Aamutoimien jälkeen lähdimme Antin kanssa päiväretkelle Kotkaan. Ensin ajoimme Langinkosken Keisarilliselle kalastusmajalle. Kalastusmaja on erittäin kauniilla paikalla Kymijoen suistossa Langinkosken haarassa. Venäjän tuleva keisari Aleksanteri III ihastui paikkaan 1880-luvun alussa ja myös hänen puolisonsa Maria Feodorovna piti paikkaa ihastuttavana. Kolme suomalaista arkkitehtia suunnitteli paikalle kalastusmajan ja sen sisustuksen ja kalastusoikeus koskessa siirrettiin keisarille. Kalastusmajan tupaantuliaiset pidettiin heinäkuussa 1889 ja avajaisissa soitettiin Porilaisten marssi.

DSC07295.JPG

Langinkosken Keisarillinen kalamaja.

DSC07336.JPG

Keisarillisen kalamajan sali.

Keisari vietti Langinkosken kalastusmajalla kesäpäiviä perheensä kanssa. Keisari pilkkoi puita ja kantoi vettä koskesta keittiöön ja keisarinna huolehti ruoanlaitosta. Näitä askareita he eivät voineet hovissaan Pietarissa tehdä. Keisariperhe vietti Langinkoskella kaikkiaan kuusi kesää. Keisari Aleksanteri III kuoli Krimillä Livadian kesäpalatsissa marraskuussa 1894 munuaissairauteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana leskikeisarinna Maria Feodorovna antoi Langinkosken keisarillisen kalastusmajan Punaisen Ristin käyttöön. Vuonna 1915 kalastusmajassa toimi sodassa haavoittuneiden venäläisten sotilaiden toipilaskoti.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Langinkoski siirtyi valtion haltuun ja entinen keisarillinen kalastusmaja unohtui ja rappeutui. Sen pelastamiseksi perustettiin Kymenlaakson Museoseura, joka sai vuonna 1933 luvan muuttaa kalastusmajan museoksi. (lähde: Langinkosken keisarillinen kalastusmaja, Langinkoskiseura ry)

Keisarillinen kalastusmaja on kiinnostava kotimuseo, joka on kunnostettu lähes samanlaiseksi, kuin se oli ollut kesällä 1889, jolloin maja luovutettiin keisariperheen käyttöön. Alueella on Keisarillisen kalastusmajan lisäksi myös kalastajan mökki ja ortodoksinen kappeli sekä kahvila. Paikka on aivan ihastuttava ja tänään, aurinkoisena kesäpäivänä se oli parhaimmillaan ja kauneimmillaan. Kun olimme lähdössä pois kalastusmajalta, sinne tuli bussikuormallinen venäläisiä turisteja, joita kuulemma käy siellä kesän aikana suuri määrä. Joimme vielä kahvit entisessä vahtimestarin talossa sijaitsevassa kahvilassa.

Kahvit juotuamme jatkoimme matkaa Merikeskus Vellamoon, jossa vierähtikin pitkä aika. Heinäkuussa 2008 yleisölle avattu Merikeskus Vellamo on sekä ulkoa että sisältä tyylikäs kokonaisuus. Näyttely on kiinnostava ja pelkistetty ja näyttelyesineitä on sopiva määrä. Katsoimme museossa kolme lyhytelokuvaa: ensimmäinen elokuva Suomi-Filmin Me matkustamme Helsingistä Hulliin oli vuodelta 1934 ja se kertoi Ilmatar-laivan matkasta Helsingistä Englannin Hulliin. Laiva kuljetti matkustajien lisäksi voita ja paperia. Toinen elokuva Autotie länteen, myös Suomi-Filmin, oli 1961 kuvattu ja se kertoi Suomen ensimmäisen autolautan Skandian matkasta Turusta Norrtäljeen. Elokuvassa näyttelijä Ismo Kallio esitti kaukaa tullutta lehtimiestä, joka tutustui laivan eri osiin ja palveluihin. Kolmantena elokuvana oli Finnlinesin esittämä Finn Star Cruices vuodelta 1979, jossa risteilyalus matkasi Afrikkaan ja Välimerelle. Ennen kotiinlähtöä söimme Merikeskus Vellamon ravintolassa bortschkeiton.

DSC07396.JPG

Merikeskus Vellamossa on nähtävissä matkustajahöyrylaiva s/s Ariadnen turistiluokan hytti 1920 - 1930 -lukujen asussa. Laivan lempinimi oli Itämeren Helmi.

Kotona menin vielä pihalle puuhailemaan. Siivosin hieman perennapenkkejä ja leikkasin vuorimäntyjen vuosikasvaimia. Kun vuosikasvaimet leikkaa juhannuksen aikoihin, vuorimännyt pysyvät matalina. Kun sade alkoi illalla puoli seitsemän aikaan, jouduin lopettamaan pihapuuhailut. Sade jatkuikin sitten koko illan. Teimme illalliseksi tryffelisienirisottoa ja kampasimpukoita. Tryffelirisottoainekset olimme ostaneet Saksan matkallamme ja kampasimpukat Antti kävi ostamassa Stockmannin Herkusta. Ruoasta tuli oikein herkullista.