Susanna Haavisto (kuva HS 12.4.2016)

Laulaja Edith Piafin syntymästä tuli vuonna 2015 sata vuotta ja kunnianosoituksena tälle 47-vuotiaana kuolleelle Pariisin "pikku varpuselle" näyttelijä-laulaja Susanna Haavisto on siitä lähtien esittänyt käsikirjoittamaansa, visualisoimaansa ja ohjaamaansa yhden naisen musiikkidraamaa Piaf - pakko saada laulaa!. Lauantaina, palindromipäivänä 02.02.2020 näytelmä esitettiin Krapin pajassa Tuusulassa, jossa Susanna Haavistoa säesti haitarilla Mari Kätkä.

Olin hankkinut meille liput aika viime tipassa, jolloin permannon pöytäpaikat olivat kaikki jo varattuja ja sain meille paikat parven eturivin jakkaroilta. Lauantaina Antti halusi kuitenkin jäädä katsomaan talviurheilua televisiosta, joten pyysin Kaijaa kaveriksi konserttiin.

Piaf - pakko saada laulaa! -esityksessä Susanna Haavisto käy vuoropuhelua itsensä ja Edith Piafin kanssa laulamisen pakosta, äänestä ja rakkaudesta. Édith Giovanna Gassion (Edith Piaf) lauloi pienenä Pariisin talojen sisäpihoilla niin kovaa, että ihmiset kerääntyivät ikkunoihin ihmettelemään, mistä sellainen ääni oikein lähti. "Mun on pakko saada laulaa, muuten mä kuihdun" sanoi Edith Piaf aikoinaan. Samanlaista laulamisen pakkoa tunsi myös pieni Susanna Haavisto, jonka ei tarvinnut syödessä ja laulaessa pitää kivuliaita hammasrautoja, ja niinpä hän lauloikin lähes kaiken aikaa.

Konsertti oli kaunis, tunnelmallinen ja koskettava. Lähes kaksituntisen esityksen aikana kuultiin sellaisia Piafin laulamia tuttuja lauluja kuten Padam Padam, En kadu mitään, Pariisin taivaan alla, Hymni rakkaudelle ja Milord.