20200211_125248.jpg

Antti opperassa.

Lauantaina mentiin Antin kanssa Kansallisoopperan päivänäytökseen katsomaan Richard Straussin Ariadne auf Naxos -oopperaa, kapellimestarina oli Hannu Lintu ja oopperan oli ohjannut Katie Mitchell.

Ariadne auf Naxos -oopperan ensimmäisessä näytöksessä oopperaseurue ja teatteriryhmä valmistautuvat omiin esityksiinsä, jotka Wienin rikkain mies on tilannut esitettäväksi peräkkäin samana iltana palatsissaan pidettävissä juhlissa. Kesken harjoitusten ryhmille ilmoitetaan, että esitykset joudutaankin esittämään samanaikaisesti, koska iltayhdeksältä on vuorossa juhlien huipennuksena ilotulitus eikä molempia esityksiä ehditä esittää peräkkäin. Erityisesti oopperan säveltäjä ja esiintyjät joutuvat ilmoituksesta suunniltaan, teatteriseurue on lähinnä huvittunut. Toinen näytös on sitten itse esitys, jossa ooppera ja teatteriesitys sekoittuvat keskenään.

Richard Straussin musiikki oli kaunista ja erityisesti naissolistit Danae Kontora, Miina-Liisa Värelä ja Jenny Carlstedt olivat taitavia. Erityisesti pidin Jenny Carlstedtin äänestä, hänen esittämänsä oopperan säveltäjä lauloi tosin vain ensimmäisessä näytöksessä. Esityksen ensimmäisen näytöksen tapahtumat olivat vielä ymmärrettäviä, mutta toinen näytös oli melkoista sekamelskaa. Istuimme kolmannella parvella, koska muualta lippuja ei ollut saatavissa silloin, kun hankimme ne. Paikat olivat kuitenkin yllättävän hyvät, niiltä näki hyvin koko näyttämön ja kuuli myös hyvin.

Olen lukenut Hannu-Ilari Lampilan 25.1. Helsingin Sanomiin tästä oopperasta kirjoittaman arvion, joka oli otsikoitu: "Kansallisoopperan Ariadne on korkean tason kansainvälistä oopperaviihdettä. Arviossa toistuu sana loistava useassa kohdassa: "Loistava ohjaus on valloittava, hauska, paikoin suorastaan pyörryttävä levottomassa touhukkuudessaan." ja "Kun lisäksi Hannu Linnun johtaman esityksen taso on loistava sekin, Kansallisoopperan yleisölle on tarjolla korkean tason kansainvälistä oopperaviihdettä."