Keskiviikko 30.4.2014

DSC02159.JPG

Antin teekkarilakki ja cavaa.

Vapunaaton aamupäivä meni mukavasti suu auki hammaslääkärin tuolissa istuen. Takahampaaseen laitettiin keraaminen paikka, joka valmistettiin tietokoneohjatusti paikan päällä; paikan päällä tarkoittaa siis sitä, että homma hoitui yhdellä käynnillä, ensin hammasta porattiin, sen jälkeen suuhun suihkutettiin jotakin puuterin tapaista ja otettiin suukameralla optinen jäljennös hampaistosta. Tietokone suunnitteli sitten kolmeulotteisen mallin, jonka mukaan paikka valmistettiin puolessa tunnissa. Tämän jälkeen paikka kiinnitettiin hampaaseen. Pitäisi kuulemma kestää jopa vuosikymmeniä. Ikävin vaihe tässä lähes kolmen tunnin operaatiossa oli puudutuspiikin pistäminen.

Sillä aikaa, kun odottelin  keraamisen paikan valmistumista, luin Faktaa ja Kauppalehti Optiota, koska mitään kevyempää luettavaa ei ollut saatavilla. Helmikuun Faktassa 2014 oli artikkeli ”Sihteeri – häntä tarvitaan yhä – Johdon assistentit hallitsevat työparinsa aikaa. Artikkelin mukaan ”Sihteerien ammattikunnalle on povattu sukupuuttoon kuolemista siitä lähtien, kun pomot lopettivat sanelun ja alkoivat kirjoittaa kaksisormijärjestelmällä Nyt esimiehet ovat oppineet kymmensormijärjestelmän, mutta sihteereitä on edelleenkin.” Faktassa haastateltiin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorin sihteeriä, joka sanoo tärkeimmän tehtävänsä olevan rehtorin kiireisestä aikataulusta huolehtimisen, rehtorilla kun on keskimäärin kuusi tapaamista tai kokousta päivässä.

Siihen aikaan, kun opiskelin Helsingin Kauppakorkeakoulussa, työskentelin itsekin sihteerin tehtävissä. Jo silloin uskottiin, että toimistoautomaation käyttöönotto tulee vähentämään sihteereiden töitä. Koska asia kiinnosti minua, tein gradun tästä aiheesta. Gradun otsikko oli ”Toimistoautomaation käyttöönoton aiheuttamat muutokset yrityksessä ja henkilöstön suhtautuminen näihin muutoksiin yrityksen eri hierarkiatasoilla”. Gradu valmistui vuonna 1987.

Tuolloin 1980-luvulla ei ollut vielä edes Internetiä. Suomessa Internetin leviäminen yliopistojen ulkopuolelle alkoi vasta 1990-luvun alkupuolella. Niissä 1970-luvun lopun ja 1980-luvun lähteissä, joita käytin opinnäytetyössäni, puhuttiin kuitenkin jo järjestelmien ja toimintojen integraatiosta, jolloin voitaisiin yhdistää yrityksen sisäistä tietoa ulkopuolisten tiedostojen kanssa. Integraation nähtiin mahdollistavan myös datan, grafiikan ja dokumenttien lähettämisen turvallisesti yhdelle tai useammalle vastaanottajalle samanaikaisesti.

Illalla avasimme Jaume Serra Brut -cavapullon ja söimme sen kanssa Antin graavaamasta inkivääri-chililohesta ja minun leipomasta mallasleivästä tehtyjä pieniä lohileipiä sekä juustoja.

Tiistai 29.4.2014

Kaurakiisseli on perinteinen karjalainen ruokalaji, jota on tarjottu Raja-Karjalassa jälkiruoaksi ja Etelä-Karjalassa sitä on syöty arkiruokana. Me olemme aina silloin tällöin syöneet sitä aamiaiseksi. Eilen laitoin perinneruokapäivän innoittamana kaurakiisselin ainekset, kaurahiutaleita, vettä ja hiivaa, happanemaan tämän päivän aamiaista varten. Aamulla sitten siivilöin kaurahiutaleet seoksesta ja laitoin liemen kattilassa liedelle. Kun seos kuumeni, se saostui, minkä jälkeen sitä piti vielä keittää kymmenen minuuttia koko ajan sekoittaen. Sen jälkeen söimme sen voisilmän kera.

Isällä oli tänään taas silmäpistosaika Tilkan silmäsairaalassa, jonne ajelimme aamuruuhkassa. Ehdimme kuitenkin ajoissa perille ja pistoslääkärikin oli etuajassa, joten asia tuli hoidetuksi nopeasti. Paippisissakin sain perinneruokaa, kun äiti oli tehnyt uunijuustoa.

Kaurakiisselistä siivilöidyt kaurahiutaleet pohjana leivoin kolmen viljan sämpylöitä. Aloin myös tyhjentää pakastimesta viime kesän satoa, tein suppilovahveropikkelsiä ja raparpereista ja sitruunoista viinihapon kanssa mehua, jota juomme vappujuomana.

Sain luetuksi Aki Ollikaisen vuonna 2012 ilmestyneen romaanin Nälkävuosi. Suomessa kärsittiin suurista nälkävuosista 1860-luvun loppupuolella. Nälkävuosi-romaanin tapahtumat sijoittuvat ajanjaksoon syksystä 1867 kevääseen 1868.  Kirjassa esitetään nälkävuoteen kolme eri näkökulmaa. On torppariperhe, jossa on kaksi lasta. Tämän perheen jäsenistä nälkävuodesta selviytyy hengissä vain Juho-poika; isä, äiti ja Mataleena-tytär kuolevat. Toinen näkökulma on Helsingissä asuvien veljesten Teo ja Lars Renqvistin, joiden elämä on yltäkylläistä, mutta joilta kuitenkin löytyy myös hyvää tahtoa kärsiviä kohtaan. Kolmas näkökulma on senaattorin, joka pohtii, olisiko nälkäkuolemat voitu valtion toimenpitein jotenkin estää. Nälkävuosi-romaani sai vuoden 2012 Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Kirja on melko ohut, vain 140-sivuinen, mutta sen kerronta on hyvin tiivistä ja vahvaa.

Illalla, kun katsoimme televisiota, näimme telkän kurkistavan etupihan pöntöstä. Saimme katsella sitä hetken aikaa, ennen kuin se lensi pois, lähti ilmeisesti ruokailemaan järvelle.

Maanantai 28.4.2014

Maanantai on tästä eteenpäin meillä perinneruokapäivä, jolloin teemme joko lounaaksi tai päivälliseksi jotakin perinteistä ruokaa. Aamuharavoinnin ja orvokkien istuttamisen jälkeen rupesin suunnittelemaan päivän lounasta, koska illallisaikaan meillä olisi muuta ohjelmaa. Sitä ennen ryhdyin kuitekin jälleen kerran etsimään kirjaa Nousi järvestä hauki. Mutta he söivät sen - Makujen mukana Tuusulanjärven taiteilijakoteihin (2001). Kirjan on julkaissut Studio Savi Oy, ja sitä on ollut tekemässä työryhmä. Kirja on ollut meiltä kateissa jo pitkään ja vaikka olen käynyt keittokirjahyllyt läpi muutamaan kertaan, sitä ei ole löytynyt. Tällä kertaa kirja löytyi. Se oli yhden hyllykön ylähyllyllä reunimmaisena ja juuri tätä hyllyä en ollut kovin tarkkaan tutkinut, kun se on niin korkealla. Kirja on myös melko ohut.

No, siitä ilahtuneena, että kirja löytyi, valitsin siitä porkkanapannukakun ohjeen ja tein sen jälkiruoaksi. Ohje on Ainolan arkistosta. Kaikki kirjan ohjeet ovat taiteilijakotien arkistoista. Krapihovin keittiö on testannut niiden toimivuuden ja mukaillut tähän päivään soveltuviksi. Lounaaksi tein jauhelihakastiketta, johon käytin charolaisnaudan jauhelihaa. Jauhelihakastike ei ole varsinaisesti perinneruokaa, mutta meillä sitä ei ole juurikaan tehty ja lisäksi se oli ensimmäinen ruokalaji, jonka teimme oppikoulun kotitaloustunnilla noin viisikymmentä vuotta sitten.

Kävin verenluovutuksessa Sipoon kirkonkylän seurakuntakodilla. Siellä oli kovin hiljaista neljän aikaan iltapäivällä. Yleensä aina verenluovutuksissa joutuu jonkin verran jonottamaan, nyt ei tarvinnut. Verenluovutuksen yläikärajaa on tänä keväänä nostettu 70 vuoteen, joten jos terveys sallii, verta voi luovuttaa seitsemänkymmenvuotiaaksi asti entisen 65 vuoden sijasta.

Olimme hankkineet Helsingin Sanomien asiakastarjouksesta liput Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitettävään Lauantai-näytelmään. Vähän ennen Helsinkiin lähtöä Antin vatsa meni sekaisin antibioottikuurista, joten minä jouduin lähtemään yksin teatteriin. Aikaa oli niin vähän, ettei ollut mitään mahdollisuutta löytää ketään muuta seuraksi.

Lauantai-näytelmä pohjautuu englantilaisen Ian McEwanin vuonna 2005  ilmestyneeseen menestysromaaniin Saturday (Lauantai). Esitys kertoo yhden lauantain tapahtumista, jotka muuttavat menestyvän aivokirurgin perheen elämän kokonaan. Näytelmää on arvioitu vakuuttavaksi ja puhuttelevaksi nykydraamaksi (Martti Mäkelä), mutta minua esitys ei kovasti puhutellut, koska siinä oli turhan paljon väkivaltaa ja raakuutta.

