DSC08011.JPG

Muranolaista lasitaidetta.

DSC08118.JPG

Pyhän Markuksen kirkko.

DSC08167.JPG

Antti gondoliajelulla.

Seppo oli hankkinut meille valmiiksi 72 tunnin vesibussiliput, joita käytimmekin ahkerasti. Aamiaisen jälkeen lähdimme vesibussilla Muranoon. Muranon saarella on runsaasti pieniä lasitehtaita, joissa tehdään kauniita ja värikkäitä lasiesineitä. Saaren myymälöistäkin pääosassa myydään lasiesineitä. Jotkut liikkeet mainostavat, että heillä ei myydä Kiinassa tehtyjä lasitavaroita, koska ilmeisesti osa Muranon myymälöiden tavaroista on kiinalaisia.

Mekin poikkesimme yhteen lasitehtaan yhteydessä olevaan myymälään ja ostimme aivan ihastuttavan yhden kukan maljakon, joka oli tehtaan oman design-osaston suunnittelema ja tehtaan valmistama. Se oli malliltaan yksinkertainen ja pelkistetty, mutta lasin sisässä oli kauniita kultahippuja. Harvoin ostamme matkoiltamme kotiin tuomisia, mutta tämän maljakon halusimme. Maljakko oli sen verran painava, että päätimme lähetyttää sen Suomeen, jonne sen lähettäminen maksoi 30 euroa.

Muranon saaren ympäri kiertää vesibussi, joka pysähtyy saarella seitsemässä eri pysähdyspaikassa. Me kävimme kolmessa eri osassa saarta, minkä jälkeen olimme nähneet tarpeeksi kauniita ja erikoisia lasiesineitä. Söimme saarella vielä pastalounaan, minkä jälkeen ajoimme vesibussilla hotellille.

Ehdimme olla hotellilla vajaan tunnin, kun lähdimme oppaan johdolla tehtävälle kävelykierrokselle tutustumaan Venetsian merkittävimpiin nähtävyyksiin. Ajoimme vesibussilla Pyhän Markuksen torille, josta jatkoimme oppaan johdolla Pyhän Markuksen kirkkoon. Edellisellä Venetsian matkalla se jäikin näkemättä, kun kirkkoon oli todella pitkä jono ja me olimme Venetsiassa Antin kanssa silloin vain puoli päivää. Nyt pääsimme sisään jonottamatta. Kirkko on sisältä ja ulkoa tosi vaikuttava nähtävyys. Sisältä se on tummasävyinen ja sen katon ja lattian mosaiikkikuviot ja seinien marmorilaatat ovat upeita. Valokuvia ei sisältä saanut ottaa ja minä kuuliaisena turistina noudatin käskyä, vaikka ihan kaikki muut kirkossa olevat turistit eivät niin tehneet.

Pyhän Markuksen kirkosta jatkoimme vieressä olevaan Dogen palatsiin (Palazzo Ducale), joka toimi Venetsian tasavallan raatihuoneena, tuomioistuimena sekä dogen eli maan johtajan virka-asuntona. Rakennuksessa on myös vankila. Venetsian tasavalta oli olemassa vuosien 697 ja 1797 välillä. Palatsissa kiersimme useissa sen vaikuttavista saleista ja lopuksi katsoimme myös vankilaosaston.

Opastetun kierroksen jälkeen pääsimme gondoliajelulle. Gondoli kiersi kanaaleja pitkin Canal Grandelle asti. Gondoleja oli liikkeellä niin paljon, että välillä kanaaleihin muodostui ruuhkia. Joissain gondoleissa oli hanuristeja soittamassa ja tunnelma oli riehakas. Mukava kokemus.

Sää oli pilvinen ja välillä sadekin uhkaili, mutta kertaakaan päivän aikana ei tarvinnut avata sateenvarjoa. Iltapäivällä aurinkokin paistoi hetkittäin ja lämpötila oli sopivan lämmin. Turisteja oli Pyhän Markuksen torilla valtaisa määrä.

Illalla kävimme hotellimme naapuriravintolassa illallisella. Meidät tunnistettiin jo siellä, kun olimme edellisenä päivänä käyneet siellä lounaalla. Vastaanotto oli sydämellinen ja palvelu ensiluokkaista. Naapuripöydässä istui amerikkalainen pariskunta, joka oli ryhmän kanssa kiertoajelulla Italiassa. Heidän kanssaan oli mukava jutustella ruokailun lomassa.