Sunnuntai 30.6.

Aamulla aurinko paistoi ja lämpötilakin oli eilistä korkeampi. Pakkasimme aamiaisen jälkeen tavaramme ja lähdimme hotelli Les Terrassesista, jossa olimme yöpyneet neljä yötä. Hotelli oli edullinen, 59 euroa yöltä, aamiainen tosin maksoi lisäksi yhdeksän euroa hengeltä kerralta.

Kävimme vielä Hilkan luona, siellä suomalaisvieraista osa suunnitteli Lavey-Les-Bains -kylpylään menoa ja osa aikoi lähteä junalla Genevenjärven rannalle ja sieltä laivalla Lausanneen.

Ajoimme Italiaan Simplonin solan kautta, Simplonissa söimme bratwurstit ja joimme kahvit. Saavuimme Dormelletton kaupunkiin hotelli Le Palmeen iltapäivällä kolmen jälkeen. Lämpötila kohosi ajon aikana ja kävi välillä yli 30 asteessa, mutta asettui sitten noin 26 asteeseen. Illalla myös Outi, Tomppa, Sara ja Alex kirjoittautuivat hotelliin.

Lauantai 29.6.

Hääjuhlat jatkuivat iltapäivällä, kun Hilkan luona tarjottiin vieraille raclettea. Jean-Francois toimi raclette-mestarina. Päivä oli sateinen ja sade jatkui pieniä taukoja lukuunottamatta lähes koko päivän. Alun perin oli tarkoitus järjestää raclette-tilaisuus vuorilla, mutta sää oli sen verran kylmä ja vetinen, että päädyttiin sisätiloihin. Meitä oli koossa kolmisenkymmentä vierasta, sekä Joanien että Mikaelin lähipiiri ja me suomalaiset, jotka vielä olimme Saint-Mauricessa. Osa suomalaisista oli jo jatkanut matkaa, veljeni Antin seurue Garda-järvelle, jonne mekin lähdemme sunnuntaina sekä Jarkko ja Esmeralda Geneven suuntaan. Illansuussa ajoimme taas Meillerieen, jossa söimme vielä pizzat ennen nukkumaanmenoa.

Perjantai 28.6.

Kummipoikani Mikaelin ja Joanien hääpäivä. Aamiaisen jälkeen ajoimme hotellistamme Meilleriestä Saint-Mauriceen, jossa jo kovalla tohinalla valmistauduttiin hääjuhliin. Aivan ensimmäiseksi osa meistä suomalaisista häävieraista valmisti Suomesta tuoduista ruisleivistä ja kylmäsavulohesta yli 300 pientä lohileipää tarjottavaksi hääjuhlassa aperitiivien kanssa.

Kello kahdeksi häävieraat kokoontuivat Saint-Mauricen kaupungintalolle, jossa siviilivihkiminen tapahtui. Sulhanen tuli paikalle äitinsä Hilkan saattamana ja vähän sen jälkeen morsian isänsä kanssa. Tilaisuus oli rento mutta juhlava. Väkeä oli ahtautunut vihkitilaan runsaasti. Vihkijä puhui ja ohjeisti morsiusparia, morsiamen isoäiti muisteli morsiamen lapsuutta ja morsiamen veli lauloi sulhasen veljen Samuelin  säestämänä kauniin laulun. Sulhanen ja morsian olivat liikuttuneita ja kovin kauniita. Vihkimisen päätyttyä onniteltiin hääparia ja siirryttiin kaupungintalon pihalle, jonne myös morsiuspari saapui viimeisenä. Paikalla kuvattiin hääparia ja häävieraita erilaisissa kokoonpanoissa ja nautittiin aperitiivit.

Aperitiivien jälkeen häävieraat ajoivat autoissaan läheiselle pysäköintipaikalle. Autojen radioantenneihin tai oviin kiinnitettiin valkoiset nauhat ja autot lähtivät hääparin auto etunenässä kohti Laveyn kylää, josta morsian on kotoisin. Autot ajoivat peräkkäin, hätävilkut olivat päällä ja torvet soivat. Lopulta autokulkue ajoi Aigleen hääjuhlapaikkaan, jossa aluksi oli tarjolla aperitiivit ja runsaasti erilaisia alkupaloja, myös meidän suomalaisten aamulla valmistamat kylmäsavulohi-ruisleivät.

