Tiistai 27.1.2015

DSCN1928.JPG

Flamingo-hotellin sisäänkäynti.

Aamulla kokoonnuttiin West Palm Beachin lentokentälle, josta matka Las Vegasiin Nevadaan alkoi. Lentokentällä oli poikkeuksellisen hiljaista, koska Yhdysvaltain koillisosan lumimyrskyjen takia muun muassa kaikki New Yorkin, Bostonin ja Philadelphian lennot oli peruutettu. Meitä oli matkanjärjestäjä Sepon lisäksi matkalla 40 hengen joukko ja lisäksi Nina ja Kimmo tulivat Las Vegasiin eri reittiä. Lähtö viivästyi aika paljon, kun kone tuli aivan täyteen eivätkä kaikkien käsimatkatavarat mahtuneet käsimatkatavarahyllyille, vaan niitä jouduttiin siirtämään ruumaan. Koneemme laskeutui Dallasiin siihen aikaan, kun Las Vegasiin lähtevän koneen olisi jo pitänyt olla ilmassa, mutta onneksi se odotti meitä ja pääsimme vain hieman myöhässä perille Las Vegasin lentokentälle.

Lentokentältä bussit kuljettivat meidät hotelliimme: Flamingo Hotel and Casinoon, joka on alkuperäisen Flamingo-hotellin suora jälkeläinen. Tämä alkuperäinen, vuonna 1993 purettu, Flamingo-hotelli on paikka, josta moderni Las Vegas on alkanut. Flamingon perusti pahamainen gangsteri Bugsy Siegel vuonna 1946. Nykyisessä Flamingo-hotellissa  on 3626 huonetta. Hotellin puutarhassa ja sen vesialtaissa on lukuisia erilaisia vesilintuja. Chileläiset flamingot ovat hotellin tunnuslintuja.

Ehdimme käydä Antin kanssa eräässä Hotelli Flamingon ravintoloista syömässä aivan mainiot pekonihampurilaiset ja hengähtää hetkisen, kun jo pitikin lähteä iltakymmeneksi naapuriin Bally’s-hotelliin katsomaan Jubilee!:ta, yhtä klassisimmista lasvegasilaisista show-esityksistä. Ennen esitystä ehdimme pelata muutamalla dollarilla Bally’sin peliautomaateilla. Jubilee!-showssa sadan hengen joukko laulajia sekä showtyttöjä ja showpoikia laulaa ja tanssii vähissä höyhenin ja paljetein koristelluissa vaatteissa. Showta on esitetty Las Vegasissa jo vuodesta 1981 ja siinä on ohjelmanumeroina muun muassa Titanicin uppoaminen ja Samsonin ja Delilahin tarina raamatusta. Esityksessä oli glamouria ja näyttävyyttä, ja lähes puolentoista tunnin ajan tilanteet näyttämöllä vaihtuivat koko ajan. Siinä pääsi hyvin virittäytymään Las Vegasin tunnelmaan. Illalla puolen yön tienoilla, kun palasimme hotellillemme, kadut olivat täynnä ihmisiä ja tunnelma oli lähes riehakas. Hotellimme peliautomaateilla ja pokeripöytien äärellä oli myös runsaasti pelaajia.

Keskiviikko 28.1.2015

Aamulla sää oli pilvipoutainen. Aamiaiseksi söimme munakokkelilla ja pekonilla täytetyt croissantit, jotka olivat tosi maukkaita, mutta joiden syöminen käsin, niin kuin ne oli tarkoitus syödä, oli erittäin haasteellista eikä onnistunut kovinkaan tyylikkäästi. Aamiaisen jälkeen kävin lyhyellä kävelyllä hotellin läheisyydessä. Aamupäivällä kävin myös hankkimassa meille liput MGM Grand Hotel & Casinon illan esitykseen.

