Tiistai 31.12.

Vietimme uuden vuoden aattoailtaa yhdessä Outin, Tompan, Saran ja Alexin kanssa heidän kotonaan. Siellä nauttimamme ruoat ja juomat olivat aivan huippuluokkaa. Alkuruokana oli Tompan valmistamaa juustoista kantarellikeittoa, väliruoaksi Antin valmistamat hummerin pyrstöt avokadosalaatin kanssa ja pääruoaksi Tompan itse pyydystämää ja valmistamaa metsoa maa-artisokkapyreen ja pitkän kaavan mukaan tehdyn hienonmakuisen kastikkeen kanssa. Jälkiruokana oli seitsemänvuotiaan Saran tekemä raikas ja maukas sitruunasorbetti. Ruokailun jälkeen Tomppa ja Antti ampuivat ilotulituspadat. Ilotulitus oli tosi hieno ja näyttävä ja uudenvuoden aattoilta oli mukava ja perinteinen.

Olemme viettäneet useimmat uudenvuoden aatot vuodesta 2001 lähtien Outin ja Tompan ja sitten myöhemmin heidän perheensä kanssa. Väliin ovat jääneet uudenvuodenaatot, jolloin Outi ja Tomppa asuivat Luxemburgissa, paitsi vuonna 2004, jolloin Antin kanssa lensimme uuttavuotta vastaanottamaan heidän luokseen Luxemburgiin.

Sunnuntai 29.12.

Aamulla aloin tehdä uutta kuvakirjaa, johon kokoan kuvina ja tekstinä oman elämäni tärkeimmät tapahtumat. Sitä tehdessä menikin monta tuntia. Iltapäivällä  lähdimme Gumbostrand Konst och Formiin, joka on Sipoon Gumbostrandiin noin vuosi sitten avattu taide- ja tapahtumakokonaisuus. Se toimii meren äärellä K. Hartwall Oy:n entisessä 1950-luvulta peräisin olevassa tehdasrakennuksessa, johon on kunnostettu tyylikkäät tilat gallerialle, myymälälle ja kahvilalle ja jossa voi myös järjestää erilaisia juhlatilaisuuksia. Otimme kahvilassa vihreää teetä, Antti otti sen kanssa kaalipiirakkaa ja minä porkkanakakkua, molemmat olivat erittäin maukkaita.

Tällä hetkellä galleriassa on Totte Manneksen taiteen näyttely, jossa on teoksia vuodesta 1993 vuoteen 2013. Totte Manneksen sanotaan olevan yksi Suomen kansainvälisimmistä taidemaalareista. Hänellä on ollut noin sata yksityisnäyttelyä ja saman verran yhteisnäyttelyitä seitsemässätoista maassa. Mielestäni hänen käyttämänsä värit olivat kauniita ja lämpimiä ja maalaustapa miellyttävä, mutta maalausten aiheet toistuivat lähes samanlaisina eivätkä oikein puhutelleet. Galleriassa oli myös kuukauden nuoren taiteilijan, 17-vuotiaan sipoolaisen Ville Laurinkosken maalauksia. Ne puolestaan olivat kiinnostavia ja puhuttelevia. Mielenkiintoinen taidegalleriakäynti melkein tuossa nurkan takana.

Lauantai 28.12.

Antti lämmitti savusaunan pitkästä aikaa. Ulkolämpötila oli viisi plusastetta, joten hyvin tarkeni saunoa ja vilvoitella välillä saunan terassilla. Illalla kun menimme saunaan, oli aivan pimeää ja hiljaista. Laitoimme myrskylyhdyt ikkunaan saunan ulkopuolelle ja terassin yläpuolelle. Saunassa oli miellyttävän  hämärää ja löylyt olivat mukavan pehmeät. Terassilla joimme tummaa olutta ja söimme juustoa ja keksejä. Savusauna, ja erityisesti tietenkin meidän savusaunamme, on yksi maailman parhaimmista paikoista. Harvassa paikassa voi hetkeksi yhtä täydellisesti irrottautua muusta maailmasta.

Torstai 26.12.

Tapaninpäivänä tein reippaan sauvakävelylenkin ennen kuin lähdimme Kantvikiin, jonne Päivi ja Juuso olivat kutsuneet meidät lounaalle. Tarjolla oli alkuruoaksi herkullisia salaatteja, muun muassa artisokka-, katkarapu- ja italiansalattia sekä rosollia ja poro- ja naudanpaistirullia sekä kaloja eri muodoissa. Peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko maistuivat edelleenkin oikein hyviltä, samoin kinkku. Jälkiruokana tarjottu luumukerma oli aivan ihanaa ja sen lisäksi herkuteltiin vielä erilaisilla suklaamakeisilla. Illalla katsoimme televisiosta Kuninkaan puhe -elokuvan. Ensimmäisen kerran katsoimme tämän elokuvan elokuvateatterissa Floridassa vuonna 2010. Colin Firth kuninkaana ja Geoffrey Rush hänen puheterapeuttinaan olivat erinomaisia.

Suomen joulu on ihan huippujuttu, onneksi se kestää kolme päivää. Kotona on viihtyisää, kun on paljon joulukukkia, meilläkin on ritarinkukkia, hyasintteja, joulutähti ja tulilatva. Joulun aikaan saa syödä ja herkutella sekä viettää aikaa perheen ja läheisten ihmisten kanssa. Amerikassa niin kuin monissa muissakin maissa joulu on oikeastaan vain joulupäivän mittainen.

