Fondation Pierre Gianadda, Martignyssä oleva taidemuseo, järjestää erittäin mielenkiintoisia näyttelyitä, ja niinpä melkein joka kerta, kun käyn Sveitsissä, käyn myös Gianaddan näyttelyssä. Niin myös tällä matkalla. Tällä kertaa esillä oli kolmen tunnetun taidemaalarin näyttely; sveitsiläisen Ferdinand Hodlerin (1853 - 1918), ranskalaisen Claude Monet’n (1840 - 1926 ja norjalaisen Edvard Munchin (1863 - 1944). Näyttelyn teemana oli ”Hodler, Monet, Munch - Mahdottoman maalaaminen”.

Näyttelyn esitteessä kysytään, että miksi tuoda yhteen nämä kolme taidemaalaria, jotka eivät edes koskaan tavanneet toisiaan. Vastaukseksi kerrotaan, että näyttelyn kolme taiteilijaa ovat uskollisesti pyrkineet maalaamaan haasteellisia aihealueita, jotka alun alkaen ovat näyttäneet mahdottomilta maalata. He ovat maalanneet luontoa sen eri muodoissaan; veden liikettä, lumen olomuodon vaihteluita, auringonsäteiden sokaisevaa vaikutusta silmiin, vuorten korkeutta. He ovat maalanneet realistisia kuvia heille tutuista maisemista.

Näyttely oli jaettu osa-alueisiin teemoittain, joita olivat vesi, aurinko ja kuu, vuoret, lumi sekä värit. Vesiaiheisissa maalauksissa kuvattiin muun muassa veden liikettä, valon heijastumista veden pinnasta, jokia, vuonoja, järviä ja lahtia. Auringon kuvaamista pidetään erittäin vaikeana, koska aurinkoon ei voi kirkkaalla auringonpaisteella katsoa suoraan kuin aivan pienen hetken kerrallaan. Siksi aurinkoaiheisissa maalauksissa kuvataankin usein auringon nousua tai laskua tai pilvien läpi suodattuvaa auringon valoa. Korkeiden vuorten kuvaamisessa oli aikaisemmin ongelmana se, että taiteilijat näkivät vuoret vain alhaalta ylöspäin. Kun vuorten rinteille ruvettiin rakentamaan junanratoja ja hotelleja ja kun vuorikiipeily yleistyi, mahdollistui myös se, että vuoret pystyttiin kuvaamaan myös ylhäältä alaspäin. Lumen kuvaamisessa haasteena on se, että lumen väri, valon määrä ja rakenne vaihtelevat suuresti.

Näyttelyssä oli esillä yhteensä noin kuusikymmentä työtä. Ferdinand Hodler on ainakin minulle näistä kolmesta taiteilijasta tuntemattomin, mutta hänen työnsä olivat erityisen kiinnostavat, koska niissä kuvattiin muun muassa Sveitsin alppeja ja Geneven järveä, jotka ovat tulleet tutuiksi Sveitsin matkoillani. Kokonaisuudessaan näyttely oli harvinaisen kiinnostavasti koottu ja maalauksiakin oli sopiva määrä.

Iltapäivällä kävin ostamassa perinteiset kotiin viemiset; Lindtin Lindor-suklaata ja gruyere- ja raclette-juustoa. Maitosuklaan valmistus on sveitsiläisen Daniel Peterin keksintö vuodelta 1875. Vuonna 1879 Rudolph Lindt keksi uuden tavan valmistaa suklaata, siinä suklaamassaa pidettiin sulana joitakin päiviä ennen kuin se jähmettyi muottiin. Ilmeisesti siihen perustuu Lindor-suklaapallukoidenkin herkullisuus.