Itämeri ja ihminen.jpg

 

Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi lokakuussa tämän vuoden tiedonjulkistamistamispalkinnot, ja yksi palkinnon saajista oli emeritusprofessori ja tietokirjailija Matti Leppäranta yhdessä merentutkija, tietokirjailija Kai Myrbergin kanssa teoksesta "Itämeri ja ihminen". Matti Leppäranta on luokkatoverini Järvenpään yhteiskoulusta ja siksi halusin lukea kirjan.

"Itämeri ja ihminen" on sujuvasti ja innostavasti kirjoitettu, ja siinä on uskomaton määrä monipuolista tietoa. Kirjan kuvat ovat myös informatiivisia. Voi vain kuvitella, miten paljon työtä kirjan tietojen kokoaminen on vaatinut. Erityisen kiinnostavia minusta olivat kirjan luvut Rannikot ja saaristot, Hylkyjä ja onnettomuuksia sekä Matkustusta Itämerellä. Kun olemme Antin kanssa tehneet Itämerellä laivamatkoja Ahvenanmaalle, Tukholmaan, Pietariin, Tallinnaan, ja Saksaan, ja Gotlannissakin olen käynyt, sekä automatkailleet Itämeren ympärillä olevissa maissa, niin siksi Matkailijan Itämeri -luku kiinnosti. Kirjassa kerrotut yksittäiset detaljitiedot olivat myös hauskoja.

Pitkään aikaan en ole ollut konsertissa, mutta nyt ostin lipun livestriimattuun Tenorit viihteellä -konserttiin. Konsertissa esiintyivät tenorit Jyrki Anttila, Pentti Hietanen ja Tomi Metsäketo, ja heitä säestivät pianoilla Maija Anttila ja Heini Kivimäki-Hietanen. Noin tunnin mittaisen ohjelman juonsi Tomi Tuominen, ja siinä kuultiin pääasiassa katsojien toivomia lauluja.

Ohjelma sisälsi tenorien yksinlauluja sekä kolmikon yhteisesityksiä. Koskettavin esityksistä oli tietystä syystä Pentti Hietasen laulama, Nocturne, jonka Eino Leinon runoon ovat säveltäneet Perttu Hietanen ja Taisto Wesslin. Pentti Hietanen esitti lisäksi kitaralla itseään säestäen potpurin rockyhtye Creedence Clearwater Revivalin (CCR) lauluista. Jyrki Anttilan esittämistä lauluista kaunein oli Niin paljon kuuluu rakkauteen. Jussi Rasinkankaan säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Punainen ja keltainen oli myös kaunis ja vahva esitys. Tomi Metsäketo lauloi muun muassa herkän Puhu hiljaa rakkaudesta, joka on Nino Rotan säveltämä teema elokuvasta Kummisetä vuodelta 1972.

Ensimmäinen jouluruokakin valmistui nyt jo. Koska kyssäkaali on sesonkituote, sitä ei kuulemma ole saatavissa enää joulun aikaan, joten kyssäkaali-mantelilaatikko, jonka ohje löytyi netistä, piti tehdä nyt. Ohjeen mukaisesta annoksesta tuli kaksi laatikkoa, joista toisen pakastin. Toisesta söimme osan kaupan joulukinkkuviipaleiden kanssa, ja kyllä ne yhteen sopivat.

Kaivoin taas pakastimesta edellisellä leipomiskerralla pakastetun palan ruisleipätaikinaa, sekoitin sen veteen ja lisäsin ruisjauhoja. Annoin taikinan hapantua huoneenlämmössä kaksi vuorokautta, lisäsin jauhoja, vaivasin taikinan ja annoin sen kohota. Leivoin kahdeksan ruispatukkaa, jotka nostatin ja paistoin. Yksi vielä lämmin patukka syötiin iltapalaksi. Vaikka ruisleivän leivontaprosessi on useamman päivän mittainen, aktiivisia vaiheita ei ole kovin monta. Siksi ruisleivän leipominen on mukavaa ja palkitsevaa.