Torstai 31.7.2014

Päivällä käväisin Porvoossa ostoksilla ja jälkikasvua tapaamassa. Porvoon Lidlissä oli aivan valtava ruuhka, ja Lidlin suosio näyttääkin kasvavan kovalla vauhdilla. Tavaroiden järjestys on Lidlissä kyllä jotenkin aika epälooginen ja kun minulla oli ostettavana joitakin erikoistuotteita, kiersin lähes koko liikkeen kolmeen kertaan ja lisäksi jouduin etsimään myyjän avuksi etsintään.

Kävimme Meidän Festivaalin konsertissa Tuusulan kirkossa. Tämän vuoden Meidän Festivaalin teemana on dissonanssi eli riitasointu. Festivaalin ohjelmalehtisen etusivulla festivaalin taitellinen johtaja ”pekka k” eli Pekka Kuusisto kirjoittaa hieman kitkerään sävyyn: ”Meidän Festivaali lipuu kohti vuoden 2015 Sibelius-hyökyaaltoa odottavissa mutta hitusen ristiriitaisissa tunnelmissa.” Pekka Kuusisto puuttuu muun muassa dissonanssiin, joka vallitsee korkea-arvoisten päättäjien sanoissa ja todellisuudessa. Monista merkittävistä taidekouluista on Kuusiston mukaan ”jäänyt vain ruma sontakasa betoniin”. Kuusisto toteaa myös Sibelius-lukion tulevaisuuden olevan hämärässä.

Tuusulan kirkon konsertissa esiintyivät Sam Amidon, laulu, Pekka Kuusisto, urkuharmoni ja piano sekä Kamus-kvartetti, joka on neljän jousisoittajan kokoonpano. Ohjelman ensimmäisellä puoliajalla amerikkalaissyntyinen, nykyisin Englannissa asuva folklaulaja Sam Amidon lauloi Kamus-kvartetin ja Pekka Kuusiston säestyksellä. Sam Amidon myös soitti kitaraa, viulua ja banjoa. Amidonilla on hyvin kaunis ääni, mutta hänen lauluissaan kertomansa tarinat menivät pääosin ohi hänen vaikeaselkoisen englanninkielensä takia.

Väliajan jälkeen ohjelmassa oli Steve Reichin säveltämä Different Trains. Sävellyksen tausta on sellainen, että toisen maailmansodan aikana Steve Reich matkusti junalla New Yorkin ja Los Angelesin väliä, kun hän kävi tapaamassa vanhempiaan, jotka olivat eronneet. Vuosia myöhemmin hän pohti, että jos hän olisi ollut sodan aikaan Euroopassa Yhdysvaltojen sijasta, niin juutalaisena hän olisi mahdollisesti matkustanut silloin junassa, jolla kuljetettiin juutalaisia keskitysleireille. Different Trains on sävelletty jousikvartetille ja ääninauhalle. Vuonna 1989 sävellys voitti Grammy-palkinnon parhaana modernina klassisena sävellyksenä. Sävellyksessä oli tutuntuntuisia junankulkuun liittyviä ääniä ja temponvaihteluita ja hauskoja sellolla aikaansaatuja junan pillin vihellyksiä.

DSCN1122.JPG

Tuusulan kirkko soveltuu hyvin konserttien pitoon. Se on kaunis, intiimi kirkko, jossa on hyvä akustiikka.

Keskiviikko 30.7.2014

Tässä on jo muutama päivä mennyt sateen odottelussa, eilen satoi vähän ja tänään hieman enemmän, yhteensä on vettä saatu kymmenisen milliä. Lisääkin saisi vielä sataa.

DSC03461.JPG

Kallakin piristyi sateessa.

Katsoin illalla TVkaistalta Yle Teemalla viime viikolla esitetyn Olli Kortekankaan Isän tyttö -oopperan vuodelta 2007, jossa esiintyivät pääosissa Monica Groop, Päivi Nisula ja Tommi Hakala ja jossa esiintyivät lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri ja Oopperajuhlakuoro, Iloinen Lapsikuoro ja Nuorisokuoro Linnanneidot. Paula Holmila on kirjoittanut mielestäni hyvän arvion Isän tyttö -oopperasta internetissä osoitteessa: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/47995-arvio-isan-tytto. Kriitikot ovat koulutettuja näkemään ja kuulemaan esityksissä paljon enemmän kuin mitä tavallinen katsoja. Isän tyttö -ooppera oli mielenkiintoinen kertomus erään perheen elämästä sotien jälkeisessä Suomessa, mutta musiikillisesti pidän kyllä enemmän vanhoista oopperoista.

Tuomas Enbuske – Sivistyksen käsikirja -sarjassa esitettiin osat Länsimainen kuvataide ja Arkkitehtuuri. Länsimainen kuvataide -osassa pohditaan muun muassa, mitä sivistyneen ihmisen pitää tietää länsimaisesta kuvataiteesta, mitä erikoista on Mona Lisan hymyssä, miksi Michelangelon patsaat ja freskot ovat jääneet historiaan ja miten tulisi arvioida nykytaidetta. Ohjelmassa käydään läpi kuvataiteen historiaa ja eri aikakausia sekä eri aikakausien tunnetuimpia taiteilijoita. Keskivertosuomalaiset käyvät Kari Cavenin taidenäyttelyssä ja tekevät kuvataidetta hänen johdollaan.

Arkkitehtuuri-osassa käsitellään asumalähiöitä ja pohditaan, ovatko ne niin rumia kuin niiden sanotaan olevan, käydään läpi rakennustaiteen historiaa ja tyylisuuntia, tutkaillaan Helsingin empirekeskustaa, tarkastellaan Alvar Aallon merkitystä suomalaisessa arkkitehtuurissa sekä sitä, miten Aallon vaikutus näkyy suomalaiskodeissa vielä tänäkin päivänä. Keskivertosuomalaiset kertovat, millaisessa talossa he haluaisivat asua ja arkkitehti Trevor Harris suunnittelee heidän unelmiensa pohjalta talon.

Tiistai 29.7.2014

Sadetutkan mukaan meillä piti sataa illalla ihan kunnolla, ja koko päivän odottelimmekin sadetta. Puoli kuudelta illalla sade alkoi, mutta se loppui melkein saman tien. Sademittariin vettä kertyi vajaan millin verran. Paippisissakin, kolmenkymmenen kilometrin päässä meiltä, satoi peräti kaksikymmentä milliä.

Yle TV1 lähettää uusintana asiaohjelmasarjaa Tuomas Enbuske – Sivistyksen käsikirja.  Ohjelmasarjassa on 15 osaa, sen juontaa Tuomas Enbuske ja siinä käsitellään sivistykseen ja länsimaiseen kulttuuriin liittyviä aiheita. Jokaisessa osassa käsitellään eri aihetta. Ohjelmassa Enbuske kertoo käsiteltävästä aiheesta ja haastattelee siihen liittyviä asiantuntijoita. Mukana ohjelman teossa on aina myös keskivertosuomalaisia. Me ryhdyimme seuraamaan sarjaa, koska emme ole aiemmin nähneet sitä.

Ensimmäisessä osassa käydään pikakelauksella läpi Suomen historiaa Ruotsin ja Venäjän vallan sekä itsenäisyyden ajalta ja pohditaan sitä, miten Suomi on ”noussut köyhästä takapajulasta maailman rikkaimpien maiden joukkoon”. Ohjelman alussa luvataan antaa vastaus seuraaviin kysymyksiin: oliko 1100-luvulla elänyt Lalli Suomen ensimmäinen halla-aholainen, miksi Turussa haisi pahalta jo keskiaikana, olisiko Aleksanteri I pärjännyt Speden speleissä ja riistikö Suomi Neuvostoliittoa 1970-luvulla.

Suomen historia -jaksossa haastatellaan myös Suomen nuorisoa, jota edustaa neljän lukiolaisen joukko. Heiltä kysytään, mitä he tietävät Suomen historiasta. Vähiten heillä omien sanojensa mukaan on tietoa siitä, mistä suomalaiset ovat Suomeen tulleet ja myös Ruotsin vallan ajasta tiedot ovat vähäiset.

Tuomas Enbuske – Sivistyksen käsikirja -sarjan toisessa osassa aiheena on klassinen musiikki, tai kuten ohjelmassa todetaan, länsimainen taidemusiikki, joka on tämän musiikin virallinen termi. Tässä osassa vastataan kysymyksiin: miksi ihmeessä kapellimestari on aina orkesterin tähti, vaikka muusikot tekevät työn, kuka on keksinyt mollin ja duurin, miten sinfoniaorkesteri toimii ja mitä oopperasta tulee tietää.

Ohjelmassa todetaan, että musiikki on osa parinmuodostusta, pyhänkokemusta ja hauskanpitoa ja että kulttuuri määrittää sen, mikä on musiikkia, mikä meteliä. Ohjelmassa käydään läpi musiikin eri aikakausia ja niiden säveltäjiä ja viedään oopperaan kaksi keskivertosuomalaista, joista toinen on ollut kerran oopperassa ja toinen ei kertaakaan. Keskivertosuomalaiset pääsevät Kansallisoopperaan katsomaan Giuseppe Verdin oopperaa Naamiohuvit.

Nähtyjen kahden osan perusteella Tuomas Enbuske – Sivistyksen käsikirja sisältää paljon asiaa, mutta kun ohjelmassa edetään kovin nopeasti, läheskään kaikki kuultu ei jää mieleen. Haastateltavat ovat hyviä ja ohjelma on muutenkin hyvin rakennettu ja toteutettu. Lisäksi se on hauska.

DSC03437.JPG

Oopperajuhlaohjelma 2. - 5.7.1914. Ohjelmassa on Fredrik Paciuksen Kaarle kuninkaan metsästys -ooppera, Oskar Merikannon Pohjan neito -ooppera, Vapaakonsertti, jonka johtaa Oskar Merikanto sekä Musiikkihistoriallinen juhlakonsertti. Oopperajuhlien johtaja Aino Ackté esiintyy pääroolissa molemmissa oopperoissa sekä konserteissa.

Maanantai 28.7.2014

Olen löytänyt lähikauneushoitolan, jossa kävin tänään kasvohoidossa. Victorias Beauty on Kulloonkylässä, kymmenen minuutin ajomatkan päässä meiltä, jo viisi vuotta toiminut englantilaissyntyisen Victorian kauneushoitola, josta en ole tiennyt mitään ennen kuin näin kampaajallani kyseisen hoitolan esitteitä. Hoitola on omakotitalon yhteydessä, paikka on miellyttävä ja palvelu mukavaa ja rentouttavaa. Lähtiessäni sain mukaani kotihoito-ohjeet, joita päätin ainakin pyrkiä noudattamaan.

Kävimme Antin kanssa jälleen lounaalla turkkilaisessa Veljekset-lähiravintolassamme. Tämä oli nyt toinen käyntimme tässä paikassa. Söimme kaalisosekeiton, joka oli erittäin maukas ja sen lisäksi salaatti/mezepöytä oli runsas ja monipuolinen.

Ajoin iltapäivällä verenluovutukseen Porvooseen. Siellä näin kaksi entistä työkaveriani. Toinen heistä oli ensimmäisiä työkavereitani silloin, kun tulin töihin osastosihteeriksi Pekemalle tammikuussa 1973. Muisteltiin hetki menneitä aikoja, jolloin oltiin nuoria ja työuran alkupäässä, nyt kaikki tästä meidän alkuperäisestä joukostamme ovat jo jääneet eläkkeelle. Miten se aika menikin niin nopeasti?