Sunnuntai 27.4.2014

Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi nostimme lipun salkoon, jossa se juhlavasti liehui kohtalaisessa tuulessa. Televisio lähetti iltapäivällä suorana lähetyksenä veteraanipäivän pääjuhlan Mikkelistä. Tilaisuus oli hyvin juhlava, erityisen koskettava oli Kalervo Hämäläisen säveltämä ja sanoittama laulu Veteraanin iltahuuto, jonka esittivät tilaisuuden lopussa Mikkelin kaupunginorkesteri, Rakuunasoittokunta, Mikkelin musiikkiluokkien Cantus Michaelis -edustuskuoro ja solisti Ali Elkharam.

Pihan haravointi jatkui, ja yhä edelleenkin haravoin omaa pihaa, vaikka joku voi jo olettaa, että haravoin samalla naapurienkin pihat, kun siihen menee niin paljon aikaa. Laitoimme myös lisää orvokkeja pihalle ruukkuihin. Muut kesäkukat eivät vielä oikein tarkene ulkona.

Päätin kasvattaa herneen versoja ja muutamassa päivässä herneen idut putkahtivat esiin kylvöksestä. Nyt ne ottavat aurinkoa ikkunalla ja kasvavat aika vauhdilla.

Runoilija J. H. Erkon vuonna 1902 valmistuneessa taitelijakoti Erkkolassa Tuusulassa järjestetään näyttelyitä ja pienimuotoisia konsertteja. Tänään kävin siellä katsomassa satukirjailija Anni Swanin näyttelyn sekä Amelita-tangomonologin, jossa esiintyivät laulaja-näyttelijä Anu Hälvä ja harmonikansoittaja Virve Jääskeläinen. Amelitan teksti perustuu osittain tositapahtumiin. Tarina kertoo argentiinalaisen tango nuevon luojan ja bandoneonisti Astor Piazzollan ja laulaja Amelita Baltarin kuusi vuotta kestäneestä yhteisestä taipaleesta vuosina 1968 - 1974. Laulaja Amelita Baltar on tällä hetkellä yli seitsemänkymmentävuotias, mutta hän esiintyy edelleen kotimaassaan Argentiinassa sekä kansainvälisillä estradeilla.

Amelita-esitys oli kerrassaan viihdyttävä. Anu Hälvä vei tarinaa eteenpäin tarinoimalla hänen (siis Amelitan) ja Astor Piazzollan yhteistyöstä ja rakkaudesta ja laulamalla Astor Piazzollan säveltämiä tangoja, joita Virve Jääskeläinen säesti harmonikalla. Anu Hälvällä on oopperalaulajan koulutus ja hänen kaunis sopraanonsa soveltuu hyvin tangon tulkitsemiseen.

Tuusulassa oli koivuissa jo huomattavan suuret lehdet, kun meillä rannikon lähellä Söderkullassa koivut vasta hieman vihertävät.

Tähdet, tähdet -musiikkiviihdeshown finaaliin olivat selvinneet Jari Sillanpää ja Diandra. Jari Sillanpää voitti kisan mielestäni ansaitusti, vaikka Diandra onkin erittäin lahjakas ja monipuolinen laulajalupaus.

Lauantai 26.4.2014

Kolme tuntia yhtämittaista pyllistelyä perennapenkkejä siivoten kangistaa kyllä tämänikäisen ja -kuntoisen ihmisen pitkäksi aikaa. Työ on muuten kovin palkitsevaa, mutta nykyään kestää pitkän aikaa, ennen kuin selkä oikenee suoraksi tällaisen kumartelun jälkeen. Iltapäivällä vielä haravoin jonkin aikaa. Se on paljon vartaloystävällisempää puuhaa kuin kukkapenkkien siivoaminen.

Ruusukirjailija Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelma Takana puhumisen taito on nopealukuinen kirja ja pääosin oikein viihdyttävä. Kirjakaupan myyjäkaveri totesi, että se on enemmän naisille suunnattu kirja, ja niinhän se kyllä onkin, mutta voivat sen kyllä miehetkin lukea. Teksti on tiivistä ja Härkösen itseironia on realistista ja hauskaa. Erityisen hauska on kirjan nimikkokolumni Takana puhumisen taito. Tässä kolumnissa käsitellään sitä, miten ihmiset puhuvat ja keskustelevat niistä, jotka sillä hetkellä eivät ole paikalla, siis takanapäin. Todennäköisesti kaikki ihmiset harrastavat tätä lajia enemmän tai vähemmän. Olen päässyt harjoittelemaan takanapuhumista aikanaan työpaikan seminaarissa, jossa puhuttiin muista kurssilaisista takanapäin, silloin puhuttiin tosin pelkästään hyvää.

Kirjan kerronta on mielestäni paikoitellen hieman ylidramaattista ja kolumnien aiheista jotkut ovat jo turhankin paljon monissa yhteyksissä käsiteltyjä. Tämä tunne saattaa johtua siitä, että kirjailija on noin viisikymmenvuotias ja siten myös kolumnien näkökulma on "vasta" viisikymmenvuotiaan naisen. Voisin laittaa kirjan kiertoon, jos joku ilmoittaa olevansa kiinnostunut lukemaan sen.

Perjantai 25.4.2014

Olimme sopineet opinnäytetyöohjattavani kanssa tapaamisen Pasilaan aamupäiväksi. Kävimme läpi hänen työnsä korjaamista vaativat kohdat. Työ alkaa olla korjausten jälkeen valmis. Kun kerroin ohjattavalleni, että hän voi nyt ilmoittautua kypsyyskokeeseen, hän oli hyvin helpottunut ja ilahtunut ja itsellenikin tuli hyvä mieli. Työn ohessa opiskelu on rankkaa, kun on perhettä ja muitakin haasteita elämässä, mutta sitä palkitsevammalta tuntuu sitten, kun opinnot on saanut päätökseen.

Koululta ajoin Munkkiniemeen, jossa tapasin Kirstin. Menimme hänen kanssaan lounaalle La Cantine -ravintolaan, söimme vuohenjuustosalaatit, ja ehdimme vielä kävellä lenkin Munkkiniemessä ennen kuin minun piti kiiruhtaa kotiin. Helsingissä näkyi jo västäräkkejä. Meidän pihalle ne eivät vielä ole löytäneet.

Päivi ja Juuso olivat kutsuneet meidät illalla Kirkkonummelle, jossa he tarjosivat meille maukkaan illallisen; fetasalaattia, lammaslihapullia ja omenaleivoksia.

Torstai 24.4.2014

Helsingin Sanomien Ruokatorstai-osiossa oli espanjalaisten cava-kuohuviinien vertailu, jonka voittajaksi oli selviytynyt 8,49 euron hintainen Jaume Serra Brut. Se oli halvin kymmenestä vertailuun osallistuneesta cavasta. Jouko Mykkänen kirjoitti Helsingin Sanomien artikkelissa, että Jaume Serra Brutin laatu on verrattavissa jopa vuosikertacavoihin. Nikkilän Alkossa sitä oli jäljellä enää neljä pulloa, kun Antti aamupäivällä soitti sinne, joten hän lähti saman tien ostamaan jäljellä olevat pullot.

Lastasimme peräkärryn täyteen risuja ja havarointijätettä, jotta Antti voi huomenna viedä ne pienjäteasemalle, joka on perjantaisin auki. Ainakin toinen kuormallinen vielä saadaan niistä kasoista, joita olen tonttimme eri puolille koonnut.

Vietin iltapäivällä muutaman tunnin Rianan kanssa. Kävimme Tigerissa, täytimme muumi-ristikoita ja Riana askarteli yhden lahjan tiedossa olevaan tarpeeseen.

Helsingin Sanomat siteerasi yhdysvaltalaistutkimusta, jonka mukaan nettiä käyttävillä eläkeläisillä on kolmanneksen pienempi riski sairastua masennukseen verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet nettiä. Tutkimukseen osallistui Yhdysvalloissa 3 000 eläkeläistä. Tutkijoiden mukaan netin käyttö voi vähentää yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä ja siten ehkäistä masennusta. Tutkimuksen julkaisi The Journals of Gerontology. Eläkeläisenä tässä voi siis hyvällä omallatunnolla viettää aikaansa netin parissa ja siten hoitaa mielenterveyttään.

Illalliseksi tehtiin ankan rintafiletta lohkoperunoiden kanssa. Rintafileen valmistusohje otettiin netistä ja siinä filee ensin paistettiin pannussa ja sen jälkeen se käärittiin folioon ja paistettiin vielä uunissa. Nettiohjeessa annettu paistoaika oli liian lyhyt, ja se piti lähes tuplata, ennen kuin päästiin toivottuun lopputulokseen.

Keskiviikko 23.4.2014 Kirjan ja ruusun päivä

Aamulla kävin hammaslääkärikäynnin yhteydessä kirjakaupassa ja hankin Antille kirjan Pariisi, Versailles, Giverny à la Helena Petäistö. Antti puolestaan kävi iltapäivällä asioilla Söderkullassa ja toi tullessaan minulle ruusun. Näin me vietimme Kirjan ja ruusun päivää, jonka ajatuksena on, että naiset antavat miehille kirjoja ja miehet naisille ruusuja.

DSC02158.JPG

Antin ruusu minulle ja minun kirja Antille.

Jos Suomessa ostaa Kirjan ja ruusun päivänä kymmenellä eurolla kirjoja, saa kaupan päälle Kirjan ja ruusun päivän kirjailijan nimenomaan tätä päivää varten kirjoittaman kirjan, joka oli tänä vuonna Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito. Ehdin jo vähän lukea tätä kirjaa hammaslääkärin odotushuoneessa, ja se vaikutti hyvin hauskalta.

