Perjantai 28.2.2014

Palm Beach Gardensissa, kolmisenkymmentä kilometriä Lantanasta pohjoiseen, on menossa superviikonloppu, kun siellä pelataan kansainvälistä golfin PGA Tourin Honda Classic -turnausta. Mukana ovat maailman huippupelaajat, mutta suurimman mielenkiinnon kohteena on täällä Floridassa floridalaisten oma Tiger Woods, jolla on Palm Beachissa asunto. Tiger Woods on pelannut tähän mennessä kovin huonosti, ja ihan viimeisten joukossa hän selvisi kahdelle viimeiselle kierrokselle, jotka pelataan lauantaina ja sunnuntaina. Paikalla oletetaan olevan päivittäin jopa satatuhatta katsojaa. Me olemme tyytyneet katsomaan kisaa televisiosta, josta sitä saakin parhaiten seurattua.

Yhdysvalloissa on kovin ankarat sääolosuhteet juuri tällä hetkellä. Kaliforniassa on pitkän kuivan jakson jälkeen satanut kaatamalla, ja ihmisiä on jouduttu evakuoimaan tulvien ja mutavyöryjen alta. Maan koillisosassa aina New Yorkin alueelle asti on ollut erittäin kylmää, pakkasta on ollut enimmillään yli 30 Celsius-astetta ja paikoin lunta on satanut jopa kaksi metriä. Floridassa on ollut ihanteellinen sää, sopivan lämmintä ja poutaista päivisin ja sateet ovat tulleet öisin. Floridan matkailu kukoistaakin, koska eri puolilta Yhdysvaltoja ihmiset tulevat tänne miellyttävän sään houkuttelemina.

Valmistimme illalliseksi kiinalaistyyppistä ruokaa, jossa oli porsaanlihaa suolattujen mustapapujen ja päivän erikoisvihanneksen kiinalaisen bitter melonin (karvaskurkku) kanssa. Ohje oli aika monimutkainen, ja sisälsi paljon erilaisia aineita ja mausteita. Lopputulokseen olimme kuitenkin tyytyväisiä.

Torstai 27.2.2014

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen menimme Kaijan kanssa kävelylle Lantanan rantaan, jossa oli laskuvesi ja mukava kävellä. Kävelimme pitkin rantaa puoli tuntia Lake Worthin suuntaan, minkä jälkeen käännyimme ja kävelimme takaisin.

Hillary Clinton vieraili eilen Miamin Yliopistossa, jossa häntä oli tullut kuuntelemaan yli 6000 henkeä. Juuri tehdyn gallupin mukaan yli 60 % Amerikan demokraateista haluaisi, että Hillary Clinton olisi demokraattien ehdokas vuoden 2016 presidentinvaalissa, vaikka hän ei olekaan vielä ilmoittanut, aikooko hän pyrkiä demokraattien ehdokkaaksi. Kun tätä kysyttiin häneltä eilen, hän vastasi, että aivan varmasti hän tulee kovasti pohtimaan asiaa.

Antti on innostunut elokuvissa käymisestä, ja tänään mentiin Lake Worthiin katsomaan elokuvaa Philomena. Se on tositapahtumiin perustuva neljän Oscarin ehdokas. Philomena on 50 vuotta sitten synnyttänyt Irlannissa aviottoman lapsen, joka on annettu adoptoitavaksi muutaman vuoden ikäisenä, eikä Philomena ole kuullut hänesta mitään sen jälkeen. Nyt hän ryhtyy toimittaja Martin Sixsmithin avulla etsimään poikaansa Irlannista ja Amerikasta. Philomenaa esittävän Judi Denchin roolisuoritus on tosi hieno, ja hän onkin Oscar-ehdokkaana naispääosasta, mutta myös miespääosassa toimittaja Martin Sixsmithiä esittävä Steve Coogan on erittäin sympaattinen. Pidin elokuvasta kovasti. Siinä oli sekä huumoria että herkkyyttä, ja todellisten tapahtumien pohjalta tehdyt elokuvat puhuttelevat usein erityisen voimakkasti. Tänä vuonna Philomenan lisäksi tällaisia todellisuuspohjaisia Oscar-ehdokaselokuvia ovat ainakin 12 Years a Slave ja Captain Phillips, jotka näimme jo viime vuoden puolella.

Keskiviikko 26.2.2014

Helmikuussa 2010 floridalainen hevospoolomoguli John Goodman ajoi Wellingtonissa humalassa Bentleyllään pakollisen pysähtymismerkin takaa päin 23-vuotiaan collegeopiskelijan pikku Hondaa, joka törmäyksen voimasta vieri kanaaliin. Goodman pakeni paikalta ja nuori mies hukkui autossaan kanaaliin. Goodman soitti hätänumeroon vasta pitkän ajan kuluttua onnettomuudesta. Hän kertoi juoneensa vasta onnettomuuden jälkeen ja hänen kaverinsakin, joiden kanssa hän oli ollut iltaa viettämässä, todistivat hänen juoneen vain hyvin vähän illan aikana ennen ajoon lähtöä. Kuitenkin Goodmanin veren alkoholipitoisuus oli lähes kaksi promillea.

Goodman on hyvin varakas, ja hän on palkannut avukseen useita juristeja, jotka ovat kaikin keinoin yrittäneet saada Goodmanille langetetun 16 vuoden tuomion puretuksi. Goodmanin auto, joka oli poliisin hallussa todisteena, on luovutettu takaisin vakuutusyhtiölle, koska Goodman oli palkannut henkilöitä soittamaan vakuutusyhtiön nimissä jatkuvasti poliisille ja vaatimaan auton luovutusta. Tämän jälkeen auto myytiin Teksasiin. Nyt puolustus väittää, että autossa oli vika, jonka takia törmäys tapahtui, ja koska autoa ei ole enää poliisin hallussa, sitä ei voida käyttää todisteena. Uusin käänne tapahtumassa on se, kun juristit väittävät, että aikanaan Goodmanilta kolarin jälkeen otettu verikoe otettiin liian ohuella neulalla, jolloin se on saattanut lisätä näytteen alkoholipitoisuutta.

Goodmanin tapauksen käsittely jatkuu. Nähtäväksi jää, voittaako raha vai oikeus.

