P1120502.JPG

 

Kultarannan puutarha Naantalissa.

 

Torstaina ajoimme aurinkoisessa säässä Naantaliin, jossa kävimme lounaalla, katselimme kaupunkia ja kirkkoa ja kauniin kesäpäivän kruunasi Naantalin Musiikkijuhlien ”Katso pohjoista taivasta” -konsertti Kultarannan puutarhassa. Runon ja sävelen liitolle omistetussa konsertissa esitettiin suomalaisia runoja ja musiikkia. Runot konserttiin oli valinnut presidentin puoliso rouva Jenni Haukio runoantologiastaan ”Katso pohjoista taivasta”. Runoja lausui näyttelijä Esko Salminen ja musiikista vastasivat sopraano Johanna Rusanen-Kartano, baritoni Ville Rusanen, pianisti Pami Karvonen ja Total Cello Ensemble. Huilisti Patrick Gallois, viulisti Elina Vähälä, viulisti Jaakko Kuusisto, alttoviulisti Hartmut Rohde ja sellisti Samuli Peltonen soittivat Einojuhani Rautavaaran säveltämän The Last Runo, joka perustuu Kalevalan runoon. Lapsiesiintyjät Vienomari Jääskeläinen ja Antto Maliniemi lauloivat Aleksis Kiven Oravan laulun.

 

Konserttivieraiden joukossa olivat myös Sauli Niinistö ja Jenni Haukio. Jenni Haukiota haastateltiin konsertin aluksi ja häneltä kysyttiin muun muassa, millä perusteella konsertissa esitettävät runot on valittu. Hän kertoi valinneensa runot ajatellen Suomen 100-vuotisjuhlaa ja Suomen luontoa.

 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja konsertin tunnelma oli mukavan leppoisa hieman epämukavista tuoleista huolimatta. Esitykset olivat tyylikkäitä.

 

Konsertin päätyttyä ajoimme Poriin, josta olimme varanneet huoneen yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa Ilmajoelle, jossa alkoi kahdelta iltapäivällä Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperaesitys ”Mannerheim”. Ilmajoen Musiikkijuhlien tämänvuotisen oopperan olivat kirjoittaneet Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies ja sen oli säveltänyt Tuomas Kantelinen. Ooppera kertoo Mannerheimin tarinan Suomen ja maailmanhistorian suurten tapahtumien kautta. Mannerheim on tarinassa ”poika, mies, isä, sotilas, kelmi, johtaja, erakko ja sankari. Sanalla sanoen: ihminen”. Näin kuvaa Mannerheimia oopperan dramatisoinnista ja ohjauksesta vastannut Tuomas Parkkinen.

 

20170616_130309.jpg

 

Ilkan patsas Ilmajoella on Jaakko Ilkan ja kaikkien nuijasoturien muistomerkki.

 

P1120517.JPG

 

Mannerheim-oopperan musiikista vastasi Vaasan kaupunginorkesteri ja päärooleissa esiintyivät Waltteri Torikka Carl Gustaf Emil Mannerheimina, Johanna Rusanen-Kartano taloudenhoitaja Ida Onerva Lankisena, Essi Luttinen Mannerheimin äitinä Heleninä sekä Annami Hylkilä Mannerheimin siskona Annickana. Ilmajoen oopperakuorolla ja Oopperan lapsikuorolla oli myös merkittävät roolit. Päärooleissa esiintyvien lisäksi mukana oli suuri joukko esiintyjiä.

 

”Mannerheim”-ooppera oli koottu useista lyhyistä kuvaelmista, jotka oli jaettu vielä useisiin kohtauksiin. Tämä teki esityksestä välillä hieman sekavan, mutta kokonaisuutena esitys oli mukaansatempaava. Musiikki oli kaunista ja melodista, laulut oli kirjoitettu runomuotoon, mikä sopi erinomaisesti tähän oopperaan. Esiintyjät olivat taitavia ja kuorokohtaukset näyttivät ja kuulostivat hyviltä. Roolihenkilöiden joukossa oli peräti kolme minun sukunimikaimaani: taloudenhoitaja Ida Onerva Lankinen, Idan poika Toivo Lankinen ja Toivon poika Kalle Lankinen.

 

Molemmat edellä mainitut tapahtumat kuuluivat Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoon, ja hyvin ne siihen sopivatkin. Johanna Rusanen-Kartanokin ehti Naantalista Ilmajoelle oopperaesitykseen, joten kiireinen loppuviikko oli hänelläkin.

 

Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kotiin ja kotona istahdettiin saman tien television ääreen katsomaan, kun Suomussalmella Hossan retkeilykeskuksessa Huosilammen rannalla avattiin Suomen neljäskymmenes kansallispuisto. Presidentti Sauli Niinistö piti juhlapuheen ja leikkasi nauhan rouva Jenni Haukion kanssa. Me olemme Antin kanssa lomailleet Hossassa useina syksyinä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Siellä on aina ollut mukavaa, vaikka säät eivät ihan aina olekaan suosineet. Joskus on satanut vettä ja joskus jopa lunta.

 

Lauantaina television katselu jatkui pian Hossan avajaistern jälkeen. Joensuu-Jukola alkoi Venlojen viestillä ja illalla myöhään alkoi Jukolan viesti, joka jatkui aamuseitsemään. Jukolan viestin alun katsoin, mutta sitten nukahdin. Kun heräsin viideltä, katsoin viestiä siitä eteenpäin, koska se oli loppuvaiheessa tosi jännittävä. Viimeisellä osuudella IFK Göteborgin ja Kooveen joukkueet olivat vuorotellen johdossa, kunnes ruotsalaisjoukkue meni menojaan ja suomalaisjoukkue Koovee jäi siitä, mutta tuli sentään toiseksi. Suunnistus on mukavaa seurattavaa televisiosta, vaikka kyllä radiostakin oli aikanaan kiva kuunnella, kun toimittaja Hilla Blomberg kuiski metsässä rastien läheisyydessä, ettei vain olisi paljastanut suunnistajille rastin paikkaa.

 

Sunnuntaina oli ensimmäinen opasvuoroni Sipoon vanhassa kirkossa. Vuoro alkoi neljältä iltapäivällä ja päättyi iltakahdeksalta. Olin kertonut paippislaisille sekä Piialle, että minulla on sunnuntaina opasvuoro. Piia tuli Helinän kanssa ja myös äiti, isä, Martti ja Kirsti tulivat tutustumaan kirkkoon.Väkeä tuli paikalle tasaisesti, ja melkein koko ajan kirkossa oli kävijöitä, jotka olivat kiinnostuneita kirkosta ja sen historiasta sekä nykyisestä käytöstä. Hieman hämminkiä aiheutti nuorehko mies, josta ohjaajamme Kaarina oli minua jo aamulla varoittanut, hän kun oli käynyt kirkossa jo lauantainakin. Nyt tämä mies kävi kirkolla opasvuoroni aikaan kolme kertaa. Hän käyttäytyi kuitenkin rauhallisesti eikä aiheuttanut ongelmia.