Useimmiten Kirjan ja ruusun päivää vietetään huhtikuun 23. päivänä kuten tänäkin vuonna, mutta Suomessa sitä on vietetty joskus myös toukokuussa. Huhtikuun 23. päivä on valittu sen vuoksi, että tänä päivänä vuonna 1616 kuoli kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa, Miguel de Cervantes ja William Shakespeare. (Wikipedia)

Hammaslääkärin jälkeen tapasin Pasilassa opinnäytetyöohjattavani, jonka opinnot nyt vihdoinkin alkavat olla loppuvaiheessa. Opinnäytetyö on enää viimeistelyä vaille valmis. Rupesin heti kotiin päästyäni lukemaan työtä, koska tapaamme seuraavan kerran jo perjantaina, jolloin käymme läpi työn ja sen vaatimat korjaukset. Työtä lukiessa loppupäivä menikin nopeasti. Onneksi ulkona oli viileää, lämpötila oli vain noin kymmenessä asteessa ja sen lisäksi vielä tuuli aika reippaasti. Saunankaan jälkeen ei ollut houkutusta mennä syömään kiuasmakkaraa ulos terassille, kun lämpötila aleni koko ajan.

DSC02154.JPG

Karlsson, Helsingin Sanomat, 23.4.2014.

Tammikuussa 2006 Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori ehdotti, että Sipoon lounaisosa liitetään Helsinkiin ja näin myös kävi 1.1.2009, jolloin Helsingille jouduttiin luovuttamaan 30 neliökilometrin alue. Tältä alueelta Sipoo oli saanut sekä kunnallis- että kiinteistöverotuloja enemmän kuin muista kunnan osista suhteutettuna asukaslukuun, joten siinä menivät maa-alueen mukana kunnan parhaat veronmaksajat. Tästä syystä Jan Vapaavuorta ei meidän mielestämme pitäisi valita kokoomuksen puheenjohtajaksi.

Tiistai 22.4.2014

Aamulla minulla oli aika fysikaaliseen hoitoon Porvoossa. Olimme sopineet Antin kanssa, että hän tulee Porvooseen, kun minun hoitoni on ohi ja että me jatkamme matkaa yhdessä hänen autollaan Pukkilan Kantelejärvelle. Näin oli tarkoitus säästää aikaa, kun jättäisin auton Porvooseen eikä minun ei tarvitsisi ajaa hoidon jälkeen kotiin.

DSC02152.JPG

Kantelejärven lintutornissa oli tänään hiljaista.

Pysäköimme auton Kantelejärven lintutornin parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään järven suuntaan. Siinä samassa kuuden joutsenen parvi lensi matalalla lähes päitämme viistäen poispäin järveltä. Näky oli komea ja totesinkin, että jo tämän takia kannatti tulla. Järvellä olikin sitten aika hiljaista. Siellä uiskenteli telkkiä, punasotkia, nokikanoja, joutsenia ja lokkeja. Kaulushaikara töräytteli matalaa bassomylvintäänsä järven ruovikossa, se ei kuitenkaan näyttäytynyt.

Aikaisempina keväinä, kun olemme käyneet Kantelejärvellä lumien sulettua, paikalla on ollut valtaisat tulvapellot, joilla on ollut useita kymmeniä yksilöitä joutsenia, hanhia, erilaisia sorsalintuja ja harvinaisiakin vesilintuja ja todella runsaasti lintujen tarkkailijoita. Kun tänä talvena ei ole ollut juurikaan lunta, ei ole ollut myöskään tulvia. Eilisessä Luonto herää kevääseen -ohjelmassa toimittaja Asko Hauta-aho ja Pirkka-Pekka Petelius raportoivat kevään merkeistä Kantelejärveltä. He näkivät siellä runsaasti enemmän lajeja kuin me tänään, mutta he olivatkin olleet paikalla jo aamuvarhaisella.

Palattuamme Porvooseen kävimme lounaalla vietnamilaisessa ravintolassa, minkä jälkeen lähdimme ajamaan kotiin päin. Olimme jo lähes kotona, kun muistin, että minun autoni oli unohtunut Porvooseen. Soitin Jarnolle ja hän lupasi työmatkallaan Helsingistä ajaa meidän kauttamme ja viedä minut Porvooseen hakemaan autoni kotiin. Se siitä ajan säästämisestä.

Maanantai 21.4.2014

Finnairin kone New Yorkista laskeutui puolisen tuntia etuajassa, oli ollut kuulemma myötätuulta matkassa. Antin matka oli mennyt hyvin, vaikkakin nukkumatta.

Tali- ja sinitiaiset ovat jo tehneet varauksia pihan pönttöihin ja näyttävät vahtivan varauksiaan pönttöjen suuaukoilla tai siten läheisillä puun oksilla. Sitten kun kirjosiepot hieman myöhemmin saapuvat Suomeen, niin pesäpöntöistä käydään uudelleen kisaa, kun karskit kirjosiepot ryhtyvät häätämään tiaisia pöntöistään. Näin on meidänkin pihalla joka kevät käynyt.

Aamupäivällä YLE Radio Suomi lähetti ohjelman Luonto herää kevääseen. Siinä puhuttiin luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta ja siitä, miten paljon positiivisia kokemuksia luonto tarjoaa. Ohjelmassa kerrottiin, että on tärkeää nousta seuraamaan luontoa ja sen tapahtumia aamulla yhdessä auringonnousun kanssa, koska silloin luonnossa tapahtuu monenlaisia asioita. Ohjelma oli niin kiinnostava ja positiivinen, että jäin kuuntelemaan sitä ja sen päätyttyä lähdin käymään taas järvelle.

DSC02138.JPG

Leskenlehti näyttää kauniilta, kun muita kukkia ei vielä ole näkyvissä.

Vietimme päivän kotona, kun Anttikin oli yön yli matkustettuaan aika väsynyt. Sää oli lähes kesäisen lämmin, ja söimme lounaan lammen rannan terassilla. Etupihan telkänpöntössä on nyt todennäköisesti asukas, koska siellä on ollut sentyyppistä liikennettä.

Sunnuntai 20.4.2014, pääsiäissunnuntai

Tänään tein matkalla Porvooseen tämän kevään ensimmäisen västäräkkihavaintoni, vaikka Suomessa ensimmäinen havainto niistä tehtiinkin jo yli kuukausi sitten. Kävin iltapäiväkahvilla Jarkon ja Gian luona. Siellä oli aloitettu kasvihuoneen perustustyöt ja muutaman viikon kuluttua pihassa on kasvihuone/huvimaja, josta varmasti on iloa keväästä myöhäiseen syksyyn.

Illansuussa kävin Hangelbyträsketillä katselemassa kevätluontoa. Järvellä uiskenteli kymmeniä telkkä- ja muita vesilintupareja, joista toivon neljän telkkäparin löytävän meidän pihapiirimme telkkäpöntöt. Iloitsemme kuitenkin jokaisesta parista, joka tänne löytää pesimään.

DSC02135.JPG

Puu ja sen kuvajainen.

Sain vihdoinkin luetuksi vuoden 2009 Finlandia-palkinnon voittaneen Antti Hyryn romaanin Uuni. Kirja kertoo Pietarin leivinuunin muurauksesta. Pietari on iäkäs mies, joka asuu vaimonsa Hannan kanssa Iijoen varrella. Pietari haaveilee myös urkujen rakentamisesta, ja kirjassa onkin pitkähkö kuvaus Pietarin ja Hannan tekemästä urkuretkestä. Tämä osa on aika irrallinen eikä liity mitenkään uunin tekemiseen, ja siksi se tuntuu minusta vähän turhalta. Minun makuuni Uunin kerronta etenee liian hitaasti. Lisäksi uunin muuraamisen vaiheet eivät yksityiskohtaisesta kerronnasta huolimatta oikein aukene, ja neljäsataa sivua tuntuu turhan paljolta.

Pietari selitti Rikulle liekkien ja savun kulkua. - Liekit nousevat näistä aukoista tähän hovin päälle ja kanavia pitkin tänne poskikanaviin ja niitä alas alakanaviin ja niitä tänne perälle ja näistä rei’istä ylös ja ne yhtyvät tuossa keskellä kanavaan, ja nousevat tähän holvin päälle ja kulkevat näitten kanavien välissä tänne eteen ja piipunhormia ylös.” (ote Hyryn kirjasta Uuni, sivu 121) Saattaako sitä selvemmin sanoa?

Käytin poikkeuksellisen pitkän ajan kirjan lukemiseen, koska lukeminen tuntui etenevän aika hitaasti. Toisaalta oli kuitenkin kiinnostavaa seurata, miten uuni lopulta valmistui ja siellä paistettiin rieskaa ja orsileipää. Vuoden 2009 Finlandia-palkinnosta päätti kulttuurineuvos Tuula Arkio. Ilta-Sanomat kirjoitti 2.12.2009, että ”Arkion mukaan Hyryn kirjassa on mukana kiireettömyyttä, yksityiskohtaisuutta ja lakonista huumoria. Siinä rakennetaan kohtuullisen ja hyvän elämän rakennuspuita.

Lauantai 19.4.2014

Kävimme Ritvan kanssa kävelemässä Hettoniemenrannassa. Kävelimme puolentoista tunnin ajan, juttelimme ja katselimme lintuja ja kävelyreitin varrella olevia kasveja. Aurinko paistoi mukavan lämpimästi, vaikka tuuli ajoittain viilensikin ilmaa. Näimme runsaasti vesilintuja, muun muassa joutsenen, kaksi nokikanaa, kaksi meriharakkaa, sorsia sekä runsaasti hanhia ja lokkeja. Hanhien tunnistus osoittautui hieman haasteelliseksi ja vaikka katsoin kotona lintukirjasta hanhien tuntomerkkejä, jotkin lajit jäivät tunnistamatta. Kävelyn jälkeen Ritva ja Pena tarjosivat maukkaan lounaan. Oli taas mukava ja maukas visiitti Herttoniemenrantaan.

