Vihdoin sain katsotuksi Yle Areenalta Joutsenlampi-baletin, joka esitettiin Teemalla loppiaisena ja joka on katsottavissa enää muutaman päivän ajan. Moskovan Bolshoi-baletin esittämä Joutsenlampi oli taltioitu Bolshoi-teatterissa tammikuussa 2015. Halusin katsoa sen erityisesti siksi, että Odetten/Odilen roolin tanssi Svetlana Zaharova, suurin suosikkini baletin huippujen joukossa. Prinssi Siegfriedin roolin tanssi Denis Rodkin ja velhon roolin Artemi Beljakov, jotka myös olivat tosi hyviä. Joutsenlampi on hieno klassinen baletti ja Tsaikovskin musiikki on kaunista. Baletin voi hyvin katsoa aina muutaman vuoden välein.

 

 

Modigliani: Nainen sinisessä mekossa, istuu (1918)

 

 

Modigliani: Istuva alaston ja paita (1917)

 

Amedeo Modiglianin näyttely Ateneumissa on sekin nähtävissä enää tämän viikon ajan. Halusin nähdä tämän italialaissyntyisen taidemaalarin ja kuvanveistäjän näyttelyn, joten kun menin Helsinkiin lounaalle Kirstin kanssa, lähdin kotoa sen verran aikaisemmin, että ehdin käydä tutustumassa Modiglianin taiteeseen; maalauksiin ja veistoksiin. Väkeä oli Ateneumissa melko paljon, niin kuin yleensäkin suosittujen näyttelyiden viimeisinä päivinä on. Museokortti on kätevä, Ateneumissakin pääsi jonottamatta sisään, kun museokorttilaisille oli oma palvelupisteensä.

 

Amedeo Modigliani oli vain 35-vuotias, kun hän kuoli tuberkuloosiin vuonna 1920 Pariisissa. Hän oli kuitenkin hyvin tuottelias ja ehti tehdä 420 maalausta, suuren määrän piirroksia ja 31 veistosta. Hänet tunnetaan erityisesti muotokuvista ja alastonkuvista. Ateneumissa on esillä yli sata Modiglianin työtä. Wikipediassa kerrotaan, että vuonna 2015 Modiglianin muotokuvamaalaus Paulette Jourdain myytiin Sotheby'sin huutokauppakamarilla lähes 40 miljoonan euron hintaan ja samoin vuonna 2015 myytiin Modiglianin maalaama Nu Couché (Punainen alaston) Christie'sin huutokaupassa New Yorkissa 158 miljoonan euron hintaan.

 

Suurinta osaa Modiglianin näyttelyn teoksista sai kuvata. Vain joistakin taidemuseoista tulleet teokset oli merkitty kuvaamista kieltävillä merkeillä. Nykyään yhä useammissa taidemuseoissa saa ottaa kuvia omaan käyttöön, mikä onkin ihan kiva, näin museokäynneistä jää itselle kuvamuistoja.

 

Matkalla Ateneumista Kamppiin Kirstiä tapaamaan poikkesin Kampin kappelissa, jossa istahdin hetkeksi, kun tapaamiseen oli vielä jonkin verran aikaa. Kappelissa oli minun lisäkseni pari henkeä ja siellä oli niin hiljaista, ettei kuulunut hiiskahdustakaan. Kun sinne tuli ryhmä turisteja, tuli myös ääniä, vaikka turistiryhmä olikin hyvin hiljaa

 

Menimme Kirstin kanssa Kampissa syömään thaimaalaiseen ravintolaan, jossa otimme lounasannokset kanaa ja nuudelia. Ruoka-annokset tulivat nopeasti, mutta ne olivat lähes kylmiä, joten jouduimme pyytämään, että ne lämmitetään. Lounaan jälkeen menimme teelle Café Picniciin. Siellä puolestaan teevesi oli haaleaa. Joku oli sammuttanut lämpölevyn, jonka päällä vesipannu oli. Palvelukokemus Kampissa jäi melko vaisuksi. Muilta osin tapaamisemme oli oikein onnistunut.