Iltaseitsemän aikaan lämpötila sisällä oli 26,8 astetta, mikä tuntui suorastaan tukalalta, mutta ilmastoidussa makuuhuoneessa oli 22 astetta, ja se tuntui puolestaan hieman viileältä. Ilta kului ukkospilviä odotellessa, mutta eivät ne tulleet meille.

Sunnuntai 27.7.2014

DSC03433.JPG

Näistä pihakallion koivuista voisi päätellä, että syksy on saapunut.

DSC03428.JPG

Näissä juuri kukkaan puhkeavissa kalloissa ei ole tietoakaan syksystä.

Luin tänään Pirjo Tuomisen Toinen silmä päivä, toinen yö -romaanin loppuun. Toinen silmä päivä, toinen yö on Pirjo Tuomisen neljäs Mailis Sarka -salapoliisiromaani, tai kuten siitä on sanottu, yhdistelmä kartano- ja salapoliisiromaania. Näiden Mailis Sarka -romaanien juoni on ollut sen verran samantyyppisenä toistuva, että tämä neljäs ei enää tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin edelliset, vaikka tällaisena kuumana hellepäivänä sitä luki ihan ajankuluksi. Pirjo Tuominen on ollut todella tuottelias kirjailija. Vuodesa 1978 tähän vuoteen asti häneltä on ilmestynyt vuosittain kirja ja useina vuosina kaksikin. Pääosa hänen teoksistaan on historiallisia romaaneja, lisäksi hän on kirjoittanut Sanelma Vuorteen ja Kyllikki Virolaisen elämäkerrat.

Meidän Festivaali, jonka taiteellinen johtaja on viulisti Pekka Kuusisto, alkoi eilen. Meillä on liput yhteen torstain konserttiin Tuusulan kirkossa, mutta täytyy katsoa, josko menisimme johonkin toiseenkin konserttiin. Eero Järnefletin Suviranta, Pekka Halosen Halosenniemi ja Jean Sibeliuksen Ainola ovat konserttipaikkoina aivan omanlaisiaan, mutta niissä olemme kuitenkin useina vuosina olleet ja niissä pidettävät konsertit ovatkin jo loppuunmyytyjä.

Lauantai 26.7.2014

Aamulla kävimme aamiaisella ABC-asemalla, koska hotellissamme ei ollut aamiaista tarjolla. Ajoimme Tampereen keskustaan, jossa ensimmäiseksi mentiin Finlaysonin tehtaanmyymälään, erääseen lempipaikkaani Tampereella. Antti lähti etsimään huoltoasemaa ja pesettämään autoa, ja minulla oli käytettävissä ruhtinaallinen tunti myymälässä kiertelyyn ja ostosten tekoon.

DSC03367.JPG

Finlaysonin tehtaanmyymälässä meni tunti mukavasti.

Tampereen Lenin-museo toimii Tampereen työväenyhdistyksen talossa. Samassa talossa Lenin ja Stalin tapasivat toisensa ensimmäisen kerran vuonna 1905 Venäjän sosialidemokraattisen puolueen salaisessa kokouksessa. Museo avattiin 20.1.1946 Leninin kuoleman muistopäiväksi. Lenin-museosta sanotaan, että se ”kerää, esittelee ja tutkii Leninin elämään ja toimintaan sekä Venäjän/Neuvostoliiton historiaan liittyvää aineistoa erityisesti siltä osin, mikä koskettaa suhteita Suomeen ja suomalaisiin”. (Lenin-museon nettisivut) Kävimme Lenin-museossa, jossa emme aikaisemmin olleet käyneet. Museota ollaan uudistamassa, ja kävijöiltä toivotaan ideoita ja ehdotuksia siitä, millainen uudistettavan Lenin-museon tulisi olla.

DSC03383.JPG

M. Manizer: V.I.Lenin, Lenin-museo. Patsas on jäljennös, alkuperäinen patsas sijaitsee Uljanovskissa, Leninin syntymäkaupungissa.

Tampereella on tänä viikonloppuna tosi paljon tapahtumia, joista osallistuimme eilen Viinikylä-tapahtumaan ja tänään Tampereen Keskustorilla pidettyihin kukkaisviikkojen avajaistapahtumaan sekä Tampere Food Fest – katuruokaa Keskustorilla -tapahtumaan. Keskustorilla oli tänään myös musiikkiesityksiä.

DSC03414.JPG

Tampereen kaupungintalo. Keskustorilla oli lauantaina monenlaisia tapahtumia ja väkeäkin oli runsaasti liikkeellä.

Keskustorilla oli myös maailmanpyörä, ja mekin teimme sen kyydissä muutaman kierroksen 26 metrin korkeuteen. Sieltä oli ihan kivat näkymät Tampereen kaupungin keskustaan ja vähän pidemmällekin. Katuruokatapahtumasta ostimme pienen annoksen chorizo-makkaraa ja kävimme vielä katsomassa Tampereen Kauppahallin tarjontaa. Sen jälkeen lähdimme ajamaan kotiin. Matkalla auton lämpömittarin käväisi 32,5 asteessa. Puutarha oli elossa, kun tultiin kotiin, mutta tarvitsi kunnon kastelun ja nyppimisen.

Perjantai 25.7.2014

Aamulla kastelin pihakasvit ennen lähtöä Tampereelle, ja toivoin, että ne säilyvät hengissä huomisiltaan, jolloin tullaan matkalta kotiin.

Lämpötila oli keskipäivällä kolmenkymmenen asteen paikkeilla ja hieman oli lämmintä, kun istuimme Pyynikin kesäteatterin katsomossa ja katsoimme kolme ja puoli tuntia näytelmää Pirunpelto. Pyynikin teatterin pyörivä katsomo on katettu, mutta aina ajoittain katsomo oli niin, että aurinko paistoi suoraan päin katsojia. Näytelmän lavastus oli mielenkiintoisesti rakennettu. Esitys tapahtui noin kymmenessä eri kohteessa ja katsomo pyöri aina kulloisenkin tapahtumapaikan kohdalle. Tarina oli tuttu samannimisestä sarjasta, mutta live-esityksessä on aina oma tunnelmansa. Näytelmä oli hyvin tehtyä teatteria, mielenkiintoinen ja hauskakin. Väliajalla söimme mustaa makkaraa ja jäätelöä. Majoituimme muutaman kilometrin päässä Tampereen keskustasta olevaan hotelliin, jonka ilmastoimattomassa huoneessa oli myös aika kuuma.

Illalla menimme Tampereen Viinikylä -tapahtumaan, joka kestää noin viikon ajan Frenckellin ravintolassa ja sen ulkoalueella. Tapahtumassa on tarjolla ruokaa, viinejä ja musiikkia. Me maistoimme kahta erilaista Sauvignon Blanc -valkoviiniä, australialaista ja uusiseelantilaista. Uusiseelantilainen oli selvästi parempaa. Maistoimme myös Teiskon viinitilan kotimaista kolmen rypäleen, Nordican, Zilgan ja Rondon, Aino-roseeviiniä. Aino-viini ei ehkä ollut mikään suuri viinielämys, mutta se oli kuitenkin mielenkiintoinen tuttavuus, koska se on kotimaisista avomaalla kasvateruista rypäleistä valmistettu viini.

Illalliselle menimme Pispalan Pulteri -ravintolaan, josta sanotaan, että se on "Legenda jo vuodesta 1968". Ravintola avattiin 9.9.1968 Alkon kokeiluravintolaksi entisen maitokaupan tiloissa. Vaikka se aikanaan olikin pääasiassa olut- ja viiniravintola, se on nykyään tunnettu myös hyvästä ruoasta. Jo viidentoista vuoden ajan Pispalan Pulterissa on sunnuntai-iltaisin yhdeksältä vedetty tietokilpailu. Meidän syömämme ruoka oli erinomaisen hyvää ja palvelu ystävällistä, joten sinne mennään varmasti uudelleen.

Torstai 24.7.2014

Hain Samuelin Haminasta Jamilahden kansanopistolta, jossa hän oli ollut toista viikkoa suomen kielen intensiivikurssilla, ja vein hänet Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta hän jatkoi matkaa kotiinsa Sveitsiin. Kursilla oli ollut päivittäin kielen opiskelua kolme ja puoli tuntia ja sen päälle vielä ryhmätyöharjoituksia muutama tunti. Kurssilaisten ja opettajien kesken näytti vallitsevan mukava leirihenki ja kaikki opettajat ja vielä paikalla olevat kurssilaiset halasivat Samuelia lämpimästi, kun hän lähti mukaani. Kurssilaiset olivat pääosin Euroopan maista mutta heitä oli myös Amerikasta ja Aasiasta.

”Miksi suomalaiset eivät tervehdi?” Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla oli maanantaina 21.7. näin otsikoitu kirjoitus, jossa kerrottiin amerikkalaisperheestä, joka palasi kolmen vuoden Suomessa olon jälkeen kotimaahansa. Mielipidekirjoituksen kirjoittaja oli kysynyt amerikkalaisperheen läksiäistilaisuudessa heiltä, mitä mieltä he olivat Suomesta. He olivat kertoneet, että he eivät voi ”muistaa lämmöllä maata, missä ihmiset eivät tervehdi toisiaan”. He olivat myös kertoneet, että heidän kerrostalossaan asui ihmisiä, jotka eivät olleet tervehtineet heitä kertaakaan kolmen vuoden aikana. Tämän kirjoituksen jälkeen aihetta on käsitelty runsaasti sekä Helsingin Sanomien Mielipide-kirjoituksissa että radio-ohjelmissa. Toiset ovat olleet sitä mieltä, että meidän pitäisi ryhdistäytyä ja ryhtyä tervehtimään toisiamme ja toiset taas sitä mieltä, että meidän kansanluonteemme mukaista ei ole tervehtiä vieraita ihmisiä. Niin tai näin, joka tapauksessa tuntuu mukavalta, kun Amerikassa ihmiset tervehtivät vastaantulevia kävelijöitä puistoissa, rannoilla ja pihoilla.

Tänään tuli viikon viimeinen Savonlinnan Oopperajuhliin liittyvä lähetys Yle Teemalta. Se oli Mozartin Requiem, joka esitettiin viime sunnuntaina 20.7. Kerimäen kirkossa. Esiintyjinä olivat Helsingin barokkiorkesteri, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, sopraano Soile Isokoski, mezzosopraano Lilli Paasikivi, tenori Jorma Silvasti ja basso Nicholas Söderlund. Musiikin johdosta vastasi Dalia Stasevska, joka eläytyi johtamiseen niin vahvasti, että sitä oli hauska katsoa. Requiem soi hienosti Kerimäen kirkossa televisiostakin katsottuna ja kuunneltuna, vaikka tietysti se paikan päällä olisi kuulostanut vielä hienommalta.

Keskiviikko 23.7.2014

Kuivuus kiusaa meitä kalliolla eläviä. Pihan koivut ovat jo saaneet runsaasti keltaisia lehtiä ja jotenkin koko piha tuntuu pikkuhiljaa menettävän rehevän vihreytensä. Lammesta saadaan vielä pumpattua kasteluvettä perennoille ja kesäkukille, mutta jossain vaiheessa vesi lammessakin saattaa ehtyä. Toivomme siis sadetta ainakin tänne meidän mäellemme ja eiköhän jokunen sadekuuro sovi useimmille, raikastaahan se ilman ja saa kaiken näyttämään taas vihreämmältä.