Aloittelin parvekkeen ikkunoiden ja lattian pesua, mutta kun vähän rupesi lonkkaa kolottamaan, niin päätin jatkaa vaikkapa huomenna. Eipä sillä siivouksella niin kiire ole, että se pitäisi yhdessä hujauksessa tehdä. Parvekkeen lattialaatoilla oli jotain tahroja, jotka eivät lähteneet millään pesu- tai puhdistusaineella, joita kokeilin useampiakin. Viimeisenä keinona päätin kokeilla ruokasoodaa, ja pakko oli uskoa, että se tehosi, kun laatat tulivat sillä aivan puhtaiksi.

Illalliseksi syötiin pastettua tonnikalaa ja salaattia.

Tiistai 25.2.2014

Aamutoimien jälkeen ajoimme West Palm Beachiin uuteen puolitoista viikkoa sitten avattuun ostoskeskukseen Palm Beach Outlets, jossa on eri merkkituotteiden valmistajien tehtaanmyymälöitä. Parkkipaikalla oli hyvin tilaa eikä missään ollut ruuhkaista, mikä oli yllätys, sillä olimme varautuneet siihen, että paikalla saattaa olla runsaastikin väkeä. Kävimme muun muassa Guessin, Tommy Hilfigerin, Conversen ja Clarksin myymälöissä, muutamissa muissakin käväisimme. Liikkeissä oli yllättävän kalliita tuotteita eivätkä pääosin vain 20 prosentin alennukset normaalihinnoista houkutelleet ostoksiin. Ostoksemme olivatkin aika vähäisiä, ostimme kumpikin sandaalit, joiden alennukset olivat viitisenkymmentä prosenttia ja joitakin kesävaatteita. Kuten Antti jo aikaisemmin sanoikin, Boynton Beachin Macy’s-tavaratalosta saa alennusmyyntien aikaan ainakin vaatteita huomattavasti halvemmalla. Söimme puoliksi annoksen kanaa ja nuudelia ostoskeskuksen ruokailukeskuksessa, jossa oli tarjolla italialaista ja itämaista ruokaa sekä hampurilaisia. Ostoskeskus ei ole vielä täysin valmis, vaan sinne rakennetaan uusia tiloja uusille liikkeille ja myös ravintolatarjonta tulee laajenemaan.

Iltapäivällä menimme Kaijan ja Matin kanssa syömään japanilaiseen Osaka-ravintolaan West Palm Beachiin, jossa olemme jo useasti käyneet heidän kanssaan. Ravintola on erittäin siisti, siellä on valtaisa sushivalikoima sekä maistuvat lämpimät ruoat ja kaikki tuotteet ovat tuoreita. Missään en ole nähnyt sellaista valikoimaa erilaisia susheja kuin Osakassa.

Maanantai 24.2.2014

Uima-altaalla oli tänä aamuna samaan aikaan kuusi suomalaista uimassa, mutta mahduttiin kaikki kuitenkin yhtä aikaa altaaseen ja pystyttiin uimaankin. Puolenpäivän jälkeen mentiin katsomaan Antin ehdotuksesta elokuvaa 3 Days to Kill. Samaan elokuvaan oli mahdutettu kansainvälisen vakoojan viimeinen hurja keikka, hänen syöpäsairautensa ja yrityksensä korjata suhteensa perheeseen, vaimoon  ja teini-ikäiseen tyttäreen, joihin hän oli vuosikausia pitänyt etäisyyttä vaarallisen ammattinsa takia. Ilman julmia taistelu- ja tappamiskohtauksia elokuva olisi ollut ihan kelvollista katsottavaa. Pääosassa oli miehekäs Kevin Costner. Katsomossa oli poikkeuksellisen paljon väkeä, kun aika usein näissä alkuiltapäivän näytöksissä on vain muutamia katsojia, etupäässä eläkeläisiä.

Kun tulimme ulos teatterista, satoi kaatamalla. Satoi siis ihan hurjasti ja kadulla oli ainakin tuuman verran vettä. Odottelimme kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen sade lakkasi, aurinko rupesi paistamaan, vesi valui pois kadulta ja me lähdimme ajamaan kotiin, jossa ei ollut satanut pisaraakaan. Illalla sitten paistettiin pihvit, jotka syötiin perinteisesti papujen ja salaatin kanssa. Pihviviininä meillä oli tosi hyvää kalifornialaista Oak Ridge punaviiniä Cabernet Sauvignon -rypäleestä.

Sunnuntai 23.2.2014

Lake Worthin kaupungissa järjestettiin tänä viikonloppuna kahdennenkymmenennen kerran katumaalausfestivaalit (Street Painting Festival). Kaupungin keskustassa oli kaksi katuosuutta suljettu liikenteeltä ja niille noin kuusisataa katumaalaustaiteilijaa eri puolilta Yhdysvaltoja teki maalauksiaan väriliiduilla. Sää oli kaunis ja väkeä oli liikkeellä tosi runsaasti, paikalle odotettiin lauantain ja sunnuntain aikana yhteensä yli satatuhatta henkeä. Tapahtuman teemana oli tänä vuonna elokuva, ja maalaukset käsittelivätkin elokuvien tapahtumia ja hahmoja. Mukana oli muun muassa ainakin kolme Kummisetä-elokuvan kummisetää, mukana oli myös eläinhahmoja ja muita piirrettyjen elokuvien hahmoja. Tämä on hauska helmikuinen tapahtuma, jossa olemme käyneet jo useana vuonna. Juuri kun olimme lähdössä pois, alkoi sataa, mutta sade jäi vähäiseksi eikä todennäköisesti haitannut maalareita suuresti. Huomenna kuvat ovat kuitenkin jo pääosin kadonneet kadulta, koska tapahtuman päätyttyä iltakuudelta kadut avattiin liikenteelle. Söimme burgerit kadun varren ravintolassa ja Antti otti taas myös ostereita.

Lauantai 22.2.2014

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen keskityimme Suomi - Usa -jääkiekko-otteluun, ja Suomen ylivoimainen 5 - 0 -voitto ilahdutti kovasti. Alkuiltapäivästä tapasimme entiset työkaverimme Leenan ja Teuvon, jotka olivat Etelä-Amerikan matkansa päätteeksi tulleet muutamaksi päiväksi Floridaan ennen paluutaan Suomeen. He asuvat täällä olonsa ajan ystäviensä luona muutaman kilometrin päässä meiltä. Menimme heidän kanssaan lounaalle Mulligan’s Beach House Bar & Grill -ravintolaan Lake Worthin Casinolle. Minä söin kalaa (mahi) ja Antti söi ostereita ja simpukoita. Ruoka oli hyvää ja seura oli mukavaa.