Keskiviikko 25.12.

Joulupäivänä oltiin Paippisissa joululounaalla Jarnon ja Jarkon perheen kanssa. Söimme maistuvan jouluaterian, johon kuului kaloja eri muodoissa sekä äidin tekemä rosolli ja erinomainen sienisalaatti suolatuista isän syksyllä poimimista rouskuista, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko olivat myös itse tehtyjä. Rusinapullia, joulutorttuja ja pipareita oli tarjolla kahvin kanssa. Illalla YLE Fem -kanavalla alkoi mielenkiintoinen kolmiosainen ruotsalaissarja Neiti Frimanin taistelu, joka kertoo luokkataistelusta ja naisasialiikkeestä 1900-luvun alun Ruotsissa.

Tiistai 24.12.

Olimme jouluaaton perinteisesti kotona. Aamulla söimme riisipuuron, ja yllätys oli melkoinen, kun manteli löytyi taas minun puurostani. Joulurauhan julistuksen katsoimme televisiosta, ja sen jälkeen söimme lounaaksi lipeäkalaa. Televisiosta tuli Kuusijuhla-ohjelma kolmessa eri osassa. Katselimme sitä ja lueskelimme kirjoja. Emme kuitenkaan ehtineet omaan kirjastoomme Amerikasta paluun jälkeen, koska oletimme kirjaston olevan auki vielä aatonaattona maanantaina. Se oli kuitenkin jo silloin joululomalla. Minä luen Juha Itkosen vuonna 2007 Finlandia-ehdokkaana ollutta kirjaa Kohti, joka on kyllä kiinnostava, mutta ei niin mukaansatempaava, ettei välillä ehtisi täyttää ristikoita. Savusaunan lämmittämisen sijasta lämmitimme sisäsaunan, ja saunan jälkeen söimme perinteisen kalaisan joulupäivällisen.

Maanantai 23.12.

Aamulla satoi ja tuuli reippaasti ja lämpötila oli viisi astetta. Tulossa on siis musta ja märkä joulu. Edelliset joulut ovatkin olleet aika runsaslumisia. Kinkku pantiin uuniin aamuseitsemältä eikä vasta illalla niin kuin olemme tavallisesti tehneet. Näin sen paistumista ei tarvitse vahtia yöllä, kun nukkuminen muutenkaan ei vielä ole palautunut normaaliksi Amerikasta paluun jälkeen.

Kinkku valmistui alkuiltapäivästä. Ilmeisesti paistolämpömittari ei ihan pitänyt paikkaansa, koska kinkusta tuli turhan kuiva. Kastoimme joululimppua kinkun liemeen ja menimme iltapäivätorkuille, jotka hieman venähtivät. Olimme saaneet kutsun Ritvan syntymäpäiväkahveille, ja sinne lähdimmekin suoraan päiväunilta. Ritva tarjosi meille jouluisia herkkuja, ja Heli oli taas tehnyt kauniin ja maistuvan suklaisen täytekakun. Itikseenkin olisi pitänyt vielä poiketa, mutta ei sitten kuitenkaan viitsitty, vaikka ruuhka siellä näyttikin jo hiljentyneen.

Sunnuntai 22.12.

Aamulla oli tosi pimeää eikä päivä valjennut kunnolla koko päivänä, vaan sää oli pilvinen, sateinen ja tuulinen. Puolenpäivän maissa oli jonkin aikaa poutaista ja keräilin syksyn myrskytuulien pihaan tuomia risuja.

Meidän perheemme eilinen joulujuhla Villa Kokkosessa on saanut kovasti kiitosta. Sekä nuoret että vanhat viihtyivät siellä hyvin ja erityisesti talon isäntäparia Elinaa ja Anttia on kovasti kehuttu. Heillä onkin taito saada vieraat tuntemaan itsensä tervetulleiksi Villa Kokkoseen.

Katsoin eilen tämänpäiväisten Rajaton joulu -konserttien lipputilannetta Lippupalvelun nettisivulta ja havaitsin, että iltapäivän kello kolmen konserttiin Musiikkitalossa oli kaksi lippua jäljellä. Ne olivat tosin salin vastakkaisilta puolilta parven ylimmiltä riveiltä ja ihan ovien vierestä. Taisivat olla vahtimestareiden paikkoja, jotka oli laitettu viime hetkellä myyntiin, kun konsertti oli niin suosittu. Varasin ne liput meille, koska fanitamme Lauluyhtye Rajatonta. Istuimme nyt ensimmäistä kertaa Musiikkitalon parvella, joka oli aika kaukana esiintymislavasta, mistä syystä esiintyjät näkyivät aika pieninä ja lisäksi kaiteet hieman häiritsivät näkyvyyttä. Kuuluvuus ylhäällä oli kuitenkin hyvä ja laulajien äänet soivat kauniisti ylös asti, joten olimme kovin tyytyväisiä, että tuli lähdetyksi.

Sekä eilen Villa Kokkosessa että tänään Musiikkitalossa esitettiin Varpunen jouluaamuna -laulu. Antti Pesonen lauloi sen Villa Kokkosessa vahvalla baritonillaan Elina Viitailan säestyksellä ja Rajaton esitti sen moniäänisesti kauniin herkästi, liikuttava ja tunnelmallinen joululaulu molemmissa esityksissä.

Lauantai 21.12.