DSC03244.JPG

Vielä on lammessa riittänyt vettä lumpeille.

Aamupäivällä käytiin Ritvan kanssa kävelemässä Kivinokassa. Arvottiin Roihuvuoren japanilaistyylisen puutarhan ja Kivinokan välillä ja Kivinokka voitti tällä kertaa. Kivinokan kansanpuisto on Herttoniemessä sijaitseva luonto- ja vapaa-ajanviettopaikka. Se on toiminut helsinkiläisten ulkoilualueena jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Aluksi Sörnäisten työväenyhdistys ja urheiluseura Helsingin Ponnistus vuokrasivat Kivinokkaa. Vuonna 2006 Finlandia-palkinnon saaneen Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran tapahtumat sijoittuvat osittain 1900-luvun alkupuoliskon Kivinokkaan ja Kivinokka on esiintynyut muidenkin romaanien tapahtumapaikkana ja siellä on myös kuvattu elokuvien tapahtumia. 1920-luvulla Kivinokan tanssilavalla sai alkunsa Dallapé-orkesteri, jonka synnystä kertova muistolaatta on Kivinokassa.

DSCN1116.JPG

Kivinokan rannasta näkyy Tuomiokirkkokin.

Nykyisessä Kivinokassa on kaksi uimarantaa, venesatama, yli 600 pientä kesämajaa, Kulosaaren kartano, Herttoniemen siirtolapuutarha ja kioski-kahvila. Jossain vaiheessa Helsingin kaupunki kaavaili Kivinokkaan noin 6000 asukkaan puutaloaluetta, jolloin vain osa alueesta olisi jäänyt virkistyskäyttöön. Huhtikuussa 2014 kaupunkisuunnittelulautakunta kuitenkin päätti, että Kivinokkaa suunnitellaan jatkossa kesämaja- ja virkistyskäyttöön.

Hämeenlinnan Taidemuseossa on parhaillaan menossa Taiteilijatoveruutta-näyttely, jossa on esillä Helene Schjerfbeckin, Ada Thilénin, Helena Westermarckin ja Marja Wiikin teoksia. Näyttelyyn liittyy Riitta Konttisen kirjoittama kirja Taiteilijatoveruutta, joka kertoo näistä neljästä taiteilijasta, ”neliapilan elämästä ja ystävyydestä”. Lainasin kirjan kirjastosta ja luin sen pohjatiedoiksi näyttelyyn, johon aion mennä. Riitta Konttinen on kirjoittanut paljon kiinnostavia teoksia suomalaisista naistaiteilijoista, ja tämäkin oli mielenkiintoinen kuvaus taiteilijatovereiden elämästä, yhteisistä matkoista ja taiteen teosta nuoruusajasta kuolemaan asti.

DSC03363.JPG

Kuvassa Helene Schjerfbeck (vas.), Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik (Riitta Konttinen: Taiteilijatoveruutta 2014).

Tiistai 22.7.2014

Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen 21.7.2014, että Philomela-kuoro on voittanut kuorojen maailmanmestaruuden Latvian Riiassa. Philomela oli paras naiskamarikuorojen sarjaan osallistuneista 19 kuorosta. Musiikkineuvos Marjukka Riihimäki on johtanut Philomelaa sen perustamisvuodesta 1984 alkaen. Olemme muutamia kertoja olleet Philomelan konsertissa, ja kuoron esitykset ovat aina olleet erittäin vaikuttavia.

Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja Tuula Mäkelä kirjoitti tänään päätelleensä, että hotellihuoneet ovat muuta tekemistä varten, eivät lukemista. Hän kertoo matkustaneensa yli 80 maassa ja majoittuneensa hyvin eritasoisissa hotelleissa. Koskaan hän ei ole kuitenkaan törmännyt hyviin lukuvaloihin hotellihuoneessa. Myös tyynyjä on usein turhan niukasti sängyssä lukemista ajatellen. Tämän ongelman Mäkelä on ratkaissut siten, että hän kuljettaa omat tyynyt mukanaan. Mekin olemme usein tuskailleet sitä, että lukuvalot ovat hyvin heikkotehoisia ja tyynyjä on turhan niukasti, emme kuitenkaan ole ryhtyneet kuljettamaan omia tyynyjä mukana matkoilla.

Olemme olleet lukemattomia kertoja Musiikkitalossa erilaisissa tilaisuuksissa, mutta tänään osallistuimme esittelykierrokselle, jossa käytiin läpi Musiikkitalon rakentamisen alkuvaiheita, eri saleja ja Musiikkitalossa olevaa taidetta. Musiikkitalon kansainvälisen arkkitehtikilpailun voitti vuonna 2000 LPR-Arkkitehdit Oy 243 suunnitelman joukosta ehdotuksellaan ”a mezza voce”, eli puoliääneen. Nimi kertoo siitä, että Musiikkitalo ei halua olla korostetusti esillä, vaan se sulautuu hyvin olemassa olevaan ympäristöönsä. Musiikkitalon avajaiset olivat elokuussa 2011, ja mekin osallistuimme avajaiskonserttiin.

Musiikkitalon sisääntuloaulan katossa on kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen Gaia- eli Maaäiti-veistos. Se on kiillotettua ruostumatonta terästä, ja opas kertoi, että sen pienoismalli on Porvoon Taidetehtaalla, jossa siihen voi tutustua lähemmin. Taiteilija Reijo Hukkasen Laulupuut-veistos, jossa on yhdistetty alumiinia ja terästä, on Musiikkitalon ulkopuolella. Konserttisalin lisäksi kävimme katsomassa Urkusali Organoa, jossa on kolmet urut, Harjoitussali Paavoa, jossa käyrätorvikvartetti parhaillaan harjoitteli ja antoi meille näytteen soitostaan sekä pienten kokoonpanojen konserttisalia Camerataa.

DSC03284.JPG

Kirsi Kaulasen Gaia-veistos Musiikkitalon katossa.

Esittelykierroksen jälkeen jäimme vielä Sibelius Finland Experience -konserttiin, jossa pianistit Hanna-Leena Savolainen ja Laura Röntynen esittivät kahdella flyygelillä Sibeliuksen musiikkia ja luontokuvat Suomen luonnosta kuvittivat musiikkia. Konsertissa esitettiin Sibeliuksen sävellykset Intermezzo From Karelia Suite vuodelta 1893, Valse Triste vuodelta 1903 ja Finlandia vuodelta 1899. Konsertin juonsi hauskasti ja monikielisesti Vesa Ruotonen. Yleisön joukossa oli suomalaisten lisäksi ainakin ruotsalaisia, englantilaisia, hollantilaisia, saksalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia ja kiinalaisia. Konsertin päätteeksi yleisölle tarjottiin juhlajuomaa (mehua) ja annettiin Erik Bruunin suunnittelema Sibelius CD.

DSC03304.JPG

Musiikkitalon lavalla juontaja ja pianistit.

Konsertin jälkeen Antti lähti fysioterapeutin käsittelyyn ja minä menin katsomaan Kiasman kolme näyttelyä: Kimpassa-näyttely on Marimekon ja Kiasman yhdessä toteuttama näyttely, jossa on eri taiteilijoiden maalauksia, valokuvia, veistoksia, tilateoksia ja keramiikkaa; Kiasma Hits -kokoelmanäyttelyssä esitellään Kiasman kokoelman merkittävimpia taideteoksia; Alfredo Jaarin ”Kun runous ei riitä” -yksityisnäyttely esittelee Jaarin kantaa ottavia teoksia.

DSC03312.JPG

Alfredo Jaarin taidetta Kiasman ulkoseinässä (KULTTUURI = PÄÄOMA).

Illalla Yle Teema lähetti Olavinlinnasta Savonlinna 100-vuotisjuhlagaalan vuodelta 2012. Gaalassa esiintyi Savonlinnan oopperajuhlaorkesteri, Savonlinnan oopperajuhlakuoro sekä suuri joukko oopperalaulajia, jotka esittivät kohtauksia muun muassa Kokkosen Viimeiset kiusaukset, Sallisen Punainen viiva, Verdin Don Carlos, Beethovenin Fidelio, Musorgskin Boris Godunov, Puccinin Tosca, Verdin Rigoletto sekä Tsaikovskin Onegin -oopperoista. Mukana oli huippuesiintyjiä, muiden muassa Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen, ja kuoro lauloi aivan upeasti.

Maanantai 21.7.2014

Kovasti meidän kalliotontilla jo kaivattaisiin sadetta, mutta sadepilvet näyttävät menevän jatkuvasti ohitse. Ei siis auta muu kuin kastella pihan perennapenkkejä ja kesäkukkaruukkuja, jos haluaa pitää ne hengissä.

DSC03270.JPG

Antti kastelee runkoruusua.

Taidemaalari Albert Edelfeltin syntymästä tulee tänään kuluneeksi 160 vuotta. Merkkivuotta on Porvoossa juhlistettu alkuvuoden ajan erilaisin tilaisuuksin. Mielestäni mielenkiintoisin näistä tilaisuuksista on ollut salonkimusiikkinäytelmä ”Tuokiokuvia Albert Edelfeltin ateljeesta”, jonka kävin katsomassa Porvoon Taidetehtaalla jo huhtikuussa. Näytelmässä esiintyi Albert Edelfeltin ja kertojan lisäksi Edelfeltin malleja, perheenjäseniä ja ystäviä. Näytelmä esitettiin vielä tänään Edelfeltin syntymäpäivänä Villa Haikossa. Taidetehtaalla ja Haikon Kartanossa on myös ollut Edelfeltin elämään, taiteeseen ja malleihin liittyviä näyttelyitä ja Albert Edelfeltin ateljeemuseo Haikon kartanon mailla on avoinna kesäajan.

Illalliseksi teimme saksalaiseen tapaan porsaanleikettä, perunoita ja kantarellikastiketta etupihan metsäsaarekkeen kantarelleista. Kantarellit maistuivat poikkeuksellisen hyviltä, olivathan ne itse poimittuja.

DSC03279.JPG

Lähiruokaa etupihalta.

Savonlinnan Oopperajuhlat jatkuvat. Tänään Olavinlinnassa esitettiin Aulis Sallisen Kullervo-ooppera. Ennen oopperan alkua joimme perinteisesti lasilliset kuohuviiniä, tällä kertaa espanjalaista Cavaa. Oopperan katsoimme suorana lähetyksenä Yle Teemalta. Kapellimestarina toimi Hannu Lintu. Kullervon roolin lauloi baritoni Tommi Hakala, hänen äitinsä roolin mezzosopraano Tuija Knihtilä ja Kimmoa esitti Ville Rusanen. Myös Maria Ylipää esiintyi oopperassa sokeana laulajana. Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterissa oli 78 soittajaa ja Oopperajuhlakuorossa lauloi 90 laulajaa. Esitys oli minusta hieno ja se toimi hyvin televisiosta katsottuna. Tommi Hakala ja Ville Rusanen olivat upeita rooleissaan ja kuoron osuus oli myös vaikuttava. Väliajalla haastateltiin oopperan esiintyjiä ja kun heiltä kysyttiin, mitä he tekevät väliajalla, kaikki kertoivat ainakin käyvänsä vessassa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että esiintyjienkin täytyy käydä vessassa.