Hääjuhliin kuului erilaista ohjelmaa, ensimmäiseksi Joanie-morsiamen valmentamat nuoret rytmiset voimistelijat esittelivät taitojaan, morsiuspari tanssi useaan otteeseen, muun muassa Joanien suunnitteleman koreografian mukaan, Joaniehan on aikanaan voittanut rytmisen kilpavoimistelun Sveitsin mestaruuden ja hän on edustanut Sveitsiä myös maailmanmestaruuskisoissa.  Jonna Pantolin Seinäjoelta lauloi hääparille Juha Tapion laulun, sulhasen vanhemmat Hilkka ja Jean-Francois puhuivat morsiusparille, samoin Antti-veljemme poikansa Mikon kanssa esitti suomalaisten tervehdyksen sekä suomen että hieman ranskaa muistuttavalla kielellä. Häävieraat kirjoittivat kortteihin, joissa oli hääparin kotiosoite, lupauksen siitä, mitä he haluavat antaa hääparille ja nämä kortit sidottiin ilmapalloihin ja lähetettiin taivaalle. On toivottavaa, että kun joku löytää tällaisen kortin, hän lähettää sen nuorelle parille, jonka jälkeen nuoripari voi saada kortissa luvatun lahjan. Me kutsuimme kortissamme hääparin luoksemme Sipooseen savusaunaan ja illalliselle. Saa nähdä, löytääkö tämä kortti perille.

Mikaelin serkut Heikki ja Mikko järjestivät suomalaiskansalliseen tapaan morsiamen ryöstön, jonka seurauksena Mikaelin piti kirjoittaa rakkausruno Joanielle sekä suomeksi että ranskaksi. Autoin Mikaelia kirjoittamalla hänelle osan suomalaisiskelmän sanoituksesta (”Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain, vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon, voimme kaikki ne voittaa, kun kuljemme vain tiemme yhdessä ain rinnakkain.”). Sulhanen lausui runon suomen kielellä ja totesi, että sama ranskaksi ja lähti keräämään rahalahjoituksia. Niitä kertyikin komea määrä ja niiden avulla Mikael sai morsiamensa takaisin. Hääjuhlat olivat täydessä vauhdissa, kun me lähdimme yöllä kello yhden aikoihin hotellillemme.

Torstai 27.6.

Aamuherätyksen jälkeen katselimme hotellihuoneemme parvekkeelta Genevenjärveä, joka näytti utuisen kauniilta. Aurinko oli pilvessä, ja ilma oli melko viileä. Suihkun jälkeen kävimme aamiaisella, ja sitten lähdimme ajamaan Sveitsiin Aiglen kaupunkiin, jossa hääjuhlallisuudet perjantaina pidetään. Sinne saapui juhlien järjestelijöitä ja apujoukkoja, paikalla olivat sulhanen ja morsian sekä heidän vanhempiaan, sisaruksiaan ja serkkujaan sekä useita muitakin henkilöitä. Mekin jäimme sinneAntin kanssa apuvoimiksi. Päivä meni mukavasti porukalla hääpaikkaa järjestellessä, ja siitä tulikin todella kaunis. Illansuussa ajoimme St.-Mauriceen, jossa haimme ja söimme pizzat. Sinne tulivat myös Tanjan poikaystävä Eitan Israelista, Antti ja Liisa sekä Mikko ja Anniina, jotka olivat yöpyneet Salvanissa ja viettäneet päivän Montreauxissa ja Veveyssä. Heikki ja Heidi patikoivat päivän Salvanissa, joten heitä ei vielä nähty, mutta serkkumme poika Jarkko ja Esmeralda Turusta ilmestyivät myös St.-Mauriceen illalla. Suomesta meitä häävieraita on tullut Sveitsiin kaksikymmentäkolme.

 Keskiviikko 26.6.

