P1230489 (2).JPG

Suojeluskunta- ja lottamuseo toimii Seinäjoella Alvar Aallon suunnittelemassa Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talossa. Suojeluskuntatalo rakennettiin vuosina 1924–1926.

Perjantaina ajoimme Jalasjärven Jokipiin kautta Seinäjoelle ja sieltä Ilmajoen Huissinkylään, josta palasimme takaisin Seinäjoelle, josta ajoimme Ilmajoelle ja takaisin Seinäjoelle. Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälä on paikka, jonka ohi Antti ei voi ajaa poikkeamatta siellä, ja kivahan siellä on käydä. Nytkin poikettiin ja ostettiin pellavatuotteita; kylpy- ja keittiöpyyhkeitä sekä laudeliinoja. Kakkoslaatua ja poistoeriä saa hyvin edullisesti, kun vertaa ykkösluokan uusien kuosien hintoihin. Jokipiistä ajettiin hotelliimme Seinäjoelle, kirjauduttiin sisään ja hetken päästä jo jatkettiin matkaa Huissinkylään Tuulan ja Heikin luokse. Heikki oli ollut katsomassa päivänäytöksessä Aino Ackté -oopperaa, ja pian hänen piti jatkaa Koskenkorvalle toimitsijaksi Superpesis-otteluun Koskenkorvan Urheilijat - Kankaanpään Maila. Tuulan kanssa ehdittiin onneksi keskustella pidempään ja tehdä kierros hyvin hoidetussa puutarhassa.

Ennen perjantai-illan konserttia käväistiin vielä Seinäjoella, josta sitten lähdettiin iltayhdeksäksi katsomaan Ilmajoen ooppera-areenalla esitettävää Apocalypse-oratorion kantaesitystä. Esityksen ensimmäisellä puoliajalla Apocalypse-oratorion säveltäjä, sellisti Perttu Kivilaakso, jutusteli ilmastonmuutoksesta ja ihmisten vastuusta sen torjumisessa. Sen lisäksi hän soitti muutaman sellokappaleen, muun muassa Rosvo-Roopen. Tämä osa illan ohjelmasta oli aika turhanpäiväinen, kun se alkoi myöhässä eikä sitä ilmeisesti ollut mitenkään valmisteltu, ja erilaisia selityksiä tarjottiin vielä syyksi. Puoliajan jälkeen alkoi tunnin mittainen Apocalypse-oratorio, joka sitten olikin komeaa kuultavaa. Oratorion orkesterina toimi Vantaan viihdeorkesteri Ensemble ja Apocalyptican rumpali Mikko Sirén, solisteina esiintyivät Perttu Kivilaakso, soolosello ja Linda Lampenius, sooloviulu sekä sopraano Mari Palo ja tenori Markus Nykänen. Oratorion tarinan kehyksenä on Ilmestyskirja ja Danten Jumalainen näytelmä. Esityksen päätyttyä yleisö nousi seisten osoittamaan suosiota teoksen säveltäjälle ja esiintyjille. Vaikka ilta oli jo pitkällä, ehdittiin vielä hotellimme ravintolaan yöpalalle.

Perjantaina ja vielä lauantaina aamulla satoi ajoittain hyvinkin rankasti, mutta sen jälkeen sää kirkastui ja aurinko rupesi paistamaan. Lauantaina aamupäivällä kävimme Seinäjoella Suojeluskunta- ja lottamuseossa ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa Törnävällä. Matkalla hotellille ostettiin vähän syötävää ja sitten istuttiin kahdesta eteenpäin television ääressä ja katsottiin Jukola 2019 - Kesäyö Kangasalla -lähetystä ja Venlojen viestiä. Venlojen voittajien päästyä maaliin lähdettiin Ilmajoelle katsomaan Tangon paloa -konserttia, jossa esiintyivät Seinäjoen tangomarkkinoiden tämän vuoden kaksitoista finalistia ja puoliajan jälkeen Tango-orkesteri Unto.

Tango-orkesteri Unto osoittautui erittäin taitavaksi ja miellyttäväksi tangotuttavuudeksi. Orkesteri on nimetty tangosäveltäjä Unto Monosen mukaan, ja se perustettiin runsaat kaksikymmentä vuotta sitten esittelemään suomalaista tangoa Lissabonin EXPO '98 -maailmannäyttelyssä. Siitä lähtien orkesteri on konsertoinut sekä Suomessa että eri puolilla maailmaa. Orkesterin laulusolisti Pirjo Aittomäki tulkitsi tyylikkäästi ja tunteikkaasti sekä perinteisiä, tuttuja tangoja että uusia tangosävellyksiä, joihin oli tehty hienot sovitukset.

Tangokonsertin jälkeen riennettiin taas hotellillemme Seinäjoelle, avattiin televisio ja ruvettiin seuraamaan Jukolan viestiä, jonka lähtö tapahtui iltayhdeltätoista. Siinä televisiota katsoessa syötiin ooppera-areenan myyntipisteeltä lähtiessä ostetut makkarat. Yö meni sitten enemmän ja vähemmän Jukolan viestiä seuratessa, vaikka minä nukahdinkin sopivasti juuri, kun viestin viimeinen osuus ja myös ratkaisun hetket alkoivat.

 

20190616_115309 (2).jpg

 

Sunnuntai oli aurinkoinen, ja kahdeltatoista alkoi Ilmajoki-areenalla tämän musiikkijuhlamatkan viimeinen esitys; Aino Ackté -ooppera. Ilkka Kuusisto sävelsi tämän oopperan alun perin Kansallisoopperan 100-vuotisjuhliin vuonna 2011, mutta sitä ei silloin esitetty, koska Kansallisoopperan silloinen taiteellinen johtaja Mikko Franck perui esitykset libreton puutteiden takia. Oopperan kantaesitti Savonlinnassa Etelä-Savon musiikkiteatteri- ja oopperayhdistys Esmo ja myöhemmin se esitettiin kahdesti myös Aleksanterin teatterissa. Alkuperäisestä libretosta on karsittu sekä tekstiä että henkilöhahmoja, mutta silti erityisesti oopperan ensimmäinen näytös, jossa kuvataan Acktén elämää lapsuudesta kansainvälisen uran loppuun, on sekava, koska siinä on lukuisia lyhyitä kohtauksia. Toisessa näytöksessä kuvataan Acktén elämää ja uraa Suomessa, muun muassa Kotimaisen oopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien perustamista ja elämän loppupuolta.

Aino Ackté -ooppera oli kiinnostava kuvaus suomalaisesta tahtonaisesta. Sen musiikki oli kaunista ja Marjukka Tepponen oli upea Aino Ackté. Kiinnostava yksityiskohta esityksessä oli se, kun Aino Ackté eli Marjukka Tepponen lauloi Oskar Merikannon Pai, pai paitaressua, laulu vaihtui yllättäen Aino Acktén aitoon lauluun rahisevalta savikiekolta.