Aamulla satoi, mikä teki hyvää luonnolle, kun viime aikoina on ollut kovin kuivaa ja luntakin oli talvella niin kovin vähän. Sade oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja kun myöhemmin aamupäivällä haravoin pihalla, niin maa oli taas ihan kuiva. Pihapiiriin talven aikana puista varisseiden oksien ja risujen siivoaminen on jäänyt näin myöhäiseen, mutta nyt se on käynnissä.

Tämän päivän Sipoon Sanomissa kerrottiin sipoolaisten äänestämisestä eduskuntavaaleissa. Sipoon äänestysprosentti oli 76, kun koko Suomen oli 70,1. RKP oli puolueista suosituin, se sai annetuista äänistä 31,7 prosenttia, Kok. 21,0, PS 13,2, SDP 10,7, Kesk. 9,0, Vihr. 7,7, Vas. 2,6 ja KD 2,2 prosenttia. Sipoolaisista ehdokkaista yksi valittiin eduskuntaan, Harry ”Hjallis” Harkimo (Kok.) sai 11354 ääntä.

Tänään on Kirjan ja ruusun päivä, ja kun tänään osti kirjakaupasta viidellätoista eurolla kirjoja, sai kaupan päälle tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivän kirjailijan Kari Hotakaisen kirjoittaman teoksen Kantaja. Menimme Rianan kanssa koulun jälkeen kirjakauppaan, josta ostin kaksi pokkaria: Tuomas Kyrön kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike sekä Raisa Porrasmaan Japani pintaa syvemmältä – Muutakin kuin sake, sushi ja samurait. Kaupan päälle sain Kari Hotakaisen kirjan. Ostimme myös Oppi ja ilo -sarjan tehtäväkirjan, jossa oli pääosin matematiikan tehtäviä. Niitä teimme sitten myöhemmin, kun ensin olimme käyneet Taidetehtaalla katsomassa, minkälaista taidetta siellä on tällä hetkellä esillä.

Taidenäyttelyä kuitenkin vasta rakennettiin Taidetehtaalla ja lauantaina avataan näyttely: " ILO ", Ilomiesten ja heidän Ruotsin ja Saksan taiteilijatoveriensa yhteisnäyttely ja “Kommentti” – prosessi Taidehallissa ja Kulmassa. Taidenäyttelyn nimi on vähän erikoinen ja aika erikoisilta näyttivät myös ne työt, jotka jo olivat näytteillä. Keskityimme siis Yrjö A. Jäntin taidekokoelmaan, jossa oli muun muassa Rafael Wardin ja muiden tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden töitä. Katsoimme myös Porvoon Taideyhdistyksen taidelainaamon Konstan maalauksia. Taidekierroksen päätteeksi kävimme mehulla ja kahvilla Coffee Housessa.

Illalla menimme Antin kanssa Kansallisoopperaan, jossa juhlittiin Kansallisoopperan kuoron 70-vuotista olemassaoloa. Keväällä 1945 kolmekymmentäkolme laulajaa perusti Suomalaisen Oopperan Kuorolaulajayhdistyksen, vaikka Kansallisoopperan esityksissä oli ollut kuoro mukana jo paljon sitä ennenkin. Kansallisoopperan kuoro on Suomen ainoa ammattikuoro.

Suuressa kuorogaalassa esiintyi Suomen Kansallisoopperan kuoro ja Suomen Kansallisoopperan lisäkuoro, yhteensä seitsemänkymmentä laulajaa sekä yli kahdenkymmenen hengen Suomen Kansallisoopperan lapsikuoro, Suomen Kansallisoopperan orkesteri sekä Kansallisoopperan laulajia ja tanssijoita.

Suuri kuorogaala oli huikean hieno ja monipuolinen kokonaisuus. Kuoron osuus jää joskus oopperaesityksissä hieman solistien varjoon, mutta tässä tilaisuudessa kuoro oli pääosassa ja se olikin kaunista kuultavaa ja katsottavaa. Kuoro aloitti gaalan komeasti esittämällä O Fortunan Carl Orffin teoksesta Carmina Burana. Gaalassa kuultiin ja nähtiin kohtauksia muun muassa oopperoista Turandot, Otello, La Traviata, Pajatso, Madama Butterfly, Boris Godunov, Trubaduuri, Carmen, Lentävä hollantilainen, Pohjalaisia ja Punainen viiva. Nämä oli kerrottu myös gaalan käsiohjelmassa. Hieman hämmästyin, kun oopperan Nabucco heprealaisten kuoron laulua ei ollut ohjelmassa. Toivoin kuitenkin, että se esitettäisiin ylimääräoisenä numerona ja niinhän se esitettiinkin. Se vaan on niin kaunis, että sitä kuunnellessa ihan herkistyy ja kuoro esitti sen upeasti. Yleisö oli haltioitunut esityksestä. Suosiota osoitettiin seisten, mikä on meillä Suomessa vielä vähän harvinaista toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa se kuuluu melkein jokaiseen esitykseen.