Iltapäivällä ehdimme huokaista hetkisen ennen kuin piti lähteä Floridan Laulumiesten 45-vuotisjuhlagaalaan Suomi-talolle. Gaalan aluksi tarjottiin kuohuviinit, alkuruoaksi oli salaattia ja pääruoaksi porsaanfileetä. Jälkiruokana oli täytekakkua ja kahvia. Ruokailun jälkeen Floridan Laulumiehet -kuoro, johon kuuluu noin kolmekymmentä laulajaa, lauloi juhlaan vieraaksi muualta Yhdysvalloista ja Kanadasta tulleiden suomalaiskuorojen edustajien kanssa Yhdysvaltain ja Kanadan kansallislaulut ja sen jälkeen sekä amerikkalaisia että suomalaisia kuorolauluja. Myös kahdeksanmiehinen Laulumiesten tuplakvartetti esiintyi. Kuoro päätti esityksensä Finlandiaan ja Maamme-lauluun. Ohjelmisto oli monipuolinen ja kuoro lauloi hienosti.

Perjantai 21.2.2014

Aamu oli pilvinen mutta lämpötila oli jo aamukuudelta 25 astetta. Suomi-Ruotsi-maaottelun jälkeen harmitti kovasti, kun olimme odottaneet voittoa, mutta toivuttuamme siitä lähdimme käymään Boynton Beachissa ostoksilla. Ostimme vain käyttötavaroita, koska vaate- ja muita ostoksia teemme mahdollisesti uudesta West Palm Beachin outlet-ostoskeskuksesta, kunhan sinne menemme.

Illalla menimme jälleen Kravis Centeriin, jossa Palm Beach Opera esitti Rossinin koomisen oopperan Sevillan parturi. Oopperan tapahtumapaikkana on Sevilla 1600-luvulla. Ooppera ensiesitettiin Roomassa 20.2.1816 eli 198 vuotta sitten.

Ooppera oli hauska ja viihdyttävä ja sen musiikkihan on tunnetusti tosi kaunista. Esityskielenä oli italia, mutta tekstitys oli englanniksi, joten tapahtumien seuraaminen oli helppoa. Ja olimmehan me tutustuneet oopperan juonikuvaukseen myös netissä. Illalliseksi söimme Kravisin teatteribistrossa paisti- ja kanawrapit.

Torstai 20.2.2014

Florida on kuulemma aikanaan saanut nimensä siitä, että täällä on niin runsaasti kukkia. Niitä täällä on nytkin, mutta pian vielä enemmän, koska jotkut kukat ovat juuri nyt nuppuvaiheessa. Floridan osavaltio on Yhdysvaltain toiseksi suurin lihantuottaja Teksasin jälkeen. Tiistaisella matkalla Floridan länsirannikolle näimmekin suuria karjalaumoja laitumilla. Me emme ole vielä tämän matkan aikana syöneet yhtään pihviä, mutta varmaan lähiaikoina syödään.

Lehdessä kerrottiin, että viime vuonna Yhdysvaltain osavaltioista Floridassa oli eniten ihmisiin kohdistuneita hain hyökkäyksiä, kaikkiaan 23. Mikään näistä hyökkäyksistä ei kuitenkaan ollut kuolettava.

Täällä on nyt vilkas turistisesonki menossa. Aamu-uinnilla olemme aikaisemmin usein uineet kahdestaan, mutta nyt altaalla on joskus väkeä melkein ruuhkaksi asti. Samoin päivällä altaalla on runsaasti auringonottajia ja uijia. Suomalaisiakin täällä on nyt runsaasti.

Illallisella juhlistimme suomalaisten hienoja saavutuksia Sotshissa. Teimme hummerinpyrstöjä tällä kertaa uunissa sekä vihreää parsaa, joiden seuraksi joimme kalifornialaista Sauvignon Blanc -viiniä.

Keskiviikko 19.2.2014

Kuuntelimme Radio Puheesta naisten ja miesten parisprinttien sekä Suomen ja Venäjän jääkiekko-ottelun selostusta Sotshista. Harvoin meillä suomalaisilla on ollut muutaman tunnin sisällä näin monta ilonaihetta olympialaisissa, kuin mitä tänään oli, nimittäin hopeaa naisten parisprintissä, kultaa miesten parisprintissä ja voitto Venäjästä jääkiekon puolivälierissä. Täällä vain eivät YLE Areenan suorat lähetykset näy, joten joudumme katsomaan kiinnostavimmat Sotshin lähetykset TVkaistalta muutaman tunnin viiveellä. Päivällä uima-altaalla, kun kävin ottamassa puolen tunnin annoksen aurinkoa, jotkut suomalaiset pohtivat, että milloin miesten parisprintin palkinnot mahdetaan jakaa, jotta pääsee kuuntelemaan Maamme-laulua.

USAsuomeksi-nettisivuilla kerrottiin tänään, että Finnair aloittaa jälleen suorat lennot Helsingistä Miamiin ensi joulukuussa. Lennot jatkuvat maaliskuun 21. päivään saakka. Lentoaika on noin kymmenen tuntia, kun koneenvaihdon kanssa lentoaikaa voi tulla pahimmillaan lähes kaksinkertainen määrä. Nettisivuilla kerrottiin, että Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon mukaan lentojen uudelleen aloittamisen syynä on Floridassa oleva suuri suomalainen yhteiskunta, jolle nyt avautuu mahdollisuus päästä perille helpommin.

Tiistai 18.2.2014

Aamuherätys oli jo viideltä, ja aamiaisen jälkeen ajoimme Suomi-talolle, josta lähti täysi bussilastillinen väkeä Floridan Karjalaisten järjestämälle Floridan länsirannikon päivämatkalle. Yhden pysähdyksen jälkeen saavuimme kymmenen jälkeen Rosa Fiorellin viinitilalle Bradentoniin. Viinitilan perustajat Rosa ja Antonio tulivat aikanaan Floridaan Sisiliasta ja kun he havaitsivat, että maaperä heidän uudella kotiseudullaan oli hyvin samanlainen kuin Sisiliassa, he päättivät ryhtyä viljelemään viiniä. Viljely alkoi hyvin pienimuotoisesti, kun he vuonna 1998 istuttivat talonsa takapihalle viisi riviä viiniköynnöksiä. Viljelypinta-alaa on kasvatettu, ja nykyisin sitä on kymmenen eekkeriä eli noin neljä hehtaaria. Rypäleet korjataan käsin ja viinipullot korkitetaan yksitellen. Kaikkiaan viiniä valmistetaan vuodessa 2500 gallonaa eli 11000 litraa. Tässä vaiheessa vuotta viiniköynnökset ovat melkein lehdettömiä, joitakin lehdenalkuja oli kuitenkin jo näkyvissä. Pian kasvu kuitenkin käynnistyy vauhdilla ja viinirypäleet korjataan jo kesällä.