Aamulla oli herätys kello viideltää ja jo ennen kuutta lähdimme autolla kohti Helsinki – Vantaan lentoasemaa. Veimme auton kaukopysäköintiin ja menimme sieltä bussilla lentoasemalle, jossa tapasimme muut häämatkaajat, kaikkiaan meitä oli samalla lennolla 15 henkeä matkalla Mikaelin häihin. Lentoasemalla näimme yllätykseksemme myös Jarnon, joka oli tyttöjen jalkapallojoukkueen kanssa matkalla turnaukseen Ruotsiin. Geneveen saavuimme kymmeneltä paikallista aikaa. Meitä olivat vastassa sulhanen Mikael, hänen isänsä Jean-Francois sekä Mikaelin tuleva anoppi. Muut matkalaiset vietiin suoraan St.-Mauriceen, mutta Antti ja minä ajoimme ensin vuokra-autollamme Ranskan puolelle Meillerien kaupunkiin, jossa majoituimme Les Terrasses -hotelliin. Ajomatkalla söimme lounasta Evianissa, pateta ja lampaankyljyksiä. Sen jälkeen mekin ajoimme St.-Mauriceen, jossa Fransu grillasi meille illallista. Päivä oli poutainen, ei kuitenkaan kovin lämmin ja illalla sää viileni niin, että useimmat päättivät syödä illallisen sisätiloissa. Iltamyöhäisellä ajoimme sitten majapaikkaamme Meilleriehin.

Tiistai 25.6.

Aamuksi olin varannut ajan auton katsastukseen, ja helpotus oli suuri, kun kahdeksanvuotias autoni läpäisi katsastuksen, katsastusmies sanoi, että auto on todella hyvässä kunnossa, pohja on ehjä ja jarrut toimivat hyvin. Nyt sitten pitäisi vain korjauttaa ilmastointilaite, joka on ollut epäkunnossa jonkin aikaa. Tänäänkin lämpötila oli liikkeellä ollessani 27 astetta, ja se tuntui autossa hieman tukalalta. Kävin myös Paippisissa ja Mailikselta kävin hakemassa housupukuni, jonka hän oli ommellut matkaa varten. Hääjuhlia varten kävin kaupasta hakemassa ruisleipää ja kylmäsavulohta, joista on tarkoitus tehdä aperitiivin kanssa tarjottavia alkupaloja sekä dippikastikejauheita, joita ei kuulemma saa Sveitsistä. Iltapäivällä pakattiin laukut valmiiksi. Huomenna on aikainen lähtö, kone Geneveen lähtee Helsinki-Vantaalta klo 8.05. Meitä lähteekin samalla lennolla iso joukko häävieraita, Seinäjoelta serkkumme Marjatta, hänen kaksi tytärtään ja toisen tyttären poikaystävä, Paippisista Kaija ja Veikko sekä Mika ja hänen tyttöystävänsä Jonna, Porvoosta Jarkko, Gia, Corinne ja Riana sekä Maria-Liisa ja Söderkullasta Antti ja minä. Lisäksi Suomesta matkustavat häihin Antti ja Liisa Luumäeltä, heidän poikansa Heikki ja Mikko ja näiden tyttöystävät. He lentävät Lappeenrannasta Milanoon ja ajavat sieltä autolla Hilkan luo.

Maanantai 24.6.

Ikkunanpesijät tulivat aamuseitsemältä, puolentoista tunnin kuluttua meillä oli tosi kirkkaat ja puhtaat ikkunat, oikein on ilo katsella ulos. Sovimme myös heidän kanssaan, että he käyvät kastelemassa ulkokukkaruukkumme, jos tulee helteisiä päiviä eikä sada sinä aikana, kun olemme matkalla.

Sunnuntai 23.6.

Aamupäivällä talomme etupuolella olevassa telkkäpöntössä asustava telkkänaaras katseli pitkähköjä aikoja useaan otteeseen pöntön suuaukosta ulos. Muutaman kerran olemme nähneet telkkänaaraan lentävän tähän pönttöön, mutta emme ole olleet varmoja, pesiikö telkkä siinä vai käykö se siellä vain muuten. Kuvasin lintua useista eri kulmista ja lähetin telkkäasiantuntijaystävällemme viestin, jossa kerroin näkemästämme ja kysyin, josko hän tietäisi, miksi telkkä käyttäytyi tällä tavalla.

Iltapäivällä kävimme Pävillä ja Juusolla Kirkkonummella. Vietimme hieman etuajassa Juuson ja Juulian yhteistä syntymäpäivää. Antti oli tehnyt kotona valmiiksi osso buccoa, jonka veimme mukanamme ja nautimme italialaisen Amarone-viinin kanssa. Elli-koira oli kasvanut kovasti ja oppinut runsaasti uusia asioita sitten viime kerran. Matkamme Sveitsiin Mikaelin ja Joanien häihin ja Italiaan Garda-järvelle lähestyy, joten aloitin pakkaamisen keräämällä joitakin mukaan otettavia tavaroita valmiiksi.

