Maanantai 31.3.2014

Aamulla sää oli kylmä ja piti pukeutua kunnolla pihapuuhastelua varten. Toppatakki päälle ja päähän mummopipo, niin kuin Jarno kutsuu minun design-villamyssyäni, ja hyvin tarkeni, jonkin ajan kuluttua oli jo ihan lämmin. Kevät ei nyt kuitenkaan tunnu edistyvän, kun lampi on vielä jäässä ja muutama lumikokkarekin on pihassa eivätkä ne tunnu hupenevan yhtään. Siirsin aamuksi sovitun auton renkaiden vaihdon viikolla eteenpäin, kun tuntuu, että talvikelit eivät ole vielä ihan kokonaan menneet.

Iltapäivällä askarreltiin pääsiäiskoristeita, ja kyllä sitä ikäihminenkin innostuu askartelusta, kun katselee seitsemänvuotiaan intoa ja tekemisen iloa. Kävimme Porvoon Taidetehtaalla olevassa Tiger-myymälässä ostamassa askartelutarvikkeita. Liikkeessä olikin runsaasti pääsiäiseen liittyviä pikkutavaroita. Useimpien tavaroiden hinnat olivat joko yksi, kaksi tai kolme euroa.

Tämän päivän Taloussanomissa oli kirjoitus tanskalaisesta Tiger-ketjusta otsikolla Tiger-intoilu leviää. Artikkelissa analyytikko totesi, että Tiger on liike, jossa design on hienoa ja tuotteet ovat halpoja, joten aina on kiusaus ostaa jotakin. Tiger on saanut hyvän alun myös Suomessa. Ketjun nimi Tiger tulee kuulemma tanskan sanasta tier, joka tarkoittaa kymmentä kruunua.

Kuuntelin illalla YLE Areenalta Philomela-kuoron 30-vuotisjuhlakonserttia. Esitys oli taltioitu lauantaina Musiikkitalossa. Olen kuunnellut Philomelaa parissa konsertissa livenä ja kuoro on kyllä aivan huippuluokkaa, mutta kannettavan tietokoneen kautta pelkästään kuunneltuna esitys ei päässyt oikeuksiinsa enkä sitten viitsinytkään kuunnella sitä kovin pitkään.

Sunnuntai 30.3.2014

"Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." (kiinalainen sananlasku) Puutarhurin perjantaipostissa puutarhuri Juha haastoi lukijansa viettämään puoli tuntia päivässä pihalla, puutarhassa tai luonnossa liikkuen. Ajattelin ottaa haasteen vastaan, ja pyrin siis viettämään niinä päivinä, kun se vain on mahdollista, ainakin puoli tuntia puutarhassa tai pihalla. Kannustan myös ystäviänikin ottamaan haasteen vastaan. Tämänpäiväisen pihapuuhastelun päätteeksi poimin nipun  mustikanvarpuja, jotka laitoin sisällä maljakkoon.

Onko suvivirsi uskonnollinen vai ei, kas siinäpä pulma. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on ottanut kantaa Suvivirren esittämiseen kouluissa. Hänen linjauksensa mukaan Suvivirsi on uskonnollinen ja siitä syystä ongelmallinen. Viikonlopun Ilta-Sanomissa Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi jyrähti Suvivirren puolesta. Hän oli sitä mieltä, että Suvivirsi on säilytettävä koulujen kevätjuhlaperinteenä. Siksipä hän onkin järjestämässä Töölön torille Suvivirren laulutapahtuman toukokuun viimeisenä päivänä.

Kyllä Suvivirsi minunkin mielestäni täytyy säilyttää. Yksittäisistä koulun kevätjuhlista ei välttämättä ole jäänyt mitään merkittäviä muistijälkiä, mutta yhä edelleen, kun koulujen kevätjuhlien aikaan kuulen Suvivirren, siitä tulee aivan erityinen olo, haikea ja iloinen.

Suvivirren säveltäjää ei tunneta, vaan sitä pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä. Sen suomenkieliset sanat on kirjoittanut virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700. Kirkko ja kaupunki -lehti julkaisi 23. toukokuuta 2011 Suvivirren sanat stadin slangilla. Käännöksen ovat tehneet Mikko Seppälä ja E.J. Kauhanen.

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Jo pukkas glaiduu aikaa,
on kesis viimeinkin.
Ja minne vaan kun tsiigaa,
nii hittaa blumsterin.
Ja kaiken uusiks duunaa
noi säteet suulperin.
Ne stadin nyyaks puunaa,
vek stikkaan perperin.

Kävimme päivällä perhelounaalla Porvoon Amarillossa, minkä jälkeen Gia kutsui kahville. Tarjolla oli myös Corinnen leipomia herkullisia voisilmäpullia. Illalla radiossa oli rakkauslaulujen ilta, jossa kuultiin ihanan romanttista musiikkia ja liikuttavia lauluihin liittyviä tarinoita.

Lauantai 29.3.2014

Pornaisissa toimiva Kulttuuriosuuskunta Porneesi järjesti tänään retken Helsinkiin Sinebrychoffin taidemuseoon, jonka näyttely Naisten matkassa esittelee suomalaisten naistaiteilijoiden ulkomaille suuntautuneiden matkojensa aikana tekemiä teoksia; maalauksia ja grafiikkaa. Esillä on muun muassa Ranskan Bretagnessa, Italiassa ja Saksassa maalattuja töitä. Tunnetuimmat esillä olevat taiteilijat ovat Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Elin Danielsson-Gambogi ja Ellen Thesleff. Kaikkiaan näyttelyssä on kahdenkymmenenneljän naistaiteilijan teoksia. Varhaisin työ on vuodelta 1846 ja viimeisin vuodelta 1960.

Meitä oli matkassa seitsemän naista ja miespuolinen pikkubussin kuljettaja. Ateneumin opas Eija Olsson oli mukana ja hän kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita taiteilijoiden vaiheista ja maalausten synnystä. Taiteilijoiden omakuvat ovat aina kiinnostavia, ja näyttelyssä esillä ollut Elin Danielsson-Gambogin Omakuva vuodelta 1900, jossa valo tulee kauniisti taiteilijan takaa, oli minusta yksi näyttelyn kiinnostavimmista töistä. Myös Maria Wiikin maalaus Kirkossa vuodelta 1884 oli hyvin kaunis. Oppaamme kertoi, että Elin Danielsson-Gambogi oli yksi harvoja sen ajan naistaiteilijoita, jota miestaiteilijat arvostivat. Se johtui kuulemma suurelta osin siitä, että Danielsson-Gambogi pystyi juomaan alkoholia samassa tahdissa miesten kanssa, ja hän jopa päihitti miehet juomisessa.

Naisten oli vielä 1800-luvulla vaikeampi luoda uraa taiteilijana kuin miesten, koska maalaustaiteen katsottiin soveltuvan naisille vain harrastukseksi, ei leipätyöksi. Naisia ei myöskään vielä 1800-luvulla hyväksytty opiskelijoiksi Euroopan taideakatemioihin, joten he aloittivat usein opintonsa miestaiteilijoiden yksityisoppilaina. Mutta vaikeuksista huolimatta Suomessa oli sisukkaita ja lahjakkaita naisia, jotka halusivat tulla taiteilijoiksi ja myös tulivat.

Tutustuimme myös Sinebrychoffin kotimuseoon, ja kävimme arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelemassa Hietalahden kauppahallissa, jossa söimme lounaan. Söimme Kaijan kanssa lohikeittoa, joka oli maukasta, kermaista ja kalaista. Siitä näki ja maistoi, että voita ja kermaa oli käytetty runsaasti.

Perjantai 28.3.2014

Kulttuuri- ja kesäkaupunki Porvoo heräilee kevääseen ja kesän odotukseen. Tänään vietettiin kesäkauden avajaisia Porvoon vanhassa kaupungissa, ja siellä oli muun muassa mahdollisuus osallistua Porvoon kauppiasyhdistyksen sanakilpailuun etsimällä liikkeiden ikkunoista yksittäisiä kirjaimia ja muodostamalla niistä vanhaan Porvooseen liittyvä sana. Minäkin kävelin vanhassa kaupungissa ja etsin samalla liikkeiden ikkunoista kirjaimia. Kaikkiaan kirjaimia oli kerrottu olevan kymmenen. Minulla oli jo kotoa lähtiessä yksi sana mielessä, ja kun olin löytänyt viisi kirjainta ja ne kaikki sopivat tähän kymmenkirjaimiseen sanaan, päätin osallistua kilpailuun ja mahdollisesti voittaa lounaan ja elokuvaliput neljälle hengelle. Iltapäivällä vanhassa kaupungissa oli vielä melko hiljaista, mutta kun putiikit ja kahvilat olivat auki iltakahdeksaan, niin ehkä siellä illalla oli vilkkaampaa.

Porvoon Taidetehtaalla esitettiin eilen ja tänään tango-ooppera Maria de Buenos Aires, joka edustaa argentiinalaisen Astor Piazzollan kehittämää tango nuevoa. Maria de Buenos Aires on espanjaksi esitettävä pienois- tai kamariooppera. Oopperan esiintyjinä olivat tunnettu argentiinalainen tangolaulaja Martin Alvarado sekä sopraano Angelika Klas. Tarinan kertojana oli Daniel Bonilla Torres Puerto Ricosta. Orkesteri koostui uutta tangoa soittavasta Tanguedia Quintetista ja Lohjan Kaupunginorkesterin muusikoista. Ooppera kertoo Marian tarinan ennen ja jälkeen hänen kuolemansa. Maria on prostituoitu Buenos Airesin kaduilta.

Ennen Maria de Buenos Aires -oopperan alkamista pidettiin teosesittely, jossa tarinan kertojana esiintyvä Daniel ja Tanguedia Quintetin bandoneonin soittaja Henrik esittelivät teoksen, jonka tarina on hyvin runollinen ja sisältää paljon symboliikkaa. Bandoneonilla on esityksessä keskeinen osa samoin kuin argentiinalaisessa tangossakin. Bandoneon on harmonikansukuinen soitin, joka on alunperin kotoisin Saksasta mutta kulkeutunut siirtolaisten mukana Etelä-Amerikkaan.

Esitys oli todella hieno ja vaikuttava. Koko orkesteri soitti upeasti ja oopperan laulajat ja kertoja eläytyivät rooleihinsa vahvasti. Bandoneon soi erityisen komeasti ja Angelika Klas lauloi oopperan nimikappaleen Yo so Maria niin, että sen muistaa pitkään.