Söimme viinitilalla kevyen sämpylä- ja salaattilounaan, minkä jälkeen saimme maistaa tilan yhdeksää viinilaatua, joukossa sekä valkoisia, punaisia että roseetyyppisiä viinejä. Useimmat viinit olivat hyvin kevyitä ja joko puolikuivia tai puolimakeita. Ostimme mukaan kahta aperitiiviksi sopivaa viiniä.

Viinitilalta oli vain lyhyt matka seuraavaan kohteeseemme Sarasotaan The Ringling -kartanomuseoon, jonne John ja hänen vaimonsa Mable Ringling 1920-luvun lopulla rakennuttivat kartanon ja taidemuseon. Kartanorakennus nimeltään House of John oli aikanaan John ja Mable Ringlingin talviasunto. Alueella on nykyään muun muassa sirkusmuseo, taidemuseo, kartanorakennus, ruusutarha ja muita teemapuutarhoja. Tutustuimme erityisesti sirkusmuseoon, jonne oli rakennettu todella vaikuttava maailman suurin miniatyyrisirkus. Teimme myös kierroksen kartanon kauniisti kalustetuissa huoneissa. Kartanomuseovierailun jälkeen kävimme vielä ennen kotimatkalle lähtöä illallisella Sweet Tomatoes -ravintolassa. Päivä oli pitkä mutta antoisa, ja ohjelma oli hyvin suunniteltu.

Maanantai 17.2.2014, presidenttien päivä

Yhdysvalloissa helmikuun kolmas maanantai on Presidents’ Day, joka on kansallinen vapaapäivä. Pankit ja virastot ovat kiinni, mutta kaupat normaalisti auki, ja niissä alkaa usein alennusmyynti presidenttien päivän aikaan. Presidenttien päivää vietetään Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin kunniaksi. Washington syntyi 22.2.1732 ja hän oli presidenttinä vuosina 1789 - 1797.

Naapurikaupungin Lake Worthin pienessä kuudenkymmenen hengen elokuvateatterissa esitettiin tänään Oscar-ehdokkaina olevat viisi lyhytelokuvaa. Menimme katsomaan nämä elokuvat, koska Oscar-ehdokkaissa on mukana seitsemän minuutin suomalaiselokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa? Ensimmäisenä esitettiin tanskalaiselokuva, joka kertoi kuolemansairaan lapsen viimeisistä päivistä, toisena englantilaiselokuva vankilassa olevasta miehestä, joka kuvitteli olevansa jumala ja kolmantena ranskalainen elokuva väkivaltaista perheenisää kahden lapsensa kanssa pakenevasta naisesta. Neljäntenä esitettiin kolmekymmentä minuuttia kestävä espanjalainen elokuva, jossa lapsisotilaita opetettiin tappamaan jossain Afrikassa. Tämän neljännen elokuvan aikana suuri joukko katsojia lähti pois teatterista, koska elokuva oli niin väkivaltainen.

Onneksi katsomosta poistuneet tulivat uudelleen teatteriin, kun viidennen eli suomalaisen elokuvan esitys alkoi. Tämä oli ainoa elokuva, joka sai katsojat nauramaan ja taputtamaan. Meitä se nauratti vieläkin vaikka olimme nähneet sen jo Suomen televisiosta. Yleisö sai äänestää mielestään parasta elokuvaa. Me äänestimme suomalaiselokuvaa ja niin näytti äänestäneen ainakin se henkilö, joka poistui meitä ennen katsomosta. Muiden äänestyslipukkeita emme nähneet. Tämä äänestys ei vaikuta mihinkään, teatteri vain oli kiinnostunut keräämään yleisön mielipiteitä.

Sunnuntai 16.2.2014

Hieman viileä aamu uimista ajatellen, joten emme lähteneet aamu-uinnille, vaan lähdimme aamiaisen jälkeen käymään Palm Beachin kaupungissa. Ajoimme pitkin rantatietä, jonka varrella on sen näköisiä  ja kokoisia loma-asuntoja hienosti hoidettuine pihoineen, että harvoissa paikoissa sellaisia näkee. Pysäköimme auton Palm Beachin luksuskauppakadulle Worth Avenuelle, ja katselimme näyteikkunoita. Liikkeet olivat vielä aamupäivällä kiinni, mutta tuskin olisimme niihin poikenneet, vaikka ne olisivat olleet aukikin. Hintalappuja ei tietenkään ollut missään tuotteissa.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme bussilla Suomi-talolta kohti Pompano Beachia, jonne Floridan Karjalaiset olivat järjestäneet matkan A Patriotic Spectacular! -konserttiin eli suureen isänmaalliseen konserttiin. Isänmaallisuus ja uskonnollisuus ovat aina vahvasti esillä amerikkalaisten tilaisuuksissa ja erityisesti tällaisessa konsertissa, jossa kunnioitettiin palomiehiä, poliiseja, sotilaita ja veteraaneja sekä amerikkalaisten käymissä sodissa kaatuneita. Ohjelma oli vaikuttava ja hyvin isänmaallinen. Esiintyjinä oli orkesteri, lähes satapäinen kuoro taitavine solisteineen sekä lisäksi nuorisokuoro ja lapsikuoro. Kuulosti tosi upealta, kun orkesteri ja kuorot päästelivät täysillä. Matti ja Sirkkakin osallistuivat konserttimatkaan, joten meillä oli mukavaa matkaseuraa.

Matkalta palattuamme haimme Lantana Pizzasta 18 tuuman pizzan, jonka söimme kotona. Pizza oli hyvää, mutta sen verran suuri, että siitä jäi vielä jäljelle melkoinen pala.

Lauantai 15.2.2014

Täällä pankit ovat auki lauantaisin, joten matkalla Kerhotalolle kävimme pankkiasioilla ja sen jälkeen vielä vihanneskaupassa, josta päivän erikoisuutena ostimme kajottikurpitsoita (chayote), jotka ovat päärynän näköisiä vihanneksia, ja joista olemme jo joskus aikaisemmin tehneet kajottikurpitsa-jauhelihakeittoa.