Tänään, vuoden pimeimpänä päivänä, vietimme Lankisen perheen joulujuhlaa valoisassa Villa Kokkosessa. Meitä oli koolla seitsemäntoista Katrin ja Einon lasta, lastenlasta ja lastenlastenlasta ja puolisoita. Villa Kokkonen on Alvar Aallon suunnittelema taiteilijakoti, jossa Joonas Kokkonen asui vuodesta 1969 vuoteen 1996 ja jossa hän sävelsi tunnetuimman teoksensa Viimeiset kiusaukset -oopperan. Taiteilijakotia isännöi taiteilijapari pianisti Elina Viitaila ja baritoni Antti Pesonen. He tarjosivat meille viihtyisän, lämminhenkisen ja rattoisan iltapäivän, johon kuului Villa Kokkosen ja sen historian esittelyä, kauniita ja rakkaita joululauluja Antin  ja Elinan esittäminä sekä herkullinen kahvipöytä suolaisine ja makeine leivonnaisineen. Erityisesti filotaikinakasvisnyytit saavuttivat suuren suosion.

Teimme myös ostoksia Villa Kokkosen sekatavarashopissa, jossa vaalitaan Joonas Kokkosen isän Heikki Kokkosen kauppiasperinnettä. Heikki Kokkonen oli aikanaan hyvin tunnettu kauppias Järvenpäässä. Vielä ennen isäntäparin esittämää loppulaulua kerroimme toisillemme menneen vuoden kuulumisia ja tulevan vuoden suunnitelmia sekä lauloimme Martille onnittelulaulun.

Villa Kokkosessa järjestetään avoimia konsertteja, ja siellä voi järjestää vaikkapa syntymäpäiväjuhlansa tai muun perhejuhlan. Me olemme Antin kanssa vierailleet usein Villa Kokkosen konserteissa ja olemme kolme vuotta sitten jäädessämme eläkkeelle järjestäneet siellä illanvieton entisille työkavereillemme.

Perjantai 20.12.

Aamulla minulla oli aika tutulta kampaajalta Söderkullassa, koska en ole halunnut ruveta käymään kampaajalla Floridassa. Antti sitä vastoin käy Floridassa parturissa paljon useammin kuin Suomessa. Koska emme ole vielä kunnolla toipuneet aikaerorasituksesta, emme saaneet tänäänkään kovin paljon aikaiseksi. Hieman laitoimme aattoillan ateriaa varten kaloja graavautumaan ja maustumaan. Illalla kävin moikkaamassa Corinnea ja Rianaa. Sain Rianalta ihastuttavan joulukortin, johon hän oli kirjoittanut tosi kauniisti, siitä tuli uskomattoman hyvä mieli.

Torstai 19.12.

Yöllä nukkuminen jäi kovin vähäiseksi ja koko päivän olo olikin kovin uupunut. Päivi tuli meille ja he menivät Antin kanssa Porvooseen Jussia tapaamaan ja toivat tullessaan lounaaksi kebabit. Maa on musta ja kun taivas oli pilvessä, koko päivän ajan oli hämärää. Kohta päivät kuitenkin rupeavat pitenemään ja mennään kohti kevättä.

Keskiviikko 18.12.

Yöunet jäivät aikaeroon totuttelun vuoksi hieman lyhyiksi. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen heräsimme, keitimme teetä ja söimme voileivän, minkä jälkeen taas saimme nukutuksi pari tuntia. Aamulla olo oli kuitenkin yllättävän pirteä. Olin sopinut opinnäytetyön arvioinnin aamupäiväksi Pasilaan ja kun se oli tehty, menin tapaamaan Hilkkaa Helsingin keskustaan. Kävimme kahvilla Espalla ja Hilkka osti tuliaisia perheelleen Sveitsiin. Kävimme myös Senaatintorilla Tuomaan markkinoilla. Torilla oli kymmeniä punaisia myyntikojuja, joissa myytiin laadukkaita kotimaisia käsitöitä, koruja ja muita tuotteita sekä jouluherkkuja. Hienoa, että meilläkin on tyylikäs joulutori Helsingissä, vaikka Keski-Euroopan joulutorit ovatkin paljon näyttävämpiä ja suurempia tapahtumia. Senaatintori soveltuu mielestäni hyvin Tuomaan markkinoiden pitopaikaksi. Joimme glögit torilla, minkä jälkeen ajoimme Paippisiin. Siellä söimme illalliseksi yrttiraclettea, Anttikin liittyi joukkoon.

Tiistai 17.12.

Helsingiin saavuttiin aikataulun mukaan aamuyhdeksältä, vaikka New Yorkista olikin lähdetty toista tuntia myöhässä. Kotiin tulo tuntui mukavalta. Kaikki oli kotona kunnossa, Siivouspalvelun Sari oli hoitanut hyvin meidän kotiamme. Ruokakaupassa piti käydä ja hakea jakelun keskeytyksessä ollut posti, jota olikin kilokaupalla. Ilmoittelimme eri puolille paluustamme kotiin, purimme matkalaukut ja iltamyöhäisellä, kun oli hieman viluinen olo, päätin lämmittää saunan. Tuntui mukavalta istua saunan lämmössä pitkästä aikaa.

Maanantai 16.12.

