Aamupäivällä puuhailin puutarhassa, jossa riittää rikkaruohojen kitkemistä ja muuta tekemistä. Käväisin myös Hangelby-järvellä, jossa vedessä uiskentelevia telkkiä lukuunottamatta oli aika hiljaista.

P1030898 (2).JPG

Illaksi olimme hankkineet liput Kansallisoopperassa esitettävään koko illan balettiin ”BACH. Forms of Silence and Emptiness”. Esityksen koreografian oli tehnyt Nacho Duato, musiikkina soi J.S. Bachin musiikki äänitteenä ja baletin esitti Suomen Kansallisbaletti. Esitys oli tanssiteos Bachin kunniaksi. Duato on kertonut, että hänen tavoitteenaan ei ollut kertoa konkreettista tarinaa, vaikka esityksessä  viitattiinkin Bachin elämään, säveltäjän työhön, yksinäisyyteen, suuruuteen säveltäjänä sekä kuolemaan. Baletti oli kaksiosainen. Ensimmäinen osa oli nimeltään Moninaisuus ja toinen osa Hiljaisuuden ja tyhjyyden muodot.

Kriitikko Jukka O. Miettinen kirjoitti Helsingin Sanomissa arviossaan 7.5.2016 kyseisestä teoksesta muun muassa, että siinä näkyy vanhahtava sukupuolittaminen, mikä johtunee teoksen iästä: teos kantaesitettiin jo yli kymmenen vuotta sitten. ”Naiset ovat nukkemaisia, alistuvia riepoteltavia, miehet taas uljaita kokijoita. Asetelma kulminoituu kohtauksessa, jossa säveltäjämestari hinkkaa ja tökkii jousella tahdotonta naishahmoa, jonka roolinimi on sello.”

Parhaimmillaan teos oli Miettisen samoin kuin meidänkin mielestämme suurissa ryhmäkohtauksissa, joissa tanssijoiden sukupuolittaminen ei rasittanut. Nämä kohtaukset olivat näyttäviä ja upeita. Kokonaisuudessaan esitys oli vaikuttava ja Bachin musiikki sekä siihen tehty koreografia täydensivät toisiaan hienosti.

Lauantaina pelattiin jääkiekon MM-kisoissa Suomen ja Venäjän välinen semifinaaliottelu, ja hieman Anttia harmitti, kun meidän piti lähteä kahden pelatun erän jälkeen ajamaan Helsinkiin. Onneksi voitiin kuunnella ottelua radiosta ja saatiin lopputuloskin selville ennen baletin alkua. Suomi voitti komeasti ja pääsi sunnuntain finaaliin.