Sunnuntai 20.7.2014

Aamulla luin loppuun Outi Pakkasen jännitysromaanin ”Marius”, jossa juorulehdessä aikaisemmin työskennellyt toimittaja kutsutaan tutkimaan entisen miesystävänsä televisiotähti Mariuksen murhaa. Olen tykännyt Outi Pakkasen Anna Laine -dekkareista, joissa kuvataan kiinnostavasti Helsinkiä, ja aina näissä kirjoissa on ollut mukana myös ruoka ja ruoanlaitto. Marius pohjautuu osittain jo aikaisemmin julkaistuun jatkokertomukseen. Minusta se ei ollut jännittävä eikä oikein uskottavakaan, vaan sekava ja tyyliltään erilainen kuin Anna Laine -kirjat. En kauheasti tykännyt.

DSCN1104.JPG

Gumbostrand Konst & Formin yllä oli synkkiä ukkospilviä.

Kävimme Gumbostrand Konst & Formissa katsomassa kesän 2014 näyttelyn ”Kesä Gumbostrandissa”. Näyttelyn kuraattorina on toiminut Välimeren Biennalen presidentti Krista Mikkola, joka on todennut, että ”...näyttelyn taiteilijat olen valinnut syystä, että heillä on jokaisella omat maalaukselliset, veistokselliset, valokuvaukselliset, taiteelliset tavoitteensa – tavoitteet, jotka he asettavat itse – kukin käyden elämänikäistä vuoropuhelua itsensä kanssa, suhteessa ympäristöön, suhteessa omaan tekemiseensä. Ihailen!”  Näyttelyssä on esillä kolmentoista taiteilijan töitä; maalauksia, valokuvia ja veistoksia. Minua teokset eivät ihan hirveästi puhutelleet. Suurimman vaikutuksen tekivät Charlotta Bouchtin suuret värivalokuvat rapistuneista Terijoen huviloista.

DSCN1106.JPG

Tässä kohdassa ei ollut suojatietä.

Söderkullan keskustassa on jo helmikuusta 2013 lähtien toiminut suosittu turkkilainen ruokapaikka Ravintola Veljekset, jonne menimme tänään vasta ensimmäistä kertaa kevyelle lounaalle. Paikka on siisti ja syömämme Mezelautanen, jossa oli kymmenkunta erilaista pientä annosta, oli erittäin maukas. Paikka onkin usein lounasaikaan kuulemma ihan täynnä. Siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Muun muassa viime syyskuussa Cherry & The Vipers, joka on näyttelijä Kirsi Ylijoen ja Apocalypticasta tutun Eicca Toppisen perustama rockyhtye, järjesti uuden levynsä kunniaksi ”oman kylän väelle” rokki-illan Ravintola Veljeksissä. Kirsi Ylijoki on yhtyeen laulusolisti ja Eicca Toppinen soittaa rumpuja.

Lauantai 19.7.2014

Tänään saatiin mieluisia vieraita, kun Tanja ja Eitan kävivät lounaalla meillä. Grillattiin Bosgårdin Charolais-luomujauhelihasta tehtyjä pihvejä, jotka syötiin Lindbergin perunoiden, kantarellikastikkeen sekä Åströmin salaatin kanssa, lähiruokaa siis. Tanja ja Eitan ovat viettäneet kaksi viikkoa Suomessa ja osallistuivat myös sukutapaamiseen Koskenkorvalla. Eitan oli nyt Suomessa ensimmäistä kertaa. Tanjahan on täällä ollut monta kertaa aivan pienestä pitäen, ja hän oli täällä muutamia vuosia sitten töissäkin viiden kuukauden ajan. Eitan oli kuulemma selviytynyt hyvin suomalaisesta kesämökkielämästä Kangasniemellä, vaikka hyttyset hieman kiusasivatkin. Kalastaminen oli tainnut olla mukavinta puuhaa mökillä. Sunnuntaina he palaavat kotiin Sveitsiin.

Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla HS:n uutispäällikkö Ville Seuri kirjoittaa Merkintöjä-kirjoituksessaan: ”Kaunokirjallisuus myös opettaa”. Hän kirjoittaa myös, että erityisesti kesällä kaunokirjallisuuden lukeminen houkuttelee ja että tietokirjat jäävät lukematta, vaikka pitäisikin sivistää itseään. Seuri kertoo soittaneensa Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Anu Laitilalle ja tiedustelleensa, mitä lukeminen tekee ihmiselle. Laitila kertoo muun muassa, että kun rutiinit hallitsevat arkielämää ja supistavat ajattelua, kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa näkemään kauemmas.

Seuri toteaa lopuksi: ”Eli sinä, jolla on kesälomaa jäljellä, älä huolehdi. Lue kaunokirjallisuutta, sillä se opettaa asioita, joita et raporteista, tutkimuksista ja johtamisoppaista löydä.” Sama pätee varmaan meihin eläkeläisiinkin, vaikka ollaankin lomalla koko kesä.

Perjantai 18.7.2014

Sain tänään luetuksi Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toisen osan Lapsenpiika, jossa Ida-piika pestataan syksyllä 1898 Jean ja Aino Sibeliuksen perheeseen Helsinkiin perheen tytärten Evan ja Ruthin ja pian syntyvän Kirstin lapsenpiiaksi. Jonkin ajan kuluttua perhe muuttaa maalle Keravalle. Jean Sibelius on välillä pitkiäkin aikoja poissa kotoa vifti- eli ryyppyreissuillaan ja Aino kärsii ja riutuu. Perheen kolmas lapsi Kirsti kuolee vuoden ikäisenä lavantautiin, ja tämä tapahtuma lisää vielä Jean Sibeliuksen alkoholin käyttöä.

Kirjassa kerrotaan Sibeliuksen sävellystöistä muun muassa Ateenalaisten laulusta, jonka ensiesitys oli Helsingissä huhtikuussa 1899. Sen esittivät Helsingin filharmonisen seuran orkesteri johtajana Jean Sibelius ja ”poikakuoro” Akademiska Sångföreningen.

Idan ja Jean ja Aino Sibeliuksen perheen lisäksi tärkeässä osassa kirjassa ovat myös Jean Sibeliuksen veli Christian eli Kitti Sibelius ja Aino Sibeliuksen äiti Elisabeth Järnefelt. Ida-piika on kirjan lopussa jo kaksikymmentävuotias, hän on fiksu ja osaavainen ja hänellä on ihan omakin elämä, joten ei hän siinä mielessä ole syrjästäkatsoja.

Olen lukenut paljon Jean ja Aino Sibeliuksen elämästä ja heidän kirjeenvaihdostaan kertovia kirjoja. Lapsenpiika on kuitenkin siksi erityisen mielenkiintoinen luettava, kun siinä kuvataan jo aikaisemmin lukemissani kirjoissa kerrottuja asioita paljon yksityiskohtaisemmin ja kuitenkin niin todentuntuisesti, että tuntuu ihan siltä, että niinhän ne asiat oikeastikin ovat tapahtuneet. Kirja on myös kiinnostava siksi, että siinä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ajankuvaus antaa runsaasti taustatietoa tarinalle.

Kuuntelen tässä parhaillaan Finlandia Recordsin CD-levyä: Jean Sibelius - Miniatyyrimestariteoksia.  Miniatyyrit ovat pienimuotoisia sävellyksiä, joita Sibelius sävelsi läpi uransa. CD-levyn esitteessä kerrotaan, että kun Sibeliuksen tyttäret joskus kysyivät isältään, miksi tämä sävelsi niin paljon pianoteoksia eikä keskittynyt sinfonioihin, hän oli vastannut: ”Jotta te saisitte voileipiä.” Vaikka Sibelius on säveltänyt miniatyyrisävellyksiä taloudellisista syistä, ne kuulostavat hienoilta.

Käväisin Paippisissa tapaamassa huomenna kotiin palaavia Sveitsin vieraita. Aika on mennyt nopeasti, ja vaikka olemme tavanneet heitä useissa eri tilanteissa, tuntuu taas siltä, että ei ole ehditty tarpeeksi tavata ja jutella.

Torstai 17.7.2014

Puutarhan hoito on keväällä kivaa ja innostavaa, kun maa on paljastunut lumen alta ja kaikkialla alkaa vihertää ja sipulikukat nousevat maasta ja hieman myöhemmin perennat. Alkukesästä puutarhan hoito on mukavaa, kun perennat alkavat kukkia ja laitetaan kesäkukat ruukkuihin. Sitten alkaa taistelu rikkaruohoja vastaan ja sitä jatkuukin läpi kesän. Vaikka kuinka olisi puutarhaa laitettaessa pyritty siihen, että rikkaruohot eivät pääsisi esiin, niin sitä ei voi kokonaan välttää. Siinä vaiheessa puutarhassa puuhailu tuntuu enemmän työltä kuin keväällä ja alkukesällä.

Ahomansikat ovat päättäneet asettua metsän reunassa olevaan perennapenkkiin, ja ne ovatkin jo vallanneet sen metsänpuoleisen osan lähes kokonaan. Se ei kylläkään haittaa mitään. Ahomansikan lehdet ja kukat ovat kauniita ja marjat maukkaita. Ja jos jostain tulee lapsuus mieleen, niin ahomansikoista.

DSC03194.JPG

Poimimani ahomansikat Gian maalaamassa pikkukorissa.

Vietimme racletteiltaa Mäntsälän Nummisissa olevalla mökillä, jossa meitä oli koolla parikymmentä henkeä. Jean-Francois seisoi useita tunteja kuuman grillin ääressä ja sulatti raclettejuustoa, jota söimme asiaan kuuluvasti perunoiden, maustekurkun ja hillosipulin kanssa. Ulkona grillillä tehtynä raclettesta tulee jollain tavalla maukkaampaa kuin sisätiloissa sähkögrillillä, vaikka kyllä se hyvää on niinkin tehtynä. Jälkiruoaksi söimme mansikka-pensasmustikkatorttua. Sää kirkastui illaksi, aurinko paistoi eivätkä hyttysetkään häirinneet, joten olo oli kesäisen leppoisa.

DSC03200.JPG

Mökkilaiturilla on mukava istuskella.

Keskiviikko 16.7.2014

DSCN1095[1].JPG

Haru, eräs saari on Tove  Janssonin kirjoittama ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän taiteellaan kuvittama kertomus Klovharulta Pellingistä, Toven ja Tuulikin mökiltä. Kuvassa katkelma kertomuksesta.

Porvoon Taidetehtaalla avattiin viime perjantaina Tove ja Saaristo -näyttely, joka on näyttely Tove Janssonista, Pellingin saariston luonnosta ja kulttuurista. Näyttely kuuluu Tove Janssonin 100-vuotisjuhlan Tove 100 -tapahtumiin. Näyttelyssä on esillä kuvia itäisen Uudenmaan saaristosta ja katkelmia Tove Janssonin kirjoituksista. Näyttelyssä on myös Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Klovharussa käyttämä vene, joka on muina aikoina esillä Kotkan merimuseossa.

DSCN1092[1].JPG

Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän vene.

Tove Jansson ja taiteilija Tuulikki Pietilä viettivät lähes 30 kesää pienellä, kallioisella Klovharun saareella Pellingissä, Porvoon saaristossa. Tove Jansson on kiinnostava henkilö ja taiteilija, tänäänkin näyttelyssä oli runsaasti väkeä paikalla.

DSCN1094[1].JPG

Muumimamma.

Kiersin katsomassa myös muut Taidetehtaan tämänhetkiset näyttelyt sekä Porvoon Taideyhdistyksen Taidelainaamo Konstan teokset. WSOY:n pääjohtajana vuodesta 1952 vuoteen 1968 toiminut Yrjö A. Jäntti oli innokas taiteenkeräilijä, joka keräsi pääasiassa aikalaistensa teoksia. Hän lahjoitti yli tuhannen teoksen kokoelmansa vuonna 1984 Porvoon kaupungille. Kokoelmaan kuului maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, piirroksia ja mitaleita. Osa tästä kokoelmasta on esillä Taidetehtaalla.