Kerhotalolla oli Suomi-Ameriikka-viikon ohjelmassa toritapahtuma, jossa oli myyntikojuissa runsaasti tarjolla Marimekon, Iittalan ja muiden suomalaisvalmistajien tuotteita. Tarjolla oli myös syötävää ja musiikkiesityksiä. Kahdeksan hengen harmonikkapartio aloitti komeasti Metsäkukkia-valssilla. Sää oli aurinkoinen ja väkeä oli paikalla runsaasti.

Suomi-Ameriikka-viikolla on ollut paljon erilaisia tapahtumia, kuten kantelekoulu, karjalanpiirakkakoulu ja pullakoulu, kalastuskilpailu, näytelmäesityksiä, tansseja, kirjallisuusesittelyjä ja taidenäyttely. Täällä väki on tosi aktiivista, ja vaikka monet Amerikassa asuvista suomalaissyntyisistä ja heidän jälkeläisistään ovat jo melko iäkkäitä, niin talkoisiin osallistutaan innokkaasti.

Illalliseksi teimme risottoa merenelävistä, mustekalasta ja isoista katkaravuista. Se on yksi niistä ruokalajeista, joita teemme täällä mutta jota emme juurikaan Suomessa.

Perjantai 14.2.2014, ystävänpäivä

Aamuseitsemältä lämpötila meidän parvekkeellamme oli vain seitsemän astetta, mikä on aivan poikkeuksellisen alhainen lukema Floridan eteläosassa. Talvimyrsky jatkuu Yhdysvalloissa, ja etenee edelleen itärannikkoa pitkin pohjoiseen. Tämän viikon aikana on jo peruutettu kaikkiaan yli 14000 lentoa, ja joulukuun alusta lähtien on peruutettu yli 75000 Yhdysvaltain sisäistä lentoa.

Päivälleen 45 vuotta sitten, 14.2.1969, vietin penkkareita Järvenpään Yhteiskoulussa. Vähän sitä ennen seitsemäsluokkalaiset olivat sepittäneet meistä penkkarilaulut, ja löysin nämä laulut Järvenpään Yhteiskoulun Senioreiden sivuilta, jossa ovat myös kaikki luokkakuvat ja muita kuvia kouluvuosilta. Minusta oli tehty laulu Beatlesien ”Oh Girl” -laulun säveleeseen ja se oli seuraavanlainen: Tyttö kentän yli juoksee/kiitää nuolen lailla/ennätyksen uuden koulu sai./Neiti Lankinen on urheilija/vertaa vailla/veljen esimerkki auttoi kai/tuota Helenaa./Tyttö uutterasti opiskelee/arki-illoin/koulumenestys on tärkeää./Mutta lauantai kun saapuu/kulkee tanssiin silloin/lukutaakkaa tanssi keventää/tuon Helenan. Meidän penkkarihahmojamme olivat Puli-Kallet ja Suhina-Lempit. Penkkariajelu kruunasi päivän vieton.

Sain luetuksi Peter Franzénin kirjan Tumman veden päällä. Kirjassa kuvataan seitsemänvuotiaan Pete-pojan näkökulmasta hänen perheensä elämää. Vaikka perheen elämä ei ollut aina kovin helppoa Peten isäpuolen alkoholismin ja väkivaltaisuuden takia, kirjassa on paljon toivoa ja positiivisia asioita. Kerronta ei ole synkkää, vaikka ajoittain perheessä koettiin uhkaaviakin tilanteita. Kirjan lukemisen jälkeen on kiinnostavaa nähdä sen pohjalta tehty elokuva.

Floridan Pohjalaisten kuukausi- ja vuosikokous pidettiin Suomi-talolla. Minä osallistuin kokoukseen sillä aikaa, kun Antti oli ostoksilla. Vuosikokous venyi poikkeuksellisen pitkäksi, kun nykyinen puheenjohtaja ja sihteeri halusivat vetäytyä tehtävästä, ja halukkaita uudeksi puheenjohtajaksi ja sihteeriksi ei tahtonut löytyä. Lopulta onneksi Raimo suostui puheenjohtajaksi ja hän sai houkutelluksi Arja-vaimonsa sihteeriksi. Nyt on Pohjalaisten toiminta turvattu ainakin vuodeksi, jonka ajan he lupasivat hoitaa tehtävää. Antti palasi ostoksilta autolla, jonka hän oli ostanut Matin asiantuntija-avustuksella.

Illalla ajoimme West Palm Beachiin Kravis Centeriin, jossa esitetään tänä viikonloppuna englantilaisen teatteriseurueen lukuisia palkintoja voittanutta War Horse (sotahevonen) -näytelmää. Esitys kuului taas sarjaan hienoja kulttuurikokemuksia. Visuaalisesti se oli erittäin upea, ja lavasteet olivat poikkeuksellisen näyttäviä. Näytelmässä puhuttu kieli oli paikoin hieman vaikeaselkoista, joten ihan kaikkea ei ymmärretty, mutta juonta oli kuitenkin helppo seurata. Näytelmä kertoo irlantilaisesta nuoresta miehestä ja hänen hevosestaan ensimmäisen maailmansodan aikaan, vuosina 1914 - 1918.

Torstai 13.2.2014

Aamulla herättiin neljän jälkeen, mutta onneksi päivän lehti oli jo tullut ja olipa postinkantaja tuonut meille viime sunnuntainkin lehden, joten hyvin saatiin aamun tunnit kulumaan. Aamu oli tuulinen ja pilvinen, lämpötila oli parinkymmenen asteen paikkeilla. USA:n eteläosissa riehuu talvimyrsky, joka ei kuitenkaan yllä tänne Floridaan asti. Floridan naapuriosavaltiossa Georgiassa sitä vastoin sataa lunta ja myrskyää, samoin kuin muun muassa Texasissa sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinassa. Myrsky etenee Pohjois-Amerikan itärannikkoa pitkin kohti New Yorkia. Sähköt ovat poikki monin paikoin, tuhansia lentoja on peruutettu ja maanteillä on sattunut lukuisia tuhoisia onnettomuuksia.

