Jojo Moyesin romaani Morsianten laiva (Gummerus, 2022, 496 s.) kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, jolloin Britannian kuninkaallinen laivasto järjesti kuljetuksia Australian sotamorsiamille, jotka olivat avioituneet sodan aikana ulkomailla palvelleiden brittisotilaiden kanssa. Kirja perustuu Moyesin isoäidin tarinaan, ja Moyes on omistanut kuvitteellisen romaaninsa isoäidilleen "ja kaikille muille sotamorsiamille, jotka rohkeasti luottivat epävarmaan tulevaisuuteen toisella puolella maailmaa".

Tarinan päähenkilöinä on neljä nuorta naista, Frances, Avice, Margaret ja Jean, jotka saavat paikat 2.7.1946 alkavalle, lähes kuusi viikkoa kestävälle, merimatkalle Britanniaan HMS Victorious -lentotukialuksella. Laivalla matkustaa kaikkiaan noin 655 australialaista sotamorsianta ja 1100 miestä sekä 19 lentokonetta.

Kirjan lukujen alussa on aidoista kirjoituksista lainauksia, jotka liittyvät sotamorsianten tai Victorious-aluksella palvelleiden kokemuksiin.

Sydneyn viime viikon sykähdyttävin tapahtuma oli HMS Victoriousin lähtö Englantiin. Sen kyydissä oli brittisotilaiden 700 australialaista vaimoa. Jo tunteja ennen laivan lähtöä tie satamalaiturille oli mustanaan sukulaisia ja ystäviä...Useimmat morsiamista olivat hämmästyttävän nuoria. (The Bulletin, 10.7.1946)

Sotamorsiamet perehtyivät merimatkan aikana luentojen ja havaintoesitysten avulla ruokaostosten tekoon ja ruuanlaittoon elintarvikesäännöstelyn puitteissa. Matkan loppuvaiheessa heidän ruokavaliotaan rajoitettiin hiukan, jotta muutos niukempiin annoksiin ei tuntuisi liian rankalta. (Daily Mirror, 7.8.1946)

Kun lentotukialus Victorious saapui Plymouthiin eilen illalla (- -) jotkut tytöistä olivat niin innokkaita näkemään vilauksen Isosta-Britanniasta, että he tungeksivat erästä kaidetta vasten, kunnes se petti. Kaksikymmentä tyttöä putosi kaksi ja puoli metriä alemmalle kannelle. Loukkaantumisilta vältyttiin. Yksi morsiamista ei kuitenkaan osallistunut yleiseen ilonpitoon. Hän oli kuullut yli 20 000 kilometriä pitkän merimatkansa lopulla, että hänen aviomiehensä ei tulisikaan häntä vastaan, sillä mies oli joutunut lento-onnettomuuteen ja ilmoitettu kadonneeksi. (Daily Mirror, 7.8.1946)

Kirjan lehtileikemerkinnät tekevät romaanista ja sen henkilöistä hyvin todentuntuisia. Kirjassa on myös kiinnostavaa tietoa toisen maailmansodan jälkeisistä tapahtumista. Jojo Moyesin kirjat ovat usein viihteellisiä, ja myös sitä tämä Morsianten laiva on.

 

 

Donna Leonin Pimeillä vesillä - Komisario Guido Brunettin tutkimuksia (Otava, 2022, 331 s.) -romaanin lainasin kirjastosta, koska olemme lukeneet Leonin kirjoittaman Guido Brunetti -sarjan rikosromaaneja jo 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Parasta näissä Leonin romaaneissa on niiden tapahtumapaikka Venetsia sekä kuvaukset Guido Brunettin vaimon Paolan ruoanvalmistuksesta. Itse rikostarina oli tässä romaanissa turhankin monimutkainen vyyhti ja kun ruokakuvauksiakaan ei juurikaan ollut, tämä ei minusta ollut parasta Leonia.

 

 

Annie Darlingin Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa (Tammi, 2022, 345 s.) -kirjan lainasin puolestaan siksi, että minusta kirjakauppa on kiinnostava aihe sekä kirjalle, elokuvalle että tv-sarjalle. Tämä romanttinen kirjakauppatarina keskittyi kuitenkin pääosin kirjakaupan työntekijöiden ja heidän lähipiirinsä elämään, ja itse kirjakauppa kirjoineen jäi vain taustaksi tapahtumille.

Eilen illalla katsottiin taas kerran brittiläinen romanttinen komedia Notting Hill vuodelta 1999. Elokuvan tapahtumapaikkana on Notting Hillin kaupunginosa Lontoossa. William Thacker (Hugh Grant) pitää Notting Hillissä matkaoppaisiin erikoistunutta kirjakauppaa, jonne Hollywoodin tähtinäyttelijä Anna Scott (Julia Roberts) piipahtaa ostamaan kirjaa. Hurmaava tarina täynnä ihastuttavia tyyppejä ja taustana vielä kirjakauppa, tämä on yksi niitä harvoja elokuvia, jonka olen katsonut jo kolme kertaa.