Aurinkoinen aamu St.-Mauricessa (Fransun ottama kuva).

Edellisestä Sveitsin-matkastani on kulunut jo neljä vuotta, kun korona ja muut syyt ovat siirtäneet sinne lähtöä. Nyt vihdoin, anivarhain perjantaiaamuna, lähdin matkaan. Vein auton lentoparkkiin, josta sain kyydin lentoasemalle. Siellä oli aika ruuhkaista ja turvatarkastuksessa oli yli puolen tunnin jono. Lento Geneveen lähti kahdeksan aikoihin ja perillä oltiin kymmeneltä paikallista aikaa. Junalipun ostaminen lentoaseman lippuautomaatilla oli aika haasteellista, onneksi sain hieman apua lipunostojonossa seuraavana olevalta. Sitten istuin puolitoista tuntia junassa matkalla Geneven lentoasemalta St.-Mauriceen  ja ihailin tuttuja maisemia, Genevenjärveä ja sen toisella puolella näkyviä Alppeja. St-Mauricen asemalla Hilkka ja Fransu olivat vastassa.

Perjantaina iltapäivällä Hilkka, Fransu, Samuel ja minä lähdimme Lausannen yliopistolle, jossa yliopistosta valmistuneille maistereille ja tohtoreille jaettiin tutkintotodistukset. Samuel sai todistuksen liikunta- ja urheilutieteiden maisteritutkinnosta.  Kaikkien valmistuneiden nimet luettiin, heidät käteltiin ja valokuvattiin yksitellen ja omissa ryhmissään. Yhteensä psykologian maistereita sekä liikunta- ja urheilutieteen maistereita valmistui yli kolmesataa ja sen lisäksi noin parikymmentä tohtoria. Tilaisuus oli juhlava ja hyvin suunniteltu, suuresta valmistuneiden määrästä huolimatta se sujui tosi ripeästi, ja kun se päättyi noin kahden tunnin kuluttua, yliopisto tarjosi valmistuneille sekä heidän paikalla oleville läheisilleen aperitiivit; viiniä monenlaisten pienten ja maukkaiden alkupalojen kanssa.

Lauantaina jatkettiin juhlimista ja syötiin Hilkan ja Fransun valmistama lounas, mukana olivat Mikael, Céline, Tanja, Basile ja Samuel sekä Samuelin kummi Sandra miehensä kanssa ja minä. Ruoka oli hyvää ja meillä oli tosi mukavaa eri kielten sekamelskassa, kun puhuttiin sekaisin suomea, ranskaa, saksaa ja englantiakin.

Kummipoikani Mikael on saanut talon toisessa päässä sijaitsevan asuntonsa remontoiduksi, ja hän kutsui meidät katsomaan, millainen siitä tuli. Lopputulos oli tyylikäs ja persoonallinen, ja asunnossa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Sunnuntaina vietettiin rento päivä ja tehtiin muun muassa pitkä kävelylenkki pitkin Rhône-joen rantaa Hilkan ja Fransun kanssa. Maanantaina Tanja, jolla oli vapaapäivä töistä, kutsui meidät käymään hänen ja Basilen kodissa Lausannessa. Syötiin lounasta ja ihailtiin asunnon ikkunasta näkyvää maisemaa; Genevenjärveä ja Alppeja, minkä jälkeen lähdettiin kävelylle Lausannen keskustaan. Lausanne on noin 140 000 asukkaan kaupunki ja se sijaitsee Genevenjärven pohjoisrannalla jyrkillä rinteillä, joten keskustassa paikasta toiseen liikkuessaan joutuu kävelemään jyrkkiä portaita ja jyrkkiä katuja pitkin. Poikkesimme Notre Damen katedraaliin, sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1170, ja vuonna 1275 se vihittiin käyttöön. Joulutoreja oli kaupungin keskustassa eri paikoissa, ja poikkesimme muutamassa ja joimme myös vin chaudia, kuumaa viiniä, eli sikäläistä glögiä. Se lämmittikin mukavasti, kun kaupungissa puhalsi tuuli melkoisen navakasti ja lämpöasteitakin oli vain muutama.

Kotiin Lausannesta ajettiin Lavaux'n viininviljelyalueen kautta. Alue on Unescon maailmanperintökohde, ja se kohoaa jyrkkänä rinteenä Genevenjärvestä. Jyrkkään rinteeseen on rakennettu vaikuttavannäköiset pengerrykset, jotka mahdollistavat viinin viljelemisen. Alueella on viljelty viiniä, pääasiassa valkoviiniä, jo 1000-luvulta lähtien. Kesällä ja syksyllä alue on erityisen kaunis.

Tiistaina tämä lyhyt piipahdus Sveitsiin päättyi ja kotimatka alkoi. Täällä Suomessa oli melkoinen lumipyry juuri silloin, kun kone iltapäivällä laskeutui. Onneksi sain autoni lumettomana ja lämpöisenä lentoparkista.

 

Lausannen katedraali.