Palm Beach Outlets -ostoskeskus avataan huomenna perjantaina West Palm Beachissa. Ostoskeskuksessa on yli sata merkkivaatteiden ja muiden merkkituotteiden erikoismyymälää. Ostoskeskus on vain runsaan viidentoista kilometrin päässä meiltä, joten sinne on mukava mennä shoppailemaan, kunhan avajaisruuhkat ovat hieman hellittäneet. Ei tämä ostoskeskus kylläkään vedä vertoja USA:n suurimmalle, noin seitsemänkymmenenviiden kilometrin päässä meiltä olevalle outlet-ostoskeskukselle Sawgrass Millsille, jossa on yli 350 myymälää, mutta Sawgrass Mills on tuntunut ihan turhan laajalta, kun olemme siellä pari kertaa käyneet.

Aamu-uinnin jälkeen kävimme aamiaisella Lantanan rannassa Dune Deck Cafessa. Koska tuuli ei puhaltanut meren puolelta, avoseinäisessä kahvilassa oli mukavan lämmintä, kun vielä aurinkokin paistoi aina välillä.

Floridassa on menossa Suomi - Ameriikka -viikko, jonka tapahtumat järjestetään tänä vuonna pääosin Kerhotalolla Lake Worthissa. Tänään Kerhotalolla esitettiin Mies ja Tango -musiikkinäytelmä, jota oli Suomesta tullut esittämään Pieksämäen Teatterin näyttelijäryhmä. Näytelmä kertoi suomalaisen yrittäjämiehen tarinan kehdosta hautaan. Musiikkina esityksessä soi tango.

Illalliseksi valmistettiin spagettikurpitsa-jauhelihapaistosta, joka oli meidän tämänkertainen kokeiluostoksemme vihanneskaupasta. Paistos oli hieman työläs valmistaa, mutta lopputulos oli mehukas ja maukas.

Keskiviikko 12.2.2014

Lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen syötiin perinteinen Floridan vohveliaamiainen vaahterasiirapin kanssa. Sen ainekset; kookosmaito, kokojyvävehnäjauho, leivinjauhe, suola ja ruokaöljy, löytyvät aina kaapista, koska yleensä tulemme tänne myöhään illalla emmekä enää ehdi hankkia aamiaistarvikkeita. Hoidimme auton vuokrauksen ja kävimme vihanneskaupassa ja ruokakaupassa sekä Suomi-leipomossa. Internetin avaus sujui tällä kertaa helposti. Paikallislehti Palm Beach Post tilattiin, joten huomenna jo pitäisi päästä lukemaan paikallisia uutisia. Kotimaan uutiset luemme Helsingin Sanomien nettilehdestä ja Suomen televisio-ohjelmia katsomme TV-kaistalta.

Tiistai 11.2.2014

Matka Floridaan sujui mukavasti. Finnairin lento New Yorkiin lähti kahden aikoihin iltapäivällä. Olimme ostaneet lentopisteillämme business-luokan paikat, joten tilaa oli riittävästi ja tarjoilutkin olivat maistuvia. Katsoin koneessa kotimaisen elokuvan Prinsessa. Luin Prinsessa-kirjan, johon elokuva pohjautuu, pari viikkoa sitten. Kirja oli mielestäni parempi kuin elokuva, joka oli aika lohduton ja synkkäkin. Kirjassa Prinsessan elämä vaikutti mielisairaudesta huolimatta ajoittain ihan mukavalta ja paljon valoisammalta kuin elokuvassa. Aloin lentomatkan aikana myös lukea Peter Franzénin kirjaa Tumman veden päällä, joka perustuu Peter Franzénin lapsuudenkokemuksiin Pohjois-Suomessa. Kirjassa asioita tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Kirjan teksti on  kiinnostavalla tavalla ja sujuvasti kirjoitettua. Kirja jäi kuitenkin kesken, kun jossain vaiheessa matkaa rupesi väsyttämään.

New Yorkissa piti odottaa jatkolentoa yli neljä tuntia. Lento New Yorkista Fort Lauderdaleen kesti kolmisen tuntia ja Fort Lauderdaleen saavuimme yhdentoista jälkeen illalla paikallista aikaa. Kaija ja Matti olivat meitä taas vastassa, ja näin pääsimme mukavasti ja nopeasti kotiovelle pitkän matkapäivän jälkeen.

Maanantai 10.2.2014

Aamun Helsingin Sanomissa kirjoitettiin torstaina hiihdettävästä naisten kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailusta seuraavasti: ”Kowalczyk kuuluu torstaina kilpailtavan kympin voittajaehdokkaisiin Martin Björgenin ja Therese Johaugin kanssa.” Mitäköhän on mahtanut toimittaja miettiä näin kirjoittaessaan?

Tämäkään päivä ei ollut Suomen urheilulle menestyksekäs. Nyt alkaa tunnelma jo oikeasti latistua, kun tuntuu, että suuri osa suomalaisurheilijoista on sairaana tai loukkaantuneena. Miten se seitsemän mitalin saavuttaminen ennen kisoja tuntuikin niin helpolta.

Sunnuntai 9.2.2014

Suomen ensimmäinen olympiamitali Sotshista, Enni Rukajärven lumilautailun slopestylen hopea, ilahdutti kovasti. Illemmalla Kaisa Mäkäräisen epäonnistuminen ampumahiihdon 7,5 kilometrin pikakilpailussa hieman latisti tunnelmaa. Antti valmisti maistuvan illallisen sisäfileestä ja rosmariinilohkoperunoista, jotka söimme toscanalaisen huippuhyvän punaviinin Flaccianello Della Pieven, 2007, kanssa. Sen jälkeen suomalaisten epäonnistumiset päivän kilpailuissa harmittivat vähän vähemmän ja Enni Rukajärven mitali tuntui entistäkin hienommalta saavutukselta. Suomalaissuoritusten välissä pakkasimme laukut valmiiksi ja teimme muita matkaan liittyviä järjestelyjä.

Lauantai 8.2.2014

Aamupäiväksi olimme pyytäneet jätevesijärjestelmien suunnittelukonsultin meille. Parin vuoden kuluttua haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien täytyy täyttää  uuden lain vaatimukset, ja siksi mekin tilasimme suunnitelman tämän toteuttamiseksi. Onneksi vaikuttaa siltä, että meidän nykyinen järjestelmämme on sellaisenaan toimiva ja sitä täytyy vain täydentää eikä koko järjestelmää tarvitse uusia.

Jarno kävi ja toi tullessaan pizzat. Söderkullan pizzeriassa tehdään maukkaita pizzoja ja kebabeja.