Kotiinlähtöpäivän aamuna jääkaapissa oli enää aamiaistarvikkeet. Antti laittoi hurrikaanisuojat ikkunoihin ja parvekkeelle, sulki veden ja sääti ilmastoinnin. Internet-yhteyden sulkeminen vaati taas useita puheluita Comcastiin, mutta onnistui viimein. Katsottiin vielä, että kaikki on kunnossa ennen kuin kannettiin laukut autoon ja ajettiin autovuokraamoon, josta 65-vuotispäiväänsä juhliva Osmo-johtaja vei meidät Palm Beachin lentokentälle. Kone New Yorkiin lähti hieman myöhässä, mutta myötätuulen ansiosta saavuimme sinne aikataulun mukaisesti. Kun oli saatu matkalaukut, vaihdettiin air trainilla terminaaliin 8, josta Finnairin lennot lähtevät. Lähtöselvitystiskillä Antti totesi, että toivottavasti olemme tällä kertaa saaneet varaamamme varauloskäytäväpaikat, kun pari kertaa aikaisemmin emme ole saaneet niitä, vaikka ne onkin matkaa varatessamme vahvistettu meille. Virkailija katsoi koneelta ja totesi, että nyt on kyllä niin, että teidät on siirretty business-luokkaan. Tuntui aika juhlavalta, että päästiin istumaan tilavasti ja ruokakin oli parempaa, kuin mitä turistiluokassa tarjotaan. Matka sujui mukavasti. Katsoin kotimaisen elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto, luin Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ja yritin hieman nukkua, mutta vaikka istuimen saikin lähes vaaka-asentoon, jäi nukkuminen runsaaseen tuntiin.

Sunnuntai 15.12.

Aamu-uinti oli sitten tämän matkan viimeinen, huomisaamuna ei enää ehditä uimaan. Vähään aikaan ei myöskään syödä aamiaista parvekkeella. Joulu koti-Suomessa odottaa.

Floridan Karjalaisten toimesta oli järjestetty tänään konserttimatka Pompano Beachiin, runsaan puolen tunnin matkan päähän Suomi-talosta, josta lähdettiin matkaan bussilla. Konsertti pidettiin paikallisen lukion urheiluhallissa. Väkeä oli paikalla satoja, meitä suomalaisia oli vajaa bussillinen. Sadan laulajan New Presbyterian Church -kuoro, solistit ja orkesteri esittivät Händelin Messias-oratorion. Esiintymislava oli koristettu kauniiksi amerikkalaisen runsaasti valoin, kukin ja koristein. Kuoro oli korkeatasoinen ja esitys juhlava. Mukavaan jouluiseen viikonloppuumme kuului amerikkalaisten jouluvalojen katselua, suomalainen joulujuhla ja hieno konsertti.

Kävimme vielä Kaijalla ja Matilla ja joimme siellä lasilliset viiniä. Kaija hoitaa meidän asioitamme Floridassa, kun olemme Suomessa, ja Matti taitavana monitoimiosaajana on pelastanut meidät monesta pulasta täällä Floridassa.

Lauantai 14.12.

Floridan sitrushedelmäsatoa uhkaa hyönteisen aiheuttama viherrystauti, jonka seurauksena puiden tuottamat hedelmät ovat ulkonäöltään epämuodostuneita, vihreitä ja maultaan kitkeriä, puiden ravinnonsaanti häiriintyy ja lopulta puut kuolevat. Tauti uhkaa Floridan koko sitrushedelmäpuukantaa ja pelätään, että suuri osa Floridan 69 miljoonasta sitrushedelmäpuusta on jo saanut tartunnan. Tämän vuoden appelsiinisadon odotetaan olevan pienin neljännesvuosisataan pääosin taudista johtuen. Jotta Floridan ja koko maan sitrushedelmäsato saataisiin tulevaisuudessa turvatuksi, maan hallitus on ryhtynyt taisteluun tautia vastaan. Jos apua ongelmaan ei löydetä, on vaarana, että appelsiinien viljely Floridassa loppuu. Menetys olisi suuri, koska appelsiinisadolla on merkittävä asema Floridan taloudessa, kulttuurissa ja historiassa, kuten Palm Beach Post kirjoittaa. Noin 95 prosenttia Floridan appelsiinisadosta käytetään tuoremehun valmistukseen.

Lantanan naapuri Lake Worthin kaupunki on viettänyt satavuotisjuhliaan tänä vuonna. Suomalaisiakin on asunut Lake Worthissa jo sata vuotta, ja vielä parikymmentä vuotta sitten suomea puhuvat olivat kaupungin suurin etninen väestöryhmä, nykyään latinalaisesta Amerikasta muuttaneet ovat suurin ryhmä. Lake Worthin pormestari Pam Triolo haluaa voimistaa pitkäaikaisia suhteita suomalaisväestöön ja hän toivoo Suomi-juhlien (Finlandia Days) palaavan Lake Worthin Bryant-puistoon, jossa niitä aikanaan pidettiin. Pormestari on myös kiinnostunut lähettämään delegaation Suomeen, jotta kaupunki saisi uusia kävijöitä Suomesta.

Iltapäivällä Suomi-talolla vietettiin vuotuista joulujuhlaa, johon oli kutsuttu kaikkien Suomi-talon jäsenseurojen, muun muassa Floridan Pohjalaisten, Karjalaisten, Laulumiesten ja Veteraanien jäsenet sekä muutkin suomalaiset. Paikalla oli runsaat 200 henkeä. Jokainen jäsenseura esitti ohjelmanumeron. Minäkin pääsin, tai itse asiassa jouduin, Karjalaisten Soihdut sammuu -tontturyhmään. Edellisestä tonttuleikistä onkin kulunut runsaasti aikaa. Osallistuin myös puuron, kahvin ja torttujen tarjoiluun. Mukava kotikutoinen tilaisuus, jossa nautittiin tutuista jouluisista mauista ja lauluista.