Torstai 27.3.2014

Peipot ovat ilmestyneet meidän lintujen ruokintapaikallemme. Tänä aamuna niitä oli jo muutama yksilö ruokailemassa. BirdLife Suomen lintutilanneilmoituksen mukaan peippojen etujoukot tulivat Suomen etelärannikolle viime viikonloppuna. Kaksi harakkaakin tepasteli ruokintapaikalla. Harakoita siellä näkee tosi harvoin. Kun istuin kahvilla terassilla auringonpaisteessa, huomasin etupihan telkänpöntön suuaukossa telkän untuvia, jotka uskoakseni ovat tulleet siihen nyt viime päivien aikana. Olisiko telkkä siis jo käväissyt pöntössä? Telkkämies Kimmon kirjoittamasta kirjasta Telkkä ja isokoskelo – Rantapihan kutsutut vieraat ei löytynyt vastausta siihen, käyvätkö telkät jo näin aikaisin pesäpöntöissä, joten laitoin heti viestin ystävällemme Kimmolle ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Kimmo käy vuosittain katsomassa meidän neljä telkänpönttöämme ja tekee kartoituksen siitä, miten pesintä on onnistunut.

Pihapuuhastelu jäi tänään hieman lyhyeksi, koska olin lupautunut viemään Einon silmäpistokseen Tilkan silmäsairaalaan, mutta sen verran olen jo saanut pihapiiriä siivotuksi, että pihassa alkaa olla peräkärryllinen risukasoja. Ennen Tilkkaan lähtöä kävimme Katrin ja Einon kanssa moikkaamassa naapurin Aulista ja Anjaa. Kun tulimme Tilkasta, Maria-Liisa ja Elina olivat tulleet käymään Paippisiin. Elinan opinnot sujuvat mukavasti Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon toimipisteessä.

”Söderkulla skolassa tehdään maan parasta kouluruokaa” kirjoitti tämän päivän Sipoon Sanomat. Toista kertaa järjestetyssä valtakunnallisessa Kouluruokakilpailussa Sipoon Söderkulla skolassa työskentelevä kolmen hengen tiimi voitti muut loppukilpailuun selvinneet joukkueet. Joukkueiden tehtävänä oli valmistaa kolme ruokalajia kouluruokalistalta ja jokaisen annoksen valmistuskustannukset saivat olla korkeintaan yhden euron. Sipoon joukkue valmisti porkkanasosekeittoa salaatin ja sämpylän kera, talon parasta kasvisrisottoa ja broilerinuijia. Nämä ovat kuulemma Söderkulla skolassa niin sanottuja tyhjän kattilan ruokia eli maistuvat koululaisille. Minä jätin kouluaikanani yhden ainoan kerran kouluruoan syömättä. Kyseessä oli aika kaamean makuinen oranssi keitos. Kerrottiin, että sen oli kehitellyt Järvenpään Yhteiskoulun maantiedon ja biologian opettaja lempinimeltään Simppu.

Keskiviikko 26.3.2014

Tänään on kulunut 30 vuotta siitä, kun kampaajani Marina avasi kampaamonsa Söderkullan keskustassa. Hän vietti juhlapäivää työn merkeissä ja minullakin oli aikavaraus tälle päivälle. Aika monta päätä Marina on kolmessakymmenessä vuodessa ehtinyt käsitellä, mutta edelleenkin hän vaikuttaa aidon innostuneelta työstään, mikä on tietenkin asiakkaan kannalta mukava asia. Hänellä on myös asiakkaita hyvin laajalta alueelta, jopa Espoossa asti tullaan Söderkullaan kampaamoon.

Nyt pihasta on lumi jo lähes kokonaan sulanut ja tänään vietinkin pari tuntia ulkona pihaa siivoten. Keräilin talven aikana puista katkeilleita risuja pihapiiristä, mutta haravoimaan en vielä päässyt, koska maa on osittain jäässä. Pihalla puuhailun jälkeen istahdin terassituolille ja nautin auringosta ja kahvista. Tuulen suojassa tuntui tosi lämpimältä, vaikka lämpötila ei ollut edes kymmentä astetta.

Sipoon Kansalaisopisto järjesti illalla Nikkilässä luennon Tove Janssonin taiteesta. Luennon piti Ateneumin taidemuseossa oppaana työskentelevä Eija Olsson, joka kertoi Tove Janssonista ja hänen taiteestaan sekä näytti kuvia Janssonin piirroksista ja maalauksista. Paikalla oli parikymmentä pääosin eläkeiässä olevaa naista ja yksi mies.

Tove Jansson oli monipuolinen kuvataiteilija ja kirjailija. Hän maalasi maisemia, asetelmia ja tilannekuvia. Hän teki julkisia seinämaalauksia kouluihin, yritysten tiloihin, sairaaloihin ja päiväkoteihin. Hän maalasi myös alttaritaulun Teuvan kirkkoon. Hän kuvitti lastenkirjoja, teki kuvituksia päivä- ja aikakauslehtiin ja piirsi postikortteja ja mainoksia. Hän teki Muumipeikko-sarjakuvia useiden vuosien ajan, hän kirjoitti yhdeksän muumikirjaa ja teki kolme muumi-kuvakirjaa sekä lisäksi kirjoitti romaaneja ja novellikokoelmia sekä kuunnelmia, näytelmiä ja laulujen sanoituksia. (Ateneumin Tove Jansson -näyttelyesite 2014)

Tiistai 25.3.2014

Aamupäivällä teimme Ritvan kanssa reippaan kävelylenkin. Kiersimme pitkin Herttoniemen rantoja ja näimme valtaisan määrän vesilintuja, muun muassa joutsenia, sorsia, erilaisia lokkeja sekä telkän. Kävelylenkin jälkeen Ritva ja Pena tarjosivat erinomaisen kala-aterian, minkä jälkeen menin Rianaa vastaan koululle. Kun Corinne tuli koulusta, hän leipoi kaurakeksejä, joista tuli niin hyviä ja rapeita, että kopioin reseptin ja ajattelin tehdä niitä itsekin lähiaikoina.

Luin 19.3.2014 ilmestyneestä Kotiliedestä Marsa Luukkosen kolumnin, jonka otsikkona oli Jäitä hattuun! Luukkonen kertoi siinä muistavansa lopun ikäänsä sen ajankohdan ja paikan, jossa hän oli, kun ”alkaa tekemään -kielipommi pamahti”. Runebergin päivänä 5.2. uutisissa kerrottiin suomen kielen lautakunnan uudesta suosituksesta, jonka mukaan alkaa tekemään -muoto sopii yleiskieleen. Minäkin muistan, vaikka en välttämättä lopun ikääni, missä olin, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Olimme Runebergin päivänä 5.2. Antin kanssa lähdössä Porvooseen Runeberg-laivalle, jossa oli tarjolla kahvia ja runebergintorttuja. Ennen lähtöä kuuntelin kotona vielä uutislähetyksen, jossa asiasta kerrottiin. Kyseisen päivän jälkeen olen ollut huomaavinani, että alkaa tekemään -muodon käyttö on lisääntynyt radiossa ja televisiossa. Voihan se kyllä johtua siitäkin, että asiaan on tullut kiinnitetyksi aikaisempaa enemmän huomiota.

No, alkaa tekemään -muotoa ei ole kuitenkaan pakko käyttää ja muutamat yhteisöt ovatkin ilmoittaneet, että he aikovat käyttää pelkästään alkaa tehdä -ilmaisua vielä ainakin lähivuosina. Muun muassa Helsingin Sanomat ja Kotiliesi-lehti ovat näin päättäneet. Suuresti kunnioittamani suomen kielen opettajani Helyn opetuksen seurauksena ei tulisi mieleenkään alkaa käyttää alkaa tekemään -muotoa.

Illalla tehtiin Jarnolle englanninkielistä ansioluetteloa. Eivät nuo minun Amerikassa viettämäni kuukaudet kauheasti tässä työssä olleet avuksi, sen verran vieraita termejä ansioluettelo sisälsi.

Maanantai 24.3.2014

Löysin vanhoista sähköposteistani 15.11.2003 lähettämäni viestin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto sekä Jyväskylän yliopiston Kirjallisuuden laitos ja Nykykulttuurin tutkimuskeskus kartoittivat silloin L. M. Montgomeryn tyttökirjojen herättämiä lukukokemuksia. Osallistuin tähän kirjoitustapahtumaan, johon pyydettiin kirjoituksia aiheesta Mitä Runotyttö- ja Anna-kirjat ovat sinulle merkinneet? Lähettämäni viestin liitetiedostona oli kirjoittamani tarina:

 Annan jäljillä

Oli jouluaatto vuonna 1962. Päivä oli kiireinen, vielä oli paljon tehtävää ennen iltaa. Tupa piti siivota ja jouluruokiakin täytyi valmistaa. Päivä tuntui loputtoman pitkältä. Ei oikein huvittanut siivota, mutta ei auttanut. Olinhan jo 12-vuotias ja siinä iässä, että hyvin pystyin auttamaan äitiä kotiaskareissa. Olisi vain ollut niin ihanaa heittäytyä kerrossängyn yläpetille ja ottaa kirja käteen ja upota sen jännittävään maailmaan. Se oli parasta, mitä tiesin.

Kun siivoukset ja ruokavalmistelut oli tehty, alettiin lämmittää saunaa. Saunomisen jälkeen syötiin pitkään ja sen jälkeen tiskattiin astiat. Vihdoin viimein isä meni käymään ulkona. Sisään tullessaan hän toi mukanaan rappusilta löytämänsä lahjasäkin. Hän avasi säkin ja alkoi lukea pakettien päällä olevia tekstejä.

Ja tässä on Helenalle tällainen kova paketti, sanoi isä. Hain paketin, revin innokkaasti paperit paketin päältä ja mitä sieltä sisältä paljastuikaan. Se oli kaunis valkokantinen kirja. Kirjan kannessa oli kaksi tyttöä kukkakimput kädessään. Kääntelin kirjaa. Sen nimi oli Annan nuoruusvuodet ja sen tekijä oli L.M. Montgomery. Pian kaikki paketit oli jaettu. Kiipesin yläpetilleni uuden kirjani ja suklaakonvehtirasian  kanssa. Ihailin vielä hetken kirjan kaunista ulkonäköä ja sitten avasin kirjan. Se narahti mukavasti, niin kuin uusi kirja avattaessa narahtaa. Rupesin lukemaan. Kirjan päähenkilö Anna oli 11-vuotias, vähän minua nuorempi. Annaan oli kiva tutustua ja ystävystyin hänen kanssaan nopeasti. Ihailin häntä suuresti, hänhän oli niin reipas ja rohkea. Sellainen minäkin halusin olla.