Sotshista ei tänään tullut mitaleja eikä oikein suuria onnistumisiakaan. Norja sitä vastoin aloitti vahvasti ja nousi heti mitalitilaston ykkösmaaksi. Tällä hetkellä arvio Suomen seitsemästä mitalista vaikuttaa hieman ylimitoitetulta, mutta katsotaan nyt sitten kisoja eteenpäin. Aino-Kaisa Saarisen viides sija yhdistelmähiihdossa oli kuitenkin ihan positiivinen yllätys ja jossan vaiheessa näytti siltä, että Saarinen voisi yltää jopa mitalille asti.

Illalla katsottiin Putous-viihdeohjelmaa, jossa Alexander Stubbkin esiintyi. Aika rohkeaa häneltä mennä mukaan tällaiseen ohjelmaan. Jossain todettiin, että kun Jaakko Saariluoma ei enää ensi kaudella ole mukana Putouksessa, niin Alexander Stubb voisi tulla hänen tilalleen. Mielestäni hänellä kyllä olisi lahjoja myös sille alalle.

Perjantai 7.2.2014

Olemme jo muutamien päivien ajan pikkuhiljaa suunnitelleet, mitä otetaan mukaan, kun tiistaina lähdetään Floridaan. Enää sinne ei tarvitse kovin paljon vaatteita tai muita tavaroita viedä, kun siellä alkaa olla jo hyvin kaikkea. Kirjoja kuitenkin sinne aina viedään niin, että kohta täytyy hankkia isompi kirjahylly tai viedä osa kirjoista Suomi-talon kirjastoon tai kirpputorille. Nyt tuntuu ihan mukavalta lähteä Floridaan, kun on jo valmiiksi tiedossa lähiaikoina erilaisia tapatumia, muun muassa konsertteja ja matka Floridan länsirannikolle.

Ennen Floridaan lätöä keskitytään kuitenkin Sotshin olympialaisten seuraamiseen. Tänään näytetiin avajaiset televisiosta. Aikamoinen panostus oli avajaisiin laitettu, ja olihan se hienoa katsottavaa. Avajaisten historiakatsaus oli kiinnostava ja laulu- ja balettiosuudet olivat aivan huikean hienoja. Erityisesti sykähdytti, kun balettiesityksen pääroolissa tanssi Svetlana Zakharova, jonka olemme Antin kanssa nähneet Mikkelin balettijuhlilla baletissa Don Quijote muutamia vuosia sitten. Silloin hän teki lähtemättömän vaikutuksen taidoillaan ja niin hän teki tässä avajaisosuudessakin. Hän on aivan huikean hieno taiteilija. Ilotulituskin oli niin mahtava, että meidän Floridan kotikaupunkimme Lantanan sillan avajaisten 25 minuutin ilotulitus hieman jäi jälkeen näyttävyydessä vaikka, todella komea sekin oli. Avajaisselostuksen tasoa laski mielestäni Ville Haapasalo, joka ei tiennyt oikein mitään ja puhuikin hyvin epäselvästi. Olkoon kuinka suosittu tahansa Venäjällä, pitäisi nähdä vaivaa ja valmistautua, jos saa tilaisuuden selostaa suomalaisille olympialaisten avajaisia. Tuntuu aina yhtä juhlavalta, kun Suomen joukkue marssii stadionille. Suomen presidenttiparikin heilutti innokkaasti pienoislippuja avajaisten katsomossa.

Torstai 6.2.2014

Aamupäivällä tapasin Pasilassa neljä opinnäytetyöohjattavaani. Tuli ihan toivorikas olo, kun kaikki ohjattavat vaikuttivat motivoituneilta saamaan työnsä valmiiksi kevään tai viimeistään tulevan syksyn aikana. Kaikki ohjattavat ovat työssä ja suorittavat opintojaan työn ohessa. Työn, perheen, harrastusten ja opintojen yhteensovittaminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Muistan sen kyllä vielä itsekin, kun oman gradun tekeminen aikanaan pitkittyi samoista syistä. Puolivalmis opinnäytetyö vaivasi lähes päivittäin ja vei kovasti energiaa, kunnes lopulta sain sen väännettyä valmiiksi. Sen jälkeen olikin sitten mukava keskittyä muutamiksi kuukausiksi pelkästään naistenlehtien ja viihdyttävien romaanien lukemiseen.

Illalla menimme Keravalle Keuda-talon Kerava-saliin katsomaan Jamppa – Aamu toi, ilta vei -musiikkinäytelmää Kaijan, Veikon, Merjan ja Keijon kanssa. Näytelmä kertoo lahjakkaasta ja ujosta Jamppa Tuomisesta, josta tuli kaksitoista perättäistä kultalevyä ja yhden timanttilevyn saavuttanut palvottu laulajatähti. Häntä käytettiin säälimättömästi hyväksi muun muassa managerin toimesta, ja uran myöhemmässä vaiheessa yleisökin hylkäsi hänet. Näytelmä kertoo myös suomalaisten iskelmäbändien elämästä, jossa usein oli mukana alkoholin käyttöä ja humalassa sekoilua. Puntti Valtonen esitti hyvin Jampan vauhtivuosien railakasta menoa ja asteittaista rappiota. Jamppa Tuomisen aikanaan esittämät laulut saivat tässä hienossa näytelmässä aivan uudenlaisen sisällön, ja lisäsivät esityksen surumielisyyttä. Esityksen väliajalla joimme kahvit ja söimme aivan erinomaisen maukasta omenapiirakkaa.

Keskiviikko 5.2.2014, Runebergin päivä

Lähetimme Runebergin päivän tervehdyksen ja syntymäpäiväonnittelut Luumäelle ja lähdimme iltapäivällä käymään Porvoon jokirannassa, jossa J.L. Runeberg -laiva oli tänään avoinna Runebergin päivän kunniaksi. Laivassa joimme kahvit ja söimme Runebergin tortut hanurimusiikkia kuunnellen. Tortut olivat oikein hyviä, kun niissä oli mausteena karvasmantelia, joka sopii erittäin hyvin näihin leivonnaisiin. Kävimme myös Runebergin kodissa, joka oli juhlapäiväksi koristettu kauniilla kukka-asetelmilla. Myös kodin viherkasvit, peikonlehdet ja muut, olivat hyvinvoivia ja pelargonitkin oli jo nostettu ikkunalaudoille. Tämän vuoden Runeberg-kirjallisuuspalkinnon sai Hannu Raittila romaanistaan Terminaali.