Perjantai 13.12.

Suomessa on uutisoitu Seija-myrskyn yöllä aiheuttamista vahingoista. Amerikan mantereella talvimyrsky etenee lännestä kohti itää. New Yorkissa sataa ennusteen mukana huomenna lunta ja lämpötila on nollan paikkeilla. Maanantaina, kun me lennämme New Yorkiin, sään siellä pitäisi olla poutainen. Täällä Floridassa sää on tasaisen kesäinen, aamulla lämpötila oli 22 astetta. Kävimme aamiaisella Lantanan rannan Dune Deck Cafessa. Rannassa tuuli aika tavalla, ja tarjoilijakin totesi, että tämä on Floridan talvea, 72 astetta (Fahrenheitia, siis 22 Celcius-astetta).

Pakkasimme matkalaukkumme jo valmiiksi Suomeen lähtöä varten, jotta voimme osallistua viikonlopun tapahtumiin ilman pakkaamisstressiä. Kävimme Floridan Pohjalaisten kuukausikokouksessa, ja illalla menimme syömään Kaijan ja Matin kanssa Osaka-ravintolaan, josta jatkoimme illan pimettyä jouluvaloistaan tunnetulle omakotialueelle katsomaan, millaisia valorakennelmia tänä vuonna on pihoille pystytetty. Sanat eivät riitä kertomaan, miltä tämä alue näytti pimeässä illassa. Lähes jokainen talo pihapiireineen oli amerikkalaisen ylenpalttisesti tupattu täyteen erilaisia ja erivärisiä kiinteitä tai vilkkuvia valoja ja muuta joulurekvisiittaa.

Torstai 12.12.

Suomi-talolla leivottiin tänään joulutorttuja ensi lauantain joulujuhlaa varten. Olin lupautunut mukaan talkoisiin ja kahdeksalta aloitimme kahdentoista hengen voimin tähtitorttujen tekemisen. Taikina oli tehty valmiiksi jo eilen, joten pääsimme heti työhön käsiksi. Runsaan tunnin kuluttua oli leivottu jo nelisensataa torttua, joten pidettiin kahvitauko ja maistettiin tuotoksiamme. Sillä välin taikinaa tehtiin pieni määrä lisää, jonka jälkeen jatkoimme leivontaa. Taikina loppui taas, mutta vieläkin oli luumihilloa jäljellä, joten pidettiin tauko, otettiin lasilliset valkoviiniä voileipien kanssa ja sillä välin taikinaa oli tehty taas pieni määrä, josta vielä teimme viitisenkymmentä torttua. Kaikkiaan niitä valmistui noin 550. Suomi-talon väki on hilpeää joukkoa, joka paiskii töitä hyvällä huumorilla. Minä olin tällä kertaa porukan nuorin talkoolainen.

Antti kävi taloyhtiön kokouksessa, ja minä katsoi sillä aikaa Tvkaistalta itsenäisyyspäivän juhlakonsertin Tampere-talosta. Konsertti oli hienosti koottu suomalaisesta kirjallisuudesta ja musiikista, esitykset olivat koskettavia ja kokonaisuus juhlava.

Illalliseksi teimme choucroute garnieta, joka on tunnettu alsacelainen hapankaalista, kinkusta ja erilaisista makkaroista hauduttamalla valmistettu ruokalaji. Koko asunto tuoksui haudutetulta hapankaalilta ja tuli ihan ikävä Sveitsiin, jossa olemme sitä useasti syöneet Hilkan luona.

Keskiviikko 11.12.

Amerikasta matkusti Nelson Mandelan hautajaisiin edustava joukko presidenttejä. Nykyinen presidentti Barack Obama ja entinen presidentti George Bush nuorempi puolisoineen sekä, kuten P.B. Postissa kirjoitettiin, mahdollinen tuleva presidentti Hillary Clinton matkustivat presidentin koneella Air Force Onella. Entiset presidentit Jimmy Carter ja Bill Clinton matkustivat hautajaisiin omia reittejään.

Tyytyväinen Barack Obama palasi Nelson Mandelan hautajaisista pidettyään siellä ”elämänsä puheen”. Pitkästä aikaa myös USA:n presidentti kätteli Kuuban presidenttiä (Raul Castroa). Edellinen kättelykerta oli vuonna 2000, kun Bill Clinton puristi Fidel Castron kättä YK:ssa.

Palm Beach Postissa on joka päivä mielenkiintoinen Abbyn palsta, jossa Abby vastaa lukijoiden kysymyksiin. Kysymykset koskevat ihmissuhteita ja erityisesti nyt joulun aikaan monia mietityttävät jouluun liittyvät perheiden kokoontumiset yhteiseen juhlan viettoon: keitä pitäisi kutsua jouluaterialle, voiko jättää jonkun kutsumatta siitä syystä, että ei voi sietää kyseistä henkilöä, miten pitäisi toimia, kun on kutsuttu vierailulle, mutta ei halua mennä. Ei Abbylta suoranaisia vastauksia saa, vaan hän pyrkii saamaan kysyjät pohtimaan asiaa eri puolilta.

Tiistai 10.12.