Maaliskuussa, muutaman kuukauden kuluttua joulusta, oli  syntymäpäiväni. Sain äidiltä ja isältä lahjaksi Anna ystävämme -kirjan. Siinä kirjassa Anna oli jo kuusitoistavuotias. Nyt hän oli jo minua huomattavasti vanhempi. Tuntui jännittävältä lukea niin paljon vanhemman tytön elämästä.

Seuraavina jouluina ja syntymäpäivinä tiesin jo odottaa lisää  Annan elämänvaiheista kertovia kirjoja ja sainkin niitä lahjaksi. Annan unelmavuodet kertoo ajasta, jolloin Anna on jo aikuisuuden kynnyksellä. Anna omassa kodissaan -kirjassa Anna menee naimisiin ja perustaa perheen. Kotikunnaan Rilla kertoo Annan ja hänen miehensä Gilbertin kuopuksesta Rillasta.

Etsin äsken esiin viisi Anna-kirjaani. Niitä hypistellessä tuli hieman haikea olo. Nyt on marraskuinen lauantaipäivä. Olen yksin kotona. Ulkona on pilvistä ja harmaata. Olin suunnitellut aloittavani joulusiivoukset tällä kertaa hyvissä ajoin, mutta tulinkin tässä toisiin ajatuksiin. Haen suklaapiilostani ison suklaalevyn, heittäydyn parisängylle ja sukellan Annan unelmavuosiin.

Sunnuntai 23.3.2014

Pilvinen sadepäivä mutta kuitenkin sen verran lämmintä, että lumet kyllä hupenivat vauhdilla tänäänkin. Kävin moikkaamassa ja lounasta syömässä Paippisissa. Katsoimme myös televisiosta varsinaisen jännitysnäytelmän, jonka tarjosivat Holmenkollenilta naisten ampumahiihdon maailmancupin viimeisessä osakilpailussa Kaisa Mäkäräinen ja Norjan Tora Berger. Kaisa oli tämän päivän kisassa seitsemäs mutta voitti koko maailmancupin muutamalla pisteellä ennen Tora Bergeriä.

Tänä vuonna on kahden, ainakin osittain porvoolaisen, taiteilijan juhlavuosi. Taidemaalari Albert Edelfeltin syntymästä on kulunut 160 vuotta. Kirjailija ja taidemaalari Tove Janssonin syntymästä puolestaan on kulunut 100 vuotta. Molempia taiteilijoita juhlitaan monin erilaisin tilaisuuksin koko vuoden ajan sekä Porvoossa että muuallakin.

Aloitin Tove Janssonin juhlavuoteen tutustumisen ja luin Helsingin Sanomien Teema-lehden 2/13, jonka otsikkona oli Tove – Ihmisyyden puolustaja. Huomasin, että tiesin aika vähän Tove Janssonin elämästä ja taiteesta ja että se tietämys oli pääosin muumeihin liittyvää. Loppuvuoden aikana on mahdollisuus laajentaa tietämystä muumeista Janssonin monipuoliseen taiteeseen. Muun muassa Porvoon Taidetehtaalla on runsaasti erilaista sekä Tove Janssoniin että Albert Edelfeltiin liittyvää ohjelmatarjontaa.

MTV3:lla on menossa musiikkiviihdeshow nimeltään Tähdet, tähdet, jonka aiheena oli tänään ooppera. Päätinkin katsoa, millaisesta ohjelmasta on kysymys. Tänään esitettävä jakso oli erittäin nautittava. Kaikki esiintyjät esittivät osansa hienosti ja osoittivat ihailtavaa kehityskykyä ja rohkeutta. Oopperalaulaja Laura Pyrrön esittämä aaria oli luonnollisesti ihan eri tasolla kuin muiden laulajien esitykset, mutta myös Diandra, Jari Sillanpää ja Vicky Rosti selviytyivät mielestäni komeasti, pisteeni olisin kuitenkin antanut Diandralle. Esitettävät aariat olivat oopperoista Carmen, Taikahuilu, Trubaduuri ja Gianni Schicchi, sekä operetista Iloinen leski. Lilli Paasikivi, jota olen aina kovasti fanittanut laulajana, oli myös nainen paikallaan laulajien vaativana mutta kannustavana opettajana ja positiivisena palautteen antajana.

Lauantai 22.3.2014

WP_20140322_006.jpg

Kevät näyttää parhaita puoliaan. Tänään oli huikean kaunis päivä ja lumi hupeni ihan silmissä. Oli kiva kävellä kotikylän Hangelbyn pikkuteitä, vaikka tiet olivatkin märkiä ja kuraisia, ja sen jälkeen mennä pitkästä aikaa saunaan, ei kylläkään savusaunaan. Floridassa ei saunaa kaipaa, vaikka klubitalolla sellainen onkin. Antti kertoi, että Palm Beach Postin mukaan Floridassa on ollut yhdeksänneksi lämpimin talvi vuoden 1888 jälkeen, jolloin lämpötiloja on alettu tilastoida. Joulu-maaliskuussa on korkein lämpötila ollut 86 Fahrenheit-astetta (30 Celcius-astetta), johon on päästy useana päivänä ja alin lämpötila on ollut tammikuun 23. päivänä, jolloin lämpötila oli 38 Fahrenheit-astetta (3 Celcius-astetta). Talven suurin lumimäärä Yhdysvalloissa on tänä talvena ollut Buffalon kaupungissa mitattu 121 tuumaa (yli kolme metriä). Buffalon kaupunki on New Yorkin osavaltiossa.

Lintuystävämme käyvät edelleen ruokailemassa lintulaudoilla. Tänään siellä näkyi ainakin tali- ja sinitiaisia, punatulkkuja, mustarastaita ja käpytikka. Myös vanha "ystävämme" norjalaiselta metsäkissalta näyttävä kissa päivysti lintulautojen alla ja odotti ilmeisesti linnun putoavan suuhunsa. Pari kertaa kävin karjaisemassa sille, että painuisi metsään.

Jarkko toi Rianan meille ja minä lähdin Rianan kanssa katsomaan Helsingin Kaupunginteatterissa esitettävää näytelmää Onneli ja Anneli. Sitä ennen kävimme kuitenkin syömässä Hakaniemen Rossossa. Marjatta Kurenniemi kirjoitti kaikkiaan neljä Onneli ja Anneli kirjaa, joista ensimmäisen jo vuonna 1966. Näytelmä perustuu näihin kirjoihin. Tarina oli hauska ja viihdyttävä eikä yhtään lapsellinen. Esiintyjät olivat aikuisia näyttelijöitä, ja esitys sisälsi myös tanssia ja nukketeatteria.

Perjantai 21.3.2014

Olo on väsynyt, mutta on kiva taas olla kotona. Tuuli oli koko lentomatkan ajan myötäinen, mistä syystä matka-aika lyheni huomattavasti. Kone laskeutui yli puoli tuntia etuajassa, ja kun Jarkko oli lentokentällä vastassa, olin kotona jo aamuyhdeksän jälkeen. Matka meni mukavasti, kun minulla oli paikka varauloskäytävän vieressä. Siinä oli hyvin tilaa oikaista jalat ihan suoriksi. Siitä huolimatta en kuitenkaan saanut nukutuksi yhtään. Katsoin koneessa elokuvan The Book Thief (Kirjavaras). Elokuva kertoo saksalaisesta Liesel-tytöstä, joka lähetetään sijaisperheeseen toisen maailmansodan aikana. Tästä elokuvasta on sanottu jossain artikkelissa, että "tämä elämänmyönteinen ja sympaattinen elokuva on tarina selviytymisestä ja ihmisen sinnikkyydestä". Lieseliä elokuvassa esittää Marie-Sophie Nélisse, joka on 13-vuotias kanadalainen teininäyttelijä ja aivan ihastuttava Lieselin roolissa. Lieselin sijaisisää esittää Geoffrey Rush, yksi lempinäyttelijöistäni, joka esitti elokuvassa Kuninkaan puhe kuninkaan puheopettajaa. Hänen englanninkielensäkin on niin kaunista, että sitä on ilo kuunnella. Elokuva on todella hieno ja koskettava ja näköjään tulossa Suomen elokuvateattereihin huhtikuun alussa.

Lämpötila oli aamukymmeneltä jo yli viisi astetta ja aurinkokin yritti pilkistää pilven takaa. Lähipäiviksikin on luvattu ainakin saman verran lämpöasteita, joten eiköhän tuo lumi, jota onkin yllättävän paljon, kohta sula pois. Leikkasin runkoruusun ja siivosin ruukkutuijista ruskettuneita osia pois, joten hieman ehdin kevättäkin edistää.

Torstai 20.3.2014

Kaunis, tyyni aamu, lämpötila noin 22 astetta. Aamiainen parvekkeella on yksi Floridan mukavuuksista. Aamutelevision mukaan Barack Obama vierailee Floridan Orlandossa, jossa hän pitää puheen ja keskustelee koulutusasioista. Obama tuntuu käydän aika usein Floridassa, tuskin ihan samassa tahdissa vierailee kaikissa muissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Palm Beachin kansainvälinen venenäyttely alkaa tänään. Kävimme näyttelyssä viime vuonna ja näimme sellaisia veneitä, joita ei ihan joka päivä näekään, oli pituutta ja leveyttä ja tehoa moottoreissa. Hinnat kuitenkin olivat Suomen hintoihin verrattuna useimmiten reilusti alle puolen.

Pian täytyy lähteä lentokentälle. Ainakin tällä hetkellä kone näyttäisi lähtevän West Palm Beachista New Yorkiin aikataulun mukaisesti. Finnairin kone Helsingissä New Yorkiin on myös lähtenyt lähes aikataulussa, joten sopii toivoa, että se lähtee aikataulun mukaisesti myös takaisin Helsinkiin.

Keskiviikko 19.3.2014

Aamutelevisiossa keskusteltiin Amerikan palveluyritysten tippi- eli palvelurahakäytännöstä. Se edellyttää sitä, että ihmisillä on aina dollarin seteleitä mukanaan, koska tipit pitää maksaa yleensä käteisellä vaikka laskun maksaisikin maksukortilla. Nyt kun Amerikassakin yhä enemmän käytetään maksukortteja, asiakkailta ei aina välttämättä löydykään tarvittavia tippidollareita. Toivoa sopii, että täällä jossain vaiheessa luovutaan tästä käytännöstä ja lisätään palveluraha laskun loppusummaan. Käytäntö on lähinnä kiusallinen, kun aina pitää miettiä, mikä on kohtuullinen tippi missäkin tilanteessa. Yleensähän se on viidentoista ja kahdenkymmenen prosentin välillä laskun lopusummasta.

