DSC01209.JPG

Auringonnousu kotirannassa.

DSC01225.JPG

Palm Beach Post kirjoittaa lumilinnuista.

Palm Beach Postin toimittaja Barbara Marshall kirjoitti tämän päivän lehdessä otsikolla ”Snowbirds: We love you! – Except when you annoy us. Lets Talk about it.” siitä, miten tärkeitä niin sanotut lumilinnut ovat Floridan taloudelle mutta myös siitä, miten jotkin lumilintujen tekemiset ja tekemättä jättämiset ärsyttävät paikallista väestöä. Referoin artikkelista muutamia kohtia:

Floridan talous on paljolti riippuvainen noin miljoonasta lumilinnusta, jotka asuvat täällä vuosittain vähintään kuukauden ajan sekä niistä lähes 100 miljoonasta turistista, jotka vierailevat täällä vuosittain. Lumilintujen Floridaan tuomilla verovaroilla ja täällä kuluttamilla rahoilla muun muassa ylläpidetään paikallisia kouluja ja rakennetaan ja parannetaan teitä ja hiekkarantoja. Lumilinnut ovat siis tervetulleita Floridaan viihtymään, pelaamaan golfia, ottamaan aurinkoa ja tulemaan ensi vuonna uudelleen.

Marshall toteaa, että kantafloridalaiset kuitenkin aina joskus ärtyvät lumilintuihin vaikka ovatkin hyviä isäntiä vierailleen ja ovat sitä ihan iloisesti. Hän ihmettelee, miksi lumilinnut valittavat hitaasta palvelusta Floridan ravintoloissa, vaikka he valloittavat ne talvikuukausiksi niin, että paikalliset eivät saa niistä pöytävarausta tehdyksi ennen kuin toukokuussa. Tai miksi valitetaan liikenteestä, tai miksi pilkataan floridalaisia, kun he pukeutuvat talvisaappaisiin, villapaitaan ja toppatakkiin, kun lämpömittari näyttää vähän yli kymmentä Celcius-astetta (55 F), vaikka lumilinnut kulkevat shortseissa ja topeissa. Floridan lumilinnut ovat eläkkeellä ja lomalla, paikallinen väestö ei ole kummallakaan, joten olisikin toivottavaa, että lumilinnut liikkuisivat autoillaan ja hoitaisivat lääkäri-, apteekki- kauppa- ynnä muita asioitaan päiväsaikaan eivätkä silloin, kun paikalliset pääsevät töistä.

Toimittaja päättää artikkelinsa: Lumilinnut, yrittäkää kulkea virran mukana, kun olette täällä Ehkä me juttelemme hieman enemmän ja hieman hitaammin, kuin mihin te olette tottuneet. Olkaa kärsivällisiä meidän kanssamme. Hymyilkää takaisin. Elämä subtrooppisessa ilmastossa muuttaa hitaammaksi. Jos haluaisimme elää kiireessä, muuttaisimme pohjoiseen.

DSCN3512 (2).JPG

Elokuviin menossa popcornin ja Coca-Colan kanssa.

Kävimme Boynton Beachissa Cinemark-elokuvateatterissa katsomassa elokuvan Brooklyn (2015). Elokuva kertoo nuoresta irlantilaisesta naisesta Eilis Laceysta. Eilis lähtee vuonna 1952 Yhdysvaltoihin, jonne hänen sisarensa Rose on hänet järjestänyt, koska Rose haluaa Eilisille parempaa elämää, kuin mitä Irlannissa on tarjolla. Laivamatkalla Eilis kärsii merisairaudesta ja perillä Brooklynissa, jonne hän asettuu asumaan, koti-ikävästä. Hän asuu irlantilaisille nuorille naisille tarkoitetussa täysihoitolassa ja työskentelee tavaratalossa. Hän rupeaa iltaisin opiskelemaan kirjanpitoa ja tutustuu miellyttävään italialaiseen Tonyyn, ja sen jälkeen hän alkaa kotiutua Yhdysvaltoihin. Kun kotoa Irlannista tulee suruviesti, hän lähtee kotiin aikomuksenaan palata pian Tonyn luo. Irlannissa hänelle kuitenkin tarjotaan työpaikkaa ja hän ystävystyy nuoren mukavan miehen Jimin kanssa. Hänen on pian päätettävä, jääkö hän Irlantiin vai lähteekö Tonyn luokse Amerikkaan.

Brooklyn on ihanan sympaattinen elokuva; siinä ei tapahdu mitään suuria dramaattisia käänteitä, sen henkilöt ovat mukavia ja tapahtumat etenevät rauhalliseen tahtiin. Elokuva on Oscar-ehdokkaana parhaan elokuvan kategoriassa, samoin Eilis Laceyta esittänyt Saoirse Ronan on Oscar-ehdokkaana parhaasta naispääosasta.