Pääsiäiskokkoja poltetaan paikoin pääsiäislauantaina lähinnä Pohjanmaalla. Aiemmin niitä poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Mekin olemme joskus pääsiäisen aikaan polttaneet risuja nuotiossa, mutta nyt olen kerännyt pihan risut peräkärryyn jäteasemalle vientiä varten, joten kokko jäi tänä lankalauantaina polttamatta. Eteläiseen Suomeen annettiinkin tänään ruohikkopalovaroitus, ja pelastuslaitokset suosittelivat, ettei pääsiäiskokkoja polteta varoituksen saaneilla alueilla. Lämpötila nousi päivällä yli 16 asteeseen.

Antti valmistautuu Floridassa sunnuntaina alkavaan kotimatkaan. Finnairilla on kuulemma ylibuukkaus New York - Helsinki -lennolle, ja Finnairilta olivatkin kyselleet matkustajien halukkuutta jäädä New Yorkiin ja lentää Suomeen seuraavan päivän lennolla. Antti kuitenkin aikoo lähteä New Yorkista alkuperäisen suunnitelman mukaan sunnuntai-iltana ja olla Helsinki-Vantaalla maanantaiaamuna.

DSC02125.JPG

Jarno keskittyy James Bondiin ja ehkä vähän Facebookiinkin.

Perjantai 18.4.2014

Päivä on pilvinen, / sillä pitkänäperjantaina / päivä on pilvinen. Näin kirjoitti Oiva Paloheimo runossaan Kirkkotiellä vuonna 1955. Aamulla päivä oli puolipilvinen, seitsemän aikaan oli kuitenkin jo viisi lämpöastetta. Lampi on juuri sulanut, joten voidaan ruveta odottamaan telkkiä, jotka joka kevät ovat ilahduttaneet meitä suuresti saapuessaan lammelle ja pihapönttöihin. Aamulla havaitsin, että etupihan pöntön suuaukkoon oli ilmaantunut suuri määrä telkänuntuvia, joten ajattelin, että siellä on varmaankin käyty.

Pilvisyys haihtui aamupäivän aikana ja sää lämpeni noin 15 asteeseen. Olin kutsunut meille väkeä lounaalle ja juuri, kun vieraat saapuivat, tein kevään ensimmäisen telkkähavainnon, kun etupihan telkkäpöntön suuaukossa näkyi telkän pää.  Tämä telkkä ei suostunut kuvattavaksi, joten laitan tähän kuvan viime kesältä. Telkkien saapuminen lammelle ja pöntöille on joka kevät yhtä vaikuttava tapahtuma ja sitä odotan kevään merkeistä ehkä eniten.Pihalla lenteli tänään myös sitruunaperhonen.

PICT0527.JPG

Meillä oli koolla neljä sukupolvea syömässä raclettea, joka maistui taas pitkän tauon jälkeen tosi hyvältä. Racletten syömisen yhteydessä rupeamme yleensä aina muistelemaan Sveitsin-matkojamme ja usein soitamme myös Hilkalle Sveitsiin. Näin teimme nytkin. Hilkka oli ollut aamupäivän töissä, sillä Sveitsissä pitkäperjantai on työpäivä ainakin Valaisin kantonissa. Racletten jälkeen söimme Gian tuomaa herkullista pashaa, minkä jälkeen kaikkien vatsat olivatkin aivan täynnä. Sain seitsemänvuotiaalta lapsenlapseltani kauniin pääsiäiskortin.

DSC02124.JPG

Torstai 17.4.2014 Kiirastorstai

Tänään leivoin ja siivosin, ja siinä menikin suurin osa päivästä. Leivoin pikkupullia, puolukkapiirakkaa ja rahkapiirakkaa, johon laitoin rusinoita aika runsaasti. Minä kyllä tykkään rusinoista, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Pitkästä aikaa meillä tuoksui kotona leivottu pulla. Se tuoksu tuntui vielä illallakin, kun tulin ulkoa sisälle. Tuli jälleen mieleen oma lapsuusaika, jolloin meillä tuoksui pulla joka viikko, kun äiti leipoi kaksi isoa pellillistä pitkoja ja sen lisäksi erilaisia marja- ja muita piirakoita, joita sitten söi oma perhe ja aika useinhan meillä oli vieraitakin.

Iltapäivällä lähdimme Jarnon kanssa kotiseuturetkelle Sipoon järville. Menimme ensin Savijärvelle katsomaan sinivuokkoja, joita Savijärven lähimetsissä on aina ollut runsaasti. Kyllä niitä oli nytkin, vaikka ne olivatkin jo pääosin kukkimisensa loppuvaiheessa. Valkovuokot sitä vastoin olivat juuri nyt nupuillaan, joten ne ovat todennäköisesti äitienpäivään mennessä jo kukkineet. Hieman on kevät siis etuajassa. Jarno otti kännykällään kuvan, kun pyllistelin metsän reunassa ja kuvasin sinivuokkoja ja laittoi sen Facebookiin. Savijärven rannalla oli kasvi, jota en tunnistanut enkä löytänyt sen näköistä kasvia myöskään mistään kasvikirjasta tai netistä. Näitä kasveja oli muutamia kymmeniä yksilöitä pienellä alalla rannan lähellä. En edes tiedä, onko kyseessä luonnonkasvi vai viljelty kasvi, vaikka kyllä se kasvoi aivan luonnontilaisessa maastossa.

DSC02105.JPG

Outo kasvi Savijärvellä

Vesilintuja Savijärvellä ei juurikaan ollut muutamaa sorsaparia ja lokkeja lukuunottamatta. Jarno halusi käydä Paippisissa, joten käväisimme moikkaamassa Katria, Einoa ja Marttia. Jatkoimme sieltä matkaa Pilvijärvelle ja sen jälkeen vielä Taasjärvelle. Vesilintuja näissäkin järvissä oli hyvin vähän.

Naapurien irtokissat ovat juuri nyt aikamoinen ongelma. Tänään näin kolme erinäköistä kissaa meidän pihapiirissä. Aina ne hetkellisesti saa häädetyksi, mutta pysyvää ratkaisua on vaikea keksiä.

Keskiviikko 16.4.2014

Aamulla varhain saapui Sari pesemään meidän ikkunoita. Ikkunat tulivatkin niin puhtaiksi, että heti, kun olohuoneen ikkunat oli pesty, niin peippo lensi päin ikkunaa. Luuli varmaan ressukka, että siinä on aukko, josta voi lentää sisään. Törmäyksen jälkeen se jäi nuokkumaan terassille, josta nostin sen hieman sivummalle. Jonkin ajan kuluttua se oli lentänyt pois, joten onneksi sille ei käynyt sen pahemmin.

Rianan kanssa teimme virpomisvitsoja pääsiäislauantaista virpomista varten. Virpominen on alun perin itäsuomalainen perinne, joka liittyy ortodoksiseen kristillisyyteen ja siinä virpominen tapahtuu palmusunnuntaina. Pohjanmaalla taas noidiksi pukeutuneet lapset käyvät virpomassa pääsiäislauantaina. Laitoimme myös ohranjyviä itämään, saa sitten nähdä, milloin nousevat oraalle.

Päivä oli aurinkoinen ja pitkästä aikaa lämpötilakin kohosi vähäksi aikaa yli kymmenen asteen. Iltaisin on jo pitkään valoisaa, nyt puoli yhdeksän aikaan on vasta alkanut hämärtää.

Södiksen aulaklubi on Söderkullan kirjastossa järjestettävä kirjailijavierailusarja. Sen tarkoituksena on koota Söderkullan asukkaita yhteen ja tehdä kirjastosta söderkullalaisten kohtaamispaikka. Aulaklubissa vieraili tänään oululainen äidinkielenopettaja Pauliina Rauhala, jonka vuonna 2013 ilmestynyt esikoisteos Taivaslaulu on saanut runsaasti huomiota osakseen. Sipoonkin kirjastossa Taivaslaululla on tällä hetkellä pitkä varausjono ja minä olen sen jonon viimeisimpiä, koska tein varauksen vasta tänään. Nyt sitten odottelen, että lainausjono lyhenee ja tulee minun vuoroni saada kirja luettavaksi.

Pauliina Rauhala kertoi hyvin avartavasti romaaninsa rakenteesta, kielestä ja henkilöistä. Hän kertoi myös siitä, miten romaanin aihe oli ollut hänen mielessään jo noin seitsemän vuotta ja pari vuotta hän oli käyttänyt sen kirjoittamiseen. Hän luki otteita romaanistaan, jonka kieli kuulosti hyvin kauniilta ja runolliselta. Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisen avioparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Pauliina Rauhala totesi, että hänen romaaninsa isot teemat ovat hänelle henkilökohtaisesti hyvin läheisiä, vaikka Taivaslaulu ei olekaan omaelämäkerrallinen eikä kenenkään muunkaan henkilön tarina vaan fiktiivinen romaani. Paikalla olijoista useat olivat jo lukeneet romaanin, ja heidän kommenttinsa siitä olivat hyvin myönteisiä.

Tiistai 15.4.2014

Kevään uusin lintuhavainto meidän ruokintapaikallamme oli tänään järripeippo. Usean järripeipon parvi viipyi pitkään ruokintapaikalla ja sen läheisyydessä. Myös muutama viherpeippo käväisi ruokailemassa. Niitä on viime vuosina näkynyt paljon aikaisempaa vähemmän, ja nämä olivat kevään ensimmäiset viherpeipot. Norjalainen metsäkissa ei ole ilmeisesti vieläkään löytänyt kotiinsa, koska se väijyi taas meidän ruokavieraitamme. Lähtihän se lätkimään, kun koputin ikkunaan mutta kuinka kauan mahtaa pysyä poissa.

Käytiin paippislaisten kanssa Järvenpäässä asioilla ja tehtiin sen jälkeen hieman pääsiäisvalmisteluja. Iltapäiväksi olin tilannut Jyrki Höyry Oy:stä höyrypesun meidän olohuoneen vaalealle kulmasohvalle. Kovasti olivat sanomalehden painomusteet painuneet sohvakankaaseen ja aikaa puhdistukseen menikin, mutta lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen.

Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi esitteli ensimmäisen kautensa ohjelmiston Suomen Kansallisoopperan ja Kansallisbaletin asiakaslehdessä Ooppera & Baletti 1/2014. Lilli Paasikiven mukaan ohjelmistossa on ”Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua... ja voi arvata, että Lepakossa hehkuu kyllä sininenkin.” Lehdessä oli myös muun muassa artikkeli otsikolla Tango! Siinä Lilli Paasikivi totesi, että ”Tangossa ja oopperassa on paljon yhtäläisyyksiä: suuret tunteet, kaukokaipuu, elämä ja kuolema. Tangossa hienot melodiat ja ihmisääni pääsevät kauniisti esiin, aivan kuten oopperassakin.” Hauskaa, että Lilli Paasikivi sanoo sen, minkä itsekin olen kokenut. Tähän asti olen kuvitellut, että taitaa olla hieman outoa olla kiinnostunut sekä oopperasta että tangosta.

Iltayhdeksältä TV2:lta alkoi mielenkiintoinen ohjelma: A2: Venäjä-ilta. Mihin Venäjä on menossa? Miten tulla toimeen venäläisten kanssa? Paikalla oli kirjava joukko politiikan, median, taiteen ja tieteen edustajia sekä aktiivisia suomalaisia ja Suomessa asuvia venäläisiä. Ohjelman osanottajien tunteet kävivät kuumina ja ohjelma oli ajoittain aikamoista kilpahuutamista ja päällepuhumista.

Maanantai 14.4.2014

Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ”Kirjoituksia kulmahuoneesta – rehtorien blogi”:ssa rehtori Ritva Laakso-Manninen otti tänään kantaa Helsingin Sanomissa eilen olleeseen professori Bengt Holmströmin haastatteluun. Ritva Laakso-Manninen kertoi blogissa, että erityisesti yksi kohta haastattelussa kiinnitti hänen huomionsa. Professori Holmström oli todennut, että “Opiskelijoista on välitettävä samalla tavalla kuin kauppa välittää asiakkaistaan. Eihän kauppa voi syyttää heikosta myynnistään huonoja asiakkaitaan.” Holmström oli todennut myös, että "Suomessa lukiolaiset ovat keskimäärin samanikäisiä yhdysvaltalaisia lukiolaisia edellä, mutta etumatka menetetään yliopistoissa. Opiskelijoista ei pidetä riittävästi huolta eikä heiltä vaadita tarpeeksi."

Ritva Laakso-Manninen kommentoi juttua rehtorien blogissa: ”Välitämmekö tänä päivänä suomalaisissa korkeakouluissa jokaisesta opiskelijastamme kuten hyvästä arvostetusta asiakkaasta? Tuleeko välittäminen ilmi joikaisessa kohtaamisessa opettajan ja muun henkilöstön kanssa? Näkyykö korkeakouluissamme henki, että sen jälkeen kun olemme jonkun valinneet opiskelijaksemme, vastuu opintojen etenemisestä on yhtä paljon meillä kuin tällä opiskelijalla?”

Koska toimin itsekin vielä hiukan opettajana, voinen kommentoida Ritva Laakso-Mannisen kirjoitusta. Opiskelijan opinnäytetyövaiheessa opettaja yleensä pitää yhteyttä opiskelijaan tukeakseen ja edistääkseen tämän opinnäytetyöprosessia. Joskus opiskelija kuitenkin lakkaa pitämästä yhteyttä opettajaan siitä syystä, ettei saa työtään etenemään. Opettajan on vaikea ottaa vastuu opiskelijan opintojen etenemisestä, jos opiskelija ei pidä yhteyttä opettajaansa eikä vastaa hänen viesteihinsä. Silloin opettajan keinot ovat aika vähissä. Onneksi kuitenkin suurin osa opiskelijoista haluaa tehdä opinnäytetyönsä valmiiksi ja valmistua, vaikka opinnot vähän venyisivätkin.

Saaga Ensemble on yhtye, joka esittää uutta suomalaista maailmanmusiikkia. Yhtye aloitti minikiertueensa tänään Sipoon Topelius-salissa pitämällään konsertilla. Sipoo oli ensimmäinen konserttipaikka varmaankin siksi, että yhtyeen laulusolisti ja useimpien laulujen säveltäjä ja sanoittaja Soila Sariola asuu Sipoossa.

Saaga Ensemblessä on seitsemän jäsentä: Soila Sariola - laulu,  Vilma Timonen - kantele & laulu, Milla Viljamaa - harmooni & laulu, Tommi Asplund - viulu, Roope Aarnio - kitara & laulu, Jaakko Kämäräinen - basso & laulu, Jyri Sariola - rummut & perkussiot. Konsertti oli tunnelmaltaan ihanan hyväntuulinen ja energinen. Sipoossa on usein hienoja konsertteja, joiden yleisömäärät jäävät melko pieniksi. Niin myös tänään, vaikkakin tämän konsertin yleisö oli tosi innokkaasti mukana ja selvästi nautti esityksistä. Minäkin mietin viimeiseen asti, jaksanko lähteä konserttiin, mutta kyllä kannatti lähteä. Toivottavasti saadaan täällä Sipoossa kuulla ja nähdä usein Soila Sariolaa, joka on sympaattinen ja sydämellinen esiintyjä.

Sunnuntai 13.4.2014

Tänään oli sadepäivä, joten ulkopuuhailun sijasta teinkin sisätöitä. Lähetin kutsut kesän sukutapaamiseen. Toivottavasti saadaan kokoon iso joukko Matti Mäkelän ja Maria Ojaniemen sukua heinäkuussa Ilmajoen Koskenkorvalle.

Kalkkirannan Kievari on ravintola Sipoon Kalkkirannassa noin neljän kilometrin päässä meiltä. Kievarin  pizzat ovat tunnetusti erittäin maukkaita, mutta on heillä ruokalistallaan paljon muutakin ja usein on tarjolla myös jotakin sesongin raaka-aineista valmistettua. Menimme tänään perhelounaalle Kalkkirannan Kievariin. Ruoka oli hyvää ja palvelu nopeaa.

Lounaan jälkeisen lyhyen lepohetken jälkeen lähdin Nikkilään Sipoon kirkkoon konserttiin, jossa esitettiin Stabat Mater, katolinen hymni  1200-luvulta. Sen todennäköinen tekijä on italialainen munkki Jacopone da Todi ja se käsittelee Marian kärsimystä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Hymnin nimi Stabat Mater on lyhenne sen ensimmäisen rivin sanoista ”Stabat mater dolorosa” (”Seisoi äiti tuskissaan”). Useat säveltäjät ovat säveltäneet tähän hymniin musiikin. Sipoon kirkossa esitettiin italialaisen säveltäjän Gioacchino Rossinin säveltämä Stabat Mater, jonka Rossini sävelsi neljälle solistille sekä kuorolle. Sipoon kirkossa esiintyivät yli viidenkymmenen hengen Lohjan kaupunginorkesteri, Kirkkonummen kamarikuoro, Laurentius-kuoro ja Uusimaa-kuoro sekä sopraano Riikka Hakola, mezzosopraano Tuija Knihtilä, tenori Mika Pohjonen ja basso Jyrki Korhonen. (Konsertin ohjelmalehtinen ja Wikipedia)

Stabat Materin musiikki oli taivaallisen kaunista, niin kuin vain kirkossa kauniisti ja jylhästi soiva ja huippuammattilaisten esittämä musiikki voi olla. Solistit olivat aivan upeita. Suuresta esiintyjäjoukosta huolimatta kokonaisuus oli tasapainossa ja orkesterin soitinten ja kuoron äänet erottuivat kauniisti. Istuin parin metrin päässä kapellimestarista ja solisteista ja se oli hyvä paikka seurata esitystä.

Kotiin tultuani katsoin vielä Tähdet, tähdet -ohjelman, jossa kilpailijat esittivät diskomusiikkia. Ero kirkkokonsertin musiikkiin oli melkoinen, mutta toisaalta hyvin esitettyä musiikkia on aina ilo kuunnella riippumatta siitä, minkätyyppisestä musiikista on kyse.

Lauantai 12.4.2014

Aamulla hieman väsytti, kun rupesin vielä eilen illalla katsomaan amerikkalaista elokuvaa Morsian karkuteillä, joka kesti pitkälti yli puolenyön. Se oli romanttinen komedia, jonka pääosissa esiintyivät Richard Gere ja Julia Roberts. Elokuva oli turhan pitkä eikä se ollut mitenkään erityisen hauskakaan. Gere ja Roberts vaikuttivat siltä, kuin he eivät olisi olleet kovinkaan innostuneita rooleistaan.

Lintujen ruokintapaikalla oli tänään vihervarpusia ruokailemassa. Vaikka vihervarpunen saattaa talvehtia myös Suomessa, luulisin näiden yksilöiden muuttaneen tänne Etelä-Euroopasta, jossa ne yleensä talvehtivat, koska ne vasta tänään ilmestyivät meidän pihallemme. Aikaisemmin tänä keväänä vihervarpusia ei ole pihassa näkynyt.

Tänään näin myös hippiäisen ensimmäistä kertaa ikinä meidän pihallamme ja ilahduin kovasti uudesta kotipihasta bongatusta lajista. Kaikkiaan tänään taisi pihabongauksen tuloksena olla yksitoista lintulajia: tali-, sini-, kuusi-, ja hömötiainen, vihervarpunen, käpytikka, mustarastas, räkättirastas, peippo, punatulkku ja hippiäinen.

DSC02085.JPG

Sauna lämpiää.