Portugalinsotalaiva, joka on polyyppieläimiin kuuluva polttiaiseläinlaji, esiintyy Floridankin vesissä ja ajautuu ajoittain suurina määrinä hiekkarannalle. Eliöllä on eräänlainen kelluke ja jopa kymmenien metrien päähän ulottuvia lonkeroita, joissa on polttiaissoluja. Nämä solut aiheuttavat hyvin tuskallisen poltteen ja saattavat olla jopa vaarallisia. Lantanan rannalla kävellessä näitä sinisiä, läpikuultavia otuksia näkee joskus rantaan ajautuneina, ja silloin on aina käveltävä hyvin tarkasti, ettei astu sellaisen lonkeron päälle. Silloin kun näitä otuksia on rantahiekalla, rannalla liehuu varoituslippu. Palm Beach Postin mukaan portugalinsotalaivojen kausi alkaa tältä keväältä olla ohi samoin kuin turistienkin. Ne ilmaantuvat Floridan rannoille taas marraskuun paikkeilla kuten turistitkin.

Aamulla pakkasin matkalaukun ja lentolaukun. Huomenna klo 11.31 lähtee JetBluen lento West Palm Beachin kentältä New Yorkiin, josta matka jatkuu Finnairin iltalennolla Helsinkiin. Perjantai-aamuna olen Suomessa. Antti jatkaa täällä oloaan vielä muutaman viikon. Käväisimme tekemässä vähän ostoksia Palm Beach Outletsistä ja menimme lounaalle Lantana Roadin varrella olevaan kreikkalaiseen Chris’ Taverna -ravintolaan, jossa minä söin moussakaa ja Antti grillattua octobus-mustekalaa ja kreikkalaista salaattia. Ajoimme kotiin Lantanan lentokentän ohi. Sehän on tuttu paikka siitä, että syyskuun 11. päivän 2001 terroristilentäjät saivat lentokoulutuksensa siellä. Simulaattoriharjoitukset terroristeilla olivat Hollywoodin (Florida) lentokentällä.

CNN-uutiskanava on lähettänyt päivittäin useita tunteja uutislähetyksiä Malaysian Airlinesin lennosta 370, joka oli 8.3. matkalla Kuala Lumpurista Malesiasta Pekingiin Kiinaan ja joka katosi jäljettömiin. Kymmeniä asiantuntijoita on haastateltu ja konetta on etsitty maalta ja mereltä, mutta mysteeri ei tunnu ratkeavan.

Illalla istuimme viinilasillisella naapurin Pamelan kanssa terassilla, minkä jälkeen kävimme vielä Kaijaa ja Mattia moikkaamassa.

Tiistai 18.3.2014

Aamukuudelta lämpötila oli jo 27 astetta, mutta kun vähän myöhemmin alkoi sataa, lämpötila laski nopeasti 20 asteeseen. Aamu-uinnille ei tehnyt mieli, kun tuuli ja satoi melko reippaasti ja ilma oli huomattavasti varhaisaamusta viilentynyt. Suomessakin on kuulemma satanut lunta ja kevät on ottanut vähän takapakkia. Ei ole kyllä keväästä tietoa kaikkialla Yhdysvalloissakaan. Maan koillisosassa on ollut poikkeuksellisen kova talvi. Esimerkiksi Philadelphiassa tämä talvi on ollut kaikkien aikojen toiseksi lumisin. Siellä on satanut tänä talvena 1,70 metriä lunta.

Tämän päivän Palm Beach Postissa kerrottiin, että Floridan työttömyysaste oli tammikuussa 6,1 prosenttia, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuoden lopussa. Voimakkaimmin työllisyystilanne on parantunut rakennusalalla, mikä kertoo siitä, että uusia rakennuskohteita on aloitettu muutaman vuoden pysähdyksen jälkeen.

Risteilymatkailua, joka on tärkeä turismin muoto Floridassa, yritetään voimakkaasti elvyttää ja saada siitä kiinnostumaan myös niitä amerikkalaisia, jotka eivät ole koskaan olleet minkäänlaisella risteilymatkalla. Risteilymatkan lomanviettomuodokseen valitsee sekä Yhdysvalloissa että maailmanlaajuisesti yhä suurempi joukko lomanviettäjiä, mutta kuitenkin vain noin neljännes amerikkalaisista on joskus ollut laivaristeilyllä. Suurin risteilymatkustajaryhmä ovat eläkeläiset ja keski-ikäiset. Markkinointiponnisteluja on nyt alettu kohdistaa yhä enemmän nuoriin ikäluokkiin, erityisesti 18 - 37 -vuotiaisiin, jossa ryhmässä nähdään suuret mahdollisuudet risteilymatkustajamäärien kasvattamiseen.

Sadeaamun ajankuluksi lähdimme Boynton Beachiin elokuviin. Elokuvateatterin aamupäivän tarjonnassa oli kaksi mahdollista elokuvaa, joista sain valita mieluisamman. Valitsin elokuvan The Single Moms Club, koska toinen vaihtoehto 300: Rise of an Empire 3D oli kuvauksen perusteella sotaisa ja sisälsi veristä väkivaltaa. Yksinhuoltajaäitien kerho sitä vastoin oli viihdyttävä, hauska ja hieman liikuttavakin elokuva. Se kertoo viidestä täysin erilaisesta yksinhuoltajasta, jotka tapaavat sattumalta, ystävystyvät ja perustavat yksinhuoltajaäitien kerhon. Elokuvan lopussa kukaan viidestä yksinhuoltajasta ei ole enää yksinäinen, kun ympäristöstä löytyy ihan mukavia miehiäkin. Elokuvien katsominen on, paitsi mukavaa ajankulua, myös hyvää englannin kielen harjoittelua. Perinteitä noudattaen menimme elokuvan jälkeen lounaalle Boynton Beachin ostoskeskuksen ravintolakeskittymään ja söimme kiinalaista kanaa ja nuudelia. Kävimme myös katsomassa Macy’sin tiistaipäivän alennustarjoukset.

Maanantai 17.3.2014 St. Patrick’s Day

Tänään on Irlannin kansallispäivä, jota vietetään Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin kuoleman muistopäivänä. Sitä juhlitaan myös Yhdysvalloissa erilaisin tilaisuuksin. Irlantilaisia on muuttanut Amerikkaan 1700-luvun alusta lähtien. Talven 1845 jälkeen noin miljoona irlantilaista muutti nälänhätää ja köyhyyttä pakoon Britanniaan ja Amerikkaan. Vuonna 1850 New Yorkin asukkaista 26 prosenttia oli irlantilaisia. Tällä hetkellä Yhdysvaltain 315 miljoonasta asukkaasta noin 44 miljoonalla on irlantilaiset juuret. Myös monien Yhdysvaltain presidenttien juuret ovat Irlannissa, muun muassa John F. Kennedyn ja myös presidentti Barack Obama on pieneltä osalta irlantilainen.

Ihmiset kokoontuvat yhteen viettämään Pyhän Patrickin päivää pukeutuneina vihreisiin vaatteisiin tai asusteisiin. Irlantilaiset uskovat, että vihreä on onnea tuova väri. Ainakin jotain vihreää on oltava päällä, tai muuten joku voi nipistää. Näin ainakin perinnetiedon mukaan. Yleensä paraatit ja muut Pyhän Patrickin päivään kuuluvat juhlallisuudet järjestetään jo edeltävänä viikonloppuna, jos 17.3. ei osu viikonloppuun, koska päivä ei ole Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Alunperin juhla on ollut kristillinen, mutta nykyään se on ensisijaisesti maallinen juhlapäivä.

Aamutelevison juontajienkin asuissa oli tänä aamuna vihreää, miehillä oli vihreät solmiot, naisista yhdellä oli vihreä kotelomekko, toisella vihreävalkoinen paitapusero ja kolmannella vihreä rannekoru. Aamutelevisiossa näytettiin irlantilaisia tanssiesityksiä, jotka olivat huikean hienoa katsottavaa. Irlantilainen Riverdance-tanssiryhmä on tulossa Suomeen kesäkuussa esittämään 20-vuotisjuhlashowtaan, joten täytynee ihan harkita lippujen hankkimista heidän esitykseensä. Riverdance-ryhmä nousi kuuluisuuteen vuonna 1994, kun se esitti muutaman minuutin väliaikashown Euroviisuissa Irlannin Dublinissa.

Kävimme Palm Beach Outlets -ostoskeskuksessa, josta ostimme hieman tuliaisvaatteita Suomeen vietäväksi. Nytkään paikalla ei ollut ruuhkaksi asti asiakkaita eikä ollut kassajonojakaan, joten oli ihan mukavaa tehdä ostoksia. Muutenkin tämä uusi ostoskeskus tuntuu ihan toimivalta ja ihmisenkokoiselta shoppailupaikalta.

Iltapäivällä katsoimme TVkaistalta kotimaisen Edvin Laineen vuonna 1960 ohjaaman elokuvan Skandaali tyttökoulussa. Panu Rajala kertoi blogissaan sydämistyneensä, kun Helsingin Sanomien kriitikko ”arpoi tälle elokuvalle yhden tähden ja nimitteli sitä teatraaliseksi hölmöilyksi”. Elokuvan tapahtumat on sijoitettu "Porvoon näköiseen pikkukaupunkiin" ja näyttelijäjoukko on määrältään suuri ja laadultaan tasokas, joukossa muun muassa nuori Esko Salminen.

Käväisimme kaupassa, valmistelimme illalliseksi salaattia ja filet mignon -pihvit, ja sen jälkeen söimme alkuruoaksi paahtoleipää ja isoja katkarapuja. Samalla katsoimme TVkaistalta Uusi päivä ja Mustat lesket -sarjat. Antti paistoi pihvit, jotka söimme samalla, kun valmistauduimme katsomaan Amerikan Tanssii tähtien kanssa -ohjelman uuden tuotantokauden ensimmäistä jaksoa. Pihvien kypsyysaste oli erinomainen, lisäksi pihvit olivat maukkaita ja mureita. Tanssii tähtien kanssa -kilpailu alkoi vauhdikkaasti. Tuomareillakin oli vaikeuksia pysyä pöytänsä takana, kun he olivat niin innoissaan hienoista tanssisuorituksista. Kesken lähetyksen televisio alkoi lähettää hälytyksiä, joissa kerrottiin iltayön aikana uhkaavista tornadoista Palm Beachin piirikunnan pohjoispuolella. Meidän pitäisi ennusteen mukaan säästyä myrskyltä.