Sarjassa asioiden hoitoa Amerikassa vuorossa oli asunnon vakuutuksen hankkiminen. Vakuutusta varten tarvitaan niin sanottu mitigation report, jossa annetaan lausunto talon rakenteiden kunnosta ja myrskyn (hurrikaanin) kestämisestä. Lausunnon avulla saa vähennyksen asunnon vakuutusmaksusta ja sen pitäisi olla saatavissa talonyhtiön hallituksen puheenjohtajalta. Meidän taloyhtiömme  hallituksen puheenjohtajamamma (Antin nimitys) ei ollut tietävinäänkään moisesta lausunnosta vaan antoi epämääräisiä yhtiöiden nimiä ja puhelinnumeroita ja käski ottaa näihin yhteyden. Yhteydenotto näihin ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Neuvot, joita näiltä saatiin, eivät myöskään toimineet. Kahtena päivänä lausuntoa metsästettiin, ja sitten Antti keksi soittaa suomalaiselle asunnonvälittäjälle Sannalle, joka tiesi kertoa suoraan, kuka on meidän taloyhtiön isännöitsijä ja että häneltä sen saa. Antti haki lausunnon isännöitsijältä, ja tämän jälkeen vakuutuksen tekeminen oli helppoa.

Minä jatkoin kotiinpaluun valmistelua siivoamalla keittiön kaapit.

Maanantai 9.12.

Floridassa on joulukuun alun päivälämpötilat olleet aivan poikkeuksellisen korkeita, jopa 28 astetta. Tämän päivän puuhana oli opinnäytetyön lukeminen. Yksi ohjattavani lähetti eilen valmiin työnsä, ja tänään luin sen ja annoin kommentit työstä sähköpostitse. Aloitin myös valmistautumisen ensi maanantain kotimatkaan. Keräilin mukaan otettavia tavaroita yhteen paikkaan, josta ne on helppo pakata matkalaukkuun.

Sunnuntai 8.12.

Paluu terveelliseen elämään tapahtui kivuttomasti risteilymatkan jälkeen. Aamulla kävimme uimassa ja aamiaiseksi söimme perinteisen hedelmäsalaattiannoksen. Antilla tuntuivat housut hieman kiristävän, kun hän pukeutui teatteriin lähtöä varten.

Tanssiryhmä Rockettes on viikon ajan esittänyt Kravis Centerissä West Palm Beachissa Radio City Christmas Spectacular -esitystään. Ryhmä on perustettu vuonna 1925, ja sen kotinäyttämö on Radio City Music Hall Manhattanilla New Yorkissa. New Yorkissa Rockettes esittää joulun aikaan päivittäin viisi joulushowta. Ryhmä on erittäin suosittu. Vuosittain Rockettesin esityksiä käy katsomassa pari miljoonaa amerikkalaista. Floridan näytöksetkin olivat kaikki loppuunmyytyjä. Me olimme saaneet paikat tosi ylhäältä teatterin parvekkeelta, mutta sieltä näki koko näyttämön ja kaikki tapahtumat hyvin. Monet tanssijat haluavat päästä ryhmään, johon pääsykokeet ovat vuosittain huhtikuussa. Hakijoiden on osoitettava tanssitaitonsa monessa eri tanssin lajissa, muun muassa baletissa, steppauksessa, modernissa ja jazz-tanssissa. Amerikassa steppaaminen on hyvin suosittua. Useimmissa musikaaleissa ja tanssiesityksissä stepataan ja taitavan steppaajan tanssia onkin kiva katsoa.

Rockettesin esitys oli huippuluokkaa. Erityisesti vaikutuksen tekivät tanssit, jossa kahdeksantoista tanssijaa rintamassa tanssii nostamalla jalkojaan aivan millintarkasti samaan aikaan ja samalle korkeudelle. Esitys oli myös hauska. Mukana oli laulajia ja joulupukkikin, joka ei kylläkään kertonut tulleensa Suomesta, vaikka sitä odotimmekin.

Lauantai 7.12.

Aamulla laiva saapui Fort Lauderdaleen ja meidät kuljetettiin bussilla Lantanaan. Matkaviikko oli onnistunut, sää oli lämmin  ja pääosin aurinkoinen. Parin illan hieman tuulista säätä lukuunottamatta laiva kulki tasaisesti, ja saarikohteet olivat kiinnostavia, erityisesti eteläisen Karibian Curacao ja Aruba. Pysyimme myös terveinä matkan ajan. Tämä oli meidän kolmas Karibian risteilymme, olemme nyt olleet itäisellä (Bahama – St.-Thomas – St-.Marten), läntisellä (Haiti, Jamaika, Meksiko) ja eteläisellä Karibialla. Tämän matkan matkustajista  ahkerimmin Princess Cruises -laivoilla risteillyt skotlantilainen pariskunta on viettänyt aikaansa risteillen yhteensä 2053 vuorokautta. Tällekin matkalle osallistui yli kolmesataa sellaista risteilymatkustajaa, jotka olivat laivalla myös edellisen viikon. Edelliset risteilymme me teimme Oasis of the Seas ja Allure of the Seas -laivoilla, jotka oli rakennettu Suomessa. Ne kykenevät kuljettamaan 5400 matkustajaa. Kotona purimme matkalaukut ja sitten olikin riennettävä Suomi-talolle Floridan karjalaisten kuukausikokoukseen, jonka Nina taas veti taidolla. Katsoimme TVkaistalta Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottoa Tampereelta ja Antti haki illalliseksi pizzan.