Lauantai 22.6.

Juhannuspäivä. Jarno ja Chesmus kävivät, samoin äiti, isä ja Martti. Söimme uusia perunoita ja silliä. Aloin lukea Pirjo Rissasen Kamomillasolaa ja se olikin mukavaa luettavaa. Illalla kävin vähän väliä katsomassa ulkona, joko superkuu olisi näkyvissä, ja kun se sitten puolenyön jälkeen näkyi meidänkin pihalle, kuvasin sitä pitkään. Kuu on nyt erityisen näyttävä, koska se on tällä hetkellä kiertoradallaan lähimpänä maapalloa. Se on myös nyt horisontissa varsin matalalla. Seuraavan kerran tällainen tilanne on ensi vuoden elokuussa.

Perjantai 21.6.

Juhannusaatto. Päivän kohokohta oli saunominen savusaunassa. Välillä vilvoittelimme uudella terassillamme saunan vieressä. Päivällä olimme jo paistaneet makkaraa terassin viereen rakennetussa nuotiossa. Kuuden aikaan illalla vedimme lipun salkoon.

Keskiviikko 19.6.

Leivontapäivä, leivoin pullaa ja erilaisia marjapiirakoita pakastimeen kesävieraiden varalle sekä mallasleipää. Äidin ja isän tarinakirja tuli painosta. Ikäväkseni huomasin, että siihen oli jäänyt muutama kirjoitusvirhe, mutta olin muutenkin ajatellut hieman vielä muokata kirjaa ja painattaa sen uudelleen. Vanhatkin kuvat olivat kirjassa yllättävän selviä ja tarkkoja ja äidin ja isän kertomukset lapsuudestaan ja nuoruudestaan olivat mukava lisä kuvakirjassa. Sibbo Vargarnan suunnistuskoulu jatkui tänään Linnanpellossa.  Tämä oli nyt kolmas kerta. Ensimmäisellä kerralla oli aluksi suunnistuksen teoriaa ja sitten kiersimme Söderkullassa lyhyen rastireitin. Toisella kerralla, joka oli Pilvijärvellä, en ollut mukana, mutta hain kartan ja kiersin kolmen kilometrin reitin pari päivää myöhemmin yksin. Nyt kiersimme opettajan johdolla kolmen kilometrin lenkin. Ihan hyvin rastit löytyivät, reitti tosin oli hyvin helppo ja sen pystyi kiertämään lähes kokonaan polkuja pitkin.

Maanantai 17.6.

Antti aloitti tänään Helsingin seudun kesäyliopiston kurssin Digikameran peruskäyttö. Kurssi kestää kaksi kokonaista päivää. Toivottavasti minäkin pääsen hyödyntämään sen kurssin oppeja, sillä kameran säädöt tuottavat jatkuvasti ongelmia. Kävin ystäväni Ritvan kanssa reilun tunnin kävelylenkillä, ja siinä tuli taas kävellessä pantua asiat järjestykseen.

Lauantai 15.6.

Kallio-Kuninkalan Kamarimusiikkifestivaalin lauantain aamupäiväkonsertti pidettiin Ainolassa klo 11, konsertin teemana oli Vaimo. Ainola on mukava intiimi konserttipaikka, johon mahtuu korkeintaan kolmekymmentä konserttivierasta. Sen verran meitä siellä oli ja vähän ylikin. Kaikki konsertin säveltäjät olivat naisia, mukana muun muassa Clara Schumann ja Johanna Eränkö. Konsertti oli pienimuotoinen, esitettävät sävellykset olivat hyvin erilaisia ja ne oli sävelletty 1800-, 1900 ja 2000-luvulla. Konsertin jälkeen opas esitteli Ainolaa ja elämää siellä vuosien 1904 ja 1969 välillä. Ainola valmistui vuonna 1904 ja 1969 Aino Sibelius kuoli siellä. Muistan, kun Jean Sibelius kuoli syksyllä 1957. Olin silloin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa ja meidän koulumme, Haarajoen kansakoulun, oppilaat osallistuivat myös Sibeliuksen hautajaisiin. Minä valitettavasti olin juuri silloin aasialaisen influenssan takia kotona sairastamassa enkä päässyt mukaan.