Taidetehtaan muita tämänhetkisiä näyttelyitä ovat muun muassa Porvoossa asuvan kuvataiteilijan Saara Piispan yksityisnäyttely Aliens, jossa esitellään hänen öljyväri- ja veisvärimaalauksiaan ja Porvoon Taiteilijaseuran kesänäyttely Lomalla, jossa oli erilaisilla tekniikoilla tehtyjä töitä, muun muassa öljyvärimaalauksia ja akryylitöitä.

Kävin Jarkon ja tyttöjen kanssa syömässä hampurilaiset Amarillossa. Söin pulled pork burgerin, jossa oli sämpylän välissä karamellisoitua revittyä ylikypsää possua, barbequekastiketta, Texas Pete -kastiketta ja jalapeñoviipaleita. Annos oli maukas vaikkakin melkoisen mausteinen.

Iltapäivällä kauhajokiset ystävämme Arja ja Raimo soittivat ja kertoivat ajelevansa parhaillaan Porvoosta kohti Helsinkiä. Olimme onneksi kotona, joten he poikkesivat meille. He ehtivät viipyä meillä kuitenkin vain hetken ennen kuin jatkoivat matkaansa.

Perinteinen silakkalounas Sipoossa, Spjutsundin Byarsborgissa oli tänä vuonna vaihtunut silakkaillalliseksi. Tarjolla oli viittä erilaista silakkaruokaa; silakkapihvejä, herkkusieni-silakkavuokaa, ruohosipuligraavattua silakkaa, pippurisilakkaa ja hunajasilakkaa, perunoita, salaattia sekä saaristolaisleipää. Jälkiruoaksi oli juustokakkua. Vaikka silakkaruokavalikoima oli aikaisemmista kerroista supistunut, niin tarjoomusten laatu ja maku oli parantunut. Nyt oli myös pöydät varattu etukäteen ja meidänkin seitsemän hengen ryhmämme sai oman pöydän.

Tiistai 15.7.2014

Aamupäivällä kitkin rikkaruohoja perennapenkistä ja loppupäivän sitten kuljin kumarassa, kun kylkeä vähän kolotti. Sitä kun ei ole enää niin taipuisa ja kestävä kuin joskus ennen. Alkukesän lipstikasta tulee parasta lipstikkakeittoa, mutta kun tänään poimin lounaskeittoa varten vain lipstikan latvaversoja, niin niistä tuli vieläkin hyvää ja maukasta keittoa. Koskenlaskija-sulatejuusto antoi keitolle pehmeän rakenteen ja maun.

Hain eilen kirjastosta Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toisen osan Lapsenpiika (2014), jossa Ida aloittaa työn lapsenpiikana Jean ja Aino Sibeliuksen kodissa vuonna 1898. Kirjan alussa Sibeliusten perheessä on kaksi tytärtä Eva ja Ruth ja Aino Sibelius odottaa kolmatta lastaan. Syrjästäkatsojan tarinoita on myös Facebookissa, ja sieltä löytyy tietoa ja linkkejä Sibeliuksen perheen elämästä. Ennen tuloaan lapsenpiiaksi Sibeliuksen perheeseen Ida aloitti vuonna 1894 pikkupiikana Sipoossa Östersundomin kartanon maista lohkaistussa huvilassa Björkuddenissa eli Koivuniemessä. Huvilassa asui Sakari Topelius perheineen. Tästä ajasta kertoi Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan ensimmäinen osa Paimentyttö (2013).

Varasin meille elokuuksi liput Latoteatterin kesäteatteriesitykseen Aino, jota esitetään Jokisen ladossa Haarajoella. Aino on Kirsti Mannisen kirjoittaman Tuusulanjärven muusat -trilogian ensimmäinen osa, ja sen päähenkilö on Aino Sibelius. Jean Sibelius perheineen tuntuu juuri nyt olevan ajankohtainen monella eri taiteen alalla. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta Jean Sibeliuksen syntymästä, ja siksi varmaan monet tahot haluavat osallistua tulevan merkkivuoden juhlintaan jo nyt.

Illalla teimme pestoa kasvattamistamme basilikoista. Basilikan lisäksi pestoon laitettiin oliiviöljyä, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesaanijuustoa, valkosipulinkynsiä ja suolaa. Peston söimme spagetin kanssa. Pestopasta maistui oikein hyvältä Chateauneuf-du-Pape-punaviinilasillisen kanssa.

Maanantai 14.7.2014

Nukahdin eilen illalla Saksa - Argentiina -jalkapallo-ottelun toisen puoliajan alussa, ja heräsin siihen, kun Antti kertoi, että Saksa voitti maailmanmestaruuden. Ihan kiva, että voitto tuli Eurooppaan. Aamulla menin viemään isän silmäkontrolliin Tilkan Silmäsairaalaan. Siellä lääkäri oli hieman myöhässä ja isä jo mietti, pitäisikö hänen pyytää ylityökorvausta odottamisesta. Onneksi minulla oli suklaapatukka mukana, ja kun isä sai suklaapalasen, hän ilmoitti rauhoittuneensa. Vitsi, vitsi, ei se nyt sentään näin tiukka paikka ollut.

Lauantainen sukutapaamisemme onnistui hyvin ja osallistujat ovat kertoneet viihtyneensä tilaisuudessa. Seuraavan kerran tapaamme kolmen vuoden kuluttua Ilmajoella. Jo ensi kesäkuussa olemme kuitenkin menossa Ilmajoelle Antin kanssa, kun Ilmajoen Musiikkijuhlilla esitetään uutta oopperaa Elämälle - Ooppera Oskar Merikannosta. Lisäksi Ilmajoen Musiikkijuhlien 40-vuotisjuhlan kunniaksi pidettävässä 40 v. Juhlakonsertissa esiintyy Karita Mattila. Olemme jo varanneet liput sekä oopperaan että konserttiin.

Sain vihdoinkin luetuksi Virpi Hämeen-Anttilan tänä vuonna ilmestyneen kirjan Yön sydän on jäätä. Kolme viikkoa Karl Axel Björkin elämässä maaliskuussa 1921. Kirjan lukeminen kesti poikkeuksellisen kauan, kun on ollut niin paljon muutakin ohjelmaa. Kirja on dekkari, mutta minusta se ei dekkarina ollut niinkään kiinnostava kuin mitä se oli ajan (1921) ja paikan (Helsinki) kuvauksena. Kirja on Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarjan avaus ja se esittelee Sisäasiainministeriön virkamiehen Kalle Björkin, joka osallistuu murhatutkimuksiin, kun helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesilinnasta löytyy ruumis. Kalle Björk on yksinäinen susi ja herrasmies, ”jonka öinen elämä on täynnä vaaroja”. Meidän Söderkullammekin mainitaan kirjassa. Kalle Björkin sukulaisilla on Söderkullassa huvila, jonne Kallekin kutsutaan kesäksi.

Kirjan lopussa, tarinan päätyttyä, Virpi Hämeen-Anttila kertoo mielenkiintoisia tietoja 1920-luvun Suomesta ja Helsingistä. Vuonna 1921 eletään vielä kansalaissodan jälkitilassa. Vuonna 1920 kaikille oli säädetty tulovero, joka oli progressiivinen ja jonka yläraja oli noin 20 prosenttia. Helsingissä asuttiin enimmäkseen vuokralla. Hellahuoneen kuukausivuokra vaihteli 40 ja 150 markan välillä. Maitolitra maksoi noin kaksi markkaa. Pirtu salakuljetettiin Saksasta Viron kautta Suomeen ja pirtun litrahinta vaihteli 50 ja 70 markan välillä. Kieltolaiksi kutsuttu asetus ”alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta” (29/1917)  oli astunut voimaan 1919. Ammattitaitoinen tehdastyömies ansaitsi 30 - 40 markkaa päivässä, sekatyömies ansaitsi vähemmän. Ostovoimaltaan Suomen markka oli vuonna 1921 vuoden 2014 rahassa noin 33 senttiä.

DSC03181.JPG

Lumpeet alkavat kukkia kotilammessa.

Söderkullan kirjastossa käydessäni tutustuin Sipoon taiteilijoiden taidelainaamon teoksiin. En kuitenkaan lainannut mitään muuta kuin kirjoja, vaikka näytteillä olikin joitakin ihan kivoja töitä. Maanantaisin, torstaisin ja lauantaisin ostan usein Ilta-Sanomat-lehden, koska niinä päivinä lehdessä on erilaisia ristisanatehtäviä. Usein myös lähetän tehtävien ratkaisut ja olen joitakin kertoja voittanutkin kirjan tai pieniä rahasummia. Tämän päivän Ilta-Sanomista näin, että olen voittanut 250 euroa julkkis-ristikosta. Jokaisen tehtävän lähettäminen maksaa 99 senttiä, joten ihan hyvä, että aina välillä tulee jotain takaisinkin.

DSC03183.JPG

Antti voi kohta mennä poimimaan piirakkamustikat.

Illalla syötiin grillattua lohta ja sen kanssa juotiin Saksan viimeöisen voiton kunniaksi Reichsgraf von Kesselstatt Rieslingiä Moselin alueelta.

Sunnuntai 13.7.2014

Matkan aikana oli kertynyt sen verran univelkaa, että koko päivän ajan oli väsynyt olo. Orvokit olivat kuitenkin piharuukuissa sen verran ränsistyneitä, että kävin hakemassa lähipuutarhaliikkeestä niiden tilalle uudet kesäkukat. Puutarhaliikkeessä oli jäljellä enää rajallinen valikoima, mutta kyllä sieltä vielä jotakin löytyi. Puutarhalta saa myös kesäaikaan hyvälaatuisia tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja perunoita.

Ensimmäinen puoliaika MM-kisojen loppuottelusta Argentiina - Saksa oli jännittävä mutta maaliton. Nyt täytyy vielä tsempata ja yrittää pysyä hereillä toinenkin puoliaika.

Lauantai 12.7.2014

Isoisäni ja isoäitini jälkeläisten ensimmäinen sukutapaaminen pidettiin heinäkuun puolivälin paikkeilla vuonna 2009. Sattumalta Seinäjoen Tangomarkkinat pidettiin samana viikonloppuna, joten muutamat sukutapaamisen osallistujat kävivät myös Tangomarkkinoilla. Seuraava tapaaminen sovittiin sitten ihan tarkoituksella pidettäväksi Tangomarkkinoiden aikaan vuonna 2011. Kolmanteen sukutapaamiseemme, joka  pidettiin jälleen Tangomarkkinoiden aikaan tänään Koskenkorvan Trahteerissa, saapui viisikymmentä henkeä. Kaikki sukutapaamiset on pidetty Ilmajoella, tosin eri paikoissa. Sää oli koko tilaisuuden ajan kaunis ja aurinkoinen. Tilaisuuden päätyttyä alkoi sataa, tosin sade oli melko niukkaa.

DSC03088.JPG

Juhlapaikkamme Koskenkorvan Trahteerissa.