Puolenpäivän aikaan lähdimme Antin kanssa bussimatkalle Hoover-padolle (Hoover Dam), joka on kolmen vartin ajomatkan päässä Las Vegasista. Hoover-pato on rakennettu aikanaan siksi, että Colorado-joen tulvat saadaan hallintaan ja sen vesi tarkoin käytetyksi.  Hoover-padon rakennustyöt alkoivat vuonna 1931 ja työ valmistui vuonna  1935 kaksi vuotta etuajassa. Se oli aikansa suurin patorakennelma ja sitä on kuvattu yhdeksi vuosisadan kymmenestä  merkittävimmästä julkisesta rakennusprojektista ja se on myös yksi Amerikan seitsemästä nykyrakentamisen ihmeestä. Hoover-padon lähellä oleva Mead-patoallas on Amerikan suurin tekojärvi. Hoover-pato on nimetty Yhdysvaltain 31. presidentin Herbert Hooverin mukaan. Herbert Hoover tuki aikanaan voimakkaasti padon rakentamista Colorado-jokeen.

Hoover-padon voimalaitokselle mennessä oli tiukka turvatarkastus. Ensin näimme filmiesityksen padon rakentamisesta ja sen jälkeen menimme oppaan johdolla hissillä noin 500 jalan syvyyteen, jossa oli 17 turbiinin turbiinihalli. Laitoksen sähköteho on 2000 megawattia, joka on yllättävän pieni, mutta sähköntuotanto ei olekaan padon ensisijainen tehtävä. Hoover-pato tuottaa kasteluvettä lähialueiden vihannesten, hedelmien ja puuvillan viljelijöille ja juomavettä yli 20 miljoonalle ihmiselle Las Vegasissa, Los Angelesissa, San Diegossa, Phoenixissa, Tucsonissa ja muissa Yhdysvaltain lounaisosan kaupungeissa sekä Arizonassa ja Nevadassa. Hoover-pato tuottaa myös sähköä noin 1,3 miljoonan ihmisen tarpeisiin.

Kiinnostavan Hoover Dam -tutustumiskierroksen jälkeen palasimme hotellille, jonka ravintoloissa oli menossa Happy Hour. Otimme yhdessä baarissa tuplat; Antti tequilaa ja minä punaviiniä ja istuimme matkaseurueeseemme kuuluvan pariskunnan kanssa baarissa siihen asti, kun oli aika lähteä illan esitykseen. Menimme sinne Monoraililla, joka on yksikiskoinen sähkökäyttöinen juna. Junanrata kulkee  maanpinnan yläpuolelle rakennetulla sillalla.

Cirque du Soleilin äärimmäisen taitavat akrobaatit esittivät tarinan keisariperheen kaksosista, tytöstä ja pojasta, jotka joutuvat eroon toisistaan, kun ilkeät taistelijat piirittävät palatsia, jossa he asuvat. Esityksessä oli käytössä valtavasti erilaista tekniikkaa. Liikkuva näyttämö oli milloin mihinkin suuntaan kallellaan ja välillä aivan pystysuorassa ja siihen ilmestyi kaikenlaisia ulokkeita. Akrobaatit olivat milloin missäkin osassa salia, näyttämön lisäksi seinillä ja salissa yleisön joukossa.

Esitys kesti 90 minuuttia, ja se oli hengästyttävää menoa alusta loppuun asti. Se oli monella tavalla koskettava, siinä oli kaunista musiikkia, huikeita akrobaattiosioita, huumoria ja hiljaisia hetkiä, kun esiintyjät tekivät käsin upeita varjokuvia.

Torstai 29.1.2015

Nina oli järjestänyt meidän ryhmällemme bussimatkan Grand Canyonille. Aamulla lähdettiin matkaan jo kahdeksalta kohti Grand Canyonia, joka on Arizonan osavaltion puolella. Grand Canyon West on Hualapai-intiaanien hallitsemaa ja omistamaa aluetta. Matka keski lähes kolme tuntia ja perille Visitor Centeriin päästyämme lähdimme hop on – hop off -bussilla kierrokselle kanjonin alueelle. Ensimmäiseksi tutustuimme Eagle Pointiin, jossa ihmiset kuvasivat toisiaan ja itseään selfie-keppien avulla kanjonin rotkon reunoilla. Kanjonin reunat ovat aitaamattomat, joten siellä liikkuessa pitää katsoa tarkkaan, ettei kompastu. Kanjonin on 1200 metriä syvä. Joimme kahvit ja katselimme kanjonia ja lähistöllä olevia vanhoja intiaaniasumuksia.