Suomen kieli muuttuu ja kehittyy, mikä on hyvä asia, mutta kun tänään julkistettiin, että alkaa tekemään -ilmaisu on tästä lätien hyväksytty yleiskielen muodoksi, niin sitä joutuu kyllä hieman sulattelemaan. Minun kouluaikanani ainoa hyväksyttävä muoto oli alkaa tehdä, ja siksi tuo alkaa tekemään särähtää korvassa aikalailla. Nyt pitää sitten alkaa totuttelemaan tähänkin muotoon, siis pitää alkaa totutella.

Tiistai 4.2.2014

Menin isän kanssa aamulla Tilkan silmäsairaalaan, jossa hänellä oli viides ja tällä erää viimeinen silmäpistos. Lähtiessäni Paippisiin näin vähän matkan päässä kotoa naarashirven, joka tallusteli kaikessa rauhassa tiellä eikä yhtään häiriintynyt auton läheisyydestä. Vähän sen jälkeen Söderkullassa jouduin poliisin puhallutusratsiaan. Loppumatka Paippisiin sujuikin sitten rauhallisesti. Kun tulimme silmäpistoksesta,saimme lounaaksi äidin tekemää silakkalaatikkoa, joka maistui hyvältä ja ihan samalta kuin lapsena noin puoli vuosisataa sitten. Isäkin, joka ei koskaan ennen ole suostunut syömään silakkalaatikkoa, on nyt vanhoilla päivillään huomannut, että sehän onkin ihan hyvää. Jälkiruoaksi oli uunijuustoa, joka sekin toi mieleen lapsuuden, jolloin sitä syötiin aina silloin, kun naapurissa oli lehmä poikinut ja sieltä saatiin ternimaitoa.

Teimme lähipiirissä kisaveikkauksen siitä, kuinka monta mitalia Suomen joukkue saa Sotshin talviolympialaisista, jotka alkavat perjantaina. Arvaukset vaihtelivat kolmesta seitsemään. Jos jonkun arvaus osuus oikeaan, palkintona on viinipullo.

Maanantai 3.2.2014

Aamulla lämpötila oli -1 astetta ja illalla se oli jo plussan puolella. Autossani on tähän asti ollut alkuperäiset, nyt jo yli kahdeksan vuoden ikäiset, talvirenkaat ja jo pidemmän aikaa olen liukkailla keleillä havainnut, että vaikka renkaissa vielä on kulutuspintaa ja nastatkin ovat paikoillaan, pito on tosi huono. Renkaiden kumi kuulemma kovettuu vanhetessaan ja siksi niiden pito heikkenee. Soitin aamulla rengasliikkeeseen ja yllätys oli melkoinen, kun liikkeestä löytyi oikeankokoiset renkaat ja vaihtokin onnistui kahden tunnin päähän soitosta. Hinta oli ihan kohtuullinen ja nyt on taas turvallisempi olo liukkailla ajaessa.

Hain Rianan koulusta ja jouduimme etsimään netistä askarteluvinkkejä, koska riittävän luovia ideoita ei syntynyt itsestään. Riana innostui suuresti oman postilaatikon tekemisestä. Löysimme kaapista tukevan kenkälaatikon ja siitä syntyikin koristeiden avulla hyvännäköinen postilaatikko, johon kirjoitin ensimmäisen kirjeen ja nyt se laatikko odottaa postia Rianan huoneen oven ulkopuolella. Jatkoimme myös ristisanatehtävien ratkomista ja Suomi-neidon puuhakirjaakin ehdimme hieman täyttää ennen kuin Gia tuli töistä.

Illaksi Antti teki madekeittoa. Keitto oli erittäin hyvää, Anttia kuitenkin harmitti, että peratessaan madetta hän joutui toteamaan, että se oli maitimade, vaikka hän oli luullut ostaneensa mätimateen.

Sunnuntai 2.2.2014

Rauhallinen sunnuntai kotona. Lumentulo oli loppunut, joten lumitöihin ei tänään tarvinnut ryhtyä. Päivällä ojelmassa oli lepoa, kuvakirjan tekoa ja saunassa käynti. Illalla televisiosta tuli Jussi-gaala, jossa jaettiin Jussit viime vuoden parhaille elokuville. Parhaan elokuvan Jussin sai Pirjo Honkasalon käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Betoniyö, jonka kävi elokuvateattereissa katsomassa vajaat 7000 katsojaa. Johanna Vuoksenmaan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva 21 tapaa pilata avioliitto, jonka näki teattereissa yli 400.000 katsojaa, voitti MTV3:n Yleisön suosikkielokuva -yleisöäänestyksen. Se ei kuitenkaan yltänyt edes siihen viiden parhaan kotimaisen elokuvan joukkoon, josta Betoniyö valittiin voittajaksi. Mikä mahtaa tehdä Betoniyö-elokuvasta kriitikoiden mielestä niin suurenmoisen, että se palkittiin, kun yleisö ei siitä kuitenkaan kiinnostunut? Miessivuosa-Jusseista kilpailivat Pirkka-Pekka Petelius – 8-pallo, Jasper Pääkkönen – Leijonasydän ja Jari Virman – Betoniyö. Jokaisesta elokuvasta näytettiin pätkä ja jokaisessa elokuvanäytteessä Jussi-ehdokas käytti yhden tai useamman kerran v...u-sanaa, joka ilmeisesti on jonkinlainen kotimaisen elokuvan tavaramerkki.

Lauantai 1.2.2014

Yöllä oli satanut lunta yli kymmenen senttiä, joten aamulla puimme haalarit päälle ja pari tuntia puhdistettiin pihaa lumesta lingolla, kolalla ja lumilapiolla sekä harjalla. Lumitöiden ja lounaan jälkeen katsoimme TVkaistalta Komisario Palmun erehdys -elokuvan, jonka suomalaiset kriitikot ja elokuvakirjoittajat valitsivat Yle Uutisten kyselyssä kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi. Ihan mukava ja viihdyttävä elokuva, jossa oli hauskaa huumoria ja käytettiin kaunista kieltä eikä kiroiltu.

MTV3:n pettämätön resepti kaamosmasennukseen on kuulemma Putous-viihdeohjelma, jota mekin olemme ruvenneet seuraamaan lauantai-iltaisin. Illalliseksi paistettiin blinejä ja syötiin niitä mateenmädin kanssa. Antti otti akvaviittisnapsin, minä valkoviiniä.