Lumen Valo.jpg

Lumen valo -lauluyhtye.

Viikon alkajaisiksi olimme hankkineet liput Meidän Festivaalin konserttiin "Kotona Ainolassa I". Ainolassa pidettäviin konsertteihin mahtuu vain 36 henkeä, joten pitää olla nopea, että saa liput, koska konsertit idyllisessä taiteilijakodissa ovat suosittuja. Runsaan tunnin mittaisessa konsertissa esiintyi a cappella -lauluyhtye Lumen Valo, jonka laulajat ovat huipputaitavia. He esittivät Jean Sibeliuksen, Edward Elgarin, Ralph Vaughan Williamsin ja Charles Villiers Stanfordin lauluja. Heidän jälkeensä Kamus-kvartetti soitti ensimmäisenä julkisena kantaesityksenä Perttu Haapasen Ja yltyvään vehreyteen... vuodelta 2018. Ainolan museonjohtaja Julia Donner toivotti meidät tervetulleiksi kotiin, Kielomäelle vuonna 1904 valmistuneeseen Ainolaan, joka oli Sibeliuksen perheen kotina Aino Sibeliuksen kuolemaan, vuoteen 1969 saakka, kotina, jossa elettiin, rakastettiin ja riideltiin niin kuin muissakin kodeissa. Julia Donnerin puheenvuoron jälkeen saksalainen pianisti Markus Groh soitti Alban Bergin Sonaatin op. 1, minkä jälkeen Lumen Valo esitti viimeisen osuuden konsertista, Jean Sibeliuksen sävellyksen Rakastava (teksti: Kanteletar), Ainolan rappusilla ja yleisö kuunteli rappusten edessä. Konsertti oli korkeatasoinen ja tyylikäs ja konserttipaikka ihana niin kuin aina.

 

P1240556.JPG

Johanna Venhon kirjoittama Ensimmäinen nainen (2019, 261 s.) kertoo Sylvi Kekkosesta presidentti Urho Kekkosen puolisosta. Kesällä 1966 Sylvi Kekkosen hyvä ystävä Marja-Liisa Vartio on kuollut ja Sylvi lähtee yksin ajamaan Katerman mökin rauhaan. Siellä hän miettii elettyä elämäänsä; lapsuuttaan, nuoruuttaan ja vuosikymmeniä Urhon rinnalla vaimona, äitinä ja presidentin puolisona. Samanaikaisesti hän myös käy keskusteluja kuolleen ystävänsä Marja-Liisa Vartion kanssa. Urho on onneni, ja onnettomuuteni. Mahdoton sanoa, mikä minusta olisi tullut jonkun toisen miehen kanssa. Urho on täysin poikkeuksellinen ihminen. Jos minun pitäisi piirtää hänestä kuva, piirtäisin ison, tanssivan tammipuun: se muuttuu vuodenaikojen mukaan, se on lujaa puuta, sillä on juuret ja silti se tanssii, sen paksut oksat viistävät tuulta. / Tunnen hänet paremmin kuin kukaan. Ehkä tunnen hänet paremmin kuin oman itseni. Miten sellaisen miehen kanssa voisi kasvaa omaksi itsekseen?

Kirjassa saa puheenvuoron myös toinen Sylvin ystävä; kuvanveistäjä Essi Renvall, joka yrittää saada savesta aikaiseksi Sylvin muotokuvan. Sylvi, Sylvi: olen vedellyt vaikka kuinka monta paperiarkkia piirrosluonnoksia täyteen ja polttanut uunissa savuksi taivaan tuuliin. Taidan ottaa saven esille ja luonnostella suoraan siihen. Sylvin pitäisi näyttää hauraalta ja kovalta yhtaikaa, huokoiselta ja tiiviiltä, pieneltä ja suurelta, lapsekkaalta ja vanhalta. Hänen pitäisi olla surullinen ja onnellinen, hyväsydäminen ja pisteliäs, kaikkea sitä hän on tosimaailmassa ja se kaikki näkyy, kun hän istuu tuohon mallinpaikalle. Löydä siinä sitten sielullinen ilmaus, tasapainoinen kompositio. Mutta minua ei ole periksi antamaan luotu. Ja kun Taneli Kekkonen sitä päätä ehdotti, ja se mies liikutti minua niin syvästi, en haluaisi häneltä mitään kieltää, ja maksaakin lupasi pyytämääni enemmän. Sanoi, että onhan se, kun isästä on pää hyllyllä mutta äidistä ei.

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on kauniisti kirjoitettu kirja, joka kertoo todentuntuisesti miehensä varjossa elävästä ainutlaatuisesta naisesta. Sylvi Kekkosella oli julkinen roolinsa, mutta ennen kaikkea hän oli perheelleen omistautunut Matin ja Tanelin äiti ja miehensä vankkumaton tukija. Hän auttoi Urhoa tämän raivatessa tietään huipulle ja Urhon pitkällä presidenttikaudella hän oli korvaamaton apu ja neuvonantaja, jonka tukeen Urho saattoi täysin luottaa.

 

P1240559.JPG

 

Kirkkopuiston rakastavaiset (2019, 319 s.) on Virpi Hämeen-Anttilan kuudes amatööridekkari Karl Axel Björkistä kertova romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoden 1922 Helsinkiin. Vanhan kirkon puistosta löytyy kaksi vainajaa: varakkaan liikemiehen ottotytär ja tämän sulhanen. Kuolema on yritetty naamioida kaksoisitsemurhaksi, mutta  Björk ei tähän usko, ei myöskään hänen poliisiystävänsä Martti Ekman. Björk kumppaneineen ryhtyy selvittelemään tapausta ja alkaakin päästä selville Kirkkopuiston murhien salaisuudesta ja rikoksista, joita murhilla on yritetty peittää.

Virpi Hämeen-Anttilan romaaneissa on kiinnostavaa ajankuvaa ja historiaa. Samalla, kun niissä ratkotaan rikoksia, niissä kerrotaan 1920-luvun Helsingistä ja vähän Helsingin ulkopuoleltakin.

- Matkaan menee nelisen tuntia, sanoi herra Dahlman, kun moottori oli väännetty käyntiin ja he asettuivat automobiiliin, Karsten kuljettajan viereen ja Björk salkkuineen takapenkille. / - Vähemmän, jos saan ajaa kovempaa maantiellä. Mutta on hyvä lähteä matkaan aikaisin. / Björk ei tuntenut koskaan oloaan automobiilissa oikein mukavaksi, ja hän keskittyi katselemaan maisemia, jottei olisi huolestunut tärinästä ja kolinasta. Karsten sen sijaan oli hilpeä ja jatkoi puhettaan kuljettajan kanssa. He ajoivat Senaatintorille ja sieltä Kaisaniemeen ja Pitkänsillan yli Itäiselle Viertotielle. Kinaporin jälkeen kaupunkitalot loppuivat ja niityt, pellot, puutarhat ja huvilat alkoivat. Hiekka pöllysi, kun automobiili lisäsi vauhtia, ja Björk hieroi silmiään ja piteli toisella kädellä kiinni penkin reunasta. / Matka sujui joutuisasti ja vailla harmeja. He pysähtyivät Porvoossa nauttimaan lyhyesti virvokkeita ja jatkoivat sitten Rantatietä kohti Loviisaa ja Kotkaa. Björk oli vilkaissut aika ajoin heidän taakseen, eikä siellä näkynyt toista automobiilia. Hevosvaunut eivät edes olisi pysyneet heidän perässään.