Perjantai 6.12.

Meillä oli Matin ja Sirkan kanssa tänään bambupaitapäivä. Ostimme kaikki samanlaiset bambupaidat Curacaolta, ja tänään pistimme paidat päälle. Kahdeltatoista Princess-teatterissa oli tilaisuus, jossa pääsimme näkemään Crown Princess -laivan hienon teatterin tekniikkaa ja esiintyjien pukuhuoneita. Teatteriin mahtuu 802 henkeä ja siellä on joka ilta jokin esitys. Laivan oma laulu- ja tanssiryhmä esittää viikon risteilyn aikana kolme erilaista showta, jokaisen shown kolme kertaa saman illan aikana, jotta kaikki halukkaat laivan matkustajat pääsevät näkemään esitykset. Ryhmään kuuluu neljä laulajaa ja 13 tanssijaa. Koko laivan tekniikkaa esitteli tämän jälkeen laivan kolmas perämies. Laiva on rakennettu vuonna 2006, siihen mahtuu 3000 matkustajaa ja henkilökuntaa on noin 1250 lähes viidestäkymmenestä maasta.

Iltapäivällä oli teatterissa show, jossa esiintyi laivan henkilökuntaa, muun muassa huonepalvelija, siivooja, baarimikko, turvahenkilö. Henkilöstön joukossa on taiteellisesti erittäin lahjakkaita laulajia ja tanssijoita. Iltapäiväteen jälkeen pakattiin matkalaukut valmiiksi ja mentiin illalliselle. Sen jälkeen oli teatterissa aivan hulvaton  show, jossa vatsastapuhuja keskusteli käsinukkensa jamaikalaisen Martan kanssa. Touhukkaan päivän päätteeksi iltakymmeneltä oli vielä risteilyn päättäjäisbileet englantilaisessa pubihengessä.

Torstai 5.12.

Olimme tilanneet aamiaisen hytin parvekkeelle, ulkona tuuli vienosti, taivas oli pilvessä ja sateenkaari näkyi, mutta ei satanut. Tänään oli meripäivä, samoin kuin huomennakin. Laivan teatterissa oli aamulla kahden kokin show. Toinen kokki teki oikeasti ruokaa,  pestopastaa ja tiramisua ja toinen kokki hauskuutti yleisöä kertomalla tarinoita lapsuudestaan Italiassa ja sotkemalla keittiötä. Hänellä oli tähän syynsä: hän halusi saada ihmiset hymyilemään. Ainakin minut hän sai hyvälle tuulelle. Shown jälkeen saimme tehdä kierroksen laivan keittiössä.

Valokuvasin laivan kaunista joulukoristusta, ja lounaan jälkeen hikoilin hetken aikaa auringossa hyttimme parvekkeella. Iltapäiväteen jälkeen pitikin jo valmistautua matkanjohtajamme Sepon järjestämään Suomen  itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Tilaisuus pidettiin etuajassa, koska tänään oli laivan juhlaillallinen, johon pukeuduttiin juhlavasti. Vastaanottotilaisuus oli arvokas, Suomen lippu tuotiin paikalle Finlandian soidessa, Seppo piti juhlapuheen, kohotimme maljan isänmaalle ja mieskuoro lauloi Maamme-laulun. Lopuksi laulettiin onnittelulaulu matkan aikana syntymäpäiviä tai hääpäiviä viettäville. Vastaanoton jälkeen oli illallinen ja sen jälkeen illan show, joka sisälsi laulua ja tanssia diskohengessä. Illalla oli vielä eräänlainen tuttu juttu -show, jossa kolme avioparia kisaili siitä, ketkä tuntevat puolisonsa parhaiten. Pisimpään naimisissa ollut pariskunta voitti kisan. Tämän jälkeen oli laivan matkustajien laulukilpailun finaali, johon oli päässyt mukaan karsintojen perusteella kahdeksan parasta laulajaa. Kellot käännettiin tunnin taaksepäin ja mentiin nukkumaan.

Keskiviikko 4.12.

Aamulla seitsemältä laiva saapui Aruban saarelle. Lähdimme aamiaisen jälkeen tutustumaan saareen Matin ja Sirkan kanssa. Otimme taas taksin, jolla kahden tunnin saarikierros maksoi 90 dollaria. Meillä oli erinomainen kuljettaja, joka tiesi paljon Arubasta. Ajoimme saaren pääkaupungin Oranjestadin läpi ja kävimme katsomassa luonnon muovaamia mahtavia kivimuodostelmia, Karibian alueen pienintä kappelia sekä vuonna 1910 rakennettua California-majakkaa.

Saaren väkiluku on 110000 ja siellä käy vuosittain noin puolitoista miljoonaa turistia, miljoona turistia  tulee risteilylaivoilla ja puoli miljoonaa lentäen. Turismi onkin saaren tärkein elinkeino. Saarella sataa vuodessa vain noin viisi tuumaa, joten siellä ei pystytä harjoittamaan maanviljelystä eikä karjanhoitoa. Luonto on sopeutunut kuivuuteen ja saarella kasvaa runsaasti kaktuksia, kokonaisia kaktusmetsiä näkyy joka puolella. Hollanti, jonka alusmaita Aruba ja Curacao ovat, vastaa koulutuksen ja  teiden kunnossapidon kustannuksista näillä saarilla. Saarelaiset ovat hyvin kielitaitoisia, kouluissa opiskellaan neljää kieltä: hollantia, englantia, espanjaa ja paikallista papiamentoa.

