Halosenniemi sateisena elokuun sunnuntaina.

Taas kerran oli kiinnostavaan näyttelyyn meneminen jäänyt viime tippaan, kun lähdin sunnuntaina Halosenniemeen katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa kesänäyttelyä "Odotettavissa vaihtelevaa säätä - naistaiteilijoita Pekka Halosen vieraana", jonka teemana oli sää ja erilaiset sääilmiöt. Näyttelyssä oli esillä Pekka Halosen maalausten ohella neljäntoista naistaiteilijan töitä, ja sen oli kuratoinut meteorologi Seija Paasosen yhdessä Halosenniemen museon kanssa. Toukokuusta lähtien oli ollut mielessä, että tämä näyttely pitää nähdä, koska Seija Paasosen vuonna 2019 Järvenpään taidemuseoon kuratoima näyttely "Sadejuovia ja pilvisäteitä – taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin" oli ollut tosi kiinnostava.

Halosenniemen verkkosivuilla näyttelystä kerrottiin, että "Esillä on kuvauksia myrskyisistä taivaista poutapilviin, kesäpäivien pyykinpesusta talvikalastukseen, tunnelmallisia auringonlaskuja ja kuutamoita sekä talvimaisemia kirpeistä pakkasista suojasäähän."

 

Halosenniemen ateljee. Halosenniemen sisätiloissa saa nykyään ottaa yleiskuvia eri tiloista, mutta yksittäisiä teoksia ei saa kuvata.

Nyt esillä ollut näyttely oli erityisen kiinnostava, monet teokset olivat entuudestaan tuttuja, mutta nyt keskityin teosten säihin ja sääilmiöihin. Yhdessä huoneessa oli äänitallenne, jossa Seija Paasonen kertoi kolmesta kyseisessä huoneessa esillä olevasta teoksesta ja siitä, mitä säätieteilijä niissä näki ja miten säätila niissä mahdollisesti kehittyisi. Tällaisia kuvauksia olisi saanut olla useammistakin teoksista.

 

Näkymä Halosenniemestä Tuusulanjärvelle.

Halosenniemi on näyttelypaikkana jo itsessään hurmaava ja tunnelmallinen, onhan se aikanaan ollut taidemaalarin ja hänen suuren perheensä koti ja ateljee. Pekka Halonen suunnitteli rakennuksen yhdessä veljensä Antti Halosen kanssa, sen rakennustyöt pääsivät käyntiin keväällä 1901 ja koti valmistui seuraavana vuonna. Sen hirsiseinillä on nähty hienoja, neljä kertaa vuodessa vaihtuvia, näyttelyitä ja monia tuttuja teoksia mutta myös tunnettujen taiteilijoiden vähemmän tunnettuja töitä, joita on saatu näyttelyyn yksityiskokoelmista. Halosenniemen puutarha on palautettu alkuperäisen kaltaiseksi ja sielläkin tein kierroksen.

Samaan aikaan, kun Pekka Halonen rakennutti ateljeekotiaan, runoilija ja kirjailija Juhana Heikki Erkko rakennutti Tuusulan Rantatien varteen itselleen taiteilijakotia. Pekka Halonen auttoi J. H. Erkkoa talon suunnittelussa, ja se valmistui samana vuonna kuin Halosenniemikin. Erkko asui talossa kuolemaansa, vuoteen 1906, asti.

 

Taiteilijakoti Erkkola.

Sade jatkui ja Erkkolan ja Aleksis Kiven kuolinmökin yhteiseltä parkkipaikalta oli muutaman sadan metrin kävelymatka Erkkolaan, jonne menin seuraavaksi, kun sielläkin on parhaillaan kiinnostava näyttely "Laula tyttö! - Aikamatka Erkkolaan", joka kertoo J. H. Erkon elämästä erityisesti vuosina 1901 - 1906, jolloin hän asui Tuusulassa. Näyttelyssä on lisäksi esillä kolmentoista Suomen kultakauden taiteilijan maalauksia ja muita teoksia.

 

Erkkolan tupa.

Erkkolan yläkerrassa on esillä teemakokonaisuus kalevalaisesta Pohjolan häät -näytelmästä, jonka J. H. Erkko kirjoitti Kansallisteatterin uuden rakennuksen 9.4.1902 pidettyihin avajaisiin. Erkon pyynnöstä näyttelijätär Saima Järnefelt, joka oli jo aiemmin lopettanut näyttelemisen, tuli mukaan ja esitti näytelmässä Hallattaren roolin. Pekka Halonen suunnitteli lavastuksen näytelmään. Kuvassa taustalla näkyvä Halosen Koski-maalaus on osa näytelmän lavastusta. Säveltäjä Jean Sibelius sävelsi Kansallisteatterin avajaisjuhlaan kuoroteoksen Tulen synty. Tuusulan Rantatien taiteilijoiden panos oli merkittävä tässäkin tilaisuudessa.

 

Kuvassa Pekka Halosen Koski-maalauksen pohjalta tehty lavaste sekä Pohjolan häät -näytelmän esiintymisasuja. Seinällä taidemaalari Eero Järnefeltin puolisostaan näyttelijätär Saima Järnefeltistä maalaama teos.

Aleksis Kiven kuolinmökissä olisin myöskin piipahtanut, mutta se oli suljettu sairaustapauksen vuoksi. Sää ei sunnuntaina ollut vaihteleva, niin kuin Halosenniemen näyttelyn nimen mukaisesti olisi ollut odotettavissa, vaan vettä satoi koko ajan, välillä aivan kaatamalla, mutta molempien museoiden näyttelyt olivat kiinnostavia ja niissä vierähtikin pitkä tovi.