Äiti ja poika kesäteatterissa.

 

Harparskogissa Raaseporissa on tänä kesänä esitetty Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä näytelmää Tuntematon sotilas sekä suomen että ruotsin kielellä. Esitys on toteutettu pääosin vapaaehtoisvoimin ja se on Raaseporin alueen suurin juhlavuoden tapahtuma. Näyttämö sijaitsee Harparskog-linjan läheisyydessä, ja tavoitteena onkin ollut, että Harparskog-linja ja Hangon rintama sekä se, että Hankoniemellä sijaitsi yksi sotien rintamalinjoista, tulevat esitystä katsomaan tuleville tutuiksi.

 

Keväällä 1940 Hangon lohko sai tehtäväkseen linnoittaa Neuvostoliiton Hankoniemellä olevaa meritukikohtaa vasten olevan puolustuslinjan, joka vedettiin Hankoniemen halki ja jolle annettiin nimeksi Harparskogin linja. Puolustuslinja oli noin 40 kilometrin mittainen. Linjalle rakennettiin betonibunkkereita, korsuja, konekivääripesäkkeitä, panssaritorjunta-asemia, tykkiasemia, tulenjohtopesäkkeitä, piikkilankaesteitä ja panssarivaunuesteitä sekä lisäksi muun muassa majoitustiloja, varastoja ja lottien kanttiineja. Harparskogin linjaa ei jouduttu koskaan käyttämään sen varsinaiseen tarkoitukseen.

 

Kävimme katsomassa Hennan ja Jarnon kanssa suomenkielisen Tuntematon sotilas -esityksen. Se noudatti tarkasti Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanin tekstiä, ja vaikka kirja on luettu ja elokuva ja teatteriesityskin aiheesta nähty, metsän keskelle rakennetussa katsomossa esityksen seuraaminen oli aivan uudenlainen kokemus. Erik Pöystin ohjaama näytelmä oli taitavasti rakennettu. Viulua soittava Suomi-neito seurasi lähietäisyydeltä sodan tapahtumia. Suomen hevosellakin oli rooli näytelmässä, samoin suurella panssarivaunulla. Välillä metsässä ryskyi ja paukkui. Yksittäisen sotilaan panos taistelutilanteissa tuli hyvin selvänä näkyviin, mutta myös se, ettei sota välttämättä yhtä miestä kaipaa.

 

On hienoa, että jostain niin paljon nähdystä ja kuullusta, kuin mitä Tuntematon sotilaskin on, voidaan saada aikaan koskettava ja vaikuttava esitys. Sääkin oli kaunis ja aurinkoinen, tosin auringon laskettua ilma viileni nopeasti.

 

Ennen teatteriin menoa kävimme Antin kanssa Hennan ja Jarnon mökillä, jossa tapasimme myös ensimmäistä kertaa heidän uuden perheenjäsenensä, vuoden ikäisen Oskar-koiran, joka aluksi hieman arasteli meitä, mutta antoi kuitenkin rapsuttaa itseään.

 

Viime viikon lauantaina minulla oli taas opasvuoro Sipoon vanhassa kirkossa puolestapäivästä neljään. Neljä tuntia menee nopeasti silloin, kun vierailijoita käy jatkuvasti eikä tule pitkiä tyhjiä jaksoja. Päivä oli mukava, erityisesti kun monet kirkossa kävijöistä olivat kiinnostuneita kuulemaan sen historiasta.

 

 

Sunnuntaina päätin lähteä katsomaan Järvenpäähän Vanhankylän kartanon pihapiirissä esitettävää Järvenpään kesäteatterin näytelmää Niskavuoren nuori emäntä. Antti valitsi näytelmän sijasta formuloiden katsomisen televisiosta. Tämä Hella Wuolijoen kirjoittama näytelmä on Tuntemattoman sotilaan tavoin hyvin tuttu entuudestaan ja Lija Fischerin ohjaama versio oli melko perinteinen lukuunottamatta muutamia näytelmään kuuluvia musiikkiesityksiä.

 

Näytelmän käsiohjelmassa sen ohjaaja Lija Fischer kirjoittaa, että hänelle olennainen kysymys on ollut yhteisön ja yksilön suhde sekä tänä päivänä että niskavuorelaisessa maailmassa. Hän myös toteaa, että jotta ihminen voisi olla todella onnellinen, hänen täytyy kokea kuuluvansa johonkin ja että hän toivoo jokaisen saavan tänä yksilön aikakautena edes joskus kokea ilon, joka kumpuaa yhteisestä onnistumisen kokemuksesta. Näytelmän esiintyjäjoukko onnistui hyvin ja sai varmaankin kokea iloa yhteisestä onnistumisesta. Katsojatkin viihtyivät.