DSCN3864 (3).JPG

 

Olen harrastanut erilaisia kulttuurinmuotoja viime päivinä runsaanlaisesti. Kiinnostavaa tarjontaa on ollut paljon joten aina välillä on vastaan tullut suorastaan valinnan vaikeus. Maanantai-aamun Helsingin Sanomien Menoja tänään -palstalta huomasin, että Suomen Kansallisteatterissa järjestettiin sinä päivänä taidekierros, jolle ilmoittauduin saman tien, koska olin muutenkin menossa illalla Helsingin keskustaan elokuvateatteri Kinopalatsiin katsomaan valkokankaalta Bolshoin Spartacus-balettia.

 

Kansallisteatterin taidekierroksella kierrettiin teatterin eri kerroksissa ja käytiin läpi teatterirakennuksen rakennusvaiheet ja remontit ja toisessa kerroksessa olevat Kansallisteatterin näyttelijöiden muotokuvamaalaukset. Kansallisteatterin rakennus on valmistumisensa jälkeen läpikäynyt erilaisia vaiheita. 1960-luvun remontin ja nykyaikaistamisen yhteydessä sen seinäpinnat peitettiin lateksimaalilla, arvokkaat alkuperäiset lamput vietiin varastoon ja muun muassa teatterin aulan alkuperäiset seinäpanelit tuhottiin. Vuoden 2000 entisöinnissä teatterirakennus palautettiin niin paljon alkuperäiseen asuunsa kuin mahdollista. Seinistä poistettiin maalit, alkuperäiset lamput löytyivät varastosta, joten ne otettiin käyttöön, kokolattiamatot poistettiin sieltä, minne ne oli edellisessä remontissa laitettu ja seiniin tilattiin mahdollisimman paljon alkuperäistä muistuttavat panelit.

 

Kansallisteatteri valmistui Rautatientorin varrelle vuonna 1902. Sen ohjelmistoon on alusta lähtien kuulunut kotimaista draamaa, ulkomaisia näytelmiä sekä klassikoita. Aina en ole ihan hirveästi tykännyt Kansallisteatterin esittämistä uudistetuista näytelmistä. Muun muassa ohjelmistossa tällä hetkellä oleva Nummisuutarit on kyllä sen verran outo, etten sitä ymmärtänyt enkä siitä tykännyt. Loppukevään Nummisuutarit-esityksiin näyttää olevan vielä runsaasti lippuja saatavissa eikä näytelmä käsittääkseni jatka enää ensi syksynä, joten ei siitä mitään erityistä yleisömenestystä tullut.

 

Jouduin lähtemään teatterikierrokselta vähän ennen sen loppua, jotta ehdin Spartacus-balettia katsomaan Kinopalatsiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin balettia valkokankaalta ja kokemus oli ihan positiivinen, koska esiintyjien ilmeet ja eleet näkyivät paljon selvemmin kuin elävässä esityksessä. En ollut aikaisemmin nähnyt Spartacus-balettia, joka on ensisijaisesti miesten baletti. Pääosissa esiintyi kaksi miestä; Spartacus (Mihail Lobuhin) ja Crassus (Vladislav Lantratov). Spartacuksen vaimoa Phrygiaa esitti Anna Nikulina ja Crassuksen vaimoa Aeginaa Svetlana Zakharova.  Tärkein syy siihen, että halusin nähdä tämän baletin, oli se, että Svetlana Zakharova tanssi siinä. Sekä Spartacuksen että Crassuksen esittäjät olivat erittäin huippuluokkaa, mutta niin olivat naispääosienkin esittäjät. Myös Corps de Ballet eli niin sanotut kuorotanssijat, jotka tässä baletissa olivat pääosaltaan miehiä, olivat taitavia.