Konsertin jälkeen kävimme vielä Paippisissa moikkaamassa vanhempiani ja veljeäni, ja sitten olikin jo kiire kotiin katsomaan televisiosta Venlojen viestiä. Sen voitti tanskalaisjoukkue OK Pan Århus. Illalla ja yöllä piti sitten seurata Jukolan viestiä. Kalevan Rasti voitti viime vuoden malliin.

 Torstai 13.6.

Aamulla matkalla valokuvailmaisukurssille poikkesin ystävieni Ritvan ja Pentin luona ja vein Ritvalle lipstikkaa, jonka hän kuivattaa ja käyttää lihakeiton mausteeksi. Joimme teetä ja söimme Ritvan kuivattamia korppuja, korput kirvoittivat mukavia muistoja lapsuudesta. Valokuvailmaisun perusteet -kurssi päättyi tänään. Kahden viikon ajan on perehdytty valokuvaukseen monelta eri näkökulmalta. Opettaja kertoi meille, että hän haluaa, että meistä tulee vakavasti otettavia valokuvaajia, siinäpä sitä onkin haastetta. Kiinnostus valokuvaukseen syntyi ja syveni, kiitos siitä opettajallemme Katjalle, joka jaksoi olla innostunut ottamistamme valokuvista ja löysi niistä asioita, joita emme olleet itse tulleet ajatelleeksikaan. Oli hyvin opettavaista nähdä, että näkökulmia valokuvaukseen ja valokuviin on monia ja että valokuvaaja voi kehittää itselleen oman tapansa ilmaista asioita valokuvan avulla. Oli riemastuttavaa katsella kurssimme osallistujien Suomenlinnasta ottamia kuvia, kiva ja mielenkiintoinen kurssipäivä.

Keskiviikko 12.6.

Sateinen päivä. Valokuvailmaisun perusteita -kurssilla katseltiin ja analysoitiin kuvaustehtävän kuvia. Mielenkiintoisia aika ja valo -kuvasarjoja olikin saatu aikaiseksi. Kurssin jälkeen tapasin entisen työkaverini Ritvan, jonka kanssa kävimme syömässä Helsingin keskustassa italialaisessa ravintolassa. Järjestelin myös Suomenlinnassa otettuja kuvia huomista kurssipäivää varten.

Tiistai 11.6.

Valokuvailmaisun perusteita -kurssi jatkui tänään. Aamulla ryhmämme tapasi Korjaamon galleriassa Töölönkadulla, jossa katselimme valokuvanäyttelyä. Sieltä jatkoimme Suomenlinnaan, jossa kuvausaiheitamme olivat henkilökuvaus ja saaren kiinnostavien kohteiden kuvaus. Keskityimme pienryhmässämme erityisesti henkilökuvaukseen, kurssin opettaja oli mallinamme. Sää pysyi Suomenlinnassa poutaisena, vaikka sääennuste olikin lupaillut sadetta iltapäivän aikana. Illalla jatkoin kuvakirjan tekoa ja sainkin sen valmiiksi ja lähetetyksi painettavaksi. Mielenkiintoista nähdä, miten selvinä vanhat kuvat näkyvät kirjassa.

Maanantai 10.6.

Sunnuntai ja maanantai kuluivat pääosin äidin ja isän 65-vuotishääpäiväkuvakirjaa tehdessä. Kirjan tekeminen oli kuin palapelin kokoamista, jossa tekstiin tuli yrittää löytää sopivat kuvat. Sunnuntaina kuvasin myös valokuvailmaisun perusteita -kurssin kuvaustehtävää, jossa kuvasarjan aiheena oli aika ja valo. Kuvasin kotipihamme orvokkeja lähietäisyydeltä. Tein kuvaparin, jossa ensimmäisessä aamulla otetussa kuvassa oli orvokin nuppu ja avautunut kukka ja toisessa kuvassa, jonka otin illalla, oli kuihtunut orvokki.

Lauantai 8.6.

Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme Seinäjoelta ajamaan Koskenkorva-museoon Koskenkorvalle. Museossa oli Kekkonen-oopperan innoittamana valmistettu 20 minuutin filmi presidentti Kekkosen alkoholin käytöstä. Mukana oli kuvia, joita ei ollut aikaisemmin julkaistu missään. Mielenkiintoinen museo ja filmiesitys. Koskenkorvalta jatkoimme Ylistaroon serkkuni Ullan ja hänen miehensä Reijon luokse, jonne olivat tulleet myös Ullan sisko Tuula miehensä Heikin kanssa. Nautimme maistuvan lounaan ja ihastelimme isoa puutarhaa ja sen istutuksia, minkä jälkeen lähdimme ajamaan kohti Sipoota. Paikoitellen satoi, mutta onneksi pääosin teimme matkaa poutasäässä. Sipoossakin oli onneksi poissaollessamme satanut, joten kotiin tultua ei tarvinnut ryhtyä kasteluhommiin.

Perjantai 7.6.

Aamuvarhaisella lähdimme ajamaan kohti Etelä-Pohjanmaata ja Ilmajoen musiikkijuhlia. Aamulla tarkastimme vielä sääennusteen netistä. Sen mukaan Ilmajoella oli odotettavissa rankkasadetta ja ukkosta illalla oopperan esityksen aikaan. Matkalla kuuntelimme radion sääennusteita, jotka tavantakaa varoittivat mahdollisista runsaista sateista muun muassa Etelä-Pohjanmaalla.

Pohjanmaan matkaamme kuuluu olennaisena osana käynti Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälässä Jalasjärvellä ja niin nytkin. Jotain kaunista pellavaista tuli taas ostetuksi, ei niinkään tarpeeseen vaan siksi, että se on niin ihanan näköistä ja tuntuista. Seuraavaksi kävimme kirjautumassa hotelliimme Seinäjoella ja hakemassa lippumme illan oopperaan ja jatkoimme matkaa Kauhajoelle tapaamaan ystäviämme Arjaa ja Raimoa, joiden luona vietimme mukavan iltapäivän ja lähdimme sitten yhdessä heidän kanssaan katsomaan Kekkonen-oopperaa.

Sää oli mitä kaunein, jossain etäällä kuului ukkosen jyrinää ja näkyi mustia pilviä, mutta Ilmajoella sää oli koko oopperan ajan aurinkoinen ja poutainen. Ooppera oli mielestäni hyvin onnistunut, vaikkakin sen juoni oli hieman sirpaleinen. Musiikki oli kaunista ja kuorokohtaukset soivat upeasti. Kaljupäinen Jyrki Anttila oli sisäistänyt Kekkosen roolin ja Raimo Laukan esittämä Väinö Tanner oli hyvin uskottava. Hienoa, että Ilmajoella on niin vahva talkoohenki, tai kökkähenki niin kuin siellä sanotaan, että tällaiset oopperajuhlat ovat mahdollisia. On mielenkiintoista nähdä, miten kriitikot arvioivat oopperaa.

Torstai 6.6.

Isän syntymäpäivä, aamulla soittelin onnittelusoiton ja kerroin piipahtavani, kun valokuvailmaisukurssi päättyy. Kurssilla katselimme tunnettujen valokuvaajien ottamia kuvia ja analysoimme valokuvia. Opettajamme mukaan valokuvaamaan oppii vain katselemalla ja analysoimalla muiden ottamia kuvia ja kuvaamalla itse. Saatiin myös viikonlopuksi kuvaustehtävä.

Nyt on viherkasvit sisällä kasteltu ja vielä pitäisi kastella ulkokukat, jotta ne selviävät kaksi päivää ilman kastelua, kun huomisaamuna lähdemme kohti synnyinseutuani Ilmajokea ja siellä musiikkijuhlilla esitettävää Kekkonen-oopperaa. Ilmajoelle huomiseksi annetun sääennusteen mukaan siellä sataa ja ukkostaa iltapäivän ja illan ajan ja on melko viileää.

Tiistai 4.6.

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä eikä meidän vastapestyssä lipputangossamme liehunut tänään ollenkaan lippua, kun lähdin jo seitsemän aikaan aamulla Pasilaan. Aamulla aamupuuro jäi Antilta melkein keittämättä, kun induktioliesi lakkasi toimimasta ja puuro piti kypsentää loppuun mikrossa, jossa se kiehui komeasti mikron pohjalle.

Pasilassa koulun käytäviä pitkin rientäessäni tunsin taas itseni niin osaksi Suomen talouselämää, että ihan hyvää teki. Tänään jatkui myös valokuvailmaisun kurssi, siellä kuvausharjoituksissa sain aikaiseksi kameran säädöillä kaikkea muuta kuin kuvauksellisia kuvia. Huomenna saamme sitten arvioida toistemme aikaansaannoksia. Täytynee paneutua syvällisemmin kameran säätöihin.

