Vuonna 2012 ilmestyi kirjailija Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää, joka sai samana vuonna kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Palkinnonsaajan valitsi presidentti Tarja Halonen. Osittain Ulla-Lena Lundbergin oman perheen elämään Kökarilla perustuva romaani on ollut myyntimenestys; sitä on myyty suomen- ja ruotsinkielisenä yhteensä noin 150000 kappaletta. Lundberg on ruotsinkielinen ja hän kirjoittaa ruotsin kielellä. Olen lukenut romaanin ja mielestäni se on hienosti kirjoitettu kuvaus saaristolaisten ja papin perheen elämästä.

Kun Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi ehdotti Lundbergille, että Jää-romaanista tehtäisiin ooppera, Lundberg suostui heti. Hänellä oli itse asiassa ollut oopperan tekeminen mielessä jo ennen Kansallisoopperan yhteydenottoa ja hänellä oli jopa oma ruotsinkielinen librettoversiokin valmiina. Lundberg suostui kuitenkin siihen, että libretto tehdään suomenkielisenä, koska hänen kirjansa lukijoistakin suuri osa on suomenkielisiä.

Monet teatteritkin ovat olleet kiinnostuneita näytelmän tekemisestä teoksen pohjalta, mutta tähän mennessä Lundberg ei ole suostunut siihen, koska hänen mielestään musiikki kuuluu niin oleellisena tähän romaaniin. Kun Jaakko Kuusisto oli lukenut romaanin, hän oli heti kiinnostunut säveltämään siitä oopperan. Näin kertoi Jää-oopperan libreton tehnyt Kansallisoopperan päädramaturgi Juhani Koivisto eilen Jää-oopperan teosesittelyssä. Jää-ooppera on herättänyt suurta kiinnostusta. Kaikki esitykset ovat olleet loppuunmyytyjä, mutta juuri myyntiin tulleessa lisäesityksessä on vielä tilaa.

Me menimme Antin kanssa eilen katsomaan Jää-oopperaa ja sitä edeltävää teosesittelyä. Jää kertoo nuoresta papista Petter Kummelista (Aarne Pelkonen), joka tulee saarelle vaimonsa Monan (Mari Palo) ja tyttärensä Sannan kanssa. Paikka tuntuu kodikkaalta ja seurakuntalaiset pitävät Petteristä, ja Petter ja Mona uskovat jäävänsä saarelle. Oopperassa kuvataan elämää saarilla, kunta on jakautunut kahteen saareen ja itä- ja länsisaaren asukkaiden välillä on erimielisyyksiä lähestulkoon kaikissa asioissa. Nyt päätetään rakentaa siltä saarten välille. Suuressa osassa on luonto ja se, millaisena se näyttäytyy eri vuodenaikoina. Petter käy Porvoossa suorittamassa pastoraalitutkinnon, joka hyväksytään ja Petter vihitään kesällä kirkkoherraksi. Tulee talvi, ja Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Kotimatkalla hän putoaa jäihin ja kun hän saa pelastetuksi salkkunsa, jossa on tärkeitä papereita, hän ei enää jaksa nousta jään päälle vaan hukkuu. Monan on vaikea ymmärtää, että Petter on kuollut. Hautajaisten jälkeen Mona, Sanna ja perheeseen syntynyt toinen tytär lähtevät saarelta. Saarella on uusi pappi ja silta on valmistunut. "Muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan."

Oopperasta on sanomalehdissä kirjoitettu arvioita, joissa sitä on sekä kehuttu että moitittu. Meilläkin oli Antin kanssa oopperan päätyttyä sellainen olo, että se ehdottomasti kannatti katsoa, mutta että se ei ihan täyttänyt odotuksia. Minua ainakin eniten häiritsi se, että ooppera koostui irrallisista katkelmista eikä siinä ollut kunnollista juonta. Lisäksi päähenkilöt jäivät jotenkin etäisiksi. Heidän luonteenpiirteistään kerrottiin kyllä käsiohjelmassa, mutta ne eivät niinkään näkyneet esityksessä. Musiikki oli kaunista ja vaikuttavaa. Luonto antoi musiikille äänen, joka välillä ryskyi ja paukkui.