Sukutapaamisen ohjelmassa oli aluksi alkoholiton tervetuliaishömpsy, jonka aikana Trahteerin Päivi-emäntä kertoi hieman Trahteerin historiasta ja nykyisestä toiminnasta. Hömpsyn jälkeen meille tarjottiin maistuva lounasbuffet. Ohjelmassa oli seurustelua, kuulumisten vaihtamista, yhteislaulua, tietokilpailu ja Jonnan kaksi kaunista ja tunnelmallista lauluesitystä. On kiva, kun suvun sisältä löytyy ohjelmanesittäjä sukutapaamiseen. Ohjelmassa oli myös tutustuminen Koskenkorva-museoon, joka esittelee sekä Ilmajoen ja Koskenkorvan että Koskenkorva-viinan valmistuksen historiaa. Näistä meille kertoili Trahteerin Martti-isäntä. Trahteeri on mukava juhlapaikka, jonka isäntäväki pystyy luomaan rennon ja positiivisen ilmapiirin.

DSC03085.JPG

Koskenkorvan Trahteerin yhteydessä on myös Koskenkorva Museo.

DSC03143.JPG

Näinkin Koskenkorvan viinaa on mainostettu.

Sukutapaamisen päätyttyä lähdimme Antin kanssa ajamaan kotia kohti. Ehdimme kotiin juuri ennen kuin Tangomarkkinoiden tangokuningatar-kilpailu alkoi. Tangokuningattareksi valittiin minusta oikea laulaja, Maria Tyyster, vaikka kilpailun taso olikin korkea ja voittaja olisi yhtä hyvin voinut olla toiseksi sijoittunut Piritta Venho. Heti tangokuningatar-kilpailun päätyttyä alkoi jalkapallon MM-kilpailujen pronssiottelu, jossa Hollanti sai muutaman minuutin kuluttua rangaistuspotkun ja teki johtomaalin. Ensimmäisen puoliajan jälkeen Hollanti johti 2 - 0.

Perjantai 11.7.2014

Tämän päivän Etelä-Saimaa -nettilehdessä kriitikko Jukka Lind kirjoitti, että ”Helena Juntunen vaikutti Butterflyna” Savonlinnan Oopperajuhlien Madama Butterflyssa. Hän kirjoitti myös, että ”Helena Juntusen roolisuoritus henkisestä perinnöstään pois rimpuilevasta ja uuteen kulttuuriin halukkaasti tarrautuvasta keskenkasvuisesta naisesta oli vaikuttava”. Ihan kiva, että jokin lehti on nähnyt ja arvioinut myös sellaisen Madama Butterfly -esityksen, jossa Helena Juntunen esiintyy, koska hän todella oli roolissaan uskottava ja upea.

Aamupäivällä menimme käymään lauantain sukutapaamisen kokoontumispaikassa Koskenkorvan Trahteerissa, jossa sovimme tilaisuuden käytännön järjestelyistä. Sieltä jatkoimme Tuula-serkkuni ja Heikin mökille, jonne oli viime käyntimme jälkeen taas raivattu ja rakennettu paljon kaikenlaista uutta. Iltapäivällä katsoimme televisiosta suunnistuksen MM-kisojen keskimatkan kilpailun, joka meni suomalaisittain heikosti.

Illalla ohjelmassa oli Tangomarkkinat 30 v. -juhlakonsertti Seinäjoen Areenalla. Areena on valtavan iso tila ja katsojia konsertissa oli yli neljätuhatta. Meidän paikat katsomossa olivat kaukana esiintymislavalta, koska olimme hankkineet liput aika myöhäisessä vaiheessa eikä hyville paikoille enää saanut lippuja. Kaiken lisäksi Antin paikka oli Areenan katon kannatinpalkin takana niin, että hän ei nähnyt esiintyjiä lavalta eikä screeniltä. Onneksi lähistöltä jäi kaksi paikkaa tyhjäksi ja pääsimme istumaan näille paikoille. Konsertissa esiintyi yli neljäkymmentä tangokuninkaallista vuosien varrelta. Muutama esitys erityisesti jäi mieleen. Saska helmikallio ja Amadeus Lundberg lauloivat Liljankukka-tangon niin komeasti, että saivat aivan valtaisat suosionosoitukset. Heidi Pakarisen ja Kyösti Mäkimattilan esittämä Tango kuuluu kaikille kuulostaa edelleenkin tosi hienolta, vaikka olen kuullut sen jo monta kertaa. Uusi torstaina valittu tangokuningas Teemu Roivainen esiintyi myös konsertissa. Hän on saanut runsaasti palautetta pitkästä tukastaan ja kyllä minustakin tangokuninkaalla pitäisi olla miehekäs tukka.

Ulla-serkku ja Reijo olivat myös illan konsertissa ja he kutsuivat meidät kotiinsa iltapalalle konsertin jälkeen. Söimme tosi herkullisia jauheliha- ja omenahillotäytteisiä ohukaisia. Lähes superkuutamossa ajoimme Seinäjoelta majapaikkaamme Jalasjärvelle. Varsinainen superkuu on kuitenkin vasta elokuussa, tämä heinäkuussa nähtävä kuu on myös poikkeuksellisen suuri.

Torstai 10.7.2014

Aamiaisen jälkeen lähdimme Mäntän Klubilta kohti taidekaupunki Mäntän taide-elämyksiä, joita olikin tarjolla monipuolisesti. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Mäntän kirkkoa, jonka julkisivulle rakennettu Kaarina Kaikkosen Totuuden henki -taideteos koostuu mänttävilppulalaisten paidoista, joissa "on ollut sydän sisällä". Tämä oli hauskannäköinen ja erikoinen taideteos.

DSC03011.JPG

Mäntän kirkko on verhoiltu mänttäläisten paidoilla.

Kirkolta ajoimme Gösta-taidemuseoon, jossa oli useita eri näyttelyitä. Joenniemen kartano, jossa Gösta-taidemuseo toimii, valmistui vuonna 1935 vuorineuvos Gösta Serlachiuksen ja hänen vaimonsa Ruthin kodiksi. Kartanossa on tänä kesänä näyttelyt Göstan ystävät, joka esittelee vuorineuvos Gösta Serlachiukselle tärkeiden taiteilijoiden, muun muassa Akseli Gallen-Kallelan ja Emil Wickströmin, teoksia ja Malli ja hullu kuvailija, jossa kirjailija Riikka Alaharjan fiktiiviset tekstit on yhdistetty esillä olevien maalausten malleina toimineisiin henkilöihin. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen näyttely ja Alaharjan tekstit olivat hauskoja ja osuvia. Kävimme myös kartanon pohjakerroksen viinituvassa, jossa oli viiniaiheisia seinämaalauksia.

DSC03022.JPG

Joenniemen kartanon viinituvassa on bourgognelainen viinitynnyri Pommardista.

Tämän vuoden keväällä Gösta-taidemuseon yhteyteen valmistui uusi, upea Paviljonki, joka on rakennettu lasista ja 23 kilometristä kuusilautaa. Paviljongin suunnittelukilpailuun tuli aikanaan lähes 600 ehdotusta, joista voiton vei espanjalainen arkkitehtitoimisto. Paviljongissa oli useita näyttelyitä, kuten: Superpop!, jossa on muun muassa Andy Warholin teoksia ja MuNA - Museum of No Art, jossa taiteella ei ole ollenkaan merkitystä, vaan tärkeää ovat raha, valta, brändi ja kävijämäärät. Gösta-taidemuseon ulkopuolella on patsaspuisto ja sen yhteyteen kuuluvalla Taavetinsaarella oli Mäntän kuvataideviikkoihin liittyvää taidetta.

DSC03060.JPG

Antti epäili, että tämäkin asetelma olisi ollut nykytaidetta. Puutarhurin mukaan se ei ollut.

Honkahovi on vuonna 1938 vuorineuvos R. Erik Serlachiuksen virka- ja edustusasunnoksi valmistunut kartano, jossa R. Erik Serlachius asui kuolemaansa vuoteen 1980 asti. Honkahovissa kävimme katsomassa Suomalainen maisema -kesänäyttelyä, joka on toteutettu yhteistyössä Taidesäätiö Meritan kanssa.

Mänttä on mielenkiintoinen kesäkaupunki, jossa kannattaa käydä ja viettää aikaa. Alkuiltapäivästä lähdimme Mäntästä kohti Jalasjärveä, jonne ajoimme Ruoveden kautta. Lämpötila oli vain 16 astetta ja taivas oli pilvessä. Majoituimme Jalasjärvellä Hotelli Jalaskievariin ja lähdimme Jokipiin Pellava -tehtaan myymälään Jalasjärven Jokipiihin. Jokipiin Pellava on paikka, joka kuuluu aina ohjelmaamme, kun käymme Ilmajoella. Ostimme taas aikamoisen määrän pellavatuotteita, ne kun ovat niin kauniita ja ihanantuntuisia. Tuotteet valmistetaan Jokipiissä, vaikka pellava tuleekin Italiasta, josta saadaan hyvälaatuista ja pitkäkuituista pellavaa.

DSC03079.JPG

Kotimaista asvalttitaidetta Mäntän ja Ruoveden välillä.

Olimme sopineet ystäviemme Arjan ja Raimon kanssa tapaamisesta alkuillasta Kauhajoella, jossa he asuvat. Kävimme yhdessä syömässä Kauhajoen Krouvissa, jossa saimme todella hyvää ruokaa. Kävimme vielä Arjan ja Raimon kotona kahvilla ennen kuin kiiruhdimme hotellillemme katsomaan televisiosta illan tangokuningas-finaalia.

Keskiviikko 9.7.2014

Onneksi jaksoin katsoa eilen illalla Saksa - Brasilia -ottelun ensimmäisen puoli tuntia, jona aikana Saksa ehti tehdä viisi maalia. Ihan kävi sääliksi brasilialaisia katsojia, jotka olivat järkyttyneitä ja itkivät avoimesti. Brasiliassa on nyt maansuru häpeällisen 1 - 7 -häviön takia. Saksa on vahva ennakkosuosikki maailmanmestariksi ainakin minun veikkauksissani.

Aamiaisella söimme yön yli haudutettua ohrapuuroa, minkä jälkeen luimme Itä-Savo-lehteä. Tämän päivän lehdessä kirjoitettiin, että Olavinlinnan oopperakatsomon katto aiotaan uusia kahden, kolmen vuoden kuluttua. Nykyinen katto on vielä ihan kelvollinen, se on vain naarmuuntunut sisäpinnalta eikä näytä enää hyvältä. Katto asennetaan paikoilleen vuosittain ennen oopperajuhlia ja poistetaan niiden päätyttyä. Yhtenä tulevana kattoratkaisuna on mietitty myös kiinteän katon rakentamista, mutta siihen ratkaisuun ei ilmeisesti kuitenkaan päädytä. Olavinlinnassa järjestetään poistumisharjoitus joka vuosi ennen oopperajuhlien alkua. Majapaikkamme isäntä Kalle kertoi, että poistumisharjoituksessa käytetään koululaisia apuna. Katsomo täytetään koululaisilla, jotka sitten hälytyksen tullessa poistuvat mahdollisimman nopeasti.

Eilen illalla oopperakatsomossa oli tosi lämmintä. Joskus siellä on ollut hyytävän kylmää ja joskus on satanut niin, että sateen ropina katsomon kattoon on häirinnyt esityksen kuulemista. On sää ollut mikä tahansa, oopperajuhlille osallistuminen on aina ollut myönteinen kokemus.

