Iitin kaunis, vuonna 1693 rakennettu, puukirkko ja kellotapuli.

Jarmo kutsui meidät Einon jälkeläiset Iittiin tutustumaan isämme lapsuuden maisemiin, ja eilen Martti, Maria-Liisa, Hilkka, Jean-François ja minä matkasimme Iitin Suokantaan. Sieltä aloitimme Jarmon meille suunnitteleman retkipäivän ohjelman hänen kotipihaltaan, jossa teimme kierroksen ja katselimme lähistöllä mutkittelevia ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja.

 

Heinosen vanha kellari.

Seuraava kohteemme oli Heinosen talon pihapiiri, jossa isä eli lapsuusvuotensa yksivuotiaasta kaksitoistavuotiaaksi kasvattivanhempiensa Vilhelmiinan ja Edvardin kanssa. Talo on palanut joskus 1960-luvun lopun tai 1970-luvun alun vuosina, ja sen läheisyyteen on rakennettu uusi talo, mutta isän ajalta pihassa on vielä saunarakennus, kellari ja puuvaja. Talon paikalla kasvaa nyt jo isoja puita. Paikan nykyinen omistaja ei ollut paikalla, mutta hän oli antanut luvan vierailla pihassa.

Heinosen mäeltä jatkoimme matkaa Tiuran kartanon maille. Kartanorakennus on purettu, mutta paikalla on vielä kivinavetta, ja sen päätyseinässä olevan oven takana on yhä edelleen kylän postilaatikko, josta kyläläiset silloin aikoinaan hakivat postinsa. Pihapiirissä on myös vanhoja aittoja. Isän kasvatti-isä oli Tiuran kartanossa työnjohtajana, ja isäkin leikki usein kartanon pihassa ja navetan vintillä.

 

Tiuran kartanon aitta.

Kartanon läheltä kulki aikanaan junanrata ja sen läheisyydessä oli Viittamäen seisake, josta isäkin nousi junaan, kun hän kävi kansakoulun ensimmäisen luokan Kausalassa, jonne oli matkaa seitsemisen kilometriä. Nykyään junanrata kulkee Tiuran kohdalla parinsadan metrin päässä navetasta.

Tiurasta jatkoimme Kausalan suuntaan. Matkalla näimme Tillolan koulun, jossa isä pääsi, sen valmistuttua, aloittamaan kansakoulun toisen luokan. Tillolan kouluun isällä oli koulumatkaa noin kolme kilometriä. Koulu on lakkautettu vajaat kymmenen vuotta sitten ja se on nykyään yksityisomistuksessa.

Ravintola Vanhassa Sampossa Kausalassa söimme maukkaan buffet-lounaan, minkä jälkeen retkemme seuraava kohde oli Iitin kirkko, jonka ovi avattiin meitä varten, jotta pääsimme tutustumaan kirkkoon myös sisältä, vaikka varsinaisesti kirkko avautuu kesäajaksi yleisölle vasta kesäkuun loppupuolella. Teimme kierroksen kirkon yhteydessä olevalla vanhalla hautausmaalla, jonne on haudattu ainakin vuodesta 1515 alkaen. Isän kasvattivanhempien hauta, jonka paikan Jarmo oli etsinyt meille valmiiksi, on jonkin matkan päässä vanhasta hautausmaasta olevalla uudella hautausmaalla. Teimme kierroksen myös uudella hautausmaalla.

Retkemme viimeinen kohde oli Mustalampi, jonne ajoimme uudelta hautausmaalta Iitin kahden kunnantalon ja Kausalan koulun kautta. Pysäköintipaikalta Mustallelammelle oli puolen kilometrin kävelymatka metsän läpi kulkevaa polkua pitkin. Lammella uiskenteli joutsenpariskunta, ja maisema oli kesäisen kaunis.

Jarmo oli suunnitellut meille hienon kesäretkiohjelman. Saimme nähdä kaikki isälle merkittävät paikat, ja Jarmon kertomana kuulimme myös paljon elämästä ja ihmisistä Iitin Suokannassa. Retkestä jäi hyvä mieli ja mukava, iloinen tunnelma.

 

Mustalampi.