Viimeksi kuluneeseen viikkoon on sisältynyt sukututkimuksiin liittyviä asioita, isän tarinan pohtimista ja kirjoittamista, luennolla käyntiä, suunnistusta sekä ystävien ja sisarusten tapaamisia.

Isäni Einon serkun tytär Sirkka on tutkinut isänsä puoleista sukua, ja minäkin olen ollut vähän mukana tässä tutkimuksessa. Tapasimme Sirkan kotona Helsingissä ja päivitimme tutkimuksen tilanteen. Aika paljon on tietoja löydettävissä erilaisista tietokannoista, mutta aina joutuu huomaamaan, miten paljon enemmän olisi pitänyt vanhemmilta ja isovanhemmilta kysellä heidän elämänsä vaiheista, kun he vielä olivat elossa.

Isäni ja äitini kirjoittivat ajoittain päiväkirjaa ja he kirjoittivat elämänsä vaiheista myös kuvakirjaan, jonka tein heidän tarinastaan, joten minulla on aika paljon tietoa kummankin vaiheista. Siltikin nyt kun kirjoitan isän tarinaa, minulla olisi paljon kysyttävää heiltä, jos se vain olisi mahdollista.

Ikäihmisten yliopiston luennot jatkuvat torstaisin Porvoossa, Tämänkertaisen luennon aiheena oli: "Onko Suomi sotilaallisesti turvassa?" Luennoitsija Vesa Kanniainen aloitti esitelmänsä pysäyttävällä lauseella, jonka puolustusvoimain silloinen komentaja Jarmo Lindberg esitti Helsingin Sanomissa 29.1.2017: "Tulee vielä päivä, jolloin Suomen maaperällä taas soditaan. Se on kamala ajatus, mutta historian valossa se on aika varmaa." Luennolla käytiin pikakurssi Suomen sotahistoriasta, pohdittiin venäläistä maailmaa ja Suomen asemaa Neuvostoliiton ja Venäjän etupiirissä eri aikoina, vertailtiin asevelvollisuusarmeijan ja ammattiarmeijan eroja eri näkökulmista, käsiteltiin myös elämän tarkoitusta sekä keinoja sen saavuttamiseksi ja elämän arvoa sekä sitä, miten sodat siihen vaikuttavat. Kiinnostava luento, jossa käsiteltiin isoja ja merkittäviä asioita.

Kävin kiertämässä kuntorastien reitin jälkikäteen melkein naapurissa Träskbergassa. Kerrankin oli riittävän helppo suunnistusreitti, joka sujui vaikeuksitta kylläkin aika rankassa ja epätasaisessa maastossa. Kiintorastit kerätään Söderkullasta pois lokakuun puolivälissä, joten vielä pitäisi sielläkin käydä jokin reitti kiertämässä.

Kaijan kutsumana vietettiin mukava iltapäivä Savijärven kartanossa. Syötiin myöhäinen lounas ja juotiin kakkukahvit. Savijärven kartano on yksi Sipoon kartanoista, jossa järjestetään konsertteja ja jonka erikokoisissa tiloissa voi järjestää myös kokouksia ja juhlia. Kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1890, ja sen pihapiirissä on hevostalleja ja ratsastuskoulu.

Hilkka ja Fransu palasivat kotiinsa Sveitsiin vietettyään neljä kuukautta Suomessa Savonrannan mökillään ja joitakin päiviä kesän mittaan myös eteläisessä Suomessa. Kävin tapaamassa heitä Paippisissa, ennen kuin Martti lähti viemään heitä lentokentälle. Ehdittiin ennen lentokentälle lähtöä vielä käydä yhdessä kotikalliolla, josta oli ihan pakko kerätä suppilovahveroita, kun niitä oli siellä niin runsaasti. Käytettiin ne pannulla ja pakattiin Hilkalle ja Fransulle kotiinviemisiksi.