa. Tunnelma näissä esityksissä oli mukavan rento ja kesäinen.

ps. maanantain Uusimaa-lehdessä Outi Paappanen kertoo Jennifer Kohin ohjelmistosta. Zum Beispielissa Koh soitti Bachin Partituurin nr. 2 D-minor, joka oli minusta näiden konserttien kauneinta musiikkia. Café Cabriolessa ja Bistro Gustafissa Kohin soittamat kappaleet olivat Shared Madness -sarjasta. Tämän sarjan kaikki kappaleet ovat Jennifer Kohin ystävien säveltämiä ja ne on sävelletty sooloviululle ja nimenomaan Kohille. Niiden ansiosta Jennifer Koh pystyi maksamaan takaisin lainan, jonka hän oli ottanut hankkiakseen itselleen huippuviulun. Koh kertoo, että "Eräs yhdysvaltalaispariskunta auttoi minua hankkimaan viulun ja hyväksyi lainan takaisinmaksun komissiona. En olisi koskaan selvinnyt summasta ilman ystävieni apua." Koh kertoi ottaneensa yhteyttä säveltäjäystäviinsä, jotka sävelsivät yli 24 teosta. Uusimaa-lehdessä kerrotaan myös, että Koh oli etsinyt instrumenttia ympäri maailman muttei ollut löytänyt täysin omalta tuntuvaa viulua, kunnes se lopulta löytyi säveltäjä Kaija Saariahon ja Kohin suomalaisten säveltäjäystävien avulla Helsingistä.