Sunnuntai 16.3.2014

Aamulla menimme aamiaiselle Lantanan rannalle Dune Deck Cafe -ravintolaan, jonka merenpuoleinen seinä on kokonaan avoin. Aurinko paistoi ja tuuli reippaasti, joten oli kiva istua ja katsella ja kuunnella aaltojen liikkeitä sekä syödä perinteiset aamiaiset. Antti söi Eggs Benedict -annoksen, jossa on pohjalla englantilaisen muffinin puolikkaat ja päällä kinkkua, uppokeitetyt kananmunat sekä hollandaisekastiketta ja minä söin pekoni-kinkku-herkkusieni-juustomunakkaan. Lisäksi annoksiin kuului amerikkalaiseen tapaan paistettua perunaa ja melonia.

Katsottiin jälleen TVkaistalta naisten ampumahiihtoa Kontiolahdelta. Vuorossa oli takaa-ajokilpailu ja Kaisa Mäkäräinen otti Kontiolahden viikonlopun kolmannen voiton ja vahvisti maailmancupin johtoaan.

Huomista Pyhän Patrickin päivää (St. Patrick’s Day) juhlistettiin tänään monin paikoin. Lake Worthissa oli perinteinen paraati, jota menimme katsomaan. Väkeä oli paikalla tosi paljon ja useimmilla ihmisillä oli päällään jotakin vihreää, oli vihreitä paitoja, hattuja ja koruja. Vihreää olutta myytiin kadunvarsien myyntikojuissa ja ravintoloissa oli tarjolla suolalihaa keitetyn kaalin kanssa. Tämä on perinteistä irlantilaista ruokaa.

Emme ehtineet kuitenkaan nähdä itse paraatia, koska päätimme mennä katsomaan paraatikadulla olevassa teatterissa esitettävää Yksi lensi yli käenpesän -näytelmää. Olen nähnyt kyseisen elokuvan jo 1970-luvulla. Siitä jäi erityisesti mieleen Jack Nicholsonin roolisuoritus, josta hän sai parhaan miespääosan Oscarin. Tarina kertoo miehestä, joka on ollut vankilassa ja joka nyt tulee mielisairaalaan tutkittavaksi, onko hän mielisairas. Hän on kapinallinen, joka saa koko sairaalan, sekä sen työntekijöiden että potilaiden elämän täysin sekaisin tempauksillaan. Näytelmän pääosien esittäjät olivat hyvin samantyyppisiä kuin elokuvassa aikoinaan esiintyneet, ja näyttelijöiden roolisuoritukset olivat hyviä. He esittivät uskottavasti eri tavoin mieleltään sairaita potilaita. Näyttelmä oli samalla kertaa sekä vakava että hauska. Erilaiset englannin kielen murteet vaikeuttivat välillä hieman tekstin ymmärtämistä.

Lauantai 15.3.2014

Toimittaja Pekka Mykkänen kirjoittaa kirjassaan Amerikka – Hiekkaan valuvia unelmia (2011) seuraavasti: ”On vaikea keksiä Yhdysvaltain kartalta Floridaa parempaa länttiä, jos yrittää mieltää, mitä amerikkalainen unelma voisi tavallisen suomalaisen mielikuvissa tarkoittaa. Sinne on moni miljoonansa kerännyt suomalainen mennyt viettämään rattoisia eläkepäiviään. Aurinkoa on otettu, altaassa on pulikoitu, halpaa viinaa on juotu. Floridassa on laulanut Eino Grön ja siellä pyöri myös Hiski Salomaa 1930 levyttämässään laulussa Lännen lokari: ’Olen käynynnä Piutissa Luisissa Ratulaatissa Miamissa’.”

Floridassa on varallisuudeltaan hyvinkin erilaisia suomalaisia. On paljon myös sellaisia, jotka elävät täällä pienen eläkkeen turvin. Elämä täällä tulee kuitenkin halvemmaksi kuin Suomessa. Asumiskustannukset ovat Suomea pienemmät, autot ja polttoaine ovat huomattavasti halvempia, samoin ruoka on täällä halvempaa kuin Suomessa. Vaatteita täällä myös saa edullisesti eikä täällä tarvita niin monipuolista vaatevalikoimaa kuin Suomessa, jossa sää asettaa vaatimuksia pukeutumiselle. Arkikäytössä riittää useimmiten lyhythihainen paita, shortsit tai caprit ja sandaalit ja uimapuku on tietysti tärkeä vaatekappale. Sisällä pitää joskus laittaa villatakki ylle, kun ilmastointi puhaltaa niin tehokkaasti.

Viina on täällä hyvinkin halpaa. Kolmen vartin viski-, vodka- tai ginipullo maksaa vähän yli kymmenen dollaria eli noin seitsemän, kahdeksan euroa. Viiniäkin saa täältä halvalla hinnalla, mutta laatuviinit maksavat melkein saman verran kuin Euroopassa. Humalaisia ei täällä kaduilla näe, mutta kyllähän täälläkin alkoholia juodaan.

Mykkänen kertoo kirjassaan matkastaan Floridaan vuonna 2009: ”Mielikuvien ihana Florida oli kuitenkin muuttunut, kun matkasin osavaltioon vuoden Lehman Brothersin romahduksen jälkeen. Syksyllä 2009 sitä vaivasi sama alakulo, joka oli vallannut koko Yhdysvallat. Aurinko ei ollut taivaalta kadonnut ja aallot löivät rantaan, mutta vuosikymmenien tasaisen kasvun jälkeen osavaltio oli ensimmäisen kerran alkanut menettää asukkaita. Suurena syynä oli yli kymmenen prosentin työttömyys.”

Nyt Florida on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa toipua lamasta. Tänne muuttaa taas uutta väkeä, asuntojen hinnat ovat alkaneet nousta ja uusia asuntoja ja ostoskeskuksia rakennetaan. Turismikin on tänä vuonna noussut ennätyslukemiin.

Perjantai 14.3.2014

Tilastojen mukaan tämän vuoden helmikuu on ollut turismin kannalta erinomainen Floridassa. Suurin syy siihen lienee Yhdysvaltain pohjois- ja koillisosan poikkeuksellisen pitkä, kylmä ja runsasluminen talvi. Hotellien helmikuun käyttöaste on ollut ennätyksellisen korkea, 89,9 prosenttia, kun edellinen ennätys oli 89,8 prosenttia vuodelta 2005. Floridan talvikuukaudet ovat tänä vuonna olleet sään suhteen miellyttäviä, on ollut paljon aurinkoa, mutta ei ole ollut liian kuuma. Hotellit ovat olleet täynnä turisteja, mutta niin ovat olleet myös uimarannat, ravintolat ja ostoskeskukset. Myös lisälentoja on ollut runsaasti Floridan lentokentille. Näin kertoi tämän päivän Palm Beach Post -lehti.

Floridan Pohjalaisten kokouksessa Suomi-talolla oli tänään paikalla lähes kolmekymmentä yhdistyksen jäsentä. Minulla ja Antilla sekä toisella pariskunnalla oli kahvinkeitto- ja tarjoiluvuoro, joten menimme paikalle jo hyvissä ajoin. Ennen kokouksen alkua juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset. Eteläpohjalaiset tuttavamme Lea ja Esko olivat tulleet pikavisiitille Floridaan, ja osallistuivat myös kokoukseen. Pohjalaisten uusi puheenjohtaja Raimo veti kevään viimeisen kokouksen tehokkaasti. Seuraava kokous on marraskuun neljäntenätoista päivänä eli tasan kahdeksan kuukauden kuluttua. Nyt ei sitten ole tänä keväänä enää kokouksia, koska lumilinnut palailevat pikkuhiljaa kotiseuduilleen Yhdysvaltain pohjoisosiin, Kanadaan ja Suomeen, ja elämä Floridan suomalaisyhteisössä hiljenee vilkastuakseen jälleen loka-marraskuussa.

Lake Worthin amerikansuomalainen lepokoti täytti maaliskuun alussa 40 vuotta. Sen avajaisia vietettiin 1.3.1974. Ensimmäiset asukkaat olivat kuitenkin tulleet lepokotiin jo vuoden 1973 puolella. Toiminnan alkuvaiheessa lepokodin asukkaat osallistuivat myös erilaisiin työtehtäviin, mutta nykyinen laki kieltää asukkailta kaikki työluonteiset aktiviteetit. Aluksi asukkaiksi hyväksyttiin vain suomalaista alkuperää olevia, mutta nyt muutkin voivat hakeutua lepo- tai hoitokodin puolelle. Nykyisin lepokodin nimi on The Village on High Ridge, ja se  tarjoaa autetun asumisen palveluita ja hoitopalveluita Floridan osavaltion säätämien hoitolakien mukaisesti. Asukkaista 80 prosenttia on tällä hetkellä suomalaisia. Myös henkilökunnasta suuri osa on suomalaisia. (Amerikan Uutiset -nettilehti, 3.3.2014)

Illalliseksi Antti valmisti grillattuja hummerin pyrstöjä. Kummallekin oli noin kymmenen unssin (noin 300 gramman) pyrstö. Hummerien pyrstöjen kuori leikattiin selästä auki ja  liha irrotettiin kuoresta, mutta jätettiin kuoren sisälle. Oliiviöljyä hierottiin hummerin pintaan, lisättiin suolaa, pippuria, paprikajauhetta ja limen mehua. Tämän jälkeen pyrstöjä paistettiin uunissa noin 200 asteessa 15 minuuttia. Pyrstöt otettiin uunista, ja ripoteltiin niiden päälle parmesaanijuustoa. Grillattiin vielä viisi minuuttia. Hyvältähän ne maistuivat.

Torstai 13.3.2014, talvisodan päättymisen 74-vuotispäivä

Aamuseitsemältä aloitettiin Suomi-talolla karjalanpiirakoiden leipominen. Meitä oli paikalla toistakymmentä henkeä. Yleensä näihin piirakkatalkoisiin osallistuu aikalailla sama porukka, ja kaikilla on vakiotehtävät, joten työnjakoa ei tarvita, vaan jokainen ryhtyy töihin paikalle tultuaan. Piirakoiden kuoritaikina oli aluksi liian löysää eikä siitä saatu aikaiseksi kunnon piirakankuoria, mutta kun taikinaan lisättiin jauhoja, työ alkoi sujua. Voita ei näissä piirakoissa säästelty. Kuoritaikinaan oli pantu voita, riisipuuroon oli pantu voita ja paistetut piirakat voideltiin voilla. Olivat ne kyllä hyviäkin. Anttikin sanoi, ettei ole tainnut koskaan aikaisemmin syödä niin hyvänmakuisia ja rapeakuorisia perunapiirakoita, kuin mitä hän tänään söi.