Terassimme valmistui lammen rantaan, vaikka toinen rakennusmies edelleenkin oli selkävaivainen eilisen nuljahduksen jäljiltä. Juhannuksena voidaan tanssia lammen rannalla.

Aloitin tekstitetyn kuvakirjan teon äidin ja isän 65-vuotisesta yhteiselämästä. Kirjan tekeminen oli tosi hauskaa, en olisi millään malttanut jättää sitä kesken edes ruokailun ajaksi. Yli puolet kirjasta on jo tehtynä ja huomenna työ jatkuu.

Maanantai 3.6.

Aamu ennakoi helteistä päivää, ja sellainenhan tästä tulikin, maksimilämpötila oli eilisen tapaan 26 astetta. Terassinrakentajat tulivat aamulla, mutta heidän työpäivänsä meni aikalailla pipariksi, kun ensin toisen kaverin koirat pääsivät karkuun ja niiden etsimiseen tuhrautui aikaa ja siinä etsinnässä hän myös astui kuoppaan ja nuljautti selkänsä niin, että siihen piti lähteä saamaan hoitoa.

Tänään alkoi Helsingin seudun kesäyliopiston kurssi Valokuvailmaisun perusteet Vallilassa. Kurssin osallistujina meitä oli yksitoista enemmän ja vähemmän valokuvausta aikaisemmin harrastanutta naista, iältään 19-vuotiaasta yli 60-vuotiaisiin. Hieman jo harjoittelimme valokuvien ottamista teoriaopetuksen lisäksi ja kameran tekniikkaankin pääsimme tutustumaan. Kurssi vaikuttaa kiinnostavalta. Tällä viikolla tunnit pidetään maanantaista torstaihin kaksi tuntia päivässä, ensi viikolla tiistaista torstaihin.

Iltapäivällä katsoimme Hella W -elokuvan, joka on osittain kuvattu Virossa. Tunnistimme elokuvasta Sagadin ja Palmsen kartanot, joita oli kuvattu sekä ulkoa että sisältä. Kun olimme Pohjois-Virossa toukokuun alussa, asuimme Sagadin kartanossa ja kävimme tutustumassa myös Palmsen kartanoon.

Sunnuntai 2.6.

Sunnuntai oli lämmin kesäpäivä, lämpötila 26 astetta ja aurinko paistoi. Olimme Antin kanssa Loviisan Avoimet Puutarhat -tapahtumassa, jossa kävimme kahdessa erilaisessa puutarhassa, Muistojen kivipuutarhassa kiinnosti erityisesti kiven käyttö, koska meidänkin puutarhassa kallio ja kivi ovat olennaiset elementit, Villa Aaltonen oli vanhan rakennuksen puutarha, jossa kiinnostavaa oli värien käyttö, etenkin erilaiset lilanväriset kasvit sointuivat kauniisti yhteen. Kävimme myös Eija’s Gardenissa viidentoista kilometrin päässä Loviisasta, jossa on isohkolle alueelle rakennettu hyvinkin erityyppisiä pienoispuutarhoja, japanilaistyyppinen puutarha oli erityisen kiinnostava.

Loviisasta ajoimme Porvooseen Taidetehtaalle, johon on runsaan viikon ajaksi tuotu ranskalainen herkkutori muun muassa juustoineen, patonkeineen, makeisineen ja makkaroineen. Pieniä kestomakkaroita valitsimme huolella kotiin vietäväksi kuutta eri laatua ja lisäksi seesaminsiemenpatonkia. Makkarat myyjämies kehotti nauttimaan punaviinin kansssa ja niinhän me sitten kotona teimmekin. Kotimatkalle koukkasimme puutarhaliikkeen kautta täydentämään yrittiviljelmäämme timjamilla ja yhteen vielä tyhjään kesäkukkaruukkuun hankittiin myös kukat. Illalla terassilla istuskellessamme bongailimme pihapöntöissä pesivia pikkulintuja, koska viikon päästä on aikomuksena osallistua Birdlife Suomen pönttöbongaukseen, ja niitä pönttäjä meidän tontillamme on ainakin parikymmentä. Pitäisi siis sitä ennen selvittää, kuinka monessa niistä on asukkaat, ja keitä asukkaat ovat.