Saarikierroksen jälkeen palasimme laivalle ja söimme myöhäisen lounaan. Iltapäiväteellä tuli taas syödyksi pieniä leivonnaisia, vaikka illalliseen oli enää vähän aikaa. Illallisella jätimme jälkiruoan syömättä ja riensimme katsomaan illan showta, jonka esittivät taas laivan laulajat ja tanssijat. Laivaan on laitettu joulukuusia ja koristeita, ja nyt se näyttää kauniilta ja jouluiselta. Lähes jokailtaiset raittiuscocktailit joimme illan päätteeksi.

Tiistai 3.12.

Iltapäivällä laiva saapui Curacaon saaren satamaan. Curacao on suurin Hollannin alaisista ABC-saarista, joita ovat Aruba, Bonaire ja Curacao. Alunperin saarella asui Arawak-intiaaneja, 1400-luvun lopulla sinne saapui espanjalaisia seikkailijoita etsimään kultaa ja vuonna 1634 hollantilaiset löysivät Curacaon. Saarella on asukkaita noin 160000, virallinen kieli on hollanti, mutta myös englantia ja espanjaa puhutaan laajasti. Pääkaupunki on Willemstad. Otimme satamasta Matin ja Sirkan kanssa taksin, jolla teimme kahden tunnin kiertoajelun saarella. Kävimme myös Curacao-likööriä valmistavassa tehtaassa, jossa saimme maistaa erimakuisia liköörejä, ostimme rommirusinan makuista kotiin vietäväksi. Willemstadin toisessa osassa Pundassa on yli 750 kaunista historiallista rakennusta ja se on UNESCOn maailmanperintökohde.

Mielenkintoisen kierroksen päätteeksi ostimme bambupaidat ja palasimme laivalle. Illallisen jälkeen oli vuorossa illan show, joka oli Steve Morisin komediaesitys. Se oli hauska ja olisi ollut vielä hauskempi, jos olisi ymmärtänyt kaikki vitsit. Wheelhouse-ravintolassa kävimme taas ottamassa perinteiset raittiuscocktailimme, nyt kokeilimme uusia sekoituksia, hyvänmakuisia olivat nekin. Laivan matkustajat oli kutsuttu iltayhdeksäksi laivan kannelle, jossa oli musiikkiesityksiä. Katselimme, kun laiva lähti laiturista kohti Aruban saarta ja kuuntelimme musiikkia hetken ajan, kunnes alkoi nukuttaa.

Maanantai 2.12. meripäivä

Aamiaisen jälkeen meidät Princess Cruises -laivayhtiön laivalla ensimmäistä kertaa risteilevät oli kutsuttu infotilaisuuteen, josta kiiruhdimme matkanjohtajamme Sepon järjestämään viininmaistajaistilaisuuteen. Maistoimme viittä erilaista viiniä, ranskalaisia, chileläisiä ja yhtä amerikkalaista. Tilaisuus oli hyvän vetäjän ansiosta sekä informatiivinen että hauska. Yhdessä laivan ravintoloista oli tarjolla englantilainen pubilounas, jonka kävimme syömässä ja iltapäivällä oli teetarjoilu toisessa ravintolassa, jossa valkohansikkaiset tarjoilijat tarjosivat teetä ja erilaisia pieniä suolaisia ja makeita suupaloja. Illalliselle pukeuduttiin smokkeihin ja iltapukuihin, vatsa oli kuitenkin jo aika täynnä päivän aikaisemmista syömisistä. Illan shown esitti laivan oma laulu- ja tanssiryhmä, ja siinä matkustettiin eri puolille maailmaa laulaen ja tanssien.

Sunnuntai 1.12.

Aamukuudelta satoi, mutta auringon noustessa pilviä oli enää vähän taivaalla. Otin  muutaman kuvan auringonnoususta. Laiva saapui ensimmäiseen pysähdyspaikkaan ja jäi ankkuriin jonkin matkan päähän Bahaman Princess Cays -saaresta. Saarelle oli kuljetus laivan pelastusveneillä, koska saarella ei ole satamaa eikä laituria. Söimme aamiaisen laivalla, ja sen jälkeen lähdimme saarelle, jossa kävelimme kierroksen ja palasimme takaisin laivaan. Söimme buffet-lounaan ja minä kävin ottamassa aurinkoa hetken aikaa. Princess Cays -esitteen mukaan on ihme, että Christopher Columbus ei jäänyt saarelle vaan jatkoi matkaansa, kun hän vuonna 1492 tuli Bahamalle, koska saari on kuin paratiisi, jossa on valkeat hiekkarannat, upeat mangrovepuut ja turkoosi merivesi. Kaunistahan saarella olikin ja erityisesti vesiurheilusta kiinnostuneille siellä oli paljon erilaista ohjelmaa.

Iltapäivällä matka jatkui kohti Venezuelan rannikon lähellä olevaa Curacaon saarta. Me söimme illalliseksi kalaa ja mereneläviä ja jätimme jälkiruoan syömättä, jotta ehtisimme illan ensimmäiseen show-esitykseen. Jacki Michaels lauloi seitsenmiehisen orkesterin säestyksellä kauniisti. Esityksen jälkeen kävimme syömässä jäätelöt ja sen jälkeen alkoivatkin pitkän päivän monet tapahtumat jo väsyttää.