Eagle Pointista jatkoimme matkaa kanjonin vaikuttavimpaan pysähdyspisteeseen, Guano Pointiin, jossa oli sanoinkuvaamattoman upeat näkymät joka ilmansuuntaan ja alhaalla kanjonin pohjalla virtasi Colorado-joki. Näkymä oli niin epätodellinen ja mykistävä, että sitä on vaikea kuvata sanoilla. Kiertelimme ja katselimme näkymiä ja söimme kanjonin reunalla puoliksi annoksen barbeque-lihaa perunamuusin kanssa.

Kolmas tutustumiskohde oli Hualapai Ranch, villinlännen kylä, jossa poikkesimme vain lyhyesti. Kävimme katsomassa taikuriesityksen, joka oli niin yllättävä, että olimme jälleen sanattomia hämmästyksestä. Jo ennen sovittua paluuaikaa kaikki ryhmäläisemme olivat paikalla, joten pääsimme lähtemään kohti Las Vegasia hyvissä ajoin. Sää oli koko päivän pilvipoutainen ja kohtalaisen lämminkin. Illalla istuimme jälleen Happy Hourin aikaan baarissa, minkä jälkeen söimme illallisen hotellimme yhteydessä olevassa meksikolaisessa ravintolassa.

Perjantai 30.1.2015

Yhden jälkeen aamuyöstä heräsimme palohälytykseen. Kovaäänisistä tuli kovaa hälytysääntä, sitten kuulutettiin, että hälytys on annettu ja kaikkia pyydetään pysymään rauhallisina. Tätä kesti toista minuuttia, kunnes ääni lakkasi ja pian ilmoitettiin, että hälytys on ohi. Hälytyksen syy jäi epäselväksi. Sen verra se säikäytti, että valvoin sen jälkeen jonkin aikaa, Antti kyllä jatkoi uniaan hälytyksen päätyttyä.

Aamulla satoi, onneksi ei kuitenkaan kovin rajusti. Lähdin katsomaan vielä muutamaa nähtävyyttä ennen lentokentälle lähtöä, Antti jäi hotellille siksi ajaksi. Venetia-hotellissa on sisätiloissa kanaali, jossa voi tehdä matkaa gondolin kyydissä. Caesar-palatsissa on roomalainen tori, sisäkattoon maalattu aidon näköinen sinitaivas valkoisine pilvineen ja roomalaisia patsaita ja rakennelmia. Bellagio-hotellin edessä olevassa tekolammessa esitetään näytöksiä, jossa suihkulähteen vesi suihkuaa soitettavan musiikin tahdissa. Las Vegasissa on myös erilaisia rakennelmia, esimerkiksi Vapauden patsas, Eiffel-torni ja pyramidi. Monissa hotelleissa on suuri määrä luksusmyymälöitä.

Puolenpäivän jälkeen lähdimme Las Vegasin lentokentälle, ja kotiin saavuimme kello reilusti yli puolen yön. Matka oli erittäin onnistunut. Näimme ja koimme paljon. Grand Canyon oli unohtumaton elämys ja Hoover Dam oli myös mielenkiintoinen tutustumiskohde. Las Vegas oli ehdottomasti myös käymisen arvoinen. Matkanjohajamme Seppo kertoi, että Las Vegasissa käy vuosittain peräti 41 miljoonaa matkailijaa. Se on aivan omanlaisensa kaupunki valtaisan suurine hotelleineen ja kaikissa hotelleissa olevine suurine pelisaleineen. Erilaisia show- ja konserttiesityksiä on kymmenittäin joka ilta ja Las Vegasissa käyvät esiintymässä monet huippuartistit.

Pelaajia pelisaleissa riittää aamusta myöhäiseen iltaan, ilmeisesti pelata voi läpi yönkin. Kun tulimme aamiaiselle kello puoli seitsemän aikaan Grand Canyon -retkipäivän aamuna, pelaajia oli jo runsaasti istumassa pelikoneiden ääressä. Peliautomaateilla voi myös tupakoida, joten paikoitellen ilma oli savusta sakea. Me pleasimme noin 15 dollarilla ja kaikki meni. Pelaaminen ei mitenkään houkutellut, mutta sen verran piti kokeilla, että voi sanoa pelanneensa Las Vegasissa.