Saimme tänne Floridaan Suomesta hyvin keväisiä viestejä. Koti-Suomessa on aurinkoista ja lämpötilakin on ollut jo paljon yli kymmenen asteen. Toivottavasti sää jatkuu samanlaisena, kun palaan viikon kuluttua kotiin. Olisi kiva päästä pihaa haravoimaan.

Katsoimme tänään TVkaistalta naisten ampumahiihdon maailmancupin pikakilpailun Kontiolahdelta. Kilpailu oli tosi jännittävä ja suomalaiset menestyivät hienosti, Kaisa Mäkäräinen voitti ja Mari Laukkanen oli kolmas. Ensi vuonna Kontiolahdella pidetään ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Edellisen kerran Suomessa ja Kontiolahdella oli ampumahiihdon MM-kisat helmikuussa 1999. Mekin olimme silloin paikalla, Katri, Eino, Antti ja minä olimme Antti-veljeni syntymäpäivillä, jotka osuivat samaan ajankohtaan MM-kisojen kanssa. Asuimme Kontiolahden varuskunnan tiloissa ja pääsimme Pasi-miehistönkuljetusajoneuvonkin kyytiin, mikä olikin aikamoista menoa. Pakkasta oli kolmisenkymmentä astetta, joten kilpailuja jouduttiin siirtämään. Kisoja emme paikan päällä parin päivän vierailumme aikana nähneet, mutta muuhun kisojen oheisohjelmaan pääsimme osallistumaan.

Illalliseksi Antti teki choucroute garnieta eli haudutettua hapankaalia savustetun possunpotkan ja makkaran kanssa. Amerikkalainen hapankaali oli pehmeää ja hyvänmakuista. Minä tein iltapuhteena tiikerikakun, kun huomenna on meidän vuoromme järjestää tarjoilut Floridan Pohjalaisten kuukausikokoukseen.

Keskiviikko 12.3.2014

Aamu-uinnin ajankuluksi olen alkanut seurata uima-altaallamme olevasta kellosta yli lentävien lentokoneiden aikataulussa pysymistä. Puolen tunnin uinnin aikana yli lentää yleensä kolme konetta pohjoisesta etelään päin aika pitkin välein. Siitä, mistä koneet tulevat ja minne menevät, ei ole tietoa, mutta yleensä ne ovat kohtalaisen hyvin aikataulussa. Tänään oli kuitenkin erilainen aamu, kun kaikki kolme konetta lensivät uima-altaan yli neljän minuutin sisällä.

Huomenna Suomi-Talolla on piirakkatalkoot, jolloin tehdään karjalanpiirakoita myyntiin. Tänään teimme kolmen hengen voimin valmisteluja huomista varten. Minä olin tarjoutunut keittämään piirakkapuuron, lisäksi tehtiin taikina valmiiksi. Huomenna paikalle on tulossa suuri joukko piirakantekijöitä.

Kun Macy’s mainosti, että heillä on tänään yhden päivän alennusmyynti, niin päätimme käydä katsomassa, olisiko myynnissä mitään kiinnostavaa ja edullista. Ostimme kotiin pari pientä mattoa, Antti osti kaksi paitaa ja minäkin ostin tuliaispaitoja Suomeen.

Tämän päivän uutisten pääaiheena oli Itä-Harlemissa New Yorkissa aamupäivällä tapahtunut vakava kaasuräjähdys, jossa kaksi viisikerroksista asuinrakennusta tuhoutui täysin. Kaksi ihmistä kuoli ja yli kaksikymmentä loukkaantui.

Illalliseksi teimme ruokaa tomatilloista. Teimme katkarapu-tomatillopaistoksen, jonka ohje löytyi netistä. Valkosipulia ja jalopenoa kuullotettiin öljyssä, lisättiin kuutioidut tomatillot ja näitä sekoiteltiin liedellä kymmenen minuuttia. Maustettiin suolalla ja pippurilla. Lisättiin hieman vettä, katkaravut ja fetajuustoa. Seos pantiin uuniin kymmeneksi minuutiksi. Lopuksi lisättiin limen mehua ja tuoretta korianteria. Ruoka oli mielenkiintoisen makuista, mutta hyvää. Tuoreen korianterin maku oli ehkä turhankin hallitseva.

Tiistai 11.3.2014

06.00 Herätys ja lehdenlukua, Palm Beach Post, Helsingin Sanomien nettilehti ja Ilta-Sanomat

07.30 Uimaan altaalle ja suihkuun

08.30 Aamiainen hedelmäsalaattia, jugurttia ja mysliä

09.15 Matille ja Kaijalle, kävelemään Kaijan kanssa, Matti ja Antti kävivät pesettämässä auton

11.00 Lukemista, Alaskan matkaesitteitä ja Pekka Mykkäsen kirja Amerikka – hiekkaan valuvia unelmia

14.00 Lounastapaaminen Matin ja Sirkan kanssa Manalapanin thaimaalaisessa Thaikyo-ravintolassa

17.00 Lepäämistä ja lukemista

19.00 TVkaistalta Suomen television ohjelmia, muun muassa Masterchef

20.15 Iltapalaksi, mitä jääkaapista löytyi

20.45 Amerikan television ohjelma tenori Luciano Pavarottin uran huippuhetkistä

Maanantai 10.3.2014

Palm Beachin piirikunnassa on useita viehättäviä puutarhoja, joissa on mukava kävellä ja katsella hyvinhoidettuja puita, pensaita, kasveja ja lampia. Tänään kävimme Palm Beachin kaupungissa the Four Arts Botanical Gardens -puutarhassa, jonka erikoinen nimi tulee siitä, että puutarha on eräänlaisen kulttuurikeskuksen yhteydessä. Siellä järjestetään taidenäyttelyitä, konsertteja, elokuvia, luentoja ja muita tilaisuuksia.

Puutarhassa oli paljon sellaisia kasveja, joita meillä Suomessa hoidetaan viherkasveina ja kukkivina sisäkasveina. Näimme muun muassa kiinanruusuja, peikonlehtiä, saniaisia, begonioita, orkideoita ja lukuisia erilaisia palmuja. Näimmepä myös makkarapuun (sausage tree), jonka pitkulaiset hedelmät ovat puutarhurin kertoman mukaan hyvin kovia eivätkä siis ihmisten syötäviä, mutta norsut kuulemma niitä syövät Afrikassa. Puutarha oli hyvin hoidettu, siellä oli ihastuttavia varjoisia pergoloita, joissa saattoi istua ja lukuisia pieniä lampia. Kaikkein viehättävin minusta oli pieni kiinalainen puutarha, jossa oli lummelammikko. Lämpötila oli sopiva ja puutarha näytti ja tuoksui hyvältä. Siellä olisi voinut istua ja ihastella vaikka kuinka pitkään, mutta sitten alkoi nälkä tuntua ja tulimme kotiin syömään. Ajoimme kotimatkalla vihanneskaupan kautta ja tämän päivän oudot ostokset olivat tomatillot ja sisilialaiset munakoisot. Toivottavasti netistä löytyy ohjeita, joihin niitä voi käyttää. Erityisesti tomatillo on uusi tuttavuus, tavallinen munakoiso on hyvinkin tuttu.

Kävimme iltapäivällä Aimotravel-matkatoimistossa tutustumassa Alaskan risteilyvaihtoehtoihin. Kyllähän niitä netistäkin löytyy usean laivayhtiön tarjoamina, mutta päätimme kokeilla poikkeuksellisesti matkatoimiston palvelua. Henkilö, jonka kanssa keskustelimme matkatoimistossa, oli itse asunut pitkään Alaskassa ja viime kesänä myös risteillyt Alaskan rannikolla, ja saimme häneltä paljon kiinnostavaa tietoa, jos rupeamme tosissamme suunnittelemaan ensi syksyksi Alaskan risteilyä.

Illalliseksi keitettiin vihreää parsaa ja paistettiin tonnikalapihvit.

Sunnuntai 9.3.2014

Viime yönä kello kahdelta siirsimme kelloja tunnilla eteenpäin ja tänä aamuna Amerikassa herättiin kesäaikaan. Aamulla aurinko nousi kellon mukaan tuntia myöhemmin kuin eilen, mutta illalla sitten oli vähän pidempään valoisaa.

Palm Beach Postin Lukijan kynästä -palstalla oli West Palm Beachista olevan Len Levyn oivallinen tiivistys John Goodmanin tapauksesta. Sen otsikkona oli ”Kyse ei ole autosta”, ja siinä sanottiin muun muassa seuraavasti: En ymmärrä auton (Bentley) osuutta Goodmanin oikeudenkäynnissä. John Goodman ei ole oikeudessa siksi, että hän on ajanut viallisella autolla vaan siitä, mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä onnettomuuden jälkeen. Tosiasia on, että Goodman oli liian humalassa pysähtyäkseen pakollisen pysähtymismerkin kohdalla. Hän aiheutti nuoren miehen kuoleman ja pakeni onnettomuuspaikalta auttamatta tai kutsumatta apua. Olen kyllästynyt näkemään tämän etuoikeutetun pelkurin syyttävän kaikkia ja kaikkea, paitsi ei itseään.

Tähän onnettomuuteen liittyy toinenkin ikävä seikka. Onnettomuuden uhrin tuhkaa ei ole voitu haudata, koska hänen eronneet vanhempansa yhä edelleen riitelevät siitä, minne tuhka tulisi haudata vai pitäisikö se jakaa puoliksi vanhempien kesken.

Broadway-musikaalia Sister Act esitettiin tällä viikolla Kravis Centerissä, ja mekin ehdimme kiireiltämme viimeiseen esitykseen, joka oli tänään päivänäytöksenä. Musikaali kertoo diskolaulaja Deloriksesta, joka näkee murhan ja piiloutuu nunnaluostariin, koska sieltä rikolliset todennäköisesti eivät osaisi häntä etsiä. Hän ryhtyy luostarissa johtamaan nunnien kuoroa, ja nunnien esitykseen tuleekin aikalailla rytmiä ja vauhtia. Musikaali oli hyväntuulinen ja siinä oli hyvää musiikkia.

Illalliseksi Antti valmisti kampasimpukoita. Simpukat paistettiin voi-öljyseoksessa kaksi minuuttia kummaltakin puolelta kovalla lämmöllä, jolloin saatiin rapea, ruskistunut paistopinta. Simpukat laitettiin lautasille ja paistinpannuun lisättiin balsamico-viinietikkaa. Seos kuumennettiin ja kaadettiin simpukoiden päälle. Lisäksi syötiin ilmakuivattua kinkkua ja vihersalaattia, juomana lasillinen Sauvignon Blancia.

