JYK.jpg

 

Tänään tapasin Paulan, jonka kanssa olimme samalla luokalla koko kahdeksanvuotisen oppikouluajan Järvenpään yhteiskoulussa 1960-luvulla. Erityisesti lukioaikana olimme paljon yhdessä ja siitä ajasta meillä onkin runsaasti yhteisiä hauskoja muistoja. Jokin aika sitten tutkiessani lapsuuden ja nuoruuden aikaisia päiväkirjojani, löysin yhden päiväkirjan välistä Paulan kirjoittamia hauskoja tarinoita, joita hän kirjoitteli joskus jopa oppituntien aikana, jos kyseinen oppiaine ei tuntunut kiinnostavalta tai jos opettaja ei ollut yhtään innostava.

Emme olleet Paulan kanssa tavanneet yli neljäänkymmeneen vuoteen. Olimme sopineet tapaamisen Stockan kellon alle, ja kun näin Paulan, tunnistin hänet oitis. Harvat ihmiset muuttuvat niin vähän, kuin mitä Paula oli muuttunut kuluneiden vuosikymmenten aikana. Menimme lounaalle Stockan lähellä olevaan Viikinkiravintola Haraldiin, mutta meillä oli niin paljon puhuttavaa, että syöminen jäi ihan sivuseikaksi.

On mukavaa tavata ihmisiä, joiden kanssa on joskus ollut läheinen ystävä mutta joihin yhteys on jossain vaiheessa katkennut. Olisi varmaan ollut vielä mukavampaa, jos olisimme voineet pitää yhteyttä kaikki nämä koulun jälkeiset vuosikymmenet, mutta elämä joskus vain vie niin, ettei se onnistu. Yhden tapaamisen aikana ehdimme käydä läpi elämäämme pääpiirteissään, mutta on todella kiva tietää, että voimme jatkaa yhteydenpitoa tästä eteenpäin.