Ajoimme Savonlinnasta Mänttään, josta olimme varanneet huoneen Mäntän Klubilta, josta saimme käyttöömme Akseli Gallen-Kallelalle omistetun Akseli-huoneen. Akseli Gallen-Kallela oli sekä G.A. Serlachiuksen että hänen veljenpoikansa Göstan suojeluksessa ja  Mäntän Klubi perustettiin vuonna 1920 Gösta Serlachiuksen toimesta G.A. Serlachius -yhtiön vierastaloksi ja juhlapaikaksi. Söimme Mäntän Klubin ravintolassa lounaan, johon sisältyi valkosipulikeittoa, salaattibuffet, kampelaleikettä ja mustikkarahkaa. Lounas oli maukas ja sen jälkeen katsoimme hotellihuoneessamme MM-suunnistuksen naisten pitkän matkan kilpailun. Sen päätyttyä lähdimme Gustaf-museoon, joka toimii vuonna 1934 valmistuneessa Serlachiuksen entisessä pääkonttorissa. Museossa tutustuimme Mäntän paperiteollisuuden historiaan sekä Metsästäjät-näyttelyyn. Katsoimme nämä näyttelyt melko pikaisesti, koska lähes päivälleen vuosi sitten, 11.7.2013, kävimme edellisen kerran Mäntässä ja näissä näyttelyissä. Lisäksi meidän piti ehtiä katsomaan televisiosta MM-suunnistuksen miesten pitkän matkan kilpailu. Matkamme pääkohde Mäntässä onkin Gösta-taidemuseo, jonne menemme huomenna.

DSC03006.JPG

Mäntän Klubi.

Illalla kävimme vielä Klubin baarissa juomassa Göstan kuohuviinit, jotka saimme alennettuun hintaan hotellihuoneemme kylkiäisinä. Göstan kuohuviini on kotimainen, Valamossa valmistettu, hyvänmakuinen kuohuviini.

A Good Year – Mainio vuosi on elokuva, jonka olemme nähneet jo muutamaan kertaan, mutta kun sen tapahtumat sijoittuvat yhteen lempipaikoistamme Ranskan Provenceen, se pitänee taas kerran katsoa, kun se tulee tänään televisiosta. Ja sen jälkeen ainakin vähän aikaa pitää katsoa Hollanti - Argentiina -jalkapallo-ottelua.

Tiistai 8.7.2014

Lomamokkilan aamiaisen jälkeen ajoimme Savonlinnaan satamapuistossa pidettävään Oopperapäivän avaukseen, jossa oopperajuhlien viides päivä julistettiin avatuksi. Tänään esiintyjinä olivat muun muassa puistoisäntä Aarno Cronvall, puistopianisti Asta Onnila ja eilen Carmen-oopperassa laulanut basso Jouni Kokora, joka on kuulemma tottunut kuolemaan oopperanäyttämöillä mutta joka on esiintynyt myös pahojen miesten rooleissa ja tehnyt ruumiita. Jouni Kokora lauloi pianisti Asta Onnilan säestämänä kaksi laulua, joista toinen oli Kullan ylistys Etelä-Saimaalta.

Olimme sopineet Savonrannassa mökkeilevien Hilkan, Fransun, Samuelin ja Davidin kanssa tapaamisen Oopperapäivän avauksen jälkeen Savonlinnan torilla. Kiersimme torin ja katselimme torielämää ja -tarjontaa, joimme kahvit ja söimme taas sekä liha- että omenalörtsyt. Ne ovat herkkua, kun niitä syö vain oopperajuhlien aikaan Savonlinnassa. Savonlinnan torilla on ainakin oopperajuhlien aikaan vilkasta elämää ja paljon ihmisiä sekä mukavan rento tunnelma.

Antti pesetti auton Neste-asemalla ja minä luin sillä aikaa eilistä Itä-Savo-lehteä. Siinä kirjoitettiin, että Savonlinnan Madama Butterfly oli lyyrinen ja kaunis ja että yksinkertainen, lähes aitojapanilainen lavaratkaisu toimi joka kohtauksessa. Sopraano Ausrine Stundyten esiintymisestä todettiin, että hän muuttui oopperassa nuoresta tytöstä vahvaksi naiseksi ja että hän ei alkupuolella aivan tavoittanut tyttömäistä herkkyyttä, mutta kun tarina synkistyi, kasvoi roolista järkyttävän osuva.

Ajoimme majapaikkaamme, jossa meillä oli hetki aikaa ennen kuin lähdimme katsomaan Madama Butterfly-oopperaa. Olavinlinnassa otimme perinteiset kuohuviinilasilliset ennen oopperan alkua. Madama Butterfly -esitys oli eräs parhaista Savonlinnassa näkemistämme oopperoista ja se oli myös paras Madama Butterfly -esitys, jonka olemme missään nähneet. Helena Juntunen oli loistava Madama Butterfly sekä nuorena tyttönä että aikuisena naisena. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, mitä Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Vesa Sirén olisi sanonut tästä Madama Butterfly -esityksestä, jossa Helena Juntunen esiintyi, mutta hän jäi kesälomalle maanantaina 7.7.

Esityksen lavasteita ovat musiikkikriitikot kehuneet, ja ne olivatkin hyvin japanilaishenkiset ja sopivat hyvin Olavinlinnan näyttämölle. Lisäksi lavasteet eivät yhtään rajoittaneet näkyvyyttä meidän 45 euron (50 euron liput miinus kymmenen prosentin ennakko-ostajan alennus) paikoiltamme katsomon oikean puolen eturivistä. Esiintyjät olivat moneen otteeseen kädenojennuksen päässä meistä, kun he tulivat esiintymään myös katsomon puolelle. Se toi lisäsäpinää esitykseen. Oopperaan lähtiessämme meille annettiin lainaksi Club Operan kultakortti, jolla pääsimme shampanjalasilliselle väliajalla. Ooppera päättyi ennen kello kymmentä, joten ehdimme hyvin majapaikkaamme katsomaan Brasilia - Saksa -jalkapallo-ottelua. Minä en kyllä taida jaksaa katsoa ottelua loppuun, vaikka Saksa tekikin juuri äsken kymmenen minuutin pelin jälkeen johtomaalin, ja olen ollut Saksan kannattaja alusta alkaen.

Maanantai 7.7.2014

Matkustimme autolla Sipoosta Savonlinnaan ja poikkesimme matkan varrella kahteen Saimaan Charmantit -lomakohteeseen ja määränpäämme oli kolmas Saimaan Charmantit -lomakohde. Mikkelin Kenkäverossa söimme lounaaksi Italo-hampurilaiset à la Sikke Sumari. Sen ainekset olivat foccacia-leipää, jauhelihapihvi, cheddar-juustoa, paistettua pekonia, salaattia, marinoitua tomaattia, majoneesia sekä Siken itse tehtyä ketsuppia. Hampurilaisen ainekset olivat lähituottajilta ja se oli poikkeuksellisen hyvänmakuinen ja -näköinen. Mikkelin Kenkävero on toiminut pappilana, ja nyt sen rakennuksissa on ravintolan lisäksi muun muassa käsityöläisten verstasmyymälöitä. Pappilan puutarhassa kasvaa yli 500 kasvilajia. Siellä oli monenlaisia kukkien ja yrttien tuoksuja.

DSC02987.JPG

Räsymatot ovat päässeet uusiokäyttöön salaattipenkissä.

Kahvilla kävimme Rapion Myllyn kahvilassa Juvalla. Rapion Mylly on toiminut vuodesta 1812, ja se on Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita teollisuuslaitoksia. Myllypuodista ostimme kaurahiutaleita ja ruisjauhoja. Rapion Myllyn kesäteatterissa esitetään tänä kesänä muun muassa näytelmää Ottaa sydämesta, Seela Sella, jonka esitykset on jo lähes myyty loppuun.

Kaksi seuraavaa yötä olemme majoittuneina Lomamokkilassa Savonlinnassa. Tänne olemme majoittuneet jo vuosien ajan oopperajuhlilla käydessämme. Paikka on hyvinhoidettu ja rauhallinen. Lomamokkilan isäntä ja emäntä ovat erittäin ystävällisiä ja mukavia. Matkalla majapaikkaamme poikkesimme Prismaan, josta ostimme muun muassa lihalörtsyt.

Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Vesa Sirén kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomissa Savonlinnan Oopperajuhlien Madama Butterfly -oopperan lauantaina olleesta ensi-illasta, että ”Madama Butterfly kärsi sopraanon alkujännityksestä”. Ensimmäisen näytöksen alkupuoli oli Sirénin mukaan ollut kammottavaa kuultavaa, koska sopraano Ausrine Stundyte oli jännittänyt niin kovasti. Onneksi Stundyte kuitenkin oli Sirénin mukaan parantanut esitystään ja saanut laulunsa vireeseen ja lopulta hän oli hurmannut yleisön. Muissa rooleissa esiintyneet olivat selviytyneet Sirénin mukaan hyvin osistaan. Kuoro oli ollut nautinto ja lavastus Olavinlinnaan hyvin sopiva. Huomenna me menemme katsomaan Madama Butterfly -oopperan kakkosmiehityksen esitystä. Nimiroolin huomisessa esityksessä laulaa sopraano Helena Juntunen, jonka esiintymistä odotan mielenkiinnolla.

Sunnuntai 6.7.2014, Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä

”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu”. Runoilija Eino Leino syntyi 6.7.1878 eli 136 vuotta sitten Paltamossa. Leinon runoissa on sellaista vahvaa luonnon kuvausta, että niitä voi lukea aina uudelleen. Kun puhutaan Tuusulanjärven taiteilijoista, on muistettava myös se, että Eino Leino asui Tuusulassa Täysihoitola Onnelassa vuosina 1924 ja 1925 kahteen eri otteeseen. Hän myös kuoli Tuusulassa vuoden 1926 alussa. Hannu Mäkelän vuonna 1995 kirjoittama romaani Mestari. Eino Leinon elämä ja kuolema on hieno ja mielenkiintoinen kuvaus Eino Leinon elämästä, ja Hannu Mäkelä saikin siitä kirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

DSC02977.JPG

Runkoruusu on puhjennut kukkaan.

Vietimme Porvoossa Corinnen syntymäpäiväjuhlaa kauniissa ja lämpöisessä säässä. Joimme kahvit ja söimme Gian ja Corinnen leipomia herkkuja ulkona terassilla. Nyt kyllä osaa arvostaa sitä, että aurinko paistaa ja ulkona tarkenee istuskella, kun kesä on jo näin pitkällä ja näitä mahdollisuuksia on ollut hyvin vähän. Jarkon ja Gian uusi lasinen huvimaja on  ihastuttava. Siellä he pystyvät nauttimaan kesästä kaikenlaisissa säissä, myös sateessa ja tuulessa. Itse asiassa sateella siellä onkin idyllistä viettää aikaa. Samuel ja David tulivat Suomeen eilen illalla ja maanantaina tulevat Tanja ja Eitan, joten saamme hyvän sveitsiläisedustuksenkin ensi lauantaiseen sukukokoontumiseen.

Novak Djokovic ja Roger Federer pelasivat Wimbledonissa tenniksen loppuottelun. Toivoin kovasti sveitsiläisen Federerin voittavan. Olen nimittäin fanittanut häntä aivan hänen tennisuransa alusta lähtien. Huippujännittävän tennisfinaalin voitti Novak Djokovic, mutta onhan Federer voittanut Wimbledonin finaalin jo seitsemän kertaa. Wimbledonin ensimmäinen mestari oli brittiläinen Spencer William Gore, joka voitti miesten kaksinpelin vuonna 1877.