Vaihdatin autoon kesärenkaat, koska lumisateiden ja takatalven todennäköisyys on enää hyvin pieni. Pesetin samalla auton, ja kun olemme Antin kanssa tämän pesupalvelun vakioasiakkaita, omistaja rupesi jututtamaan ja kyselemään elämästä Floridassa ja Floridan hintatasosta. Hieman aiheutti hämmästystä, kun kerroin, että Floridassa saa autonpesun noin seitsemällä eurolla. Meidän täällä käyttämässämme pesulassa se maksaa kaksikymmentä euroa. Floridassa autot eivät sitä paitsi juurikaan likaannu, paitsi jos auton parkkiruutu on puun alla, niin kuin meidän parkkiruutumme on, ja puussa asustelee lintuja, jotka sontivat auton päälle.

Kun olin alkuillasta haravoimassa pihalla, aivan yllättäen pilvet hajaantuivat ja aurinko alkoi paistaa. Samantien ilma tuntui huomattavasti lämpenevän ja lintujen lauluäänetkin voimistuivat. Haravoinnin jälkeen saunaan ja tölkillinen tummaa olutta. Kevään ote voimistuu.

Perjantai 11.4.2014

DSC02050.JPG

Sinivuokko, Hepatica nobilis tai Anemone hepatica; aiemmin myös Hepatica triloba

Aamulla ehdin juuri ja juuri tehdä runsaan puolen tunnin ajan pihapuuhia ennen kuin piti lähteä Nikkilään, josta matka jatkui pikkubussilla Ateneumiin Helsinkiin Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlanäyttelyyn. Pihalla puuhaillessani näin kevään ensimmäisen punarinnan ja sinivuokon kukkakin oli juuri auennut.

Kulttuuriosuuskunta Porneesi Pornaisista oli järjestänyt matkan Ateneumiin, ja olimme sopineet Kaijan kanssa osallistumisesta matkaan. Tove Jansson oli hyvin ahkera ja tuottelias taiteilija. Hänen Ex Libriksessään lukeekin: ”Tee työtä ja rakasta.” Näyttelyssä oli esillä teoksia Tove Janssonin uran kaikista vaiheista. Näytteillä oli suuria seinämaalauksia ja luonnos Janssonin ainoasta alttarimaalauksesta Teuvan kirkkoon, perinteisiä ja moderneja maalauksia, piirroksia ja myös muumit monessa eri muodossa. Maisemat, erityisesti meri ja saaret sekä sisäkuvat ja asetelmat olivat Janssonille mieluisia aiheita. Niitä oli näyttelyssä runsaasti esillä, samoin omakuvia.

Yksi näyttelyn kiinnostavimmista ja parhaista teoksista oli minusta Omakuva vuodelta 1975. Aurinkoiset kalliot -maalaus vuodelta 1961, jossa oli vahvoja sinisiä ja punaisia sävyjä, oli mieleenpainuvan kaunis teos kuten myös Sininen hyasintti vuodelta 1939.  Ateneumin nettisivuilla on ääniopas, jossa näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen kertoo kiinnostavasti kahdestatoista valitsemastaan Tove Janssonin teoksesta tai teemasta. Kuuntelin ääniopastukset heti, kun kotiuduin Ateneumin retkeltä.

DSC02054.JPG

Miina Äkkijyrkän Peltilehmät-taideteokset Nikkilässä.

Eilinen Sipoon Sanomat -lehti kirjoitti, että "Peltilehmien tulevaisuus Sipoossa on turvattava. Näin vaatii virheiden (pitäisi varmaankin olla vihreiden) valtuustoryhmä aloitteessaan."  Aloitteessa todetaan myös, että metalliveistokset ovat luoneet Sipoolle hyvää imagoa ja tehneet Nikkilästä omaleimaisen asuinympäristön. Miina Äkkijyrkän peltilehmäveistokset ovat olleet Sipoon keskustassa vuodesta 2010. Nyt ne ovat myynnissä ja on mahdollista, että veistokset siirtyvät uuteen omistukseen jo toukokuussa. Miina Äkkijyrkkä on arvioinut näiden kahden peltilehmän hinnaksi 140 000 euroa. Eivät ne minusta erityisen kauniita ole, mutta värikkäitä ja hauskannäköisiä.

Torstai 10.4.2014

Eilisen Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän merkeissä Ilta-Sanomissa oli kymmenen kysymyksen suomen kielen testi otsikolla: Osaatko suomea paremmin kuin kaverisi? Tee 10 kysymyksen testi. Testi on ihan hauska ja siinä on haastaviakin kysymyksiä.

Eilen palauttaessani Frozen-elokuvaa vuokrasin A Late Quartet -elokuvan, jota olimme ajatelleet jo viime vuoden lopussa mennä Floridassa katsomaan. Elokuva kertoo menestyneestä jousikvartetista, ja sen tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin. Kvartetin sellisti sairastuu Parkinsonin tautiin ja ilmoittaa lopettavansa uransa. Tämä synnyttää ongelmia kvartetin sisällä ja aiheuttaa sen, että vanhat ristiriidat tulevat pintaan. Elokuvan musiikki on kaunista ja kvartetin jäsenet ovat rooleissaan upeita. Hieno ja koskettava elokuvaelämys. Ihan viime aikoina olen havainnut, miten hieno taidemuoto elokuva on. Siinä ehtii parissa tunnissa nähdä ja tuntea monenlaista.

Rianan kanssa saimme ensimmäisen Muumi-ristisanatehtäväkirjasen täytetyksi, tai siis Riana sai sen täytetyksi. Saman tien meidän piti lähteä hankkimaan kirjakaupasta uusia ristisanatehtäviä, vaikka sitten välillä pitikin ryhtyä ompelutehtäviin, mutta sitten taas kuitenkin ruvettiin kirjallisiin tehtäviin. Mukavaa ja vaihtelevaa yhdessäoloa.

Sipoon Kuorokavalkadissa esiintyi tänään kuusi sipoolaista kuoroa, jotka lauloivat kukin kaksi tai kolme laulua, minkä jälkeen kuorot saivat asiantuntevat kommentit esiintymisestään Musiikkiraadilta, jossa istuivat Soila Sariola ja Teppo Salakka. Soila Sariola on Lauluyhtye Rajattoman jäsen ja Teppo Salakka on sipoolainen muusikko ja useiden kuorojen ja lauluyhtyeiden johtaja. Kaikki kuorot lauloivat hyvin, erityisen vaikutuksen teki sekakuoro Sipoon Sointu, jonka kahdestakymmenestä laulajasta miehiä oli vain neljä. Nämä kuitenkin hoitivat osuutensa komeasti ja niin, että vastasivat vähintäänkin kaksinkertaista määrää mieslaulajia. Toinen vahvasti esiintynyt kuoro oli Östersundom sångkör. Kaikki kuorot lauloivat myös yhdessä kaksi laulua, ja ne vasta kuulostivatkin tosi komeilta.

Kuorokavalkadin väliajalla en ehtinyt edes kahville, kun vieressäni istuneen pariskunnan rouva rupesi jututtamaan minua ja löysimmekin paljon yhteisiä keskustelun aiheita. Totesimme olevamme molemmat Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme Sipoossa ja käymme ostamassa lihapiirakoita samasta pienestä leipomosta Uuden Porvoontien varrelta, niin ja tykkäämme molemmat piimäkakusta.

Keskiviikko 9.4.2014, Mikael Agricolan päivä ja suomen kielen päivä

DSC01997.JPG

Komeamaksaruoho, Sedum ´Herbstfreude´

Leikkasin perennapenkistä talventörröttäjiä, muun muassa viimevuotiset komeamaksaruohon varret. Uudet alut näkyivät jo nousseen pintaan, jossa ne odottavat, että aurinko sulattaisi jäätyneen maan.

Yle.fi/uutiset-sivustolla on mielenkiintoinen muuttolintujen tunnistustehtävä, jossa voi yrittää tunnistaa kymmenen ajankohtaista muuttolintua joko kuvan, äänen tai molempien perusteella. Jutun otsikko on Nämä muuttolinnut ovat nyt liikkeellä – testaa, tunnetko ne. Minä testasin, ihan kaikkia en tuntenut.

Tänään animaatioelokuva Frozen – huurteinen seikkailu tuli videovuokraamoon ja me vuokrasimme ja katsoimme sen heti Corinnen ja Rianan kanssa. Elokuva perustuu osittain Hans Christian Andersenin Lumikuningatar-satuun. Elokuva oli todella viihdyttävä. Se oli hauska ja samalla hieman haikea. Kuvaus oli äärettömän kaunista. Kävin myös Cafe Cabriolessa tapaamassa Leilaa. Joimme teetä ja vaihdoimme kuulumisia.

Illalla menin vielä Taidetehtaalle, jossa esitettiin Albert Edelfeltin elämästä ja maalauksista kertova salonkimusiikkinäytelmä Tuokiokuvia Albert Edelfeltin ateljeesta. Kertojana näytelmässä esiintyi oopperalaulaja Marko Putkonen. Näytelmän henkilöinä oli Albert Edelfeltin malleja, perheenjäseniä ja ystäviä. Edelfeltin maalausten malleina olleista henkilöistä näytelmässä esiintyivät muun muassa Tanssiva Gitana (1881), Albert Edelfeltin äiti (Äidin muotokuva, 1882), perheen palvelijatar Tajta (Eukko pärekoreineen, 1882), Edelfeltin rakastajatar Virginie (Pariisitar eli Virginie, 1883), Louis Pasteur (1885) ja Aino Ackté (1901). Jostain olivat löytäneet näytelmään todella aidonnäköiset näyttelijät Edelfeltin malleiksi. Ja Albert Edelfeltiä näyttelevä Jaakko Huotari oli tosi komea ilmestys ja ainakin yhtä komea ja yhtä paljon Edelfeltin näköinen kuin Edelfelt itse. Tosi viihdyttävä ja informatiivinen tunnin mittainen esitys.

