Olen lukenut Virpi Hämeen-Anttilan historiallisia dekkareita, joiden tapahtumapaikkana on 1920-luvun Helsinki. Ne ovat olleet kiinnostavia erityisesti siitä syystä, että niissä on kuvattu 1920-luvun Helsinkiä.

Timo Saarto kirjoittaa myös historiallisia dekkareita, joiden tapahtumapaikkana on Helsinki. Näitä hänen dekkareitaan en ole aikaisemmin lukenut, mutta hänen kolmannen romaaninsa Kuoleman kuukausi (Karisto 2017, 310 s.) kävin lainaamassa kirjastosta. Romaanin tapahtumat sijoittuvat marraskuun seitsemännen ja joulukuun kuudennen päivän välille vuonna 1917, jolloin Helsingissä eletään suurten poliittisten muutosten aikaa.

Alppu on nälkiintynyt pikkupoika, joka ei pitkiin aikoihin ole saanut syödä vatsansa täyteen. Aamiaiseksi oli ollut akanaleipää, joka oli raastanut kurkkua ja pahanmakuista maitoa. Sen jälkeen hänet oli lähetetty ostamaan perunoita ja seistyään monta tuntia kärsivällisesti perunajonossa, jossa aikuiset olivat kiilanneet hänen edelleen hän oli saanut kotiin vietäväksi puoli kappaa pieniä, osittain paleltuneita perunoita, joista äiti sanoi kyllä saavansa ruoan aikaiseksi.

Ulkona Alppu seuraa koiralaumaa kruununmakasiinin toiseen kerrokseen ja löytää sen lattialta ruumiin, jonka kimpussa nälkiintyneet koirat touhuavat. Alpun kauhistunut huuto tuo paikalle neljännen piirin miliisin Leo Waaran, joka ryhtyy omin päin tutkimaan tapausta. Vanhalta kaasulaitokselta löytyy samoihin aikoihin hirttäytynyt mies ja yksi etsiväkin saa surmansa. Myös virasta erotettu Anders Autio, joka kuuluu Kaivopuiston poliisireserviin, kiinnostuu tapauksista ja ryhtyy tutkimaan niitä. Leo Waara ja Anders Autio ovat romaanin keskeiset henkilöt. Mukana on muitakin Helsingin miliisin henkilöitä ja virasta erotettuja poliiseja sekä Sörnäisten asukkaita.

Uusi Apteekki oli monen mielestä Sörnäisten kaunein talo. Vaaleassa rakennuksessa oli kolme kerrosta, mutta tuskin kahta täysin samanlaista ikkunaa. Sodan alusta alkaen talon katolla oli liehunut Punaisen ristin lippu kertomassa, että siinä sijaitsi lääkärin asunto ja lääkevarasto eikä sitä saanut pommittaa. Alkujaan kirkkaanvärinen lippu oli nyt likainen ja haalistunut.

Heimolan talon edessä näkyi liikettä. Leo käveli lähemmäs saadakseen tietää mistä oli kysymys. Krimihattuinen mies kertoi, että eduskunta oli hetki sitten julistanut Suomen itsenäiseksi. Leo ei voinut uskoa sitä, mutta liittyi siitä huolimatta joukkoon joka vaelsi tuulessa ja sateessa kohti Rautatientoria. Kansaa kerääntyi sinne koko ajan vain enemmän. Ihmiset olivat oudon hiljaisia ja rauhallisia. / "Katsokaa", sanoi lippalakkipäinen nuorukainen ja osoitti Ateneumin harjaa. Joku veti paraikaa lippua salkoon. Leo tarkensi katsettaan. Hän ei ensin pystynyt hahmottamaan mikä siellä liehui. Mutta sitten lipun nostanut mies valaisi sitä taskulampulla. ja koko tori kohahti nähdessään kielletyn punakeltaisen leijonalipun huomuavan tuulessa.

Kuoleman kuukausi -romaanin Helsinki-kuvaus on kiinnostavaa, samoin ajan ja tapahtumien kuvaus. Tarinan päähenkilöistä kerrotaan kuitenkin sen verran sekavasti, että juonen seuraaminen oli välillä hankalaa, etenkin, jos ei ollut tarkkana lukiessaan.