Silja-Elisa Laitosen romaani Valinta (Tammi, 2022, 480 s.) aloittaa uuden Suviranta-sarjan. Raakel saa keväällä 1941 Elisabeth-tädiltään ylioppilaslahjaksi lottapuvun, ja hänen ensimmäinen opiskelupaikkansa on Syvärannan lottaopisto.

Raakel istahti sängylle ja otti paketin käteensä. Kevyt. Hän katsoi Elisabethia, joka näytti entistä kookkaammalta näin alaviistosta katsottuna. Jokin vaate ilmeisesti, se oli kääritty sifonkipaperiin. Raakel siirsi varovasti sifongin sivuun. / Lottapuku. / Aika tuntui pysähtyvän. Raakel tuijotti pukua, eikä saanut ääntäkään päästettyä. Hän oli lumoutunut. Riemu alkoi yltyä ja lopulta hän pomppasi pystyyn ja halasi tätiään. Puristi kovaa ja alkoi itkeä. Sitten hän levitti puvun sängylle, istui sen viereen ja alkoi tutkia sen yksityiskohtia.

Kesäkuussa 1941 alkaa jatkosota, lottakoulutus keskeytetään ja Raakel pääsee lottatehtäviin; ensin viestilotaksi ja sen jälkeen muonituslotaksi ja varuslotaksi pesulaan sekä vielä kenttäsairaalan yhteydessä olevaan kaatuneiden evakuoimiskeskukseen huolehtimaan kaatuneista sotilaista. Tarina on surumielinen ja rankkakin, mutta hyvin todentuntuinen ja uskottava.

 

Pirjo Tuomisen Puutalokaupungin naiset (Tammi, 2022, 308 s.) kertoo lappeenrantalaisessa puutalossa asuvista ihmisistä 1940- ja 1950-luvulla. Tämä on ensimmäinen Tuomisen romaani, joka sijoittuu Lappeenrantaan, jossa Tuominen syntyi ja eli lapsuutensa ja nuoruutensa. Tämä on myös ensimmäinen romaani, joka kuvaa löyhästi Tuomisen omaa elämää kirjan päähenkilön Vienan kautta. Tuominen on itse kertonut, ettei hän halunnut aiemmin kirjoittaa Lappeenrannasta, koska kirjailija Laila Hirvisaari kirjoitti sinne sijoittuvia romaaneja.

 

Ruth Druartin romaanin Viimeinen yö Pariisissa (Sitruuna Kustannus Oy, 2021, 450 s.)  tapahtumapaikkoina ovat saksalaisten miehittämä Pariisi 1944 ja Santa Cruz Kaliforniassa 1953. Tarina on historiallisesti kiinnostava, se on myös jännittävä ja koskettava.

Pariisi, 30. toukokuuta 1944 - "Hänen nimensä on Samuel." Kyyneleet virtaavat naisen kasvoilla. "Pelastakaa hänet!" / Jean-Luc yrittää perääntyä, mutta hänen takanaan tungeksii liikaa ihmisiä. "Ei!" Hän ravistaa päätään. "En voi!" / Nainen sysää kuitenkin nyytin Jean-Lucin syliin ilme päättäväisenä. Samassa heihin törmää isokokoinen mies, joka vetäisee naisen kauemmas. Jean-Luc tuntee naisen päästävän irti. Ellei hän tartu vauvaan, se putoaa ja jää jalkoihin. Hän takertuu toisella kädellä nyyttiin ja kurottaa toisen kohti naista, mutta väkijoukko on jo niellyt tämän. Hän etsii naisen vihreitä silmiä ihmismerestä löytämättä niitä.

Santa Cruz 1953 - Charlotte: Jätettyäni Samin kouluun viivyttelen portilla, jotta muut äidit ehtisivät kauemmas. Kun he ovat tarpeeksi etäällä, talsin kotiin. Tunnen hukkuvani yksinäisyyteen. Ajatus kahviseurasta alkaa houkuttaa, mutta tiedän, että puhuisin vain sivu suuni. Jos joku näki miesten hakevan Jean-Lucin minulla pitäisi olla selitys valmiina. Naiset haluaisivat kuulla kaikki yksityiskohdat. Lienee sittenkin viisainta välttää seuraa.