Aamupäivällä pakkauduimme taas kaikki kuusi Tompan ja Outin vuokra-autoon ja lähdimme ajamaan Forcalquierista noin 65 kilometrin päähän Gordesiin. Tie kulki Luberon- ja Vaucluse-vuorten välissä kauniissa provencelaisessa maisemassa.

P1050041.JPG

Gordes.

Gordes on meille tuttu, kaunis kaupunki, jota monet pitävätkin Ranskan kauneimpana kaupunkina. Vietimme jo kesällä 1994 lomaamme Hilkan ja Fransun vuokraamassa linnan tornissa aivan Gordesin keskustan tuntumassa, ja myöhemminkin olemme käyneet siellä Provencen matkallamme.

Pysähdyimme vähän ennen Gordesia kuvaamaan kaupunkia, joka näytti kauniilta kukkulan rinteellä. Gordesin keskusaukiolla oli menossa markkinat ja väkeä ja autoja oli paikalla ruuhkaksi asti ja parkkipaikan löytäminenkin oli työn takana. Kaupungin kadut ja kujat ovat kapeita, mutta kuitenkin siellä liikkuu myös turistibusseja, joiden on välillä vaikea päästä eteenpäin, kun henkilöautoja on pysäköity niin, etteivät bussit mahdu ajamaan niiden välistä.

Söimme lounaan Gordesin keskusaukiolla olevassa ravintolassa, pizzaa, pastaa ja salaattiannoksia. Ruoka oli hyvää ja ottaen huomioon ravintolan keskeisen paikan turistien suosimassa kaupungissa, ruoan hinta oli hyvin kohtuullinen. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan noin viiden kilometrin päässä Gordesista olevaan Sénanquen luostariin (Abbaye de Sénanque), jossa on toiminut sistersiläismunkkiluostari 1100-luvulta lähtien ja joka on tunnettu myös laventeliviljelmistään. Heinäkuussa laventeli kukkii kauneimmillaan, nyt kukat olivat vasta nupuilla.

Laventelia käytetään parfyymeihin, saippuoihin ja rohtoihin ja kuivatuilla kukilla voi myös maustaa leivonnaisia ja jäätelöä. 80 prosenttia maailman laventelista tuotetaan Ranskassa.

P1050185.JPG

Abbaye de Sénanque.

Olimme jo aika lähellä luostaria, kun tie, jolle meidän olisi pitänyt kääntyä, olikin tien päällystystyön takia suljettu. Meidän ei auttanut muu kuin ajaa takaisin Gordesiin ja lähteä toista tietä pitkin ajamaan luostariin. Tämä tie oli erittäin ruuhkainen ja paikoin se oli niin kapea, että autot mahtuivat kulkemaan siinä vain yhteen suuntaan kerrallaan. Matka kestikin melko kauan, mutta pääsimme kuitenkin perille luostariin. Kävimme luostarin pihalla ja laventelipeltoa katsomassa, mutta emme menneet luostarin tutustumiskierrokselle, jonka Antti ja minä olemme tehneet jo aikaisemmin.

Paluumatkalle Gordesiin lähdimme suljetuksi merkittyä tietä, koska monet autoilijat lähtivät sitä pitkin ja toinen tie, jota pitkin olimme tulleet, näytti olevan edelleen pahoin tukossa. Olimme jo hyvin lähellä risteystä, josta olisimme voineet jatkaa Gordesiin, mutta tiellä oli tienpäällystyskone, joka oli niin leveä, että se tukki koko tien. Jouduimme siis palaamaan takaisin luostarille ja ajamaan sen saman tien kautta, jota pitkin olimme luostarille tulleetkin. Iltapäivä oli nyt jo sen verran pitkällä, että ruuhkaa ei enää ollut ja me pääsimme myös tien kapean pätkän ajamaan suoraan tarvitsematta pysähtyä. Gordesissa kuvasin vielä sen tornin, jossa asuimme Antin kanssa kesällä 1994 ja sen jälkeen lähdimme paluumatkalle Forcalquieriin.

Illalliseksi söimme huoneemme terassilla kevyen illallisen; leipää, kinkkua, juustoa ja aprikooseja ja menimme viinilasillisille Outin ja Tompan hotellihuoneen terassille.