Antti juuri ylpeänä soitteli ja kertoi suorittaneensa amerikkalaisen ajokortin. Kortin suorittamiseen kuului kaksiosainen kirjallinen koe. Kirjallisen kokeen toinen osa käsitteli liikennemerkkejä ja toisessa osassa oli melko monimutkaisia kirjallisia kysymyksiä. Ajokoe oli ollut helpohko ajelu suljetulla alueella.

Tiistai 8.4.2014

DSC02044.JPG

Lämpöisiä, vastapaistettuja riisipiirakoita.

Leipominen on hauskaa, ja erityisen hauskaa leipominen on mukavassa seurassa. Pohjois-Paippisten piirakkapajassa leivottiin tänään karjalanpiirakoita. Katri teki kuoritaikinat, rypytti, paistoi ja voiteli piirakoita, Eino pyöritti pastakonetta ja teki kuoria ja minä levitin täytettä ja rypytin. Muutamassa tunnissa tehtiin sekä peruna- että riisipiirakoita, kaikkiaan runsaasti yli sata kappaletta. Kun piirakat oli paistettu pakkasimme mukaamme piknikkoriin kahvitarvikkeet ja lähdimme Hyvinkäälle kahville Viola-serkun luokse.

Jännittävässä MasterChef Suomi -finaalissa Miro ja Hanna valmistivat ateriakokonaisuuden; alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Alkuruoan pääainekset olivat kanan, kalan ja vihannesten tähteet. Pääruoan pääraaka-aine oli Hannalla karitsan kare ja Mirolla peuran ulkofilee. Kilpailijoiden jälkiruoat vaikuttivat ihanan maukkailta, vaikkakin niiden reseptit olivat aika monimutkaisia. Hanna teki suklaa-mango-passion-kakun ja Miro suklaakakun. Miro voitti finaalin ja sai palkinnoksi kaksikymmentätuhatta euroa sekä MasterChef-tittelin. Miro kertoi voittohaastattelussa, että hänen suunnitelmissaan on perustaa oma ravintola Helsinkiin vielä tämän vuoden aikana. Ravintola-alan kilpailu on koko maassa erittäin kovaa ja Helsingissä varmaan vielä kovempaa kuin muualla. Alkoholin myynti on jo pitkään ollut laskussa ja samaan aikaan anniskeluravintoloiden kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Vaatii suurta rohkeutta perustaa ravintola Helsinkiin.

Maanantai 7.4.2014

DSC02032.JPG

Mustikka, Vaccinium Myrtillus

Maanantai 7.4.2014

Meidän pihametsikössämme kasvaa muutamia sinivuokkoja, jotka olivat tänään jo nupulla ja sisälle maljakkoon tuotujen mustikanvarpujenkin lehdet ovat vihertyneet kauniisti. Maasta työntyy krookuksia, narsisseja ja tulppaaneja. Kevään merkkejä löytyy lisää joka päivä.

Ajoin iltapäivällä Espoon Tapiolaan hammaslääkäriin, ja ihmettelin, kun kehä ykkönen oli kovin ruuhkainen.  Radiosta tuli liikennetiedote, jossa kerrottiin, että kehä ykkösellä oli tapahtunut onnettomuus ja että autoilijoiden pitäisi etsiä muita reittejä, koska liikenne oli katkaistu kokonaan osalta kehä ykköstä. Onneksi olin juuri sillä hetkellä vain muutaman sadan metrin päässä Vihdin tien liittymästä ja pääsin kääntymään sille ja ehdin hammaslääkäriin ajoissa.

Liikenneruuhkat kestivät useita tunteja, joten ajoin kotiin Helsingin keskustan kautta. Sekin reitti oli hyvin hidas, joten sain pitkästä aikaa tuntumaa ruuhkassa istumisesta. Työvuosinahan sitä tapahtui useinkin. Radiossa kerrottiin, että kehä ykkönen on Suomen vilkkain tieväylä ja että sitä käyttää yli satatuhatta autoa vuorokaudessa. Ei siis ihme, että ruuhkat ovat suuret, kun se on muutaman tunnin ajan suljettuna liikenteeltä.

Antti Hyry voitti kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2009 romaanillaan Uuni. Lainasin Hyryn kirjan kirjastosta. Se osoittautuikin hyväksi unilukemiseksi, koska kirjan alkuosassa tapahtumat etenevät kovin verkkaisesti, jopa unettavasti. Saa nähdä, tuleeko uuni valmiiksi kirjan 400 sivun aikana.

Sunnuntai 6.4.2014

Tänään on sadellut vettä koko päivän ja sää on ollut harmaa. Kevään etenemiselle sade on kuitenkin tehnyt hyvää. Jarkko ja Gia menivät Kevätmessuille Helsinkiin, ja minä olin sillä aikaa Corinnen ja Rianan kanssa. Katsoimme televisiosta eilisten televisio-ohjelmien Mentalisti Noora Karma ja Mitä tuli tehtyä taltioinnit, minkä jälkeen menimme syömään lihapullia Ruokapaikka Hanna-Mariaan. Ruokapaikka oli melko täynnä, ja suuri osa asiakkaista kuului puhuvan venäjää. Muutenkin Porvoon vanhassa kaupungissa oli liikkeellä suurehko määrä venäläisiä matkailijoita.

Ruokailun jälkeen kävimme vuokraamassa videovuokraamosta elokuvan. Olisimme halunneet katsoa Disneyn animaatioelokuvan Frozen – Huurteinen seikkailu, joka perustuu löyhästi H. C. Andersenin satuun Lumikuningatar, mutta se tuleekin videovuokraamoon vasta keskiviikkona. Elokuvan Frozen – Huurteinen seikkailu ensi-ilta oli Amerikassa loppuvuodesta 2013 ja nyt se on nimetty kaikkien aikojen eniten rahaa tuottaneeksi animaatioelokuvaksi. Kaikkiaan se on tuottanut lipunmyynnillä Amerikassa ja muualla maailmassa yhteensä yli miljardi dollaria.

Päädyimme pitkän etsimisen jälkeen Kaisa Rastimon vuonna 2002 valmistuneeseen elokuvaan Heinähattu ja Vilttitossu, joka perustuu Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan lastenkirjasarjaan. H. Ylänen kirjoitti aikanaan HS NYTissä, että ”Rastimo on onnistunut tekemään lastenelokuvan, jonka katsominen tekee hyvää aikuisillekin.” Me kaikki kolme katsojaa viihdyimme hyvin elokuvan parissa. Se oli lavastukseltaan kaunis ja hyvin runsas, siinä oli vauhtia ja hauskoja tilanteita ja roolihenkilöt olivat hyviä tyyppejä. Pääosissa kahdeksanvuotias Katriina Tavi Heinähattuna ja kusivuotias Tilda Kiianlehto Vilttitossuna olivat aivan upeita pieniä tyttöjä. Heinähattu oli herkkä ja syvällinen ja Vilttitossu tomera ja temperamenttinen.

Television Tähdet, tähdet -ohjelmassa oli vuorossa hevimusiikki. Diandra oli mielestäni päivän paras esiintyjä ja Jari Sillanpää oli myös erittäin hyvä. Jari Sillanpään monipuolisuus on todella vakuuttavaa. Laura Pyrrö valitettavasti putosi tässä jaksossa. Olisin toivonut hänen pääsevän vielä pidemmälle, vaikka tänään hänen esityksensä ei ollutkaan kovin vahva. Vakiotuomari Maria Veitolan kommentit ihmetyttävät, koska useimmiten ne eivät millään tavalla liitty kilpailijoiden esityksiin. Stratovarius-yhtyeen laulusolisti Timo Kotipelto oli kilpailijoiden sympaattinen ja osaava opettaja.

Lauantai 5.4.2014

Menneen talven viimeinen lumikasa pihassa ei tunnu sulavan millään ja vuorenkilvet ovat sen alla kovasti puristuksissa.  Kasa on niin kova, ettei sitä edes pysty hajottamaan. Nyt kuitenkin lähden Messukeskukseen Kevätmessut 2014 -tapahtumaan ja erityisesti katsomaan, mitä uutta Oma piha -osastolla on esitteillä keväälle ja tulevalle kesälle.

DSC02001.JPG

Lumikasa sulaa hitaasti kiven pohjoispuolella.

Oma piha -messuilla oli kaikenlaista meidänkin pihaan sopivaa. Esillä oli muun muassa lasisia kasvihuoneita, jotka soveltuvat myös huvimajakäyttöön sekä tyylikkäitä ulkogrillejä. Monilla näytteilleasettajilla oli erilaisia leikkokukkia, viherkasveja, perennantaimia, kukkasipuleita ja -mukuloita sekä siemeniä. Yllättävää kyllä tarjolla oli hyvin paljon ruokatuotteita kuten leivonnaisia, kalasäilykkeitä ja mansikoitakin.

Ostin pussillisen karjalanpiirakoita ja lähdin messuosastot kierrettyäni käymään Paippisissa. Olin varannut illaksi lipun Järvenpää-talon konserttiin Kaksi astetta ja konsertin alkuun oli vielä muutama tunti aikaa, joten ehdin hyvin käydä Paippisissa kahvilla.

Järvenpää-talossa oli esillä KuumArt ry -taideyhdistyksen kevätnäyttely, ja katsoin näyttelyn teokset ennen konsertin alkua. Näyttelyn avajaisissa maaliskuussa presidentti Tarja Halonen oli julkistanut vuoden 2014 KuumArt-taiteilijan. Hänen valintansa oli espoolainen Päivi Karttunen. Karttusen teos Mutismus electivus, Valikoitu puhumattomuus oli tehnyt presidentti Haloseen vaikutuksen koskettavuudellaan. Teos oli minusta aika erikoinen. Se koostui kolmesta erillisestä lasta esittävästä maalauksesta.

