P1010299 (2).JPG

Hangelby-järvellä.

Keskiviikkona minulla oli olkapään ultraäänitutkimus Porvoon sairaalassa. Sairaanhoitaja, joka teki alkuvalmistelut ennen lääkärin tekemää tutkimusta, oli ystävällinen ja kertoili kaikenlaista ja totesi myös, että lääkäriltä voi sitten kysellä, mitä ultraäänessä näkyy. Ultraäänitutkimuksen teki nuori mieslääkäri, joka tutkimushuoneeseen tullessaan kertoi nimensä ja sen, että hän on erikoistumassa sairaalassa. Sen jälkeen hän ei sitten juuri muuta kertonutkaan, ainoastaan totesi, milloin käsiä piti mihinkin suuntaan kääntää. Tutkimuksen lopuksi sitten kysyin, kun lääkäri ei oma-aloitteisesti mitään kertonut, että mitä olkapäässä näkyi. Lääkäri totesi vain, että oma lääkäri sitten kertoo, miltä olkapää näytti. Kovin oli lyhytsanainen lääkäri.

Torstaina tapasin opinnäytetyöohjattavani Pasilassa. Tämä vihoviimeinen ohjattavani pyrkii saamaan työnsä valmiiksi syksyyn mennessä ja minä toivon yhtä hartaasti kuin hän, että näin myös käy. Tekemistä sen valmiiksi saattamiseksi on kyllä vielä melkoisesti. Illalla Antti kävi yksin oopperassa katsomassa Taikahuilun, jonka minä kävin katsomassa jo maaliskuussa, kun Antti oli vielä Floridassa. Olin suositellut uutta Taikahuilun versiota, koska se minusta oli niin mielenkiintoinen. Myös Antti piti siitä kovasti.

Perjantaina Antti kävi Lidlissä ostoksilla ja osti myös nipun brandenburgilaista valkoista parsaa. Parsa oli tosi tuoretta ja hinnaltaan edullista, noin neljä euroa nippu. Saksassa on valkoisen parsan kausi juuri nyt alkamassa ja täälläkin sitä on jo nyt saatavilla. Antti keitti parsan juuri sopivan napakaksi. Toisin oli viime vuoden keväällä, kun matkailimme Pohjois-Saksassa ja saimme useammassa ravintolassa aivan ylikypsäksi keitettyä parsaa.

Vapunaattona, joka oli lauantai, kävelimme aamulla järvelle, jossa uiskenteli telkkiä. Niistä jotkut ovat löytäneet meidänkin pihapiiriimme, koska lammella on välillä näkynyt telkkä uiskentelemassa ja yhdestä telkänpöntöstä olemme nähneet telkän lähtevän pari kertaa. Kävelyretken jälkeen menimme lammenrannan terassille, sytytimme tulen grilliin ja grillasimme makkaroita. Söimme lounaan rannalla. Illaksi olimme hankkineet liput Musiikkitalon vapunaaton konserttiin Helmiä ja timantteja, jossa esiintyivät oopperatähdet Johanna Rusanen-Kartano, Angelika Klas, Jaakko Ryhänen ja Jyrki Anttila. He lauloivat operetti- ja musikaalisävelmiä, tangoja sekä ikivihreitä sävelmiä, muun muassa operettisävelmät Sylvan laulun, Vait on huulet, Muistathan kai; musikaalisävelmiä I feel pretty, Cherbourgin sateenvarjot, Diamonds are a girl's best friend sekä tangot Yo soy Maria ja Vie meidät rakkauteen. Niin paljon kuuluu rakkauteen, Granada, Kertokaa se hänelle sekä Äänisen aallot ja Saarenmaan valssi olivat myös ohjelmistossa.

Oopperatähtiä säesti pianisti Janne Hovi ja hänen johtamansa orkesteri, joita ei mainittu missään konsertin esitteissä mutta jotka olivat erittäin taitavia. Tilaisuuden suurimmat suosionosoitukset sai ansaitusti Janne Hovin ja orkesterin ykkösviulistin tosi upeasti esittämä Csárdás.

Sunnuntaina katselimme vapunpäivän alkajaisiksi Helsingin Sanomien lukemisen jälkeen Yle Areenalta vapun juhlintaa Ullanlinnanmäeltä, jossa esiintyivät Ylioppilaskunnan Laulajat. Puolenpäivän aikaan menimme Söderkullan torille perinteiseen Sibbo Sångarbröder -mieskuoron vapunpäivän esitykseen ja samalla ostimme Östersundomin partiolaisten myymää simaa ja munkkeja. Lounaaksi söimme kotona nakkeja ja perunasalaattia, minkä jälkeen ajoin Paippisiin, jossa Martti keitti kahvit ja jossa myös oli simaa tarjolla. Kävin myös hieman auttamassa Kaijaa kuvakirjan teossa.

Illalla pakattiin laukut valmiiksi huomisaamuna alkavaa Viron matkaa varten.