20190703_200210.jpg

 

Vuosi sitten heinäkuussa olimme Emäsalon Midgårdissa katsomassa Jokiteatterin esitystä "Kesäillan valssi 2". Tänä kesänä Jokiteatterin esityksen "Kesäillan valssi 3" ensi-ilta oli keskiviikkona ja siihen olin hankkinut liput pian sen jälkeen, kun ne tulivat myyntiin. Viime kesänä kirjoitin esityksestä muun muassa seuraavasti:

"Musiikki-iloittelu oli rakennettu perinteisten iltamien mukaisesti. Kanttiinissa myytiin kahvia, virvokkeita ja pullaa, sieltä sai myös ostaa arpoja, joiden palkintona oli täysinäinen herkkuämpäri. Runsaan kahden tunnin esityksessä oli puheosuus; kuulimme muun muassa yhden näkökulman tämän kesän huipputapahtumiin Meghanin ja Harryn häähumuun sekä jalkapallon MM-kisoihin. Mukana oli myös runo ja voimistelua, ne kun kuuluvat myös iltamien ohjelmaan. Koska sali oli aivan täynnä yleisöä, iltamien tanssiosuus rajoittui esiintyjien tanssiin. Yhteislauluosuus oli kuitenkin mukana ja esiintyjien mukana sai laulaa muutenkin aina, kun muisti sanat. Iltamien musiikki oli monipuolista ja kesäisen kevyttä. Koska Emäsalossa on myös ruotsinkielisiä asukkaita, ohjelmaan oli sisällytetty ruotsinkielisiäkin osuuksia. Larivaara-Toivosen perheellä on kesäpaikka Emäsalossa ja yleisölle kerrottiin tarinoita perheen kesänaapureista ja heidän elämänsä seuraamisesta.

Midgård-seuratalon juhlasaliin mahtuu 200 henkeä, ja se oli aivan tupaten täynnä. Musiikki-iloittelun esittivät Merja Larivaara, Kari-Pekka Toivonen ja heidän jälkeläisensä sekä Merzi Rajalan johtama orkesteri. Esitys vei mukanaan aivan ensihetkestä lähtien. Se oli erittäin hauska, vauhdikas, taidokkaasti tehty ja taitavien taiteilijoiden esittämä, aivan huippujuttu. Se oli parasta mahdollista kesäistä viihdettä."

Tämänvuotinen esitys noudatti hyvin paljolti samaa mallia, mutta sen teemat olivat erilaiset. Nyt aiheina olivat muun muassa viime kevään tapahtumista Meghanin ja Harryn keväällä syntynyt Archie-poika ja jääkiekon MM-kisat, mustikkametsä, sen aarteet, parisuhde ja kesäheilan etsintä. Yleisön joukossa istuneet Paula Koivuniemi ja Pirkko Mannola saivat myös osansa iloittelusta. Merja Larivaara lauloi Paula Koivuniemen kappaleen Se kesäni mun ja kertoi laulun päätyttyä jännittäneensä valtavasti, kun yleisön joukossa istui itse Paula Koivuniemi. Tämä totesi, että Larivaaran esitys oli parempi kuin alkuperäinen, ja oikeasti se olikin tosi hyvä. Kävimme myös kokeilemassa väliajalla perunapeliä, josta minä sain palkinnoksi tikkarin, kun osuin yhteen kolmesta perunasta.

Esitys oli ihana; musiikki oli hyvin valittua ja monipuolista, esiintyjät, samat kuin viime vuonnakin, näyttivät osaamisensa ja monipuolisuutensa. Kokonaisuus oli onnistunut, välillä tunnelma oli hauska ja räväkkä, välillä hyvinkin herkkä.

 

20190703_201323.jpg