Antin savustamasta isosta lohesta jäi perjantaisen illallisen jälkeen vielä niin paljon kalaa, että tein siitä ruistaikinalohipiirakan ja lohiperunalaatikon. Piirakan laitoin pakastimeen, mutta lohiperunalaatikkoa söimme illalliseksi. Tennisottelun seuraamisen ohessa pakkasimme laukut, kun huomenna lähdemme matkalle kesä-Suomeen. Matkan aikana osallistumme erilaisiin tilaisuuksiin, joten täytyi oikein miettiä, mitä kaikkea tarvitsee ottaa mukaan.

Lauantai 5.7.2014

Ihana aurinkoinen kesäpäivä. Lämpötila oli päivällä hieman yli 20 astetta. Kun alkukesä on ollut niin kovin kylmä, basilikat ovat riutuneet lasitetulla terassillakin. Antti kävi ostamassa uudet basilikan taimet ja kun sää nyt ennusteen mukaan lämpenee, uudet taimet toivottavasti alkavat kukoistaa. Kävin aamupäivällä Paippisissa ja toin sieltä mukanani raparpereja, joista leivoin piirakan.

DSC02946.JPG

Aika hyvännäköisiä basilikan taimia, saa nyt sitten nähdä, saadaanko nämä kukoistamaan.

Katsoin TV-kaistalta suomalaisen elokuvan Jääkärin morsian vuodelta 1938. Elokuva perustuu Sam Sihvon samannimiseen näytelmään ja siitä tehtiin ensimmäinen elokuvaversio jo vuonna 1931. Tässä vuoden 1938 elokuvassa pääosassa olivat muun muassa Kullervo Kalske, Tauno Palo ja Tuulikki Paananen. Neuvostoliiton Helsingin lähetystö antoi joulukuussa 1948 nootin, jossa Suomen hallitusta kehotettiin ehkäisemään Neuvostoliiton ja Suomen suhteita vahingoittavat esiintymiset. Jääkärin morsian -näytelmä oli lähetystön mielestä tällainen Neuvostoliitolle vihamielinen esitys. Tämän seurauksena puututtiin myös Jääkärin morsian -elokuvan esityksiin. Elokuvatarkastamo määrättiin kieltämään elokuvan esittäminen, ja se kiellettiinkin tammikuussa 1949. Elokuvatarkastamo vapautti elokuvan vasta elokuussa 1986. Meni siis tosi kauan ennen kuin elokuva uskallettiin vapauttaa, koska Ulkoministeriö pelkästi, että tällaisten elokuvien esittäminen voitaisiin tulkita vanhojen kielteisten ulkopoliittisten asenteiden uudelleen herättämiseksi.

Televisiosta tuli taas tänään urheilua enemmän kuin tarpeeksi. Lentopallon Maailmanliigan tosi jännittävässä ottelussa Suomi voitti Belgian 3 - 2.  Suunnistuksen MM-kisojen naisten sprintissä sveitsiläinen Judith Wider voitti, paras suomalainen Venla Niemi oli yhdeksäs. Wimbledonin naisten tenniksen loppuottelussa Tshekin Petra Kvitova voitti Kanadan Eugenie Bouchardin ottelussa, joka jäi melko vaisuksi ja heikkotasoiseksi. Argentiinan ja Belgian välinen jalkapallon MM-ottelu oli ensimmäisen puoliajan jälkeen 1 - 0 Argentiinalle. Yleisurheilun timanttiliiga Pariisista tulee vielä illemmalla.

DSC02966.JPG

Eilen tuliaisina saadut auringonkukat ovat kauniita ja vahvanvärisiä.

Perjantai 4.7.2014

Yhdysvalloissa vietetään tänään maan kansallispäivää 4. heinäkuuta 1776 annetun Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen vuosipäivänä. Pohjois-Amerikan osavaltiot julistautuivat silloin itsenäiseksi Britannian vallasta. Juhlapäivään kuuluvat perinteisesti pihajuhlat ja ilotulitus.

DSC01093.JPG

Tämä hieman rispaantunut lippu liehui viime vuoden lopussa meidän Floridan-asuntomme pihamaalla.

Tämän päivän Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä haastatellaan Yhdysvaltain suurlähettilästä Bruce Oreckia, joka on asunut Suomessa pian viisi vuotta. Hän ottaa vahvasti kantaa meidän itsenäisyyspäivämme viettoon ja vertaa sitä heidän juhlintaansa. Oreck sanoo muun muassa, että ”Amerikkalaiset eivät katso tuntikaupalla ihmisten kättelyä televisiossa. Me menemme ulos ja pidämme hauskaa. Syömme piknikkiruokaa, katsomme baseballia, räjäyttelemme ilotulitteita ja vietämme aikaa perheen kanssa.” Jos meidän mielestämme on hauskaa katsoa tuntikaupalla ihmisten kättelyä perheen ja ystävien kanssa, niin suotakoon se meille. Sitä paitsi piknikin nauttiminen ulkona on joulukuussa huomattavasti vähemmän houkuttelevaa kuin heinäkuussa. Oreck ihmettelee myös sitä, miksi suomalaiset syövät pizzaa haarukalla ja veitsellä, mikä on väärä tapa syödä sitä, kun sitä pitäisi syödä käsin. Kyllä meilläkin monet syövät pizzaa käsin. Ja mikä suurlähettiläs Oreck itse asiassa on meitä tai ketään muutakaan neuvomaan pizzan syömisessä?

Antti pääsi taas lempipuuhaansa lohensavustukseen, kun Outi, Tomppa, Sara ja Alex tulivat käymään iltapäivällä. Meillä oli mukava ilta heidän kanssaan. Aivan aluksi Tomppa järjesti hieman jännitysohjelmaa, kun hän kauko-ohjasi Alexin helikopterin talomme katolle, jonne se juuttui nurinpäin. Kun se oli nurinpäin, sitä ei saanut sieltä pois kauko-ohjaamalla vaan Tompan piti kiivetä katolle ja hakea se sieltä.

DSC02937.JPG

Tomppa kävi hakemassa helikopterin katolta.

Saksa voitti Ranskan jalkapallon MM-kisojen ensimmäisessä puolivälieräottelussa. Brasilia - Kolumbia -ottelua en jaksanut katsoa kuin vähän aikaa, mutta ennen kuin kymmenen minuuttia oli pelattu, Brasilia teki johtomaalin.

Torstai 3.7.2014

Tuli sellainen tunne, että kesä on kovin pitkällä, kun etupihamme metsäsaarekkeeseen on jo noussut kantarelleja. Se hyöty sateisesta alkukesästä näyttää olleen, että sieniä saadaan runsaasti. Keväällä omenapuut kukkivat poikkeuksellisen runsaasti ja nyt meidän isossa omenapuussamme on myös poikkeuksellisen paljon pieniä omenoita. Saa nyt sitten nähdä, miten monet omenan raakileista kasvavat isoiksi ja pysyvät puussa kypsäksi asti.

DSC02925.JPG

Ensimmäiset kantarellit ovat ilmestyneet.

DSC02934.JPG

Omenan raakileet ovat ainakin vielä madottomia.

Kesämusiikkia Sipoossa -konserttien sarja alkoi tänään Sipoon kirkossa. Ensi viikon torstain konsertti sekä sarjan viimeinen konsertti elokuun puolivälissä pidetään Sipoon kirkossa, muut neljä kesäkonserttia pidetään vanhassa kirkossa. Tämän illan konsertin teemana oli ”Sibeliuken ja Madetojan lauluja Runebergin ja L. Onervan teksteihin”. Esiintyjinä olivat tenori Petri Pöyhönen ja pianisti Kumi Komori. Sibeliuksen ja Madetojan laulujen lisäksi konsertissa kuultiin Toivo Kuulan ja Oskari Merikannon lauluja ja Runebergin ja L. Onervan tekstien lisäksi V.A. Koskenniemen, Eino Leinon, J.H. Erkon, Lauri Pohjanpään ja Larin-Kyöstin tekstejä. Kauneimmat laulut olivat Merikannon Itkevä huilu (Larin-Kyösi) ja Kullan murunen (J.H. Erkko).

Sipoon suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan yhteiset kesäkonsertit ovat mukavia, pienimuotoisia kesäillan tilaisuuksia. Niissä on vaihteleva ohjelmisto ja korkeatasoisia esiintyjiä.

Sipoon kirkossa, joka on rakennettu vuonna 1885, on 1 000 istumapaikkaa ja tänä iltana väkeä oli paikalla todella vähän. Sitten, kun konsertit pidetään vanhassa kirkossa, yleisön vähäisyys ei haittaa niin kovasti, kun siellä on huomattavasti vähemmän istumapaikkoja. Pyhälle Sigfridille omistettu Sipoon vanha kirkko on rakennettu 1400-luvun puolivälissä ja se on yksi Suomen parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kirkoista.

DSCN1089.JPG

Sipoon kirkon alttaritaulu on Alexandra Frosterus-Såltinin tekemä jäljennös tanskalaisen kirkkomaalarin K.H. Blochin taulusta Tulkaa minun tyköni.

Keskiviikko 2.7.2014

Vihdoinkin pitkästä aikaa oli hieman lämpimämpi päivä, lämpötila käväisi 18 asteessa ja oli poutaa. Siirryimme pitkästä aikaa syömään lounasta terassille, jossa tarkeni vallan mainiosti. Vein autoni katsastukseen eikä katsastusmies löytänyt siitä mitään huomautettavaa.

DSC02911.JPG

Ahomansikat kypsyvät kotipihalla.

Päivä meni suurelta osin ensi viikon lauantain sukutapaamiseen liittyvissä yhteydenotoissa ja puuhissa. Sukukokoontumisemme paikkana on Koskenkorvan Trahteeri Ilmajoen Koskenkorvalla.

DSC02906.JPG

Runkoruusu puhkeaa kukkaan.

Tiistai 1.7.2014

Heinäkuu alkoi kylmänä ja sateisena. Kesäkuu 2014 oli vuosikausiin kylmin kesäkuu Suomessa. Onneksi televisiosta tulee urheilua televisiosta, mikä lohduttaa ainakin joitakuita. Nytkin illalla kahdeksan aikaan tulee ainakin lentopallon maailmanliigan ottelu Suomi - Kanada, tai siis tuli, Suomi voitti juuri Kanadan 3 - 0. Wimbledonissa pelaavat tennistä Rafael Nadal ja Nick Kyrgios, tilanne on 1 - 1. Jalkapallon MM-kisoissa on menossa Argentiinan ja Sveitsin välinen neljännesvälieräottelu. Ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne on 0 - 0.

Uskollinen ja jo aika vanha autoni oli tänään katsastushuollossa Porvoossa. Öljyt vaihdettiin ja tehtiin katsastustarkastus. Mitään vikaa ei löydetty, joten toivottavasti se huomenna läpäisee katsastuksen. Irlannin autojen rekisterikilvissä on enemmän tietoa kuin meidän autojen kilvissä. Irlannin autoissa rekisterikilvessä kerrotaan, minä vuonna ja missä osassa Irlantia auto on otettu käyttöön. Vuonna 2013 ei haluttu, että auton rekisterikilvessä on luku 13, joten sinä vuonna tammi-kesäkuussa käyttöön otettujen autojen rekisteritunnuksen alkuosa oli 131 ja heinä-joulukuussa 132. Samaa käytäntöä jatkettiin vuodelle 2014.

PICT0291.JPG

Tämä auto on otettu käyttöön vuoden 2014 ensimmäisen puoliskon aikana (141) Kildaren (KE) kreivikunnassa ja sen rekisterinumero on 3156.