Henna, Jarno ja Osku näyttävät viihtyvän sukujuhlassa.

Lauantaina Matti Mäkelän jälkeläiset kokoontuvat sukutapaamiseen, nyt kokoonnuttiin yhteen jo viidettä kertaa. Aikaisemmin tapaamiset on pidetty Ilmajoella eri juhlatiloissa, mutta tällä kertaa kokoonnuttiin Isonkyrön Orisbergiin, Orisbergin kartanon mailla olevaan Huvilaan, Suomen vanhimman tekojärven Kotilammin rannalle. Kotilammin rannalla on myös Björkenheimin suvun kaunis kartano, joka on yksityisperheen koti. Tämänvuotisen tilaisuuden järjestivät Matti Mäkelän vanhimman lapsen, vuonna 1900 syntyneen Juhon jälkeläiset. Meistä Katrin ja Einon jälkeläisista paikalla olivat Maria-Liisa, Jukka, Hilkka, Fransu, Tanja, Jarno, Henna, Osku, Antti ja minä.

Sukutapaamiseen oli ilmoittautunut lähes 70 aikuista ja lisäksi lapsia. Tilaisuus aloitettiin buffetlounaalla, jonka jälkeen paikallinen opas Marja kertoi Orisbergin kartanon ja sen asukkaiden historiasta. Juho Mäkelän tyttären Eeva-Liisan tytär Tarja kertoi isoisänsä Juhon vaiherikkaasta elämästä ja Juho Mäkelän pojan Edvinin tytär Liisa puolestaan kertoi isänsä vaiheista. Aina välillä laulettiin yhdessä, laulua säesti ja johti Juhon pojanpoika Timo. Lounaan, puheenvuorojen ja laulujen jälkeen juotiin kakkukahvit ja otettiin yhteiskuvia. Tilaisuus oli kodikas ja lämminhenkinen ja sääkin oli suosiollinen.

 

Orisbergin kirkon kellotapuli (kuva J.-F. Coquoz).

Opastus Orisbergin historiaan jatkui, ja siirryttiin Orisbergin ruukin kirkolle. Ruukin kirkon, kellotapulin ja pappilan on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkko vihittiin käyttöön 1.1.1831, ja sen kauniin 12-pylväisen kellotapulin luona kerrotaan Jean Sibeliuksen ja hänen tulevan vaimonsa Aino Järnefeltin kihlautuneen. Kirkon ympärillä on hautausmaa, jonne on haudattu useita Björkenheimin suvun jäseniä.

Elokuussa Talkooteatteri esittää ruukin kirkossa näytelmän Edvard, joka kertoo Orisbergin kuuluisimmasta patruunasta Edvard Björkenheimistä, ja lauantaina kirkossa oli menossa näytelmäharjoitukset, joten sinne ei päässyt sisälle. Olisipa kiva nähdä tuo näytelmä, mutta emme me nyt kuitenkaan enää kolmatta Pohjanmaan reissua tänä kesänä tee.

 

Isonkyrön vanha kirkko.

Isossakyrössä on paljon muutakin nähtävää kuin kartanon alue, ruukin kirkko, kellotapuli ja pappila. Isonkyrön vanha kirkko on yksi Suomen keskiaikaisista harmaakivikirkoista ja koska nettitietojen mukaan se oli avoinna lauantaina, menimme ennen sukujuhlaa sitä katsomaan. Ovet olivat kuitenkin lukossa, ja kun soitin Isonkyrön seurakunnan papille, tämä oli ensin sitä mieltä, ettei kirkko ole lauantaisin auki. Tarkistettuaan asian hän myönsi, että kirkon pitäisi olla auki ja pahoitteli sitä, että emme päässeet kirkkoon. Sukutapaamisen järjestäjät kertoivat tapahtuneesta Marjalle, joka ystävällisesti lupasi tulla esittelemään kirkkoa meille; Hilkalle, Fransulle, Tanjalle, Antille ja minulle. Oli kiva nähdä Isonkyrön vanha kaunis kirkko sisältä, koska sen seinämaalaukset ovat ainutlaatuisia.

 

 

Isossakyrössä on myös yksi Suomen 27 kansallismaisemasta, jotka "ilmentävät maamme eri osien edustavimpia luonnon- ja kulttuuripiirteitä." Kyrönjokivarsi ja eteläpohjalaiset viljelylakeudet on mukana tässä kansallismaisemajoukossa. Näkymä Isonkyrön vanhalta kirkolta Kyrönjoen ja sen vieressä olevan kotiseutumuseon suuntaan olikin vaikuttava.

 

 

"Suuren Pohjan sodan viimeinen kenttätaistelu käytiin Napuella. Kenraali Armfeltin johtamat Ruotsi-Suomen karoliinijoukot taistelivat kaksi kertaa vahvempaa ruhtinas Galitzinin venäläisarmeijaa vastaan. Taistelussa kaatui n. 1500 venäläistä ja n. 3000 suomalaista, niiden mukana n. 1000 lähiseudulta nostettua kotiseutunsa puolustajaa." (Isonkyrön kotisivut). Pysähdyimme katsomaan Napuelle tämän tapahtuman muistoksi vuonna 1920 pystytettyä arkkitehti Matti Visannin suunnittelemaa komeaa monumenttia.

 

 

Kyrö Distillery aloitti toimintansa vuonna 2014 Isossakyrössä Kyrönmaan Osuusmeijerissä, jossa tislataan ruisviskiä, ja Kyrö Distilleryn tavoitteena onkin olla 20 vuodessa maailman tunnetuin ruispohjaisten single malt -viskien valmistaja. Vuonna 2014 yritys toi markkinoille Napue-ginin, joka voitti kesällä 2015 Britanniassa järjestetyn WSC Wine and Spirits -kilpailun Gin & Tonic -sarjan ja joka on tällä hetkellä yrityksen päätuote.

Erittäin mielenkiintoisen ja monipuolisen Isokyrö-päivän päätteeksi Antti, Hilkka, Fransu, Tanja ja minä osallistuimme Kyrö Distilleryn tiloissa järjestettyyn runsaan tunnin mittaiseen opastettuun kierrokseen, jonka aikana näimme, miten pienimuotoista ja pääosin käsityönä tehtävää yrityksen toiminta on alussa ollut. Tällä hetkellä menossa on kuitenkin tilojen laajennustyö, ja muun muassa pullojen täyttäminen, korkittaminen ja etiketin kiinnitys hoituvat nykyään koneellisesti. Oppaamme kertoi, että hänkin on osallistunut ginin mausteseokseen tulevan mesiangervon keräämiseen Isonkyrön mailta. Ja koivunlehtiä on myös usein kerätty kökkä- (talkoo-) -työnä. Idean Kyrö Distilleryn perustamiseen synnyttivät kolme kaverusta saunan lauteilla.