Helsingin Pukinmäen kirjastoon palautettiin eilen keskiviikkona kirja, joka oli lainattu 87 vuotta sitten. Kirjan eräpäivä oli 5.4.1928. Kyseessä oli Arthur Conan Doylen ruotsinkielinen En studie i rött vuodelta 1927. Kirja on ilmestynyt suomenkielisenä muun muassa nimellä Punaisten kirjainten arvoitus. Tässä kirjassa Sherlock Holmes seikkailee ensimmäistä kertaa. Asiasta kirjoitti tämän päivän Helsingin Sanomat otsikolla ”Herrasmies palautti 1928 lainatun romaanin”. Kirjasto ei perinyt kirjan palauttajalta myöhästymismaksua. Kirjan palauttamista pidettiin hyvänä tekona ja koska kirjassa ei ollut viivakoodia, kirjastossa ei tiedetä, kenellä se on ollut lainassa.

Tämä päivä meni nopeasti, kun vietin sen pääosin ulkona puuhaten kaikenlaista. Maalasin kauhtuneet pihakalusteet; pöydän ja neljä tuolia, joista tuli maalauksen jälkeen ihan käyttökelpoisia. Päivä oli lähes helteinen, 23 astetta, mutta onneksi tuuli sen verran, että hommia tehdessä ei tullut liian hiki.

DSC07442.JPG

Enni Mustonen on kirjoittanut Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan jo kolme osaa: Paimentyttö (2013) kertoo siitä, kun Ida Eriksson pestataan Topeliuksen perheeseen ja Lapsenpiika (2014) siitä, kun Ida on lapsenpiikana Sibeliuksen perheessä. Kolmannessa kirjassa Emännöitsijä (2015, 445 sivua) Idan työt Sibeliuksen perheessä loppuvat, kun Sibeliukset lähtevät ulkomaille ja Ida pestataan emännöitsijäksi Albert Edelfeltin ateljeehen Elisabetinkadulle (nykyinen Liisankatu). Tässä työssä hän on vuodesta 1900 vuoteen 1905.

Idan tehtävänä Edelfeltin emännöitsijänä on ateljeeasunnon siivouksesta, pyykinpesusta ja lämmityksestä huolehtiminen sekä vieraiden passaaminen. Koska Albert Edelfelt on välillä pitkiäkin aikoja ulkomailla, Idalla on aikaa käydä siivoamassa ja vieraita passaamassa Aleksanterinkadulla Albertin äidin Alexandran kodissa, jossa asuvat myös Albertin sisaret Berta ja Annie. Ida saa melko vapaasti järjestää työnsä ja hänellä on omaakin aikaa. Hän kiinnostuu taiteista ja käy taidenäyttelyissä Ateneumissa. Lisäksi hän lukee ahkerasti ja käy lainaamassa kirjoja Rikhardinkadun Kansankirjastosta. Siitä huolimatta hän välillä turhautuu, koska hän on yksinäinen ja haluaisi jo vihdoinkin ihan oman elämän.

Albert Edelfelt maalaa tauluja Helsingin ateljeessaan mutta myös Pariisissa, jossa hän viettää talvikuukausia. Kesäisin hän maalaa Haikkoossa, jossa hänen äidillään on huvila ja hänellä itsellään pieni ateljeerakennus. Sinne matkataan kesän alussa höyrylaivalla. Edelfeltin malleina ovat muun muassa näyttelijä Ida Aalberg ja oopperalaulaja Aino Ackté. Lisäksi hänellä on tekeillä seinämaalaus Helsingin yliopiston juhlasaliin.

Pikkuhiljaa Edelfeltin terveydentila heikkenee. Hän kärsii unettomuudesta, rintakivuista, hermosäryistä ja vatsanpoltteista. Edelfelt kuolee Haikkoossa elokuussa 1905 vain 51-vuotiaana. Idan pesti päättyy ja sattumalta hän tapaa Irene-mamsellin, joka oli Topeliuksella emäntäpiikana samaan aikaan, kun Idakin oli siellä palveluksessa. Kirjan lopussa piipahdetaan Söderkullassakin, jossa Irene-mamsellin isällä on pieni talo. Irene-mamsellin avustuksella Ida pääsee muuttamaan Tukholman lähelle Vaxholmin saarelle Eva Topeliuksen ja hänen miehensä J.A.G. Acke Anderssonin kanssa.

Enni Mustonen kertoo historiallisista tapahtumista viihtellisesti ja kuitenkin realistisesti. Emännöitsijä-kirjassa kuvataan 1900-luvun alun Helsinkiä, sen ajan historiaa ja yhteiskunnallisia asioita, muun muassa sivistyneistön ja palvelusväen suhdetta. Kirjassa esiintyy runsaasti suomalaisia taiteilijoita. Juhlan aiheita löytyy usein ja erityisesti  taiteilijatoverukset juhlivat välillä rankasti. Juhlien jatkoja vietetään usein Edelfeltin ateljeekodissa ja juhlijoiden joukossa on usein myös Jean Sibelius.

Seuraavana päivänä ateljeeri tulvahti täyteen Albert-herran ystäviä. Joukossa oli Albert Gebhardkin, Gallénin Axel-herra, Järnefeltin Erik-herra ja se Halonen ja vielä monta muuta taiteilijaa. Kun ateljeerin komerossa ei enää ollut yhtään pulloa jäljellä, Albert-herra lähetti minut viinikauppaan hakemaan lisää juomista. En olisi millään jaksanut kantaa kahtakymmentä samppanjapulloa Kaivokadulta saakka. Onneksi Dahlgrenilta lähetetiin puotipoika tuomaan pullot ateljeeriin, kun kauppias kuuli, kenelle olin niitä ostamassa. (sivu 191)

Juuri kun olin saanut yöpaidan päälleni, kuului pihalta vossikan kavioiden kopse. Ikkunasta näkyi, miten vaunuista kapusi koko joukko iloisia ja äänekkäitä herroja. Hädin tuskin ehdin saada hameen ja röijyn taas ylleni, kun Albert jo johdatti meluisan joukon ateljeerin ovesta sisään...Tyhjiä viinipulloja kertyi taas ateljeerin ikkunalle pitkä rivi. Tein aamuyöllä sillivoileipiä, kun herroille tuli nälkä. (sivu 337)

Vielä yhdet juhlat Albert järjesti atelieerissaan lähimmille ystävilleen ennen matkaa. Ruuat, juomat ja astiat oli      tilattu Kämpistä, mutta pöytä katettiin atelieerin suuren työpöydän ääreen...Vieraita oli kymmenkunta, miehiä kaikki muut paitsi Elli-neiti. Suurin osa oli Taiteilijaseuran herroja, mutta joukossa olivat myös Jnne-herra ja Juhani Aho. He olivat tulleet Tuusulasta Järnefeltin Erik-herran ja Halosen Pekan mukana. (sivu 351)