20190514_215824.jpg

 

Suomalaisella mieskuorolaululla on 200-vuotinen historia. Vuonna 1819 J. J. Pippingsköld perusti ensimmäisen mieskuoron Turkuun, ja siitä katsotaan nykymuotoisen suomalaisen mieskuorolaulun alkaneen. Suomen vanhin yhä aktiivinen mieskuoro Akademiska Sångföreningen on 180-vuotias, ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joka on vanhin edelleen toimiva suomenkielinen kuoro, täytti jonkin aikaa sitten 135 vuotta.

Tasavallan presidentti kirjoitti tervehdyksessään 200-vuotisjuhlaansa viettävälle mieskuorolaululle muun muassa, että "Mieskuoron historia on monella tapaa osa Suomen kansallisen heräämisen historiaa. Suomen historian merkittävät käänteet, kuten sortovuodet, itsenäistyminen ja sotavuodet, ovat heijastuneet kuorojen toimintaan. Laulun avulla on voitu käsitellä vaikeitakin teemoja ja luotu uskoa tulevaan."

Musiikkitalossa tiistaina pidetyssä mieskuorolaulun 200-vuotisjuhlakonsertissa esiintyi kahdeksan mieskuoroa Suomen mieskuorojen huipulta. Mukana olivat Akademiska Sångföreningen (perustettu 1838), Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajat (1949), Liiton miehet (2017), Manifestum (2010), Laulu-Miehet (1914) Sälskapet MM (1878), Polyteknikkojen kuoro (1900) ja Ylioppilaskunnan laulajat (1883). Kuorojen esiintymisasut olivat hyvin yhteneväiset; kaikilla esiintyjillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta oli frakki yllään. Tämän kolmituntisen konsertin ainoa naisesiintyjä oli Polyteknikkojen kuoron johtaja Saara Aittakumpu.

Jokainen kuoro esitti itse valitsemansa ohjelmakokonaisuuden, mukana oli sekä vanhaa että uutta mieskuoromusiikkia. Polyteknikkojen kuoron yllätysnumero oli erityisen hauska; siinä koko suuri kuoro tömisteli kenkiään samassa rytmissä. Konsertin päätteeksi kaikki neljäsataa laulajaa ryhmittyivät esiintymislavalle ja kajauttivat yhteislauluna Paciuksen Maamme-laulun ja Suomen laulun sekä Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Jos oli komeaa kuultavaa jokaisen kuoron esitys, niin nämä yhteislaulut olivat jotakin sellaista, jota pääsee harvoin kuulemaan.

 

Helene Schjerfbeck: Annuli lukee (1923). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Helene Schjerfbeck: Annuli lukee (1923). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Kaunisto. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.

Keskiviikoksi meillä oli liput Teatteri Jurkkaan Minä maalaan teidät kaikki -näytelmään. Teatteri Jurkan läheisyydessä Kruununhaassa ei ole juurikaan parkkipaikkoja, joten päätimme luottaa julkisiin. Kotona ennen lähtöä katsottiin reitti ja aikataulut valmiiksi. Ensin ajettiin autolla Itäkeskukseen, josta jatkettiin metrolla Hakaniemeen. Hakaniemen metroaseman läheltä löytyi bussin numero 17 pysäkki, johon bussi saapui täsmälleen aikataulun mukaisesti. Teatteri Jurkan lähellä Mariankadulla on Korea House, Suomen ensimmäinen ja pitkään ainoa korealainen ravintola, jonne poikkesimme syömään ennen teatteriesitystä. Minä söin "Dak gang jeong", friteerattua kanaa makeahkolla chilimarinadikastikkeella päällä pähkinää ja Antti otti "Nakji bokkeum", paistettua mustekalaa ja vihanneksia chilikastike-marinadilla. Ruoka oli hyvää, ja asiakkaina oli sekä korealaisia että suomalaisia ruokailijoita. Kuulimme, että Porvoossakin on avattu korealainen ravintola, joten sinnekin täytyy mennä syömään.

