P1250084.JPG

 

Lainasin Tuija Lehtisen romaanin Pensionaatti Huojuva talo (2019, 239 s.) sen mielestäni tyylikkään kannen takia. Lisäksi kirja oli ihan sopivan mittainen, vajaat 250 sivua.

Kirjan päähenkilön Mariannen elämä mullistuu, kun mies jättää hänet tekstiviestillä. Mies on aina ollut paljon poissa kotoa työnsä takia, ja erään miehen työmatkan aikana Marianne huomaa, että oopperesitys, johon hän on kuukausia aikaisemmin hankkinut liput, lähestyy ja siksi hän lähettää miehelleen tiedustelun, milloin tämä palaa matkalta. Mies vastaa, että ei palaa enää ja että "Tämä oli tässä ja hyvästi." Eroilmoitus tulee Mariannelle täytenä yllätyksenä. Pariskunnan tuttavat ovat jo ennen Mariannea olleet perillä asiasta eikä Marianne kestä heidän oletettua vahingoniloaan, vaan päättää tehdä jotain elämälleen. Hän laittaa menestyvän bloginsa Art Deco Angelikan tauolle ja poistuu somekanavistaan. Hän päättää matkata kallioiselle majakkasaarelle miettimään, mitä elämältään haluaa. Majakkasaaren ihmisillä, vakituisilla asukkailla ja turisteilla on omia salaisuuksiaan, eivätkä kaikki vakituiset asukkaat halua saarelle vierailijoita.

Yhteysalus lähestyi saarta. Nainen katsoi sen tuloa ärtyneenä. Laivasta purkautuisi paikallisten lisäksi lintuharrastajia. Kiikareilla ja kameroilla varustautuneet lintubongarit olivat maanvaiva. Ne vaelsivat ympäri saarta eivätkä kunnioittaneet kantaväestön yksityisyyttä.

Kirjan alku oli kiinnostava, kun siinä puhuttiin lintubongareista ja majakkasaaresta. Näistä molemmista aiheista, linnuista ja majakoista, luen mielelläni. Tuija Lehtisen teksti on sujuvaa ja nopealukuista, mutta tarina itsessään ei saanut minua innostumaan. Se vaikutti nopeasti kirjoitetulta, pinnalliselta ja epäuskottavalta ja sen henkilötkin jäivät vieraiksi.