Lauantai 8.3.2014

Aamulla oli liian viileää lähteä uimaan, lämpötila oli seitsemän aikaan vain 13 astetta. Aamukymmeneksi olin luvannut mennä Pyhän Andreaan Luterilaiselle kirkolle tekemään valmisteluja talvisodan päättymisen 74-vuotismuistopäivän juhlan kahvitilaisuutta varten. Floridassa vietetään joka vuosi tätä muistojuhlaa talvisodan päättymispäivän (13.3.) lähellä olevana lauantaina. Tilaisuus on aina hyvin juhlallinen ja isänmaallinen. Tällä kertaa järjestelyistä vastasi Floridan Karjalaiset -yhdistys.

Meitä oli paikalla valmisteluja tekemässä joukko talkoolaisia. Pari henkilöä oli graavannut suuren määrän lohifileitä ja kananmuna-majoneesiseosta oli tehty levitteeksi etukäteen. Ruisleipää oli hankittu paikalliselta leipomolta. Yhdessä toisen talkoolaisen kanssa teimme yli 300 lohivoileipää. Kaikki järjestelyt saatiin valmiiksi juuri ennen juhlan alkua.

Paikalla kirkossa oli noin 130 henkeä. Juhlaohjelman aluksi Suomen ja USA:n liput tuotiin kirkkoon, sen jälkeen laulettiin Suomen ja USA:n kansallislaulut ja tervehdyssanat lausui Floridan Karjalaisten puheenjohtaja Nina. Unto Haapa-aho soitti klarinettia, Floridan Laulumiehet esiintyivät, juhlapuheen piti eversti Esa Vanonen ja Raimo Sirkiä lauloi. Juhlan päätteeksi oli kahvitarjoilu, ja minunkin leipomani tiikerikakku pääsi kahvipöytään. Voileivät kävivät hyvin kaupaksi ja niistä saatiin runsaasti hyvää palautetta. Sitten vieraiden lähdettyä vielä siivottiin paikat ja päästiin kotiin lepäämään. Oli pitkä mutta antoisa päivä ja jäi hyvä mieli, kun kaikki sujui niin mukavasti.

Perjantai 7.3.2014

Eilinen myrsky ei sitten onneksi aiheuttanut vakavia vahinkoja Floridassa. Paikoin puita kaatui ja lentoja myöhästyi, mutta sademäärät jäivät pelättyä vähäisemmiksi. Tänään on taas ollut aurinkoinen vaikkakin melko tuulinen sää. Lämpötila oli puolen päivän aikaan 25 astetta.

Luin Helsingin Sanomien nettilehdestä, että miessivuosa-Oscarin viime sunnuntaina elokuvasta Dallas Buyers Club voittanut Jared Leto on Suomessa, jossa hän osallistuu tänään Emma-gaalaan ja huomenna Hartwall-Areenalla on Leton yhtyeen 30 Seconds to Mars keikka. Jared Leto on saanut Amerikassa paljon positiivista huomiota osakseen Oscar-tilaisuuden kiitospuheensa ansiosta. Siinä hän mainitsi jopa Ukrainan ja Venezuelan kriisit, mikä teki amerikkalaisiin suuren vaikutuksen.

Päädyin mahdollisimman turvalliseen ratkaisuun kakun leipomisessa ja leivoin tiikerikakun huomiseen Talvisodan päättymisen muistotilaisuuteen. Kakku kohosi hyvin ja näytti ulospäin ihan sellaiselta kuin pitääkin. Kun se oli jäähtynyt, leikkasin siitä ihan ohuen viipaleen ja maistoin. Kaikki tuntui olevan kohdallaan.

Wellingtonin pooloklubin perustajan John Goodmanin uusintaoikeudenkäyntiä on jälleen siirretty. Goodman ajoi neljä vuotta sitten humalassa autollaan päin nuoren opiskelijan autoa, joka vieri veteen ja opiskelija kuoli. Uusintaoikeudenkäynnin piti alkaa maaliskuun puolivälissä, mutta nyt epäillään, että se saattaa siirtyä jopa kesään. Avoimia kysymyksiä ovat vielä ainakin Goodmanin kolari-iltana käyttämän auton tilanne ja häneltä otetussa verikokeessa käytetyn neulan oikeellisuus. Goodman väitti ensimmäisessä kolarin jälkeen pidetyssä oikeudenkäynnissä, että auton jarrut eivät toimineet normaalisti, minkä vuoksi hänen autonsa syöksyi päin toista autoa. Kun auto oli tutkittu ja oli todettu, että jarruissa ei ollut mitään vikaa, hänen puolustuksensa esitti uutena väitteenä kolarin johtuneen auton moottoriongelmista. Tämä ristiriitaisuus jo varmaankin todistaa sen, että autossa ei ollut sellaista vikaa, joka olisi voinut aiheuttaa kolarin.

Antti valmisti illalliseksi merenelävä-pastaa linguine-pastasta. Kastike oli valmistettu mustekalasta, katkaravuista, valkosipulista ja Bertollin Marinara-tomaattikastikkeesta. Aterian kanssa joimme lasillisen erinomaista ja edullista uusiseelantilaista Sauvignon Blancia. Helppoa ja herkullista.

Torstai 6.3.2014

Tänään täällä Floridassa sää esitti pääosaa. Aamulla kun menimme parvekkeelle aamiaiselle, tuntui kuin olisi mennyt viidakkoon. Ilma oli hyvin kostea ja lämpötila oli 25 astetta. Television aamu-uutisissa varoiteltiin iltapäivän kovasta sateesta. Iltapäivällä kahden aikaan menossa oleva televisio-ohjelma keskeytettiin ja seuraavien parin tunnin ajan televisiosta tuli ainakin kolmelta kanavalta pelkkää sääohjelmaa. Lännen suunnasta oli 60 mailin (lähes 100 kilometrin) tuntivauhdilla Floridan itärannikkoa lähestymässä rankka sade- ja ukkosrintama, ja jopa tornadojen sanottiin olevan mahdollisia. Onneksi kuitenkin Palm Beachin piirikunnassa ukkosmyrsky jäi odotettua lievemmäksi eikä tornadojakaan esiintynyt.

Sain ostetuksi kaksi kakkuvuokaa, joten nyt piti lähteä hankkimaan leivonnassa tarvittavia aineita. Kun olimme Antin kanssa kaupassa valitsemassa leivontajauhoja, meille tuntematon nainen kuullessaan meidän puhuvan keskenämme suomea tuli suomeksi kertomaan meille, mistä jauhoista hän aina leipoo. Hän kertoi kirjoittaneensa keittokirjankin, joten uskalsimme luottaa hänen neuvoihinsa. Leivoin kaksi harjoituskakkua, kirsikka-suklaakakun ja tiikerikakun. Ne onnistuivat ihan kohtuullisesti, vaikka vuoat olivatkin vähän turhan suuria taikinamäärään nähden. Tietäähän nämä amerikkalaisten kakkuvuoat. Päätin kuitenkin kutsua vieraita lähiaikoina kahville ja tarjota nämä kakut heille ja huomenna teen sitten varsinaisen edustuskakun lauantain tilaisuuteen.

Illalla sade oli onneksi loppunut, kun lähdimme muutaman kilometrin päässä olevaan Plaza-teatteriin katsomaan musikaalia Rags (ryysyt). Musikaali kertoo nuoresta venäläisestä naisesta, joka saapuu poikansa kanssa siirtolaisena Amerikkaan 1900-luvun alussa. Hän tulee etsimään Amerikkaan jo vuosia sitten muuttanutta miestään ja aloittamaan uutta elämää Amerikassa. Palm Beach Postin kulttuurikriitikon mielestä musikaali on hieman sekava tilkkutäkki, josta puuttuu fokus. Musikaali on kuitenkin saanut Tony-palkinnon. Tony Award on teatteritaiteen palkinto, joka jaetaan Broadwayn näytelmille ja musikaaleille. Tony-palkinto vastaa elokuva-alan Oscar-palkintoa. Musikaali oli kiinnostava ja tunnelmaltaan vaihteleva, siinä oli kauniita lauluosuuksia ja kokonaisuus oli minusta parempi, kuin mitä kritiikin perusteella odotin. Minä tietysti katselin ja kuuntelin sitä vähän erilaisin odotuksin kuin kriitikko.

Keskiviikko 5.3.2014

Aamupäivällä käveltiin Kaijan kanssa hiki päässä aurinkoisessa säässä, ja sitten kun olin käynyt suihkussa, riennettiin Antin kanssa Boynton Beachiin, jossa Floridan Pohjalaiset -yhdistys tarjosi jäsenilleen, joita oli paikalla 37 henkeä, lounaan LongHorn Steakhouse -ravintolassa. Pohjalaisten puheenjohtaja oli etukäteen sopinut lounaan hinnan, jonka piti sisältää verot ja palvelumaksut. Kun laskua ruvettiin maksamaan, ravintolan työntekijä, jonka kanssa sopimus oli tehty, ei ollut paikalla. Kun ravintolan edustaja soitti hänelle, hän ilmoitti, että hän ei ole mitään tällaista sopimusta tehnyt. Pohjalaiset ovat tunnetusti periaatteen miehiä ja naisia. Yhdistyksen rahastonhoitaja ilmoitti, että me maksamme sen, mitä on sovittu eikä yhtään enempää, johon ravintolan edustaja puolestaan ilmoitti, että yhdistys ei ryhmänä ole enää tervetullut LongHorniin. Suomeksi sanottuna Floridan Pohjalaiset -yhdistys sai porttikiellon tähän ravintolaan.

Lounaan jälkeen menimme Cinemark-elokuvateatteriin, jossa noin kerran kuukaudessa esitetään jokin klassikkoelokuva. Tänään oli vuorossa Alfred Hitchcockin vuonna 1954 ohjaama jännityselokuva Takaikkuna. Elokuva oli retusoitu ja kuvan taso ja värit olivat yllättävän hyvälaatuiset. Elokuva kertoo uutisvalokuvaajasta Jeffistä, joka katkaistuaan jalkansa työtehtävässään joutuu viettämään viikkokausia kotonaan jalka kipsissä. Aikansa kuluksi hän ryhtyy seuraamaan naapurien elämää. Eräs naapuri käyttäytyy oudosti ja Jeff uskoo hänen murhanneen vaimonsa. Elokuvan alussa Jeffillä on yksi jalka kipsissä, lopussa molemmat jalat. Pääosissa elokuvassa esiintyvät James Stewart ja Grace Kelly.