Kaksi astetta -konsertissa esiintyivät viulistit Pekka ja Jaakko Kuusisto sekä lauluhtye Rajaton. Ohjelmalehtisen mukaan ”Kuusi laulajaa ja kaksi viulistia löysivät toisensa lähes sattumalta, kun polut kohtasivat keväällä 2011 Canberran musiikkijuhlilla Australiassa.” ”Nimi Kaksi astetta viittaa optimistisimpiin arvioihin maapallon keskilämpötilan noususta vuoteen 2100 mennessä.”

Konsertti oli huipputaitavien esiintyjien loistavaa yhteistyötä. Laulut olivat tätä konserttikiertuetta varten tehtyjä. Laulujen aiheet olivat luonnosta, sävellykset olivat Kuusistojen sekä muutaman Rajaton-yhtyeen jäsenen tekemiä, sanoitukset oli pyydetty suomalaisilta tunnetuilta lyyrikoilta. Pekka Kuusisto osoitti jälleen monipuolisuutensa taiteilijana, hän soitti viulua, lauloi ja jutteli tapansa mukaan hauskoja tarinoita ja nauratti yleisöä.

Kotimatkalla kuulin uutisista, että Jyrki Katainen luopuu kokoomuksen puheenjohtajajuudesta ja jättää pääministerin tehtävät kesäkuussa. Se oli aikamoinen yllätysuutinen, taisi olla sitä myös kokoomuksen sisällä.

Perjantai 4.4.2014

Kierrettiin Jarnon kanssa Hangelbyträsket -järven ympäri ja ihasteltiin kaunista kevätiltaa ja juuri jäistä vapautunutta järveä. Kevät kuitenkin etenee omaa vauhtiaan, ja koska lämpötilat eivät lähipäivinä nouse kovinkaan korkealle ja useina öinäkin on vielä ennusteen mukaan pientä pakkasta, ei ole odotettavissa mitään nopeaa ryöpsähdystä kohti kesää. Mutta odotellaan ja iloitaan jokaisesta uudesta kevään merkistä.

DSC01988.JPG

Palleroporonjäkälä, Cladonia stellaris.

Torstai 3.4.2014

Sepelkyyhky on saapunut ruokintapaikalle. Niistä on Birdlife Suomen mukaan tehty havaintoja jo yli viikon ajan, mutta tämä oli ensimmäinen havainto meidän pihallamme tänä keväänä. Aikaisempina keväinä niitä on aina ollut ruokailemassa kaksi kyyhkyä, joten toista vielä odotellaan.

Teimme Merjan, Kaijan ja Helinän kanssa retken Hämeenlinnan Teatteriin katsomaan esitystä Näyttelijätär – Ritva Oksanen 50 vuotta näyttämöllä. Tämä oli kolmaskymmenesyhdeksäs esitys, ja kaikki esitykset ovat olleet suurin piirtein loppuunmyytyjä. Näyttämöllä oli kukkapylväs, siinä valkoisia ruusuja maljakossa, flyygeli ja säestäjä Pedro Hietanen sekä Ritva Oksanen täysmustassa puvussaan. Muuta siellä ei ollut eikä sinne olisi mahtunutkaan. Näyttämön täytti karismaattinen esiintyjä, joka esitti roolitöitään viidenkymmenen vuoden ajalta puhuen ja laulaen. Roolitöitä hänen urallaan on ollut laidasta laitaan Pirkko Saision kirjoittaman Elämänmenon Eila Niemisestä Marlene Dietrichiin. Roolivaatetuskin on vaihdellut risaisesta esiliinasta  valkoisiin turkiksiin. Ritva Oksasella on vahva ääni ja ilmeikkäät kädet, joiden avulla hän tulkitsi taitavasti erilaisia tunnetiloja. Esitys oli vaikuttava, tunteita herättävä ja samalla myös hauska.

Ennen Hämeenlinnaan lähtöä Merja tarjosi meille lounaaksi herkullista mausteista kanakeittoa ja mansikkarahkaa sekä pullakahvit. Hän myös toimi kuljettajanamme Hämeenlinnaan, joten me muut saimme vain istua mukavasti kyydissä.

Keväällä 2012 kävimme Antin kanssa Hämeenlinnan Teatterissa katsomassa näytelmän Niskavuori, jossa oli yhteenkoottuna Hella Wuolijoen kirjoittamista Niskavuori-näytelmistä Loviisan koko elämäntarina nuorikosta vanhaksi emännäksi. Ritva Oksanen esitti näytelmässä Loviisaa. Tämä eri näytelmien yhdistäminen oli ainutkertainen hanke, johon Wuolijoen perikunta oli myöntynyt vasta vuosien miettimisen jälkeen. Näkemämme Niskavuori-esitys oli sadas ja samalla viimeinen ja sen päätyttyä Loviisa eli Ritva Oksanen kuljetettiin hevoskärryillä Hämeenlinnan rautatieasemalle. Hevoskärryt olivat samat, joilla oli aikanaan matkannut myös Niskavuori-näytelmät kirjoittanut Hella Wuolijoki. Myös Niskavuori-näytelmästä oli katkelma tämänpäiväisessä esityksessä.

Keskiviikko 2.4.2014

Työpäivä, mutta vain muutaman tunnin mittainen. Aamulla lähdin töihin Haaga-Heliaan Pasilaan, jossa minulla oli opinnäytetyöohjausta. Pakkasta oli peräti seitsemän astetta ja auton lasit olivat aivan jäässä. Koko päivä oli viileä ja tuulinen. Koska työpäiväni oli melko lyhyt, menimme sen jälkeen Ritvan kanssa kävelemään.

Teimme pitkän kävelylenkin pitkin Herttoniemenrannan ja lähistön rantoja. Jäät olivat jo lähteneet, mutta paikoin oli vielä hyvin ohuita jäälauttoja, joilla seisoi lokkeja. Näytti aivan siltä, kuin lokit olisivat seisoneet vetten päällä. Kävelylenkin jälkeen haimme Pentin mukaan ja menimme lounaalle Herttoniemenrannassa olevaan Trattoria Il Faroon. Pentti söi pihvin ja me Ritvan kanssa otimme pizzat, joissa oli parmankinkkua, vuohenjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia ja rucolaa. Pizzat olivat rapeapohjaisia ja maukkaita eikä pihvissäkään ollut kuulemma mitään vikaa.

Tänään tuli toinen osa TV2:n sarjasta Toisen kanssa. Minulle ei ole vielä oikein selvinnyt, onko sarja komedia vai mikä se on. Ainakin siinä on komediallisia kohtauksia, jotka tuntuvat ihan turhilta, kun kuitenkin sarjassa käsitellään vakavia asioita. Tämänpäiväisessä jaksossa Saara souteli järvellä ja etsi tulevan lapsensa isää, josta hän tiesi vain nimen, Matti. Hän souteli lähellä rantoja ja huuteli Mattia ja tämä löytyikin yhdeltä kesämökiltä. Valitettavasti vain Matti ei ollut vähääkään kiinnostunut tulevasta lapsestaan. Eikä ollut Saaran mieskään innostunut tulevasta lapsesta, vaikka pariskunta olikin jo pitkään toivonut hartaasti lasta.

Tiistai 1.4.2014

Radio Suomen iltapäivälähetyksessä kerrottiin pääkaupunkiseudun päiväkoteihin levinneestä hyvin nopeasti tarttuvasta korvamadosta. Kyseessä on vakava tartuntatauti, ja parhaiten tartunnan pystyy välttämään, kun kääntää pipon nurin päin.

Suomi menestyi jälleen hyvin Pisa 2012 -tutkimuksessa, tällä kertaa ongelmanratkaisutehtävissä. Suomalaisoppilaat saavuttivat Euroopan maista parhaan pistemäärän, ja kaikista tutkimukseen osallistuneista maista ja alueista Suomen pisteiden keskiarvo oli yhdeksänneksi korkein. Ongelmanratkaisua selvitettiin ensimmäisen kerran vuoden 2012 Pisa-tutkimuksen yhteydessä ja se toteutettiin tietokoneella tehtävänä kokeena. Pojat menestyivät osallistujamaissa tyttöjä paremmin ongelmanratkaisutaidoissa keskimäärin, mutta Suomessa tyttöjen pisteiden keskiarvo oli kuitenkin merkittävästi poikia korkeampi. (mtv.fi/uutiset)

Ilta-Sanomista löytyvät ongelmanratkaisutehtävät, joita oppilaat ratkaisivat Pisa-tutkimuksessa, joten siellä voi kokeilla omia ongelmanratkaisutaitojaan. Tänään sivusto oli kuitenkin niin ylikuormittunut, että minä en ainakaan päässyt tehtäviä ratkaisemaan. Ehkä ihan hyvä niin.

Päivä oli pilvinen ja melko viileä. Vähän näkyi lumihiutaleitakin ilmassa, eivät tosin ehtineet maahan ennen sulamistaan. Ihan hirveästi sää ei ennusteen mukaan viikon aikana lämpene.

Suomessa rakennetun ja vuonna 2008 valmistuneen maailman suurimman risteilyaluksen Oasis of the Seas’in oli määrä purjehtia USA Suomeksi -sivuston mukaan tänään Floridan itärannikkoa pitkin West Palm Beachista etelän suuntaan ja pysähtyä myös Lantanan rannassa kello 11.15 ottamaan 620 ensimmäistä jonottajaa ilmaiselle noin kahden tunnin laivamatkalle ja laivayhtiön tarjoamalle buffet-lounaalle. Kaikkia mukaan päässeitä pyydettiin käyttämään vain sandaaleita, koska laivan kansi, joka oli juuri käsitelty uudella pinnoitteella, ei ollut vielä aivan kuiva. Paluumatka Lantanaan oli järjestetty bussikuljetuksena.

Illalliseksi fondueta ja sveitsiläistä valkoviiniä.

DSC01964.JPG

Aprilliä!