Minä maalaan teidät kaikki kertoo taidemaalari Helene Schjerfbeckin elämästä ja teoksista. Näytelmän on käsikirjoittanut näyttelijä Kati Outisen tytär dramaturgi Iida Hämeen-Anttila, ohjaus on Kati Outisen ja koreografia tanssija Annatuuli Sainen, rooleissa ovat Kati Outinen ja Annatuuli Saine. Näytelmän ensimmäinen osa kuvaa Helene Schjerfbeckiä uransa eri vaiheissa sekä hänen töitään ja erityisesti omakuviaan. Helene on ujo ja ihmisarka ja kärsii unettomuudesta. Kuuntele hiljaisuutta, kun makaat öisin valveilla -lausahdus jäi  esityksestä mieleen. Toisessa osassa näytelmän käsikirjoittaja Iida, näyttelijä Kati ja tanssija Annatuuli käyvät läpi omakuviaan. Kirjeessään Helene Schjerfbeckille Iida Hämeen-Anttila pohtii muun muassa, miten hänen tulisi puhutella taiteilijaa, tanssija Annatuuli Saine esittelee kenkänsä, joilla hän tanssi flamencoa, kunnes hän terveyssyistä joutui lopettamaan flamencon tanssimisen. Nyt hän pukee jalkaansa balettitossut ja tanssii. Kati Outinen kertoo isoäidistään Annulista, joka istui Schjerfbeckin mallina silloin, kun Schjerfbeck asui ja työskenteli Hyvinkäällä. Outinen kertoo lapsesta asti rakastaneensa Schjerfbeckin töitä, vaikka vasta 40-vuotiaana hän kuuli isoäitinsä yhteydestä taiteilijaan. Isoäiti kuoli, kun Outinen oli 15-vuotias.

Helena Schjerfbeck on kiinnostava taiteilija, josta on kirjoitettu romaaneja, tehty näytelmiä ja kuulemma elokuvakin on tekeillä. Olen lukenut hänestä kertovia kirjoja ja olemme käyneet hänen näyttelyissään. Silti ilahduin suuresti uutisesta, jossa kerrottiin, että tällä hetkellä Lontoon Kuninkaallisessa Taideakatemiassa esillä olevat Schjerfbeckin työt tuodaan marraskuussa Ateneumiin näytteille. Ateneumin näyttelyn teemana on Maailmalta löysin itseni, ja mukana on sellaisiakin töitä, joita ei ole koskaan ollut Suomessa esillä.

 

20190516_184213.jpg

 

20190516_201459.jpg

 

Kolmas ilta peräkkäin kulttuurin parissa vietettiin Nikkilässä Artborg 35:ssä, jossa pidettiin Ilkka Kuusisto - lauluja - -levynjulkistamiskonsertti. Konsertissa oli nimekäs esiintyjäjoukko, pianisti Tuula Hällström, sopraano Mari Palo ja baritoni Waltteri Torikka. Konsertin aluksi kuultiin Suomalainen vieraanvara -teeman lauluja, jotka oli tehty Helena Vuorenjuuren runoihin. Lauluissa neuvottiin muun muassa piirakankuoren, mummin lihapiirakan ja syksyn sienipiiraken täytteen tekemistä. Waltteri Torikka esitti Lassi Nummin runoihin sävellettyjä Madrigaaleja, ja muita teemoja olivat Mari Palon esittämät Kolme laulua A. Kiven runoihin, Waltteri Torikan Aviollinen sarja (Jouni Lompolo) ja Mari Palon Kiurun portaat (Einari Vuorela). Laulujen säveltäjä Ilkka Kuusisto kiitti taiteilijoita ja hänen vaimonsa kukitti esiintyjät. Konsertin jälkeen olisi ollut mahdollisuus jäädä pullakahveille, mutta meidän piti rientää kotiin syömään Antin savustamaa isoa ja komeaa lahnaa.