Tiistai 4.3.2014 Laskiaistiistai (Shrove Tuesday)

Laskiaistiistaita vietetään joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa suurena karnevaalijuhlana, jolloin pidetään paraateja ja tanssitaan kaduilla ennen pääsiäiseen asti kestävän paaston alkua. Täällä Floridassakin jotkut syövät laskiaistiistaina pannukakkuja, joiden valmistamiseen voidaan käyttää kotona olevat munat ja maito, joita ei sitten nautita paaston aikana. Paastoaminen on kuitenkin vain joidenkin uskonnollisten yhteisöjen perinne.

Yhdysvaltain elokuva-akatemian ensimmäiset palkinnot jaettiin vuonna 1929 ja tänä vuonna palkinnot jaettiin 86. kerran. Elokuva-akatemiassa on yli 6000 jäsentä, joista 94 % on valkoihoisia ja 77 % miehiä. Akatemian puheenjohtajaksi valittiin viime kesänä ensimmäistä kertaa afroamerikkalainen nainen. Oscar-gaalasta kirjoitettiin vielä tänään Palm Beach Postissa, jossa todettiin, että moniarvoisuus oli ehkä tämän gaalan suurin voittaja. Ensimmäistä kertaa akatemian historiassa mustaihoisen ohjaajan (Steve McQueen: 12 Years a Slave) elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin. Latino Alfonso Cuaron puolestaan voitti parhaan ohjaan Oscarin elokuvalla Gravity.

Good Morning America -aamutelevisiossa julkistettiin tänään 17.3. alkavan Amerikan Dancing with the Stars -tanssikilpailun osallistujat. Kilpailijoiden joukossa oli muun muassa jäätanssijoita ja näyttelijöitä sekä myös 64-vuotias Diana Nyad, joka viime vuoden syyskuussa ui 53 tunnissa tauotta Kuubasta Floridan Key Westiin 177 kilometrin matkan ilman haihäkkiä, märkäpukua ja räpylöitä.

Uutisissa on raportoitu, että viime vuonna Yhdysvalloissa varastettiin 1,6 miljoonaa älypuhelinta. Älypuhelinten varkaudet ovatkin tämän maan nopeimmin kasvava rikollisuudenala.

Sain tänään luetuksi Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkinnon vuonna 2012 voittaneen romaanin Jää. Sain kirjan lahjaksi jouluna 2012 ja olen kyllä lainannut sitä muille luettavaksi mutta vasta nyt oli oikea hetki lukea se itse. Kertomus kosketti minua syvästi, vaikka lukiessani sitä kuvittelinkin sen olevan fiktiota. Löysin äsken kuitenkin netistä Suomen Kuvalehdessä joulukuussa 2012 olleen Ulla-Lena Lundbergin haastattelun, josta kävi ilmi, että Jää on Lundbergin perheen tarina fiktiolla täydennettynä. Tämän jälkeen kirjan tarina tuntui entistä koskettavammalta. Tarina kertoo nuoresta papista, joka vaimonsa ja vuoden ikäisen tyttärensä kanssa tulee sotien jälkeen 1940-luvun loppupuolella Ahvenanmaan ulkosaarille Luotojen seurakuntaan papiksi. Kirjassa kuvataan papin ja hänen perheensä elämää noin kolmen vuoden ajalta. Sinä aikana perheeseen syntyy myös toinen tytär. Ulla-Lena Lundberg on tämä papin perheen toinen tytär.

Maanantai 3.3.2014

Tämän päivän Palm Beach Post käsitteli Oscar-gaalaa vain naisten juhlapukujen osalta, koska lehden painoon mennessä kaikkia Oscar-palkintoja ei ollut vielä jaettu. Kauneimmaksi puvuksi lehden muotiasiantuntijat valitsivat naissivuosa-Oscarin voittaneen Lupita Nyong’on jäänsinisen Pradan valmistaman puvun. Myös punaisella matolla kompuroineen Jennifer Lawrencen kirkkaanpunainen Diorin puku oli heidän mukaansa hyvin onnistunut. Television uutisissa kerrottiin, että 43 miljoonaa amerikkalaista katsoi Oscar-gaalaa eilen illalla televisiosta.

Antti kyllästyi siihen, että Comcast veloittaa niin paljon Internet-modeemin vuokrasta. Siitä syystä hankimme oman modeemin, joka on täysin samanlainen kuin aikaisempi vuokramodeemikin. Parin tunnin asennustaistelun jälkeen todettiin, että yhteyttä ei saada vaan pitää soittaa Comcastille, jonne piti taas kerran antaa kaikki mahdolliset henkilö- ja muut tiedot, ennen kuin he alkoivat selvittää ongelmaa. Nämä asiat heidän tiedostoistaan kyllä löytyisivät kyselemättäkin. Lopulta kuitenkin saimme signaalin modeemiin ja taas voidaan käyttää Internetiä. Comcastin asiakaspalvelua pitäisi kyllä kovasti kehittää, jotta voitaisiin edes puhua asiakaspalvelusta.

Iltapäivällä menimme käymään West Palm Beachissa sijaitsevaan Mounts Botanical Gardeniin, jossa olemme aikaisemminkin pari kertaa vierailleet. Se on Palm Beachin piirikunnan vanhin ja suurin, kaikkiaan 14 eekkeriä eli vajaat kuusi hehtaaria käsittävä keidas. Siellä on yli 2000 kasvilajia, trooppisia ja subtrooppisia kasveja, puita, pensaita, palmuja, trooppisia hedelmäpuita, ruusuja, ananaskasveja ja yrttejä. Puutarha oli kukoistava, kasvit olivat hyväkuntoisia ja kukkivia kasveja oli paljon. Myös puistonpenkkejä oli runsaasti, joten aina tarvittaessa saattoi lepuuttaa jalkojaan ja samalla ihailla hyvinhoidettuja kasveja. Puutarhan rauhaa rikkoivat ainoastaan lentokoneet, jotka lensivät hyvin matalalla puutarhan yli matkallaan muutaman mailin päässä sijaitsevalle West Palm Beachin lentokentälle.

Sunnuntai 2.3.2014

Aamupäivällä kävimme kaupassa hakemassa pientä syötävää Oscar-gaalaa varten. Ostimme myös kalifornialaista kuohuviiniä siltä varalta, että Suomen lyhytelokuva voittaa Oscarin, ja meillä olisi aihetta juhlaan.

Miami City Ballet esiintyy tänä viikonloppuna Kravis Centerissä ja me olimme hankkineet liput tämän päivän päivänäytökseen. Ohjelma oli kolmiosainen, ensimmäinen osa Episodes oli modernia balettia, toinen osa oli Tsaikovskin musiikkiin perustuva lyhyt pas de deux ja väliajan jälkeen tanssijat esittivät West Side Story -sarjan. Baletin alettua myöhässä tulijoita päästettiin katsomoon vielä lähes puoli tuntia esityksen alkamisen jälkeen, mikä hieman häiritsi, kun he pimeässä hapuilivat paikoilleen. Ensimmäisen osan jälkeen valot syttyivät katsomoon ja me luulimme, että ohjelmassa olisi pidempikin väliaika. Istuimme rivin reunassa ja lähdimme siitä teatterin lämpiöön. Hieman ihmettelimme, kun niin vähän ihmisiä lähti katsomosta. Sitten huomasimme lämpiön monitorista, että teatterissa esitettiin ohjelmiston toista osaa pas de deux, joka oli onneksi aivan lyhyt. Sen jälkeen vasta alkoi varsinainen väliaika. Kolmas osa West Side Story olikin sitten todella vauhdikasta ja taidokasta tanssia ja esityksessä jopa laulettiin.

Kotona avasimme television ja ryhdyimme seuraamaan golf-turnausta. Tiger Woods oli jättänyt pelin kesken selkävaivojen takia, ja vaikka hänen sijoitustaan ei tarvinnutkaan enää jännittää, kilpailu oli lopussa tosi mielenkiintoinen. Pelin päättyessä neljä miestä, etunimiltään Rory, Russell, Russell ja Ryan, oli tasapisteissä. Uusintapelissä voittajaksi selvisi amerikkalainen Russell Henley.

Hyvä, että saatiin golf-turnaus päättymään ja jäi vielä puoli tuntia aikaa huokaista ennen kuin viiden tunnin lähetys Oscar-gaalasta alkoi. Ensin tuli puolentoista tunnin ajan live-lähetystä punaiselta matolta, jossa Oscar-ehdokkaita ja muita gaalavieraita haastateltiin, ja sitten ruvettiin jakamaan Oscar-palkintoja. Lyhytelokuva-Oscarin sai tanskalainen elokuva Helium, ei siis Suomen Pitääkö mun kaikki hoitaa? -elokuva, vaikka niin kovasti odotimme voittoa. Olihan se suuri pettymys, kun piti jättää kuohuviinikin odottamaan seuraavaa juhlan aihetta. Muuten Oscareiden saajissa ei tullut suuria yllätyksiä.

Lauantai 1.3.2014

Tänään oli tämän matkamme ensimmäinen lettuaamiainen ja kirpputori Suomi-talolla. Siellä menikin aikaa, kun tavattiin runsaasti tuttuja. Tänään oli myös valokuvien viimeinen palautuspäivä kuvakisassamme. Tämänkertaisena aiheena oli ”unohdettu”, mikä olikin odotettua haasteellisempi aihe. Sain kuitenkin kuvan otetuksi tänään ja lähetetyksi ajoissa Outille. Kävimme valokuvausreissun yhteydessä myös Lake Worthissa torilla ja ostimme kaksi kaunista orkideaa, jotka maksoivat tarjouksessa yhteensä 15 dollaria eli noin 11 euroa sekä tuoretta paikallista kalaa grouperia (meriahven).

Floridan Karjalaisten kuukausikokous pidettiin puheenjohtajan Ninan johdolla taas napakasti ja sujuvasti. Lupauduin ensi lauantaina pidettävän talvisodan päättymisen 74-vuotismuistotilaisuuden kahvitarjoilua varten leipomaan kuivakakun, ja nyt pitää sitten yrittää löytää jostain paikallisesta kaupasta kakkuvuoka.

Tiger Woods paransi peliään golfturnauksen kolmannella kierroksella, mutta on sunnuntaina pelattavan neljännen kierroksen alkaessa sen verran kaukana kärjestä, että tuskin tulee kovin korkealle sijoittumaan. Hän oli kuitenkin tyytyväinen tämän päivän peliinsä, joka sujui hyvin ensimmäistä kertaa koko huonosti menneen alkukauden jälkeen.

Illalliseksi syötiin T-luupihviä salaatin kanssa ja jälkiruoaksi Finnairin lentokoneesta tulomatkalla ostamaamme Fazerin tummaa suklaata, jossa on appelsiinia ja riisicrispejä.