P1120860.JPG

 

Kansallisoopperan ja -baletin syyskausi on alkanut, ja mekin olimme hankkineet liput Kamelianainen-balettiin. Tämän baletin kantaesitys oli Floridan baletissa helmikuussa 1994. Se perustuu Alexandre Dumas nuoremman vuonna 1848 julkaisemaan Kamelianainen-romaaniin, jonka Dumas itse dramatisoi näytelmäksi. Verdi on säveltänyt tarinan oopperaksi nimellä La traviata. Siitä on tehty useita näytelmä-, baletti- ja filmiversioita. Tarina kertoo keuhkotautia sairastavasta kurtisaanista.

Baletin musiikki oli Frédérik Chopinin säveltämää, se oli kaunista, vaikkakin hieman hajanaista, kun se oli koostettu eri kappaleista. Pianosoolojen esittäjät Johannes Piirto ja Marko Mustonen olivat erittäin taitavia. Baletissa oli myös kaksi laulua, jotka esittivät Anna-Kristiina Kaappola ja Aki Alamikkotervo. Ne olivat kauniita, vaikkakin hieman irrallisia. Baletin koreografia oli Val Caniparolin. Lavastus oli hyvin pelkistetty, mutta esiintyjien asut olivat upeita.

Vaikka esitys olikin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa, siinä häiritsi melko tavalla se, että 35 minuutin esityksen jälkeen alkoi 25 minuutin väliaika, sen jälkeen oli taas 35 minuuttia esitystä, 20 minuutin väliaika ja lopuksi 25 minuuttia esitystä. Tämä teki kokonaisuudesta katkonaisen ja tuntui, että jatkuvasti piti poistua katsomosta väliajalle.

Tommi Eronen esitti Porvoon Grandissa kirjoittamansa ja Ilari Johanssonin ohjaaman Ihminen-monologin. Olin hankkinut meille liput esitykseen, mutta kun sattui niin, että samana iltana pelattiin lentopallon Euroopan mestaruuskisoissa Suomi - Bulgaria -ottelu, Antti halusi jäädä sitä katsomaan. Niinpä pyysin Kaijan seurakseni esitykseen. Monologissaan Tommi Eronen kertoi olevansa 48-vuotias, eronnut, neljän lapsen isä. Hän pohti esityksessään sitä, kuka hän on, mistä hän on tullut ja mistä elämässä on kysymys ja miten löytää yhteys toiseen ihmiseen; muun muassa omaan isään ja lapseensa. Väliajan kanssa esitys kesti runsaat kaksi tuntia. Koko sen ajan Eronen sai pidetyksi yleisön kiinnostuksen yllä. Esitys oli lämminhenkinen, hauska ja koskettava.

Meidän tämän kesän viimeinen kesäteatteriesityksemme oli Jokelanseudun Latoteatterin Mannerheim-näytelmä, jonka oli kirjoittanut Kirsti Manninen. Hän on kirjoittanut kaikki Latoteatterissa vuodesta 1996 lähtien esitetyt kesäteatterinäytelmät. Tämänkertainen esitys alkoi siitä, että Kirsti Manninen kertoi, miten näkökulma Mannerheimiin oli tässä näytelmässä valittu. Näytelmässä ollaan Sveitsin Montreauxissa, jossa Mannerheim, hänen sisarensa Eva Mannerheim-Sparre sekä adjutanttinsa Aladar Paasonen ja sihteerinsä Sargit Avellan kirjoittavat Mannerheimin muistelmia. Näytelmässä käydään läpi Mannerheimin elämän keskeiset tapahtumat lapsuudesta lähtien.

Kirsti Mannisen tekemä näytelmän käsiohjelma oli hyvin tehty ja siinä oli erittäin paljon historiatietoa Mannerheimista. Sen kansilehdellä esiteltiin "Carl Gustaf Emil Mannerheim ja hänen elämänsä naiset" ja takalehdellä aikajana Mannerheimin syntymästä 4.6.1867 Louhisaaren linnassa hänen kuolemaansa 27.1.1951 lausannelaisessa sairaalassa Sveitsissä. Latoteatterin pihapiirissä olevassa kerhotalossa oli tarjolla kahvia ja pullaa ja siellä oli myös pienimuotoinen Mannerheim-näyttely, jossa oli Mannerheimin valokuvia ja pienoispatsaita. Väliajalla syötiin grillimakkaroita, joiden tuoksu oli jo ennen väliaikaa leijaillut houkuttelevana latoon, jossa näytelmää esitettiin. Onneksi näytelmä esitettiin ladossa eikä taivasalla, sillä heti esityksen alettua alkoi sade, joka jatkui lähes koko esityksen ajan.